Vihollinen on vienyt kaiken minulta, ja lisää aikoo ryöstää.Vihollisella on oma assarinsa.
Tuntuu pahalta ajatella vihollisen henkisten haavojen tuskaa.Heistä heikomman eksyneitä polkuja.Olen lamaantunut.Tahtoisin korjata mutta olen tähän mennessä suojellut itseäni.Ne tekaistut hevosonnettomuustilanteet, ne öudiit hummaillessa, sosiaalinen eristys, sabotointi kotinurkissa,uskokaa olen ollut itsesuojeluvaistoni varassa.Eikä syyttä, aliarvioitte kohtalon mahdollisuuksia.
Silti olen pahoillani.On erikoista ottaa vihollinen syliinsä.Pääsee lähelle ja se helpottaa arvioimaan realiteetteja paremmin.Vaikea nähdä ihminen, näkee vain serengeti lihansyöjän.Olen valkolihansyöjä ;)
Kun voin pahoin seilailen jossain Antarktiksen maisemissa.Haluan matkustaa jylhiin jäätikkömaisemiin, joissa on hiljaa ja lumi tippasatelee.
Wihollisen itku on kitkerä näky.Voisin sanoa, että olen huorasi, jos se sillä hetkellä helpottaa.Pyytää vaikka kasvot syliisi piiloitettuina anteeksi ja sanoa että toivoisin ettei olemassaoloni olisi koskaan häirinnyt sinua, pikkuista linnunpoikasta.Mutta en ole myytävissä tai ostettavissa, mitään kauppa-tai rahtitavaraa.En voi alentaa itseäni.
Hävettää heikomman, sen kaikkein heikoimman, maahan tallominen ilkeillä sanoilla ja pätemisen tarpeellani, joka minulla on suuttuessa dominoiva.Et saisi seurata esimerkkejäni tai yrittää matkia minua, todellista hulluutta on ihailla minua ja pyrkiä olemaan minä! Mutta olen niin äärimmäisen imarreltu, että voisinpa tarjota sinulle buffetin pörssibanquetissa!
Vaikka pysyn oman reviirini lojaalina "muurina" olen silti eläinemo ja on vastoin kaikkia sääntöjä olla huomioimatta toisen elävän tuskaa.
Hellyn ja samalla painotan, että pahuutta ei voi päästä hallitsemaan, tuhoamaan.Pahaa täytyy ensin saada häkkiinsä ja sitten ravita!En usko pehmeään huuhailuun vaan sääntöihin.Samalla myös siihen että sääntöjen rikkojaa täytyy kohdata uhrina.
Tuntuu pahalta ajatella vihollisen henkisten haavojen tuskaa.Heistä heikomman eksyneitä polkuja.Olen lamaantunut.Tahtoisin korjata mutta olen tähän mennessä suojellut itseäni.Ne tekaistut hevosonnettomuustilanteet, ne öudiit hummaillessa, sosiaalinen eristys, sabotointi kotinurkissa,uskokaa olen ollut itsesuojeluvaistoni varassa.Eikä syyttä, aliarvioitte kohtalon mahdollisuuksia.
Silti olen pahoillani.On erikoista ottaa vihollinen syliinsä.Pääsee lähelle ja se helpottaa arvioimaan realiteetteja paremmin.Vaikea nähdä ihminen, näkee vain serengeti lihansyöjän.Olen valkolihansyöjä ;)
Kun voin pahoin seilailen jossain Antarktiksen maisemissa.Haluan matkustaa jylhiin jäätikkömaisemiin, joissa on hiljaa ja lumi tippasatelee.
Wihollisen itku on kitkerä näky.Voisin sanoa, että olen huorasi, jos se sillä hetkellä helpottaa.Pyytää vaikka kasvot syliisi piiloitettuina anteeksi ja sanoa että toivoisin ettei olemassaoloni olisi koskaan häirinnyt sinua, pikkuista linnunpoikasta.Mutta en ole myytävissä tai ostettavissa, mitään kauppa-tai rahtitavaraa.En voi alentaa itseäni.
Hävettää heikomman, sen kaikkein heikoimman, maahan tallominen ilkeillä sanoilla ja pätemisen tarpeellani, joka minulla on suuttuessa dominoiva.Et saisi seurata esimerkkejäni tai yrittää matkia minua, todellista hulluutta on ihailla minua ja pyrkiä olemaan minä! Mutta olen niin äärimmäisen imarreltu, että voisinpa tarjota sinulle buffetin pörssibanquetissa!
Vaikka pysyn oman reviirini lojaalina "muurina" olen silti eläinemo ja on vastoin kaikkia sääntöjä olla huomioimatta toisen elävän tuskaa.
Hellyn ja samalla painotan, että pahuutta ei voi päästä hallitsemaan, tuhoamaan.Pahaa täytyy ensin saada häkkiinsä ja sitten ravita!En usko pehmeään huuhailuun vaan sääntöihin.Samalla myös siihen että sääntöjen rikkojaa täytyy kohdata uhrina.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.