On tää surkuhupaisaa tää ihmiselo. Neitonen ystävättärensä kanssa valkkasi minut tuolta 24:n treffeiltä hänelle seuralaiseksi. No eka viikonloppu meni tosi hyvin - juteltiin ja tutkittiin toisiamme. Ensimmäisellä viikolla viestiteltiin ja oltiin yhteydessä tosi paljon. Annoin itselleni luvan pitkästä aikaa ihastua... Hän kertoili avoimesti itsestään ja olemisestaan ja ajatuksistaan. Olin kokoajan hänen mielessään ja unelmissaan..
Toinen viikonloppu meni niin, että saatiin olla muutama tunti toistemme seurassa. Hällä "kiireitä" lauantaina, joten vein kotiinsa. Hirvee ikävä!
Tänään sitten keskustelin hänen ystävättärensä kanssa ja iloitsin onnestani. Kerroin mitä oltiin haasteltu ja miten hän on suhtautunut minuun.. "ei tuo oo se henkilö, jonka tunnen" sanoi tämä ystävätär. Kertoman mukaan ei ollut ollut mitään suhteita ainakaan kolmeen vuoteen. Ja tämä ystävätär oli ollut vajaa vuosi sitten todistamassa kun tämä seuralaiseni oli kosinut maahanmuuttajamiestä. Ja kuulema näitä suhteita oli tullut ja mennyt enempikin...
En vielä ole keskustellut asiasta tämän kyseessä olevan neidon kanssa. Kannattaako yleensä ottaa asiaa esille vai mitä teen? Jotenkin tuntuu, että vaikea on luottamusta rakentaa tämän jälkeen. Mitä lie kaikkea asioissa, joissa ei ole totuuden häiväkään?
Harmittaa, kun luulin hänen olevan elämäni kuningatar! Kiitos kuitenkin kaikesta mukavasta ja ihanasta, jota sain kokea, Satu! Vaikkakin tosi vähän aikaa...
- M42 -
Toinen viikonloppu meni niin, että saatiin olla muutama tunti toistemme seurassa. Hällä "kiireitä" lauantaina, joten vein kotiinsa. Hirvee ikävä!
Tänään sitten keskustelin hänen ystävättärensä kanssa ja iloitsin onnestani. Kerroin mitä oltiin haasteltu ja miten hän on suhtautunut minuun.. "ei tuo oo se henkilö, jonka tunnen" sanoi tämä ystävätär. Kertoman mukaan ei ollut ollut mitään suhteita ainakaan kolmeen vuoteen. Ja tämä ystävätär oli ollut vajaa vuosi sitten todistamassa kun tämä seuralaiseni oli kosinut maahanmuuttajamiestä. Ja kuulema näitä suhteita oli tullut ja mennyt enempikin...
En vielä ole keskustellut asiasta tämän kyseessä olevan neidon kanssa. Kannattaako yleensä ottaa asiaa esille vai mitä teen? Jotenkin tuntuu, että vaikea on luottamusta rakentaa tämän jälkeen. Mitä lie kaikkea asioissa, joissa ei ole totuuden häiväkään?
Harmittaa, kun luulin hänen olevan elämäni kuningatar! Kiitos kuitenkin kaikesta mukavasta ja ihanasta, jota sain kokea, Satu! Vaikkakin tosi vähän aikaa...
- M42 -
Vastaukset 8
Vanhimmat
kahden asiat selviksi.
Se helpottaa ja saat kuulla totuuden.
Juutele kasvotusten, näet myös ilmeet,puhuuko totta.
Näin minä tekisin..
Tulla yleiselle suhdesotkujaan selvittelemään.
Miten olisi jos ihan asian omaisen kanssa puhuisit. Ja jos hän ei halua puhua, ihan turhaa ja ilkeää jopa täällä vatkata asiaa.
nimenomaan saa purkaa sydäntään, älä tuu arvostelee muita!! Ei kuule tiiä, koska sulla ei ole muuta paikkaa sitä tehdä..
Sulle mies toivotan jaksamista, sillä itse ollut aika samanlaisessa tilanteessa. Sattuu, jos ehtii ihastumaan..
Luuletko että ne "hyvät ystävättäret" aina puhuu totta? Kerrankos sitä viety kaverin tai vaikka siskonkin mies kieroilemalla. Tai vaikka pelkästä sekaantumisen ilosta pilattu toisten suhteita. Mutta onhan se varmaan helppoa olla mies, joka uskoo aina kaiken mitä sanotaan. Ei pääse oma päänuppi rasittumaan ajattelulla.
Naiset ovat niin kateellisia toisen hyvästä pokasta, että ovat valmiita valehtelemaan mitä tahansa potastaa OMASTA YSTÄVÄSTÄÄN!
Itsepähän ne omanlaisensa ystävät ympärilleen kerää. Minä ainakin voin luottaa lähimpiin ystäviini täysin ja he minuun.
Ainakin siihen saakka kunnes yllätyt. Niinhän sitä kaikki ens alkuun luulee. ;)
ja hae vaimo Thaimaasta!
täällä on pelleakkoja yli puolet!
vitsi sä olet hot......
ai kun söde......
lutunen namu......
missä olet ollut????
miten tommonen namu tänne exy....
yms......paskaa ja kun ehottelet ni ollaan savimaja housussa ja hirmu kiire,,,ei kerkee...
Huippu misut!
t.mies