Olen nelikymppinen avoliitossa elävä nainen (5-vuotta yhdessä, joista 3 vuotta kihloissa). Yhteisiä lapsia meillä ei ole,molemmilla kyllä entisistä liitoista.
Vuosi sitten aloin miettimään avoliittoni tilaa ja otinkin asian mieheni kanssa puheeksi, elämme kuin sisko ja sen veli. Seksiä saan vonkaamalla vongata. Mieheni mielestä liittomme voi hyvin ja loukkaantui kun ehdotin parisuhdeterapiaa. Kesään mennessä olin yrittänyt toisenkin kerran keskustella suhteestamme siinä onnistumatta.
Kesällä tutustuin mieheen jonka kanssa kävin lenkeillä ja keskustelin aiheesta kuin aiheesta.
Tein hänelle selväksi heti että olen varattu, syksyllä suhde "lipsahti" ihan oikeaksi suhteeksi.
Tämä toinen mies ei kysele olenko jättämässä mieheni tai miten minulla kotona menee.Hänelle kuulemma sopii toistaiseksi tämmöinen suhde.
Olen rakastunut tähän toiseen mieheen, hän on se joka saa minut jaksamaan täällä. Viikko sitten otin avomieheni kanssa vielä suhteemme puheeksi, mies suuttui ja lähti kavereidensa kanssa kaljalle. Sen jälkeen emme ole oikeastaan puhuneetkaan. Olen tullut siihen tulokseen, että en jaksa avoliitossani enää, tälle toiselle miehelle en ole asiasta vielä maininnut.
Nyt haluaisin kuulla teiltä muilta jotka olette/olette olleet samassa tilanteessa miten teille on käynyt. En kaipaa mitään moraalisaarnaa.
Vuosi sitten aloin miettimään avoliittoni tilaa ja otinkin asian mieheni kanssa puheeksi, elämme kuin sisko ja sen veli. Seksiä saan vonkaamalla vongata. Mieheni mielestä liittomme voi hyvin ja loukkaantui kun ehdotin parisuhdeterapiaa. Kesään mennessä olin yrittänyt toisenkin kerran keskustella suhteestamme siinä onnistumatta.
Kesällä tutustuin mieheen jonka kanssa kävin lenkeillä ja keskustelin aiheesta kuin aiheesta.
Tein hänelle selväksi heti että olen varattu, syksyllä suhde "lipsahti" ihan oikeaksi suhteeksi.
Tämä toinen mies ei kysele olenko jättämässä mieheni tai miten minulla kotona menee.Hänelle kuulemma sopii toistaiseksi tämmöinen suhde.
Olen rakastunut tähän toiseen mieheen, hän on se joka saa minut jaksamaan täällä. Viikko sitten otin avomieheni kanssa vielä suhteemme puheeksi, mies suuttui ja lähti kavereidensa kanssa kaljalle. Sen jälkeen emme ole oikeastaan puhuneetkaan. Olen tullut siihen tulokseen, että en jaksa avoliitossani enää, tälle toiselle miehelle en ole asiasta vielä maininnut.
Nyt haluaisin kuulla teiltä muilta jotka olette/olette olleet samassa tilanteessa miten teille on käynyt. En kaipaa mitään moraalisaarnaa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Olen tullut siihen tulokseen, että en jaksa avoliitossani enää"
Jollei miehesi ole valmis mihinkään ongelmien selvittämiseen, eikä edes halua/pysty ymmärtää sinua, niin eipä paljon ole tehtävissä. Älä kuitenkaan anna rakastumisen sumentaa harkintakykyäsi. Mutta jo se, että olet ajautunut suhteeseen toisen miehen kanssa, kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Ei kannata jatkaa suhteessa, jossa ei voi hyvin.
Mun aloittamani itsepintaiset keskustelut herättivät viimein mieheni näkemään miten "puutteessa" mä todellakin elin ja onneksi hän uskalsi tunnustaa omankin osuutensa asiaan. Eli mun ei sitten tarvinnutkaan hakea huomiota, hellyyttä ja kumppanuutta muualta, niin kuin sanoin luonnollisestikin kohta tekeväni kun en sitä parisuhteessani enää saanut.
Mies tajusi asioiden loogisuuden, tunnusti sen järkeenkäyvyyden ja "ryhdistäytyi". Itkettiin ja pyydettiin ja annettiin anteeksi, kuukausien kriisihän se oli, mutta onnellinen loppu sille kuitenkin saatiin.
Meillä menee nyt paljon paremmin ja olen itsekin hyvin helpottunut siitä, ettei mun tarvinnut muuttaa kodistani jonkun toisen luo kaikkea alusta alkamaan, vaan sain takaisin sen minkä olin muinoin valinnutkin.
Ja minä siis en ehtinyt edes ihastua vieraisiin vaikka hellyyden nälässä riuduinkin pitkän aikaa (tyhmä kun olin).
Sun tilanteessa on varmasti vaikea enää tsempata parisuhteen eteen, etenkin kun toinen osapuoli ei uskalla heittäytyä käsittelemään koko asiaa. No hän sitten menettää sinut, valitettavasti.
Nyt on kolme viikkoa uuden opettelua takana. Vaimoni jäi kiinni työpaikkaromanssista, joka hänen mukaansa on nyt jäissä. Toivottavasti.
Olen koittanut tsempata sekä iseäni että häntä tilanteen ja suhteemme korjaamiseksi. Saa nähdä onnistuuko vai onko juna jo mennyt. Vaatii kyllä häneltäkin uudistumista.
Täytyy sanoa, että todella raskasta tämä on.
Onko muilla kokemuksia miten tällaisista on toivuttu?
Olen ihmetellyt tuota ilmiötä ennenkin. Ihminen pakenee mieluummin kuin kantaa vastuunsa - jopa parisuhteessa, jonka varaan rakennetaan usein muutakin kuin vain perhe ja koti.
Monen miehenkin itsetunto on kiinni parisuhteessa, silti he eivät uskalla olla kasvotusten sen suhteen ongelmien kanssa. Mieluummin menetetään koko suhde,(joskus lapsetkin), syyllistetään vaan lähtijä ja eletään sitten jätettyinä martyyreina...vai onko se martyyreinä...whatever.
Onko se niiiiin vaikeeta käsitellä negatiivisia tunteita ja ottaa vastaan toisenkin tunteet?
Mieluummin menetetään kuin taistellaan yhdessä voittoon.
En ymmärrä.
Kertoilla henk.koht.asioita,mutta kasvotusten on edelleenkin mukavampi jutella henk.koht.asioista.;)
Kyllä sen edestään yleensä löytää jonka taakseen jättää.
Kun yksi juippi tuli ja antoi vähän moloo olet eroon päätynyt.
Syyhän tietenkin on avomiehessäsi, kysy vaikka tuolla femakkopalstalla.
Se molottajasi tulee jättämään sinut kunhan avoerosi on selvä ja arki koittaa..
..että olin jo harkinnut avoliitosta lähtöä ennenkuin tutustuin tähän toiseen mieheen enkä hänen varaansa laske mitään.
Kun lähden avoliitosta hankin oman asunnon, tarkoitus ei ole kenenkään nurkkiin mennä.
Mitä tarkoittaa "miten on käynyt"?
Jos kerran olet tullut siihen tulokseen että et jaksa avioliitossasi olla etkä näe mahdollisuutta selvittää asioita puolisosi kanssa niin sitten lähdet varmaan järjestelemään eroa.
Jos toivot kristallipalloa kakkosmiehen suhtautumisen suhteen, niin veikkaanpa että mikäli hän on sanonut että nykyisenkaltainen suhde on hänelle riittävä hän on tarkoittanut juuri sitä. - Eli hylkää oitis sellaiset toiveet että sieltä löytyy vahva olkapää kannattelemaan sinua erontuskien läpi. Ei välttämättä löydy. Jos mies haluaa suhdetta varatun naisen kanssa niin ei hän ehkä todella halua suhdetta jossa pitää sietää samaa naista kaikilla elämän osa-alueilla.
Vittuakos täällä siitä kitiset? Ero nyt sitten lopulta vireille, kun sussa ei ollut naista tekemään sitä, ennen kuin ajauduit seksisuhteeseen tuon toisen tyypin kanssa. Avoliitosta kun nyt on kumminkin helpompaa lähteä. Ala mennä jo, lopeta se!
Meilläkin oma avomies aivan muissa maailmoissa,olen about yksin neljän lapsen ja seksin nälän kanssa. Minäkin lähden kohta vieraisiin. Mikä näitä miehiä vaivaa, haluavat vain pyykin pesiän..
Nyt meillä on poninhäntä, korvakorut ja ollaan niin tasa-arvoisia pehmomiehiä.
Mitä te oikein haluatte kun mikään ei kelpaa?
Millainen itse olet?
Oletko haluttava naisellinen ja naisen näköinen nainen etkä tasa-arvoa, femakkoaatteita kirkuva jakkupukuhirvitys.
Muuten vihjeeksi:katsoa kannattaa venäläistä naista, he tietävät millaiselta naisen pitää näyttää ja naisen käyttäytyä.
On tietysti poikkeuksiakin mutta esimerkiksi hameen käyttö, hiukset jne
Niin niin pian tulee sitten näitä femakkomietteitä että työn takia lyhyet hiuikset on hyvä ja ei hameessa voi olla kun paleltuu jne jne..:)
Huolehtivat ulkonäöstään miesten takia.Länsimaisen hyvinvointinaisen ei tarvitse tehdä sitä miehen takia voidakseen hyvin.
Sitten kun nuori itsestään huolehtiva itänainen saa elättäjän pyydykseensä alkaa maatuskoituminen.
Parisuhteestahan tässä kaiketi on kyse, eli rakkaussuhteesta, jossa välitetään toisestaKIN. Parisuhteessa pitäis molempien kyetä myös palvelemaan toista ilman, että lasketaan vuoroja tms.
Ja yleensähän miehet ovat visuaalisesti syttyviä, kuten tän pyykkärimiehenkin kirjoituksesta kuuluu. Juuri siksi ne venakot minihameineen saavat heidän päänsä kääntymään.
Mutta ei se esim. naisen ulkonäkö ja hameenkäyttö tietenkään ole automaattinen tie autuuteen parisuhteessa, kyllä siinä on kyse paljon syvällisemmistäkin vuorovaikutuksista tai niiden puutteista, jos huonosti menee.
..hohhoi..ja mitä määkin näitä päivänselvyyksiä tänne tulin kirjottamaan...on tässä tärkeempääkin tekemistä...