mulle kävi sillai, et kun mä atrioin tossa eräänä aamupäivänä kello about yhren aikoihin puuroa, ruis ellaisa, kuulin kun radiosta alkjoi soida Schubertin upea allegro Elämän myrskyt nelikätisesti pianolle, alunalkaen kaiketinkin sonatin rakenusaineiksi suunniteltu, mutta osat sinne un tänne viskelty, rondo D 951 A-duuri esim. Mun syömisestä ei tulluna mittään, kun lumouduin ja hypnoytiosoiduin musiikista niin paljhonb, et tuijotin vain silmänkään räpäyttämättä ulos lumiselle kadulle nähden ihmisten kiireesti kävelevän levottomuudessa kun minä uin autuuidessa musiikin virran kujettamana kauas pois ja ruumilisesta minästä, jonka tahtoa palveleva äly ei pysähtynyt välittömiin eikä välillisiin suhteisiin kutenmatelijoilla joilla on tarkoitus lisääntyä, syödä ja nukkua, vaan älyni vapautui kaikista suhteista, kuten vanki sellistä, joihin se on tottunut juurtuneena tahtoon, kykenemättä näkemään maailmaa puhtaasti objektiivisesta vailla tarkoituksia, muutoin kuin hengen liekki sitä koskettaa ja leijuu tahdon yläpuolella vapaasti omalla energian ylimäärällä. Silloin totuus näyttäytyy paljain kasvoin.
taiteellisen elämyksen syntytarina
filosofi
2172
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aina vaan paranee! uusi tähti on syttynyt. Kiitos hulpeasta tarinasta.
Ton filosofin pää on täynnä paskaa.