soitit minulle ja sanoit että haluat elää omaa elämääsi. Mikä siinä oli? Onko sinulla joku toinen? Vai onko totta mitä sanoit, että koska et pysty avioerosi takia, joka tapahtui jo vuosia sitten, sitoutumaan kehenkään on parempi että pidämme taukoa ihan minun vuokseni. Miten niin?
Sanoit, että koska epäröit nyt niin näin voisi tapahtua uudestaankin ja se olisi väärin minua kohtaan. Siksi tauko. Kyllä minulle olisi kelvannut suhde ilman suurempia sitoutumisia. En minä sellaista kaipaa. Kun kerran sanoit ettei kyseessä ole toinen nainen ja sovimmehan jo silloin 8 kk sitten että jos jommallekummalle tulee muuta, se kerrotaan heti koska olemme molemmat petettyjä ja jätettyjä ja tiedämme miltä se tuntuu, varsinkin jos se salataan. Onko tässä kuitenkin jotain muutakin ?
Sanoit että pidetään taukoa että mietit asioita ja katsotaan myöhemmin. Minulle se on sama asia kuin että lopetit suhteen. Olen itkenyt ja itkenyt ja on niin raskasta ajatella etten tapaa sinua enää, en herää vierestäsi , en koskaan enää tee sinulle aamiaista, en koe ihanaa hellyyttäsi, ei mitään yhteisiä hetkiä, sitä läheisyyttä, tai vaikka vaan sitä kun silität poskeani tai annat suukon otsalleni.
Sanoit,että itsekin ihmettelet itseäsi ja tunteitasi kun toisaalta et haluaisi kadottaa minua mutta toisaalta taas haluat olla yksin.Tajuan että pelkäät sitoutumista mutta en ymmärrä. Viime viikonloppuna vaistosin jotain ja sanoit jotain sen suuntaista mutta peruit sitten taas sanasi. Mutta nyt yhtäkkiä taas ja se että teit sen puhelimitse . Satuttaa. Voihan olla ettet olisi siihen kasvotusten pystynytkään, en minäkään, ainakaan näin tyynesti.
Kukaan koskaan milloinkaan missään eikä mikään suhteenlopetus ole ollut näin hirveää, en osaa kuvitella miten jatkan tästä eteenpäin ilman sinua. Miten voin kohdata sinua myöhemmin kun väistämättä tapaamme jossain. Miten pystyn pitämään itseni tyynenä kun tunteet vellovat. Miltei anelin sinua muuttamaan mielesi. Mutta en sitä tehnyt vaan toivotin vain hyvää loppuelämää.
Miksi teit tämän näin , parempi olisi ollut jos olisit sanonut että olet kohdannut jonkun toisen, ehkä jollain tavoin paremman juuri sinulle. Ehkä olisin selvinnyt tästä paremmin, tästä kivusta jos olisin sinulle vihainen. Miksi et voinut sitä myöntää vaikka ihan minun takiani , väitit vaan tarvitsevasi sitä mietiskelyaikaa.
Minä sinua rakastin, rakastan. Toivon että tämä olisi unta ja soittaisit minulle huomenna tai ainakin katuisit ja peruisit sanasi.Jos niin ei käy, toivon sydämestäni että tapaan joskus, sitten kun et enää satuta minua, jonkun yhtä ihanan kuin sinä.
Sanoit, että koska epäröit nyt niin näin voisi tapahtua uudestaankin ja se olisi väärin minua kohtaan. Siksi tauko. Kyllä minulle olisi kelvannut suhde ilman suurempia sitoutumisia. En minä sellaista kaipaa. Kun kerran sanoit ettei kyseessä ole toinen nainen ja sovimmehan jo silloin 8 kk sitten että jos jommallekummalle tulee muuta, se kerrotaan heti koska olemme molemmat petettyjä ja jätettyjä ja tiedämme miltä se tuntuu, varsinkin jos se salataan. Onko tässä kuitenkin jotain muutakin ?
Sanoit että pidetään taukoa että mietit asioita ja katsotaan myöhemmin. Minulle se on sama asia kuin että lopetit suhteen. Olen itkenyt ja itkenyt ja on niin raskasta ajatella etten tapaa sinua enää, en herää vierestäsi , en koskaan enää tee sinulle aamiaista, en koe ihanaa hellyyttäsi, ei mitään yhteisiä hetkiä, sitä läheisyyttä, tai vaikka vaan sitä kun silität poskeani tai annat suukon otsalleni.
Sanoit,että itsekin ihmettelet itseäsi ja tunteitasi kun toisaalta et haluaisi kadottaa minua mutta toisaalta taas haluat olla yksin.Tajuan että pelkäät sitoutumista mutta en ymmärrä. Viime viikonloppuna vaistosin jotain ja sanoit jotain sen suuntaista mutta peruit sitten taas sanasi. Mutta nyt yhtäkkiä taas ja se että teit sen puhelimitse . Satuttaa. Voihan olla ettet olisi siihen kasvotusten pystynytkään, en minäkään, ainakaan näin tyynesti.
Kukaan koskaan milloinkaan missään eikä mikään suhteenlopetus ole ollut näin hirveää, en osaa kuvitella miten jatkan tästä eteenpäin ilman sinua. Miten voin kohdata sinua myöhemmin kun väistämättä tapaamme jossain. Miten pystyn pitämään itseni tyynenä kun tunteet vellovat. Miltei anelin sinua muuttamaan mielesi. Mutta en sitä tehnyt vaan toivotin vain hyvää loppuelämää.
Miksi teit tämän näin , parempi olisi ollut jos olisit sanonut että olet kohdannut jonkun toisen, ehkä jollain tavoin paremman juuri sinulle. Ehkä olisin selvinnyt tästä paremmin, tästä kivusta jos olisin sinulle vihainen. Miksi et voinut sitä myöntää vaikka ihan minun takiani , väitit vaan tarvitsevasi sitä mietiskelyaikaa.
Minä sinua rakastin, rakastan. Toivon että tämä olisi unta ja soittaisit minulle huomenna tai ainakin katuisit ja peruisit sanasi.Jos niin ei käy, toivon sydämestäni että tapaan joskus, sitten kun et enää satuta minua, jonkun yhtä ihanan kuin sinä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kullallesi..
jonain päivänä huomaat että ei enää satu niin kovasti vaikkapa ihan pienen hetken ajan. Silloin tiedät että eheytyminen on alkanut. Suru on läpikäytävä ja itkut itkettävä. En sano että huomaat myöhemmin että miehen ratkaisu oli oikea. Mutta sen sanon että toivon että hän tulisi järkiinsä nyt heti. Jos niin ei käy niin toivon että todella löydät sen uuden rakkaan joka on vielä ihanampi kuin tämä.
Aika parantaa haavat niin senotaan ja se pitää paikkansa, viikon päästä on jo vähän helpompaa kuin tänään. Kun aikaa kuluu huomaatkin että enää ei satu ja pystyt ajattelemaan häntä ilman tunteita. Älä jää yksin miettimään, vaan mene ihmisten seuraan. Hanki uusi ystävä, kukaan ei ole korvaamaton. Voimia sinulle.
Tiedän pahanolosi..Itselläni aivan sama tilanne,kuinka tästä selviää:( Tsemppiä!