ajatukset ja mieli myllertää sisimpien tunnereaktioiden kaaoksessa.mikä on,mulla on vaan jotenkin tyhjä ja paha olla,vaikka mulla on ihana kumppani. olemme kihloissa ja asuneet yhdessä vajaan vuoden,edellinen liittoniko teki minusta tälläisen tunnevammaisen..tuntuu että en pysty elämään ja tuntemaan vilpitöntä rakkauden voimaa jonka nykyinen kumppanini ansaitsisi. hän sanoo että olen parasta hänen elämässään,ja hän on iloinen ja tyytyväinen meidän yhteiseloon,mutta sanokaa hyvät kohtalotoverit,,ottakaa kantaa, en varmaankaan ole yksin joka miettii,miksi sydän särkyi jo vuosia sitten,tukeeko se tuntemaan aidosti enää koskaan.
tunteiden myllerrys
sielu rikko.
4714
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
itku tuli kun luin sinun tunne tuskaasi.itsellä sama tilanne,miksi meidät särjetään.uuden elämän eteen päin vieminen tuskien taivalta,ja uusi kumppani ei tiedä mikä vaivaa ja kaihertaa,vaikka kaikki muuten ok.
Mulla oli vähän samanalainen tilanne, paitsi että olen mies. Eniten minua ehkä sattui se, että minun entinen tyttöystäväni ei osannut sanoa kunnolista syytä jättäessään minut, nyt kuitenkin, olen tosi hyvissä väleissä hänen kanssaan, ja hän on ihana ihminen ystävänä.
Välillä uudessa suhteessa tyttöystäväni ihmettelee, että miksi en usko, ja luota häneen täysin, mutta puhumalla asiat paranee, ja on jo parantuneet.:)
Mut tiedän miltä tilanne tuntuu, koittakaa avautua uudelle kumppanillenne. Minulla se ainakin auttoi.
Pelko kangistaa. Pelko esim. siitä, että menneet murheet toistuu.
Kun rakastumisen sulautumisvaihe on ohi ja pitäis pärjätä parisuhteessakin omillaan ja itsenäisenä, niin epävarmuus hiipiikin turkkiin.
Sitä se vaan on - epävarmuutta ja siitä syntyvä syyllisyys.
Sinnikkyydellä siitä taudista paranee. Sillä, että ei anna kaaokselle periksi vaan yrittää ymmärtää itsekin itseään, omaa henkilöhistoriaansa ja sen vaikutusta nykyisyyteen, ja on hieman armelias itselleen. Kyllä se siitä pikkuhiljaa selkenee kun itseluottamus eheytyy.
On tainnu osua aika kovastikin joskus. Mut kuten mie sanon. Ihmistä ei ole luotu haavoittumattomaksi, vaan meille on annettu kyky parantua.
Ekaks siihen vaan pitää uskoo. Kokeile sanoo ekaks itselles "Minä rakastan minua" ja sitten sille ukolles "Minä rakastan sinua"
Sydäntä on vähän hankala korjata muulla kun ajalla ja toisten tuella. Mut se että saat selvitettyä itselles mistä se johtuu on askels siihen että alat selvittää miten se parannetaan.