pitkään avioliiton jälkeen (20v)erosin pari vuotta sitten.olimme asuneet yhdeessä kotimaasani 10v ja suomessa myös 10v,aikaisemin olimme asumuserossa jonkin aikan ja sitten "yritetiin"uudeleen mutta turhaan.no,alussa oli minulle aivan Painajaista koko maailma muutunut helvetiksi vierasmaalainen vieressä maassa vierellä kielella joutuin mennä asumaan yksin kaupungissa kun asutiin omakotitalossa maalla aivan YKSIN saman aikaan tulli fyysinen vamma loukasin itseni (urheilussa)ja menetin ammattini viela,olin todella masentunut.pikkuhilja muuten löysin "itseni"ajatelin vain Logiikalla liikuin paljon (pitkiä lenkkia)yritin olla aina porukassa ja minustä tulli todellä VAHVA (henkisesti)ex-vaimoni kanssa suhteet on todellä hienot ja inhimiliset mun lapseni tulle siloin kun halua tulla käymään mun luona ja lyhyesti jokaisellä on oma elämä nyt.tarkoitan että avioero ei ole niin kamala asia jos ihminen on järkevä ja hyväksyy se todelisuuta.näin tein minä hyväksyin se uusi tilane ja ei kun eteenpäin ei tulle maailmaloppu jos tulle avioero.ensimäinen kertää elämäsäni tulen toimeen niin hyvin "itseni kanssa"tiedän että se on pitkä prosessi ja vie aika ja satuu viela paljon.Suomessa avioeroja on todellä paljon joka toinen avioliitto on purkauttu,tuntuu näin että kaikki on eroneitta,ja ne jotka on naimisissa viela ei se tarkoitta että niile menne hyvin monet on viela yhdessä koska on totuneet siihen ei ne uskallä eroa taloudeliset syyt lapset jne.kotimaasani joskus avioero oli todela paha ja hävetävä viela varsinkiin naisille .lopuksi kun en pysty kirjoittä hyvin (vieraskieli)halusin sanoa kaikille että avioeron aikana yritäkää olla porukassa ja paljon liikunta a EI viina Ei vihamielisyys.ne jotkä karsivat enemän siloin tietysti on lapset niitä pitää ajatella aina ei ole niiden vika.ja kun huomasin että monet heti kun eroavat menne toisten kanssa (asumaan)on todella virhe.ensin pitää löyttä itsensä hyväksyt itsensä ja uuutta tilantetta ja olla aina porukassa (jos sitä on minä olin yksin)
anteeksi kirjoitus virheistä ja toivoisin että tulle jonkiläinen apua minun tekstista uskon että avioero on kova paikka mutta te olette omassa maassa sukulaisten ja ystävien keskellä.
voikka hyvin
p.svihalla et voitta mitään,mun ex-vaimoni on mun oman lapsen äiti miten voisin vihata häntä,ihmiset on vain eriläiset (onneksi)
anteeksi kirjoitus virheistä ja toivoisin että tulle jonkiläinen apua minun tekstista uskon että avioero on kova paikka mutta te olette omassa maassa sukulaisten ja ystävien keskellä.
voikka hyvin
p.svihalla et voitta mitään,mun ex-vaimoni on mun oman lapsen äiti miten voisin vihata häntä,ihmiset on vain eriläiset (onneksi)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niinhän se kaikessa yksinkertaisuudessaan on. Harva vain ymmärtää. Tai ei halua ymmärtää.
on se että kun eroat ei tarvi riidellä kenenkään kanssa.ihminen on yksilo ja jokaisella on oma persoonalisuuta alussa tietysti kaikki on mukavaa romantista intohimoista ja ylätykset tulle myöhemin pettymysten kanssa.en ole miesten eikä naisten puolella on se hyvin helpoa syylista toisia ja selän takana viela,henkilökohtaisesti olen viihtynyt hyvin paljon kun asun yksin ja mulla on ystäviä jotkä minä valitan ei tarvi enää näytellä mitään.hyvin harvassa on avioliitoja jotkä menee "hyvin"suurinosa elää vaan PASIIVISESTI odotta ja toivoo.
ainut asia joka huolehtii minua avioerossa (yleisesti)on LAPSET ne tarvitsevat molemat.
Häpeä on minulle juuri yksi syy, jonka vuoksi jatkan pakollakin rakoilevaa liittoamme.
Ajatuskin siitä, että pitäisi selittää perheelleni, että aiomme erota, saa minut perumaan koko asian.
Olemme olleet yhdessä jo kohta 20 vuotta ja jos emme tässä ajassa ole oppineet tulemaan toimeen keskenämme, tuskin opimme enää tulevaisuudessakaan. Elämme vain yhdessä, koska on kaikkein helpointa jatkaa vain tuttuja uria.
Ja tietenkin lapset ovat myös tärkeä tekijä perheen yhdessä pitämiselle, mutta muutaman vuoden kuluttua he kuitenkin lentävät pesästä ja jäämme kasvokkain mieheni kanssa.
Olen myös hyvin riippuvainen miehestäni monessakin suhteessa ja itsenäinen elämä vähän pelottaa.
Hyvää jatkoa sinulle ja ole vahva edelleen !
Kiitos!