Apua!
Mua alkaa ahdistaa.
Viimeisen 7 vuoden aikana, eli kun olen ollut täysikäinen, en ole varmaan tavannut ketään täysjärkistä. Kaveritkin sanoo että miten mä onnistun aina löytää kaikki hullut, tai ennemminkin ne hullut löytää mut. Viimeisen vuoden aikana on ollut pari naisten hakkaajaa joista toinen psykiarisella ollu (ei ole mua hakannut) , oman siskonsa panija.. jne. Elämään on myös mahtunut paljon päihdeongelmaisia, huumevelkaisia, vankilakundeja, patologisia valehtelijoita.. ym rajatapauksia. En tajuu enää tätä, mistä ne löytää aina mut??!! Onko mulla kohtalontovereita? Onneks nää suhteet loppuu aika nopeesti kun menneisyys alkaa paljastuu. Pahinta on kun nää tyypit soittelee "suhteen" jälkeen perään ja itkee elämää, uhkaa itsemurhilla jne.. Ei kiinnosta enää tutustua keneenkään kun oon varma et sil on luurangot kaapissa. Itse olen vielä tälläinen kiltti, ystävällinen ja sosiaalinen tyttö. Kai mul on joku hoivavietti joka paistaa kilometrejen päähän.
Mua alkaa ahdistaa.
Viimeisen 7 vuoden aikana, eli kun olen ollut täysikäinen, en ole varmaan tavannut ketään täysjärkistä. Kaveritkin sanoo että miten mä onnistun aina löytää kaikki hullut, tai ennemminkin ne hullut löytää mut. Viimeisen vuoden aikana on ollut pari naisten hakkaajaa joista toinen psykiarisella ollu (ei ole mua hakannut) , oman siskonsa panija.. jne. Elämään on myös mahtunut paljon päihdeongelmaisia, huumevelkaisia, vankilakundeja, patologisia valehtelijoita.. ym rajatapauksia. En tajuu enää tätä, mistä ne löytää aina mut??!! Onko mulla kohtalontovereita? Onneks nää suhteet loppuu aika nopeesti kun menneisyys alkaa paljastuu. Pahinta on kun nää tyypit soittelee "suhteen" jälkeen perään ja itkee elämää, uhkaa itsemurhilla jne.. Ei kiinnosta enää tutustua keneenkään kun oon varma et sil on luurangot kaapissa. Itse olen vielä tälläinen kiltti, ystävällinen ja sosiaalinen tyttö. Kai mul on joku hoivavietti joka paistaa kilometrejen päähän.
Vastaukset 7
Vanhimmat
mun meihen veli löytää aina kaikki friikit.
on skitsoo, on saatanan palvojaa, on hakkaajaa...
;D
tai siis ei naurata yhtään. Ja nyt mies on itsekin kohta hoidossa, kun naiset on ollu sekopäitä... Ja samalla tavalla nekin kuulemma ottaa jatkuvasti yhteyttä ja uhkaa tappaa itsensä ja syyttävät elämän pilaamisesta, kun mies on jättänyt ne...
huh huh...
Tuli sellainen mieleen,onko tällä miehellä
ollut vahva taipumus hoitamiseen jo lapsesta saakka?
Mulla on liian vahva taipumus huolehtimiseen.
Mä oon nuoresta pitäen ollut kiinnostunut kehittämään ja parantamaan maailmaa,ei oo tullut
aina ajateltua itseäs niin paljon kuin tarvis.
Mun äiti on ylihuolehtivainen ihminen ja ei siinä
lapsuudessa ollut niin paljon rakkauttakaan kuin
varmaan olisi pitänyt olla.
Sitä sitten helposti takertuu naiseen kuin naiseen varmaan sen takia et sais rakkautta.
Tää on sellaista alitajuntaista käyttäytymistä.
Mulla on paljon sellaisia kokemuksia suhteista
johon sitä on mennyt hetken ihastuksesta ja nyt
kun tarkemmin ajattelee niin on siinä aina ollut
paljon auttamisen halua takana.Toi takana tarkoittaa, että mä oon kyllä viestinyt itsestäni
näitä hoivaavia ja vastuun ottajan pirteitä.
Olen tosiaan ollut liian kiltti ihminen ja se näkyy mm. siinä, että on jotenkin aina järjästelemässä suhteeseen liittyviä juttuja.
Ottaa vastuuta liikaa ja väsyy siihen, se on tuttua.
No ne kyllä huomaa tämmösen niinkuin yksikin
kumppani totesi kerran et sulla on varmaan ollut
noi vastuunottajan piirteet lapsesta saakka.
Täs on just se huono juttu et sitä alkaa liikaa
luottamaan omiin voimiinsa ja unohtaa omat tarpeensa pahimmassa tapauksessa ei ole muuta kuin toisten hoitaminen elämässä,näitäkin on.
On se tosiaan aika älytöntä, kun mulla on ollut
psyykkisesti sairaita kumppaneita 3peräkkäin.
Ne on ollut aluksi päälisin puolin tosi ihania
mut ei sitä pinnasta oikein mitään nää.
No yleensä ne on ollut näitä läheisriippuvaisia
ja masentuneita.Yks oli maanis-depressiivinen.
Jokainen oli ollut mielisairaalassa.
Nyt sitä on vain opittava vaan paremmin ottamaan
omat tarpeet huomioon.Sit on hyvä et ei pyöritä
toisten murheita liikaa päässään vaik empaattisuus onkin hyvä juttu.Terve itserakkaus on tärkeää.Eikä sekään ole hyvä,että suhteeseen meno on kaikki elämässä.Huolehdi itsestäsi.
Älä vaivu epätoivoon,sä löydät vielä rakkauden.
Terv. rakkaudella
Varmaan löydät näille psykiatriatapauksille muitakin yhdistäviä tekijöitä kuin se että myöhemmin on selvinnyt että ovat olleen psyykkisesti sairaita? Mieti mitä ne yhdistävät tekijät ovat ja koita oppia tunnistamaan ne ihmisistä. Voisin kuvitella että ne piirteet juuri sinua vetävät heidän puoleensa. Vaikea yhtälö tietysti, pitäisi lakata katselemasta juuri niitä tyyppejä jotka vaikuttavat itsestä mielenkiintoisilta.
Voisin kuvitella että nämä tyypit ovat jotenkin epätasapainoisia, seuraavaksi kun tapaat mielenkiintoisen kaverin niin mieti että tunnetko olosi hänen kanssaan turvalliseksi. Vaikuttaako hän niin tasapainoiselta että pystyisi tukemaan SINUA kun sinulla on vaikeaa. Eikä vain toisinpäin, että haluaisitko sinä tukea häntä. Hoivaviettisi varmaan osittain aiheuttaa sen että keräät näitä hoivattavia. Parisuhde kuitenkin perustuu tasavertaisuuteen joten kannattaa miettiä sitä niinkin päin, siten varmaan vältät jo samantien hankalimmat tapaukset.
Mutta kaiketi entisissäsi on ollut jotain muutakin yhteistä kuin tästä psyykkisestä sairaudesta kertovia tekijöitä. Tietty pilke silmässä? Hymy? Rauhallisuus? Temperamentti? Opettele näkemään miehissä muutakin kuin se hoivattava puoli. Eikö olisi ihanaa olla itsekin joskus hoivattavana?
Klassinen selitysmalli on kait se että sulla on jotain tiedostamatonta itserankaisun tai hoivaamisen tarvetta, jos nämä hullut yms. vetoaa suhun suhteen alkuvaiheessa. Lapsuudesta ehkä olisi löydettävissä syyt miksi toistat tätä kuviot. Käy jonkun asiantuntijan juttusilla, kun toi ongelma kerran rajoittaa elämää noinkin pahasti.
joo on ollut masentunutta viiltelijää, tunne-elämältä epävakaata, maanis-depressiivistä, seksiriippuvaista, mitä lie, alkoholisteja..kaikkein pahinta on se, et mä en osaa irrottautua ajois, mul on varmaan joku sairaanhoitajan auttaja-syndrooma. mä olen ite käynyt psykologil ja psykiatril ja syöny lääkkeitä, nämä jutut vetää ihmisen tosi maan rakoon:( nyt olen sinkku ja uskon et aurinko alkais taas paistaa munkin elämään eikä tarvis aina pelätä et mitäköhän se jätkä keksii nyt oman tai mun pään menoks..kun elämä on pelkkää epävarmuutta, nimittelyä, tönimistä, halveksuntaa, pelkoa, tunteiden vuoristorataa, veitsien kilinää, ni kyl siinä joutuu oma pää koetuksel:(
Joo taitaa meillä kaikilla olla vahva taipumus hoitaa, huolehtia, ottaa muiden ongelmat omiksi, pelastaa, tukea, unohtaa itsensä jne..mä olen joutunut opettelemaan ammattilaisen kans et minullakin on oikeuksia esimerkiksi sanoa ei, on oikeus omaan aikaan, mielipiteeseen ja itsensä kunnioittamiseen. kaikkea kohtelua ei tarvi sietää ja on oltava normaali itserakkaus. Vaikeita asioita...mä olen antanut niin monen sekopään kävellä ylitseni ja oon vaan unohtanut omat tarpeeni ja hyvinvointini:(lopputulos on aika ikävä