Huh huh.
Meillä on soppa valmiina - onneksi ei sentään kolmansia tai neljänsiä osapuolia...
Taustaa:
-minä 27 mies 30
-molemmilla lapsia edellisistä suhteista
-yhtään lasta ei asu vakituisesti meillä (vain pe-su ja yksi viikolla myös)
-molemmilla siis pitkät suhteet jo takana
-tämä suhde kestänyt 1½ vuotta
-molemmat töissä (minä yrittäjä, mies 8-16 työssä)
-molemmilla vaikea lapsuus (miehellä alkoholi vanhemmilla mukana ja henkistä väkivaltaa, mulla väkivaltainen äitija poissaoleva isä)
-VAIN MULLA AJOKORTTI
-RAhatilanne perseestä: miehellä ulosotto ja mulla vasta alkava yritys, joten lainaa ja kädestä suuheun elämistä
-tukia ei siis saada, koska miehen ulosottoa ei oteta menoksi, joten brutto tulot just ja just ok.
ELI toisinsanoen jo pelkkä rahan ajatteleminen saa meidät molemmat kuilun partaalle.
- sitten on ne exät ja pallottelu niiden välillä; ONNEKSI ne on jo lutviutunut niin että kaikki voidaan keskustella vaikka keskenämme, joten 1 stressin aiheuttaja pois. :)
-Lasten takia onkin sitten taas pinnat kireällä... Periaatteessa on VAIN MEIDÄN lapset, vaikka yhteisiä ei ole. Joten käytännössä kyllä kohdellaan samalla tavalla toistemme lapsia.
MUTTA Ongelmat:
A) yksi mieheni lapsista on meillä jatkuvasti, joten olen ehkä vähän katkera siitä että omani eivät ole yhtä paljon, koska eivät asu samalla paikkakunnalla, REAKTIO ON TIETYSTI MUN ONGELMA JA MUN PITÄS OPPIA KÄSITTELEMÄÄN SE. Mutta kun siihen liittyy niiin paljon TUNTEITA. Esim. se että MINÄ kuskaan lasta hoitoon, vaikka en muuten autolla kulkisi (ja siitä tulee taas mieleen se miehen kortittomuus)...
--> ja en voi olla osoittamatta kiukkuani VAIN MIEHELLE vaan kyllä se lapsi osansa saa, vaikka MIKÄÄN ei ole sen vika! JA on hienoa että lapsi voi olla isänsä luona näinkin paljon.
-KUITENKIN vaikka lapsi on meillä paljon ja minä kuskaan; mies maksaa täydet elarit (JOTKA MENEE UO:oon!!) Ja me ei saada mitään hyvitystä siitä että lapsi asuu meillä puoliksi ja on hoidossakin (äiti on 3-vuorossa, joten lapsi on työvuoroja meillä yötä)...
- YMMÄRRÄN, että mun tarttis muuttaa suhtautumistani, MUTTA silti välillä pistää vihaksi, kun mun pitää järjestellä työni ja menoni "toisen lapsen" mukaan
HUOM! TOttakai olisi eri asia jos omatkin lapseni asuisivat meillä ja niitäkin kuskaisin - tietenkin.
-kertokaa nyt on VAIN mulla ongelma vai onko jotain RATKAISUA?
-käytännössä olen siis vienyt lasta hoitoon 2 krt viikossa ja myös hakenut. Kun muuten haluaisin kulkea pyörällä.
ongelma
B) Mies ei huolehdi lastensa vaate-huoltoa! Ne likaiset vaatteet olis pitkin ja poikin jos en niitä kuljettelis ja pesis... siellä olisivat paskaisina
-ja muutenkin hän olettaa että alle 6- ja 9-vuotiaat olisit täysin oppineita ja huolehtivat itsestään... (käyvät omatoimisesti suihkussa ja laittavat vaatteensa naulakkoon ja kaappiin ja tekevaät ruokaa itselleen)
ELI pitääkö mun nyt vaan sitten ottaa suur-perheen ÄIDIN ROOLI ja huolehtia kaikki vaate-huollot ja muut??
-eikö se riitä että hoidan peti-vaatteet KAIKISTA sängyistä; pesen, viikkaan ja laitan??
-AINA olen omien lasteni vaatteet ym huolehtinut
-kertokaa nyt onko vika minussa???
-NO... Tuo miehen tekemättömyys heijastuu kyllä KAIKKEEN! --> omatkin vaatteet( muut tavarat) on missä milloinkin
MUTTA SIIS ONGELMA on se että MITEN _MINÄ_ reagoin..
-me ollaan keskusteltu ja mies myöntää että tekee liian vähän ja keskittyy liian vähän lapsiinsa (mistä siis lasten äiditkin valittavat)
Mutta keskusteluista huolimatta tilanne on melkein sama (hiukan parannusta)...
Ja minä taas reagoin MÖKÖTTÄMÄLLÄ, mitä saattaa kestää pari-kolme päivää; ja yleensä just kun alan leppymään, nousee joku toinen asia pintaan, minkä takia taas kiukustun; joten kierre on valmis.
-MIES ei tietenkään kestä mököttämistäni, koska silloin olen AIVAN KYLMÄ ja seksi on aikasta kaukainen ajatus.
- NOH.. Seksi on kyllä tyydyttävää; alussa sitä oli paljon; nyt 1-3krt/vko, mutta parempaa (koska oln itse vapautunut jostain kahlehtivista ongelmistani, jotka esti mua nauttimasta)
-KIERRE ON SIIS TÄMÄ:
-MIES EI PIDÄ LUPAUKSIAAN TAI NIIN KUIN ON SOVITTU, JOSTA MINÄ MÖKÖTÄN, MITÄ MIES EI KESTÄ, JOTEN HÄN EI SITTEN TEE MITÄÄN...
-mieheni ei ole tavallinen suomalainen mies; HÄN PUSSAA, PUHUU JA HALAA. --> mikä siis on ihan hyvä piirre miehessä, mutta kun hän puhuu työkseen niin musta tuntuu että hänen puheensa on PELKKÄÄ PUHETTA. :( Joten puheen vaikutus on loppunut jo mun kohdalla; muihin ihmisiin se vielä tehoaa...
-Miten saisi kierteen katkaistua? MOLEMPIEN pitää muuttaa itseään, mutta miten.
Ja kun miehen mielestä ne on aivan verrattavissa toisiinsa: se että MÄ MÖKÖTÄN ja se että hän ei tee mitään (tai vain vähän).
Mutta mun mielestä niitä ei voi verrata...
Eli miehen mielestä mä en saisi "suuttua"/alkaa mököttämään tai tuntea mitään hänen tekemättä jättämisistään tms, mikä mua ärsyttää VAAN mun pitäis halata, pussata, jutella ja sekstata kuin mitään ei olis.
.... ja muita ärsyttäviä asioita(joista on puhuttu): -kengillä sisällä kulkeminen
-huutaminen raivoaminen (tietty vastaava kuin mulla mökötys)
-turhien tavaroiden ostelu
-MÄSSÄÄMINEN
-haisevat sukat joka paikassa ja
varsinkin sohvalla jaloissa.. yyööök!
ymymym...
Ja mun viat miehen mielestä:
-MÖKÖTYS
-tunteiden näyttämättömyys
-rakkauden osoituksen puuttuminen
hänelle ja hänen lapsilleen
Mutta miten voin käyttäytyä niin kuin mitään ei olis vinossa???!!!
joopa joo.
Rakentavaa neuvoa saa antaa.
Mennnään muuten avioliitto-kurssille just. :)
Meillä on soppa valmiina - onneksi ei sentään kolmansia tai neljänsiä osapuolia...
Taustaa:
-minä 27 mies 30
-molemmilla lapsia edellisistä suhteista
-yhtään lasta ei asu vakituisesti meillä (vain pe-su ja yksi viikolla myös)
-molemmilla siis pitkät suhteet jo takana
-tämä suhde kestänyt 1½ vuotta
-molemmat töissä (minä yrittäjä, mies 8-16 työssä)
-molemmilla vaikea lapsuus (miehellä alkoholi vanhemmilla mukana ja henkistä väkivaltaa, mulla väkivaltainen äitija poissaoleva isä)
-VAIN MULLA AJOKORTTI
-RAhatilanne perseestä: miehellä ulosotto ja mulla vasta alkava yritys, joten lainaa ja kädestä suuheun elämistä
-tukia ei siis saada, koska miehen ulosottoa ei oteta menoksi, joten brutto tulot just ja just ok.
ELI toisinsanoen jo pelkkä rahan ajatteleminen saa meidät molemmat kuilun partaalle.
- sitten on ne exät ja pallottelu niiden välillä; ONNEKSI ne on jo lutviutunut niin että kaikki voidaan keskustella vaikka keskenämme, joten 1 stressin aiheuttaja pois. :)
-Lasten takia onkin sitten taas pinnat kireällä... Periaatteessa on VAIN MEIDÄN lapset, vaikka yhteisiä ei ole. Joten käytännössä kyllä kohdellaan samalla tavalla toistemme lapsia.
MUTTA Ongelmat:
A) yksi mieheni lapsista on meillä jatkuvasti, joten olen ehkä vähän katkera siitä että omani eivät ole yhtä paljon, koska eivät asu samalla paikkakunnalla, REAKTIO ON TIETYSTI MUN ONGELMA JA MUN PITÄS OPPIA KÄSITTELEMÄÄN SE. Mutta kun siihen liittyy niiin paljon TUNTEITA. Esim. se että MINÄ kuskaan lasta hoitoon, vaikka en muuten autolla kulkisi (ja siitä tulee taas mieleen se miehen kortittomuus)...
--> ja en voi olla osoittamatta kiukkuani VAIN MIEHELLE vaan kyllä se lapsi osansa saa, vaikka MIKÄÄN ei ole sen vika! JA on hienoa että lapsi voi olla isänsä luona näinkin paljon.
-KUITENKIN vaikka lapsi on meillä paljon ja minä kuskaan; mies maksaa täydet elarit (JOTKA MENEE UO:oon!!) Ja me ei saada mitään hyvitystä siitä että lapsi asuu meillä puoliksi ja on hoidossakin (äiti on 3-vuorossa, joten lapsi on työvuoroja meillä yötä)...
- YMMÄRRÄN, että mun tarttis muuttaa suhtautumistani, MUTTA silti välillä pistää vihaksi, kun mun pitää järjestellä työni ja menoni "toisen lapsen" mukaan
HUOM! TOttakai olisi eri asia jos omatkin lapseni asuisivat meillä ja niitäkin kuskaisin - tietenkin.
-kertokaa nyt on VAIN mulla ongelma vai onko jotain RATKAISUA?
-käytännössä olen siis vienyt lasta hoitoon 2 krt viikossa ja myös hakenut. Kun muuten haluaisin kulkea pyörällä.
ongelma
B) Mies ei huolehdi lastensa vaate-huoltoa! Ne likaiset vaatteet olis pitkin ja poikin jos en niitä kuljettelis ja pesis... siellä olisivat paskaisina
-ja muutenkin hän olettaa että alle 6- ja 9-vuotiaat olisit täysin oppineita ja huolehtivat itsestään... (käyvät omatoimisesti suihkussa ja laittavat vaatteensa naulakkoon ja kaappiin ja tekevaät ruokaa itselleen)
ELI pitääkö mun nyt vaan sitten ottaa suur-perheen ÄIDIN ROOLI ja huolehtia kaikki vaate-huollot ja muut??
-eikö se riitä että hoidan peti-vaatteet KAIKISTA sängyistä; pesen, viikkaan ja laitan??
-AINA olen omien lasteni vaatteet ym huolehtinut
-kertokaa nyt onko vika minussa???
-NO... Tuo miehen tekemättömyys heijastuu kyllä KAIKKEEN! --> omatkin vaatteet( muut tavarat) on missä milloinkin
MUTTA SIIS ONGELMA on se että MITEN _MINÄ_ reagoin..
-me ollaan keskusteltu ja mies myöntää että tekee liian vähän ja keskittyy liian vähän lapsiinsa (mistä siis lasten äiditkin valittavat)
Mutta keskusteluista huolimatta tilanne on melkein sama (hiukan parannusta)...
Ja minä taas reagoin MÖKÖTTÄMÄLLÄ, mitä saattaa kestää pari-kolme päivää; ja yleensä just kun alan leppymään, nousee joku toinen asia pintaan, minkä takia taas kiukustun; joten kierre on valmis.
-MIES ei tietenkään kestä mököttämistäni, koska silloin olen AIVAN KYLMÄ ja seksi on aikasta kaukainen ajatus.
- NOH.. Seksi on kyllä tyydyttävää; alussa sitä oli paljon; nyt 1-3krt/vko, mutta parempaa (koska oln itse vapautunut jostain kahlehtivista ongelmistani, jotka esti mua nauttimasta)
-KIERRE ON SIIS TÄMÄ:
-MIES EI PIDÄ LUPAUKSIAAN TAI NIIN KUIN ON SOVITTU, JOSTA MINÄ MÖKÖTÄN, MITÄ MIES EI KESTÄ, JOTEN HÄN EI SITTEN TEE MITÄÄN...
-mieheni ei ole tavallinen suomalainen mies; HÄN PUSSAA, PUHUU JA HALAA. --> mikä siis on ihan hyvä piirre miehessä, mutta kun hän puhuu työkseen niin musta tuntuu että hänen puheensa on PELKKÄÄ PUHETTA. :( Joten puheen vaikutus on loppunut jo mun kohdalla; muihin ihmisiin se vielä tehoaa...
-Miten saisi kierteen katkaistua? MOLEMPIEN pitää muuttaa itseään, mutta miten.
Ja kun miehen mielestä ne on aivan verrattavissa toisiinsa: se että MÄ MÖKÖTÄN ja se että hän ei tee mitään (tai vain vähän).
Mutta mun mielestä niitä ei voi verrata...
Eli miehen mielestä mä en saisi "suuttua"/alkaa mököttämään tai tuntea mitään hänen tekemättä jättämisistään tms, mikä mua ärsyttää VAAN mun pitäis halata, pussata, jutella ja sekstata kuin mitään ei olis.
.... ja muita ärsyttäviä asioita(joista on puhuttu): -kengillä sisällä kulkeminen
-huutaminen raivoaminen (tietty vastaava kuin mulla mökötys)
-turhien tavaroiden ostelu
-MÄSSÄÄMINEN
-haisevat sukat joka paikassa ja
varsinkin sohvalla jaloissa.. yyööök!
ymymym...
Ja mun viat miehen mielestä:
-MÖKÖTYS
-tunteiden näyttämättömyys
-rakkauden osoituksen puuttuminen
hänelle ja hänen lapsilleen
Mutta miten voin käyttäytyä niin kuin mitään ei olis vinossa???!!!
joopa joo.
Rakentavaa neuvoa saa antaa.
Mennnään muuten avioliitto-kurssille just. :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
AIkaisemmissa suhteissa _Hänet on jätetty_ ja minä olen lähtenyt...
semmoista
etää tosiaankin hyvää tekee joku parisuhdeterapia tms :) kyllä kannattaa!
mutta toivotan silti onnea :)
Jos kerran miehesi lapsi vien niin paljon teidän aikaanne ym. niin miksi sitten miehesi hänestä maksaa elareita?
Kannattaisi laittaa nyt yhteishuoltajuus tai jos se onkin, niin sitten elarit veks, onhan lapsi puoliksi teillä.
Miten asiat olisi jos sulla ei olisi korttia?
Ei sun velvollisuus ole kenenkään lapsista huolehtia jos kerran lapsella on ÄITI ja ISÄ!!!!!
Mulla varmaan olis samanlaisia tuntemuksia jos olisin samassa tilanteessa.
Voimia ja tää elariasia kuntoon, älä pura kiukkua lapseen, hän on kuitenkin syytön tilanteeseen.
no...
Olen siitä sanonut. Mutta jonkun on siis ne lapsilisät ja muut rahat saatava eli se on sitten äiti, vaikka lapsi meillä enemmän onkin. Mies ei kuulemma jaksa siitä "tapella". Ja jossain vaiheessa he puhuivat siitä, että lapsi asuisi meillä 2 vkoa ja äidillään 2 vkoa... Mutta mä en oikein ollut yhteistyöhaluinen. Koska eivät olisi niitä raha-juttuja kuitenkaan hoitaneet niin, että me hyödyttäis.
Eikä äiti tietenkään halua elareista ja yh-korotuksesta ja asumislisistä luopua!!!!
Mä en itse maksa elareita, koska mulla on yritystoiminna aloituksen takia niin huonot tulot, etten voi maksaa; sopimus 0€ - ja sitäpaitsi lapseni ovat maillä joka pe-la ja lomat(joita mulla kyllä yrittäjänä ei ole).
Ja sitten mies väittää että jos ne hoitomaksut laitettas puolix, niin meillä ne olis aika suuret(johtuen hänen suurista bruttotuloistaan 35000€, joista siis menee uo:hon ties kuinka paljon)... Eikä yhdestä lapsesta makseta kuin yhteen asuntoon tukia ja yhdelle vanhemmalle lisiä. No, ymmärrän kyllä että isä maksaa jonkun verran, kun äiti vaatteet ostaa. Toisaalta olen minkäkin vaatteita hankkinut tälle lapselle - ilmaiseksi kylläkin kun vaan jostain on saatu.
Kyllä mäkin varmaan suhtautuisin tähän asiaan positiivisemmin kunhan joku ratkaisu saataisi. Lapsi vois jopa muuttaa meille KOKONAAN, mutta se tuskin äidille sopii, vaikka äiti välillä todella väsynyt töistä ja tästä vilkkaasta lapsesta onkin... (Mutta se raha!!)
Niin tässä sitä muuten ihmettelenkin, että jos kerran lapsi on meillä jo puolet ajasta... Miksei vois muuttaa kokonaan!!?? VArsinkin jos lapsi on saman verran äidillään ja meillä silloinkin.
Kyllä mieheni on joskus sitä väläytellyt, mutta ei kuitenkaan ole sitä varmasti täysin halunnut, koska se ei ole tapahtunut. Se varmasti _sitoisi_ isää liikaa... vaikka lapsen meillä olo-aika ei kasvaisikaan... Ja mieheni ei tosiaankaan halua lisää vastuuta.
(toim.huom. ja hoitaisi omatkin asiansa vastuullisemmin!!)
ja sitten tuli tässä vielä sellainenkin mieleen, että vaikka mies on ollut kotona niin ei hän lapsia vaivoikseen ole ottanut vaan olen kuskannut ne hoitoon!!!! :(
että semmosta.