Mieheni lähisuku

kyllä tapahtuu tälläista muissakin suvuissa. Ainoa keino on olla mahdollisimman vähän tekemisissä sellaisten sukulaisten kanssa.

Mieheni äiti ja sisko on vihannut minua jo siittä asti kun aloin mieheni kanssa seurustelemaan.
He ovat koko meidän yhdessä olon aikana jaksaneet keksiä päästänsä kaiken näköisiä asioita miehelleni jotta eroisimme..Kuten että petän miestäni hänen entisen parhaan ystävänsä kanssa.
Kun tulin raskaaksi anopistani tuli aivan mahdoton..Hoki koko ajan että teette abortin, teette abortin..Tietenkin hän pettyi pahasti kun aborttia ei enää voinut tehdä..Mieheni Veljen Vaimolle ei mitään aborttiin liittyvää ikinä ole tullut..Kun synnytin pääsin sairaalasta kotio anoppini tuli heti haukkumaan ja moittimaan..
Mieheni suku on juuri sellainen että mielinkielin kyllä naaman edessä ollaan, ettei pystytä päin naamaa sanoon mutta jauhetaan niin paljon paskaa selän takana ettei tosikaan..He haukkuvat minut kaksinaamaiseksi, mitä en ole kenellekään muille kun heille, vaikka ne eivät itse tajua millaisia he ovat...Hoitoon heidät täytyisi saada. Syyttelevät muita sellaisista asioista mitä he itse tekevät...Ärsyttää tollainen suku, ettei ikinä tule hyväksytyksi siihen sukuun

kun on kyseessä oma mummo. Aina tosin ollut oikea marttyyri luonne, mutta vanhetessaan vain pahenee, nyt ollaan jo siinä pisteessä, että koko suku olisi varmaan kuollut kylmään ja nälkään jos hän ei olisi kaikkia elättänyt, ja koulututtanut ja hyysännyt ja hoitanut jne. jne. Niitä juttuja kun on vielä kuunnellut niin pitkään kun muistaa, eli n. 35 v. niin jo vain. Myöskin harrastaa tätä kaikkien moittimista, eli joku on käynyt tekemässä jotain hänen pyytämäänsä juttua, no se on kuulemma mennyt hyvin ja rahaa työnnetään ja ollaan niin mielinkielin, mutta kun seuraava sukulainen saapuu, onkin hommat tehty aivan väärin ja suorastaan väärät hommat(jotka itse osoittanut), ja suurinpiirtein turmeltu koko hänen omaisuutensa jne. ja tämähän jatkuu sitten kaikkien osalta. Minäkin ymmärän että hän on vanha ihminen ja kymmeniin vuosiin ei ole mitään uutta tapahtunut, mutta jotain tolkkua niissä jutuissakin pitäisi olla. Joskus kun sitten ei enää kestä ja sanoo jotain vastaan, niin sitten mökötetään ja nyyhkitään kuinka hän on sinutkin syöttänyt ja juottanut ja oisit anemiaan kuollut varmaan jos häntä ei olisi ollut (vietin aivan normaalin lapsuuden) ja muuta yhtä mieltä ylentävää. No kaiketi tässä vielä kestetään, onneksi asun sen verran kaukana, ettei nyt niin usein nähdä, mutta onhan ne puhelimet.... . Tuntuu varmaan julmalta sanoa, mutta onneksi on jo mummo yhdeksän kymppinen ja aika kuluu.

Joskus on pakko katkaista välit kokonaan oman perheensä ja etenkin lastensa vuoksi. Henkinen väkivalta ja julmuus ovat raskaita kestää...Sitten kun ne alkavat kohdistua omiin kouluikäisiin lapsiinkin, on aika punnita asioita monelta kantilta. Kipeäähän se tekee, mutta kun yli kymmenen vuotta on koetettu vaan kestää kuten kunnon ihmisen kuuluu, mitta täyttyy ja oma psyykekin alkaa olla aika riekaleina. Kyllähän tällaiset jutut seuraa läpi elämän, mutta joskus on raja vedettävä, että oma perhe jaksaa elää, toipua ja antaa anteeksikin jollain tasolla. Itseään ja perhettään täytyy kuitenkin voida suojella.

Elämme vuotta 2017 ovat jatkaneet sikiämistä, myös vaimon suvusta
löytyy näitä,aloittajan 2006 kirjoittamia piirteitä.