Viime aikoina olen tuntenut enenevässä määrin katkeruutta tuttavani onnea kohtaan. Mielestäni
tuttavani ei ansaitse onnea, koska on räikeä nilkki.
Tunnen myös muita onnellisia ja menestyviä ihmisiä, mutta en tunne heitä kohtaan katkeruutta
tai kaunaa, koska he ovat mielestäni onnensa ansainneet.
Tämä katkeruutta herättävä tuttavani on naispuolinen kusipää, joka on yli kymmenen vuoden
ajan, teini-iästä lähtien, leikkinyt ihmisten tunteilla omaksi hedonistiseksi ilokseen.
Mitään ikäviä seuraumuksia tästä pelleilystä ei tuttavalleni ole koskaan koitunut, ilmeisesti
siksi, että hän on osannut valita uhreikseen heikkoja ihmisiä, joiden on ollut vaikea
puolustautua hänen käytöstään vastaan.
Tuttavani on boheemista olemuksestaan huolimatta varsin charmantti tyyppi, joka osaa hurmata
sekä naiset että miehet, ystävät ja rakastajat. Huomattuaan nuorena tämän kyvyn itsessään,
tuttavani on "keräillyt" ihmisiä. Hän on hakenut ystäviltä ja rakastajilta huomiota, ja kun
on sitä saanut, muuttunut heti jääkylmäksi ja töykeäksi, ja siirtynyt seuraavaan
valloitukseen. Olen useaan otteeseen todistanut kuinka tuttavani on puhunut töykeästi jostain
hoidostaan, vaikka "hoito" on ollut kuuloetäisyydellä tai jopa keskustelutilanteessa läsnä. Jälkeen päin hän on kehunut, kuinka kyllästyy näihin tyyppeihin heti kun niiltä saa, ja siksi niitä kohtaan saa käyttäytyä törkeästi, jotta ymmärtäisivät yskän. Myös minua, ystävää, kohtaan tuttavani on käyttäytynyt tarkoituksellisen ilkeästi, ilman että olisin hänelle mitään tehnyt.
Jotain tuttavani luonteesta kertoo myös se, että hän, ollessaan yhdessä erään edellisen
poikaystävänsa kanssa, makasi useamman tämän poikaystävän kaverin kanssa. Kyseessä ei ollut
kännisiä ex tempore -sekoiluja, vaan tuttavani aina aktiivisesti jahtasi jotain poikaystävänsä kaveria, jopa juhlissa ja tilaisuuksissa joissa poikaystävä oli läsnä. (Kelatkaa myös mitä kavereita tällä poikaystävällä oli!)
Nyt tuttavani on avioitunut ihanan ja herttaisen miehen kanssa, jonka kanssa tuttavallani on jo
vuosien ajan ollut on-off -suhde. Tämä mies on kiltisti odottanut varalla, ja ollut
käytettävissä aina kun tuttavallani on ollut luppoaikaa yhden yön sekoiluistaan tai rinnakkaisista suhteistaan.
Tuttavani on siis aina toiminut silmiinpistävän itsekkäästi, jopa sosiopaattisesti, mutta
ihailijoita hänellä on aina riittänyt, ja nyt hänelle on siunaantunut perheidylli ihanan
miehen ja lapsen kanssa. Idylli, joka monilla kohteliaammilla ihmsillä jää ikuiseksi
haaveeksi.
Kaiken lisäksi kaveripiirini paapoo tuttavaani kuin lasta, tyyliin: "Meidän pieni rasavilii, tui tui!", tai sitten he ihailevat hänen emansipoitunutta pillunjakeluaan...
Voi luoja kun maailma rankaisisi nilkkejä!
tuttavani ei ansaitse onnea, koska on räikeä nilkki.
Tunnen myös muita onnellisia ja menestyviä ihmisiä, mutta en tunne heitä kohtaan katkeruutta
tai kaunaa, koska he ovat mielestäni onnensa ansainneet.
Tämä katkeruutta herättävä tuttavani on naispuolinen kusipää, joka on yli kymmenen vuoden
ajan, teini-iästä lähtien, leikkinyt ihmisten tunteilla omaksi hedonistiseksi ilokseen.
Mitään ikäviä seuraumuksia tästä pelleilystä ei tuttavalleni ole koskaan koitunut, ilmeisesti
siksi, että hän on osannut valita uhreikseen heikkoja ihmisiä, joiden on ollut vaikea
puolustautua hänen käytöstään vastaan.
Tuttavani on boheemista olemuksestaan huolimatta varsin charmantti tyyppi, joka osaa hurmata
sekä naiset että miehet, ystävät ja rakastajat. Huomattuaan nuorena tämän kyvyn itsessään,
tuttavani on "keräillyt" ihmisiä. Hän on hakenut ystäviltä ja rakastajilta huomiota, ja kun
on sitä saanut, muuttunut heti jääkylmäksi ja töykeäksi, ja siirtynyt seuraavaan
valloitukseen. Olen useaan otteeseen todistanut kuinka tuttavani on puhunut töykeästi jostain
hoidostaan, vaikka "hoito" on ollut kuuloetäisyydellä tai jopa keskustelutilanteessa läsnä. Jälkeen päin hän on kehunut, kuinka kyllästyy näihin tyyppeihin heti kun niiltä saa, ja siksi niitä kohtaan saa käyttäytyä törkeästi, jotta ymmärtäisivät yskän. Myös minua, ystävää, kohtaan tuttavani on käyttäytynyt tarkoituksellisen ilkeästi, ilman että olisin hänelle mitään tehnyt.
Jotain tuttavani luonteesta kertoo myös se, että hän, ollessaan yhdessä erään edellisen
poikaystävänsa kanssa, makasi useamman tämän poikaystävän kaverin kanssa. Kyseessä ei ollut
kännisiä ex tempore -sekoiluja, vaan tuttavani aina aktiivisesti jahtasi jotain poikaystävänsä kaveria, jopa juhlissa ja tilaisuuksissa joissa poikaystävä oli läsnä. (Kelatkaa myös mitä kavereita tällä poikaystävällä oli!)
Nyt tuttavani on avioitunut ihanan ja herttaisen miehen kanssa, jonka kanssa tuttavallani on jo
vuosien ajan ollut on-off -suhde. Tämä mies on kiltisti odottanut varalla, ja ollut
käytettävissä aina kun tuttavallani on ollut luppoaikaa yhden yön sekoiluistaan tai rinnakkaisista suhteistaan.
Tuttavani on siis aina toiminut silmiinpistävän itsekkäästi, jopa sosiopaattisesti, mutta
ihailijoita hänellä on aina riittänyt, ja nyt hänelle on siunaantunut perheidylli ihanan
miehen ja lapsen kanssa. Idylli, joka monilla kohteliaammilla ihmsillä jää ikuiseksi
haaveeksi.
Kaiken lisäksi kaveripiirini paapoo tuttavaani kuin lasta, tyyliin: "Meidän pieni rasavilii, tui tui!", tai sitten he ihailevat hänen emansipoitunutta pillunjakeluaan...
Voi luoja kun maailma rankaisisi nilkkejä!
Vastaukset 4
Vanhimmat
..keskittyä omaan elämääsi eikä tuntea kateutta toisten elämisistä. Jos tämä tapaus on tosiaan joku luonnehäiriöinen kuten väitit, niin häntä odottaa yksinäinen vanhuus. Jutut kuitenkin kiertävät ja ihmistä ei voi pettää kuin kerran. Sitäpaitsi kun kilsoja tulee alle, ulkonäkö alkaa olla toissijainen juttu.
Joo, meitä on moneen junaan. Tuollaisiakin tyyppejä löytyy, vähemmän mutta löytyy kumminkin. Ja yleensä näitä ihmisiä seuraa harva ihminen pitkään läheltä koska tuosta käytöksestä johtuen montaa pitkäaikaista läheistä ihmistä ei ole.
Voisin kuitenkin kuvitella että kuvailemasi henkilö ei ole koskaan ollut eikä koskaan tule olemaan onnellinen. Eikä tunne itseään tasapainoiseksi. Mitkä on kaikkein parhaimpia hetkiä elämässä? Minun elämässäni on se kun saan herätä rakkaimpani vierestä ja tajuan että rakastan häntä ihan hirveästi. Se hetkellinen tunne että rakastaa jotakuta ja haluaa olla uskollinen. Tai se kun olen parhaimpien ystävieni kesken jossain ja tajuan että he välittävät minusta ja minä välitän heistä. Epäilen ettei tuttusi pysty kokemaan näitä tunteita koskaan.
Ei hänelle kannata olla kateellinen eikä hän tarvitse mitään rangaistustakaan. Hänelle on riittävästi rangaistusta siinä millainen hän on. Itse ei tietysti kannata hänen käyttää itseään hyväkseen mutta sitä tuskin teetkään.
Niin, mitähän tämä kertoo sinusta... : )
Ihmiset jakaa niin herkästi tuomioita vaikka se ei ole meidän tehtävämme. Gandalfin sanoin: tärkeintä on se MITÄ me teemme sillä ajalla joka on meille annettu.
Ei niitä oman elämän hetkiä varmaan kande tuhlata jonkun toisen elämän analysoimiseen, eihän..?
Jokainen "tuomitsee", eli muodostaa oman mielipiteen ja arvion, niin kohtaamiensa ihmisten persoonallisuuksista, kuin pomonsa uusista kengistä.