On se jännä että ei sitten millään satu koskaan pareilla natsaamaan seksihalut /-mieltymykset täydellisesti kohdalleen. Lähes joka suhteessa laatu tai määrä pielessä.
Miedän kotona sitä ei olla tehty 7 (seitsemään) viikkoon. Tämä on nyt ensimmäinen näin pitkä tauko (joskus ollut parin viikon taukoja. alkuaikoina teimme sitä joskus 9 kertaakin viikonlopussa) ja keskustellessa asiasta avovaimoni saa aina minut tuntemaan itseni jollain tapaa pervoksi tai hulluksi nymfomaaniksi ja kertoo että hänelle ei seksi ole niin tärkeää. Miten siitä sitten jatkat aiheesta puhumista. "-Ois kuitenkin kiva välillä..." -tyyliin puhuminen tuntuu siinä vaiheessa jo jotenkin niin tyhmältä ja toivottomalta... Nämä seitsemän seksitöntä viikkoa olen yrittänyt mahdollisimman hyvin näytellä (varovaisia keskusteluja laskematta) että en "kärsi" tilanteesta lainkaan. Ajatuksissani kuitenkin seikkailen jo kahden viikon "tahtomattoman selibaatin" jälkeen ties missä, mistä vain saisi muutosta tähän asiaan.
Ja taas pitää perinteisesti mainita näitä taustoja: Teen kyllä kotitöitä ja otan hänet huomioon ja annan hänelle hellyyttä jota hän kuitenkin vielä haluaa vaikkei intiimimpiä kosketuksia haluakkaan... Mitään suuria suruja tai paineita hänellä ei pitäisi olla. Ei ole ainakaan niistä kertonut kun olen asiasta kysynyt. Valittamiseen tai varsinaiseen ruinaamiseen en ole koskaan sortunut enkä aio vastakaan. Yhdessä olemme olleet 5 vuotta. Pettänyt en ole koskaan. Ja olen varma että hänelläkään ei toista suhdetta ole/ole ollut.
Ja laadusta... Avovaimoni on vaikea saada innostumaan mistään uudesta. Itse rakastaisin kaikkia seksileluja, uusia paikkoja ja esim. molemmin puolista suuseksiä. Olisi myös ihana jos hän joskus suostuisi (olen usein ehdottanut, ja hän tietää sen että se suuresti minua kiihottaisi) nähteni masturboimaan tai pyytäisi minua tekemään niin koska joka tapauksessa tietää minun puutteessa elävän.
Mielessä tietysti käy joskus naisen vaihto mutta puntarissa ovat silloin muut ei seksuaaliset hyvän kumppanin/naisen ominaisuudet. Ja näitä ominaisuuksia avovaimostani kyllä löytyy niin paljon että ainakin vieläkin samassa suhteessa elämme.
Myös se kuuluisa paljon puhuttu pettäminen mielessä on käynyt (näin keskustelupalstalla sen voin rehellisesti tunnustaa, tuomitkaa vain jos haluatte, tämä on kuitenkin minun elämäni). Luulen että riittäisi kun saisi edes kerran vuodessa (ehkä harvemminkin) kokeilla estottamampaa seksiä(lue: toista naista), tuntea itsensä tuhmaksi, kiimaiseksi, riettaaksi pedoksi ja nauttia kaikin keinoin tilanteesta, rajattomasta mielikuvituksesta, erilaisista keinoista tyydyttää toista ja itseään. Huoh... Tai tehdä se edes "kiltisti" vaikka suihkussa johon avovaimoni ei suostu.
Joopa joo, tulipahan pitkästä aikaa purkauduttua, edes henkisesti näin kirjoituksen muodossa. Se taisikin olla suurin syy tämän tekstin tuottamiseen.
Hyvää syksyä kaikille!
Ps. seksielämäänne tyytyväiset: saatte olla hyvin onnellisia, nauttikaa siitä!
Miedän kotona sitä ei olla tehty 7 (seitsemään) viikkoon. Tämä on nyt ensimmäinen näin pitkä tauko (joskus ollut parin viikon taukoja. alkuaikoina teimme sitä joskus 9 kertaakin viikonlopussa) ja keskustellessa asiasta avovaimoni saa aina minut tuntemaan itseni jollain tapaa pervoksi tai hulluksi nymfomaaniksi ja kertoo että hänelle ei seksi ole niin tärkeää. Miten siitä sitten jatkat aiheesta puhumista. "-Ois kuitenkin kiva välillä..." -tyyliin puhuminen tuntuu siinä vaiheessa jo jotenkin niin tyhmältä ja toivottomalta... Nämä seitsemän seksitöntä viikkoa olen yrittänyt mahdollisimman hyvin näytellä (varovaisia keskusteluja laskematta) että en "kärsi" tilanteesta lainkaan. Ajatuksissani kuitenkin seikkailen jo kahden viikon "tahtomattoman selibaatin" jälkeen ties missä, mistä vain saisi muutosta tähän asiaan.
Ja taas pitää perinteisesti mainita näitä taustoja: Teen kyllä kotitöitä ja otan hänet huomioon ja annan hänelle hellyyttä jota hän kuitenkin vielä haluaa vaikkei intiimimpiä kosketuksia haluakkaan... Mitään suuria suruja tai paineita hänellä ei pitäisi olla. Ei ole ainakaan niistä kertonut kun olen asiasta kysynyt. Valittamiseen tai varsinaiseen ruinaamiseen en ole koskaan sortunut enkä aio vastakaan. Yhdessä olemme olleet 5 vuotta. Pettänyt en ole koskaan. Ja olen varma että hänelläkään ei toista suhdetta ole/ole ollut.
Ja laadusta... Avovaimoni on vaikea saada innostumaan mistään uudesta. Itse rakastaisin kaikkia seksileluja, uusia paikkoja ja esim. molemmin puolista suuseksiä. Olisi myös ihana jos hän joskus suostuisi (olen usein ehdottanut, ja hän tietää sen että se suuresti minua kiihottaisi) nähteni masturboimaan tai pyytäisi minua tekemään niin koska joka tapauksessa tietää minun puutteessa elävän.
Mielessä tietysti käy joskus naisen vaihto mutta puntarissa ovat silloin muut ei seksuaaliset hyvän kumppanin/naisen ominaisuudet. Ja näitä ominaisuuksia avovaimostani kyllä löytyy niin paljon että ainakin vieläkin samassa suhteessa elämme.
Myös se kuuluisa paljon puhuttu pettäminen mielessä on käynyt (näin keskustelupalstalla sen voin rehellisesti tunnustaa, tuomitkaa vain jos haluatte, tämä on kuitenkin minun elämäni). Luulen että riittäisi kun saisi edes kerran vuodessa (ehkä harvemminkin) kokeilla estottamampaa seksiä(lue: toista naista), tuntea itsensä tuhmaksi, kiimaiseksi, riettaaksi pedoksi ja nauttia kaikin keinoin tilanteesta, rajattomasta mielikuvituksesta, erilaisista keinoista tyydyttää toista ja itseään. Huoh... Tai tehdä se edes "kiltisti" vaikka suihkussa johon avovaimoni ei suostu.
Joopa joo, tulipahan pitkästä aikaa purkauduttua, edes henkisesti näin kirjoituksen muodossa. Se taisikin olla suurin syy tämän tekstin tuottamiseen.
Hyvää syksyä kaikille!
Ps. seksielämäänne tyytyväiset: saatte olla hyvin onnellisia, nauttikaa siitä!
Vastaukset 24
Vanhimmat
tuohonko tietäisin vastauksen olis omatkin ongelmat pyyhkästy pois.
meillä on sama ongelma ollu tässä omien laskujeni mukaan myös tuommoset 7 viikkoa, ei kai siellä vaan oma isäntä oo? ;)
syynä ei oo liialliset kotityöt, ei ukosta johtuvat syyt, eikä oikeestaan mitkään muutkaan syyt. jostain syystä ei vaan oo nyt kiinnostanut millään.
ihteäkin haittaa niin p....eesti. ukko ei oo valittanu, ihme kyllä.
seksielämä on yleensä ollu ihan hyvä ei liian usein, mut monipuolista. kaikenmaailman seksijutut on kohta kokeiltu. onko lie tultu siihen pisteeseen et ei oo enään mitään annettavaa?
enpä mä osaa neuvoa mut toivottavasti saatte hommat skulaamaan!
on aivan samanlainen kuin minä!!! Ihan kuin olisin lukenut meidän elämästämme. Tai oikeastaan ehkä entisestä.
Tunnen itseni myös ihmiseksi, jolle seksi ei ole niin tärkeää, ilman sitä pystyy helposti elämään. Silti se on aina yhtä mukavaa, kun hommaan ryhdytään!
Asiasta on näiden 10 vuoden aikana käyty monia riitoja ja pidetty breikkiä, jolloin mieheni sai toteuttaa itseään.
Nykyään meillä on ns. vapaa suhde, kumpikin saa seksin saralla toteuttaa itseään jonkun muun kanssa jos siltä tuntuu. Ja yllätys, yllätys, eipä ole ollut tarvetta!!!
Itse olen koittanut kovasti ymmärtää miestäni ja olenkin tehnyt sitten aloitteita vaikka ei olisi niin huvittanutkaan, koska haluanhan tietysti että mieheni on onnellinen. Tykkään enempi itse silittely yms. linjasta.
Ja ei tuo seitsemän viikkoa nyt niin kovin pitkä ole :) Tosin seksittömyys näkyy kyllä sitten muussakin elämässä ajan mittaan, oma mieheni oli kireä kun viulun kieli, vaikka saikin toteuttaa itseään filmien yms. kanssa.
Itse en tykännyt asiasta keskustella, enkä tykännyt kysymyksistä, eikö me voitas. Olisin halunnut tulla vietellyksi ja sitä ei mieheni oikein osannut...
Nyt olen siis sillä linjalla, että ainakin kerran viikossa ja suhde pysyy parempana muutenkin. Ja homma ei todellakaan ole pakkopullaa, miltä äkkiseltään kuulostaa. Olen itsekin onnellisempi kun mieheni on tyytyväinen.Tähän on siis kuitenkin mennyt aikaa ja vieläkin olen paljon sulkeutuneempi seksin suhteen kun mieheni.Hän haluaisi kokeilla kaikkia juttuja, mutta olen sanonut, että voi kokeilla jonkun muun kanssa, koska minua ei todellakaan kiinnosta.
Toivottavasti teillä löytyy balanssi!
Mun kohdalla asia on niin, etten voisi olla naisen kanssa, jonka kanssa ei olis seksiä, kuin kerran pari kuukaudessa. Tiedän kyllä, että meitä on moneen junaan, mut mun mielestä seksi on yksi parisuhteen kulmakivistä. Mun kohdalla se kivi taitaa olla vielä suurempi, kuin yksi muiden joukossa. Harmittaa kyllä miehesi puolesta.
Viime syksynä kun kului neljä viikkoa ilman seksiä, arvasin avolittoni olevan ohi . Eihän parisuhdetta voi olla ilman seksiä, se on silloin ystävyyssuhde. Niinpä mieheni pian tämän jälkeen kertoikin, ettei rakasta minua enää ja haluaa muuttaa erilleen, mutta olla edelleen ystäväni.
Tuollaisesta suhteesta, jossa ei ole intohimoa, voi kokemukseni mukaan aika helposti peeruuttaa ystävyyssuhteeseen ja voit etsiä uuden seksikumppanin itsellesi. Itse olen nyt onnellisempi, kun olemme ystäviä ex-avomieheni kanssa ja olen vapaa etsimään rakkautta ja seksiä muualta.
Ihminen jaksaa kyllä aika monta vuotta olla seksielämän kannalta puutteellisessa tai vajavaisessa parisuhteessa, mutta raja tulee vastaan jossain vaiheessa.
On sitten oma asiasi, haluatko odottaa vielä X vuotta vai teetkö päätöksen heti ja lopetat suhteen.
Tietty, jos tilanne ei ole ollut vielä liian kauaa toivoton, voi yrittää keskustelua/terapiaa tms., mutta on tosi vaikea alkaa keskustelemaan näistä asioista rakentavasti, ellei se ole ollut tapana suhteen alusta alkaen.
Oletko varma että osaat vietellä vaimosi?
Rakastelu on muutakin kun temppuja.Ainakin naiset yleensä pitää rakastelusta enemmän kuin pelkäatä sexistä.
Minä en ainakaan rupea vaimolta vonkaamaan kuin joltain prinsessalta. Joko nappaa tai ei. Väkisin lämmitetty on väkisin lämmitetty, jos vaimoa panettaa niin kyllä sen huomaa ja toisinpäin. Prinsessaleikit on teinareitten hommaa.
En ymmärä että kukaa nainen haluaa tollaselta miheltä joka puhuu noin(jos toi ei ollu vitsi)
Et vissiin ymmärä erottikasta,rakastelusta saati rakkaudesta mitään. Olet pelkkä säälittävä panomies
Totta puhut. Väkisin lämmitetty mies tai nainen ON väkisin lämmitetty.. ja homma sen makuista. Eikä naisenkaan kannata ruveta mieheltään vonkaamaan, keksimään kaikenmaailman temppuja että mies syttyisi.. kynttiläillalliset ja seksipitsialusasut ja niskojen ja jalkapohjien hieronnat ja kaikki muu on silkkaa puppua. Jos haluaa niin siihen ei näitä kommervenkkejä tarvita ja jos ei haluta, niin silloin sitä ei halua vaikka millaista peepshowta olohuoneessaan pitäisi.
Haluamiseen ei tarvita kuin sormien hipaisu iholla, suudelma olkakuoppaan tai korvaan. Joskus se on naintia, panoa, joskus se on pitkä rakastelu. Ei joka päivä kaurapuuroa, ei myöskään gourmee-aterioita. Sopivssa suhteessa molempia niin hyvä tulee.
itsekin parisuhteessa elävänä voin antaa seuraavanlaisen neuvon: Naiselleni olen sanonut että jos sitä pillua ei tule kotona niin sitä haetaan sieltä mistä sitä saaa! Tänkin viikon aloitin huorissa käymällä! AI ETTÄ TEKI GUTAA!!! Ei sen takia kannata kituutella että muija ei anna!
Tutulta kuulostaa tuo "M25" juttu, tosin tuo 7 viikkoa on meillä venymässä jo 12 viikon paikkeille.. Viisi yhteistä vuotta takana ja oikeastaan neljä mennyt tyyliin: kerran kahdessa kuukaudessa.
On toki paljon syitäkin - masennus, lääkitys, henkiset pelot jne.
Nyt vaan tuntuu että ollaan enää kämppäkavereita eikä aviopari. Henkisellä tasolla parempaa kumppania ei voi toivoa.
Silloin kun seksiä vielä oli, oli se molempia oikeasti tyydyttävää. Nyt vain vaimoani ei enää "kiinnosta" tai ei tarvitse. Kaiketi velvollisuudentunnosta tyydyttää minut silloin tällöin. No minua se taas ei kiinnosta jos himo ei ole molemminpuolinen.
Olen vaipumassa ajatukseen siitä että etsisin vastaavassa tilanteessa olevan naisen kun niitäkin näyttäisi olevan.
Tiedustelisin kokemuksia onko tälläisella "korvaavalla" seksisuhteella toivoa selvitä pitempään vai pitääkö lentää kukasta kukkaan?
Entä miten käy sen alkuperäisen ihmissuhteen?
Joo - ei tohon auta kuin valita suhde oikein!
Minulla on aina ollut onni rakkaudessa (ja seksissä ;D). Huonosti on vaan raha-asiat..
Itsellä ei ole kokemusta noin pitkistä tauoista seksissä. Mulla alkaa pinna kiristymään jo siinä vaiheessa, jos ei viikon aikana harrastella. itse haluaisin kyllä joka päivä.
Harmittaa sekin, että miehen halut on niin kausittaisia. kesällä meni hyvin ja naitiin kuin kanit (ainakin melkein).
viimeisin kuukausi on mennyt nihkeästi. mies ei ole oikein halunnut yhtään, puolittain mun mieliksi ja mun vonkaamiseni tuloksena on sitten taas harrasteltu joitain keertoja viikossa. mut kyllä sen huomaa, kun toista ei erityisemmin kiinnosta. sekin loukkaa, kun tajuaa, että vaikka kuin itse haluat, niin toinen tekisi mieluummin jotain muuta.sitten kun mä vonkaan seksiä, niin mies sanoo, että hän ei jaksa jyystää koka ajan ja että elämässä on muutakin tärkeämpää kuin seksi. musta asia ei ole noin. seksi on tosi tärkeää!!! ja miten ne halut voi yhtäkkiä kadota, sitä kummastelen. jos kesällä naitiin joka päivä miltei ja joskus useammankin kerran, niin miten nyt voi olla vaikka kuin pitkään ilman, eikä edes tee mieli. senkun tietäisi.
mut tsemppiä sulle!
....on naisia joita ei vaan kiinnosta seksi. Se on osa persoonaa ja muutosta siihen on täysin mahdotonta saada aikaan. Miten ihmisen persoonan muuttaisi, ei muuten kuin väkivalloin?
Ei kai 7 vk puute on mikään ongelma, tiedän mitä on olla ilman 7 kk tai pidempäänkin. Kun toista ei vaan kiinnosta ja itse en suostuisi siihen, että toinen antaisi vain siksi että pitää antaa. Tämä on täysin mahdoton yhtälö, joka on aiheuttanut korjaamattoman välirikon suhteeseemme.
Tilannetta on yritetty korjata kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla. Vuosia sitten 15 aviovuoden jälkeen vaimo vasta tajusi, että miehellä on tosiaan tällainen tarve saada seksiä ja kokea seksuaalista mielihyvää. Siihen saakka kaikki oli jatkuvaa epätoivoista henkien taistelua. Itse en edes voinut kuvitella, että näin selvässä asiassa toinen voisi olla täysin tietämätön.
Siitä alkoi jakso, jossa vaimo säännöllisesti avasi jalkoväliään miestään varten. Mutta mieluummin sitä harrastaa omin käsin kuin suostuu/alentuu tuollaiseen peliin. Jos toinen edes vähänkään osoittaisi mielenkiintoa, omaa halua tai nautintoa seksin suhteen, mutta kun ei koskaan...
Yritettiin hakea kirjallisuudesta apua. Yritettiin kaikessa rauhassa ja yksituumaisuudessa etsiä apua keskinäisellä keskustelulla. Sama lopputulos, kun ei vaan kiinnosta, ei tunnu miltään!
Haettiin apua ulkopuoliselta auttajalta. Haettiin apua seksuaaliterapiasta. Sama lopputulos, eihän kannettu vesi kaivossa pysy. Miten joku ulkopuolinen henkilö pystyisi auttamaan, jos muutos ei käynnisty henkilöstä itsestään. Tai miten muutosta voisi tapahtua, jos seksuaalisuus ei yksinkertaisesti kuulu osana henkilön persoonaa.
Tosiasia on että on naisia (ja on myös miehiäkin), joille seksuaalisuus on täysin vieras asia. Se ei kuulu heidän elämäänsä ja he voivat elää täysin ilman kumppania. Miksi ihmeessä tällaiset ihmiset sitten ajautuvat kuitenkin parisuhteeseen... tietenkin siksi, että he eivät tiedä asian merkitystä toiselle osapuolelle ja tällöin ristiriita on täysin sovittamaton.
Ainoa keino on päättää tällainen suhde niin nopeasti kuin se vain on mahdollista. Itsellä 35v jälkeen se ei enää ole mahdollista.
Onko olemassa laki joka kieltää avioitumasta uudelleen kun jokin tietty ikä rapsahtaa mittariin? Ei siinä muuta tarvita kuin tahtoa tehdä päätös, jatkaa vai erota. Mummonikin koppasi vielä miehen kasikymppisenä :0
Elämässä on paljon muutakin kuin seksi. Ja kuten viestistä selvisi olen itsekin jo elämän ehtoopuolella ja parisuhteessa on paljon muita elementtejä, joista en halua luopua.
Ei ero tässä vaiheessa elämää enää paranna elämänlaatua. Vaikka seksi toimisikin, niin aikuisena mukautuminen parisuhteeseen uuden kumppanin kanssa ei tulisi olemaan helppoa.
Tässä tapauksessa ei ainakaan voinut olla perushaluttomuudesta kyse, koska M25:lla ja avovaimolla oli ollut 9 seksikerran viikonloppuja, muistaakseni.
Seksi vaan on sellainen juttu, että mitä enemmän sitä harrastaa sitä useammin haluaa. Mutta jos kieltäytyy seksistä monta kertaa peräkkäin, ei toinenkaan enää halua! Ja mahdollisuudet seksiin puolison kanssa vähenevät näin minimiin, ellei kokonaan.
Haluttomamman osapuolen olisi syytä mennä itseensä ja keksiä keinoja, jolla saisi halunsa takaisin. Aloittaa voi vaikka siitä, että ei saa sanoa "minua ei seksi kiinnosta". Jos hokee tuota tarpeeksi pitkään, on varmaa, ettei seksi tule ikinä kiinnostamaankaan! Sanomalla myös, ettei kiinnosta, tarkoittaa samalla, ettei puolison tarpeet kiinnosta!
Ihminen itse osaa muuttaa toimintaansa toivomaansa suuntaan. Jos seksi ei kiinnosta, on tehtävä kaikkensa, että se kiinnostaisi! On antauduttava puolison vieteltäväksi! On sanottava HALUAN, vaikkei haluaisikaan. Pitää tarvittaessa näytellä halukasta, vaikka oikeasti ei olisi!
Niin, totta että harvoin kahta samaa sorttia. Olisiko avovaimollasi jotain historiaa joka painaa yhä? Ehkä joku ikävä muisto painaa, ja hän sen takia pelkää uutta? Kuulostaa kyllä vähän omituiselta jos olet kuitenkin hellä, huomioiva ja puhelias mies... Vaikka sen ymmärrä ettei seksiä maistu jos olisi mies joka kohtelisi leikkikaluna.
Ootko muuten kysynyt siltä minkälaisesta touhusta se pitäisi? Ehkä siitä voisitte rakentaa jotain enemmän.. vaihteleva ja haastavaa? ;)
että ei ne tarpeet kohtaa. Itse olen sinua paljon vanhempi ja täytyy sanoa ettei kohdalle ole tullut miestä joka vakisuhteessa vauhdissani pysyisi. Alkuun ehkä, muutaman kuukauden ja sitten alkaa se pirunmoinen pihtaus :(( Ei, en ole päälle käypä ja olen oppivainen tyttö ja huomannut ettei kovin usein nainen voi tehdä suoraa aloitetta, mies kun tuntuu haluavan olla se metsästäjä. Kerjäämään en rupea ja siksi pysynkin mieluummin vapaana ja pienessä puutteessä kuin panostan suhteeseen jossa en saa tarpeeksi seksiä, muusta puhumattakaan.
Sulle keskustelun aloittaja sanoisin, vaikka nyt lentää kiviä päähän, että jos sulla muuten on hyvä olla naisesi kanssa, niin etsi itsellesi nainen jolla on sama tilanne ja nauti hetkistä hänen kanssaan, mutta älä jää kiinni missään tapauksessa. Miksi todellakaan sun pitäisi kärsiä jos toista ei seksi huvita??
Siinäpä kysymystä kerrakseen...itselläni on ollut yksi suhde, jossa seksi toimi, mutta sitten ei toiminut kyllä mikään muu sen lisäksi :(
Ja aloitteesta olet aivan oikeassa, sitä kertakaikkiaan ei _voi_ tehdä...jonkin aikaa kun tekee, niin aloitteen tekeminen jää kokonaan naiselle ja seksi senkun vähenee...huono itsetuntohan siitä tulee kun ei toinen tee koskaan aloitetta mutta antaa pakkeja senkin edestä.
Asiaa puhut myös sen suhteen että alkuperäinen kirjoittaja etsisi toisen naisen...ei kuitenkaan ole kuin yksi elämä käytettävänä ja sen jokaisen tulisi käyttää miten hyvältä tuntuu, vaikka se sitten tarkoittaisi sitä, että tasapainottaa parisuhteensa suhteen ulkopuolisella seksillä.
vois joku kurssittaa näille miehille,jotka ruikuttaa jos jotakin.Mieheni jaksaa "ponnistella"n. kahden viikon välein ja se on tosi vähän mulle. Hän ei jaksa,ei huvita,ei ehdi ym. En kuitenkaan saa mitään "lohdutusta"pahimpaan puutteesen vaikka pyytäisin. Vaan hänelle kuuluu tarjoilla paineenpoistoa eri tavoilla(nahka-facesit yms.).
Lisäksi on tietysti omat käsityöt,joten eiköhän paineet ole alhaalla. Mihin ne naintihalut katos,en ole kovin kulahtanut .Ukkoni ,jos vastaisit tähän!
Korjaa tilannetta oikeaan suuntaan: Näytä rehellisesti, että haluat seksiä ja sinua haittaa, ellet sitä saa! On täysin normaalia eikä pervoa haluta sitä avovaimonsa kanssa - kenenkä muun kanssa sitten? Kyllä luulisi, että halujakin voi opetella (vaikka Kama Sutrasta..), koska kaikkea muutakin voi. Avovaimoasi voit "syyttää" siitä, että hän on niin seksikäs ja haluttava :D. Ei se sinun syysi ole, että haluat seksiä usein hänen kanssaan!
Minusta tuntuu mahdottomalta ajatella 7 viikkoa ilman seksiä ilman mitään HYVÄÄ SYYTÄ. (Hyvä syy= sairaus, vamma, synnytys tms..). Olen taipuvainen ajattelemaan niin, että seksistä kieltäytyjät eivät ymmärrä omaa parastaan! Olisi vaan löydettävä keinot, joilla he ymmärtäisivät sen.
Luin juuri jostain, että mitä useammin mies (tai nainenkin) tulee puolisoltaan torjutuksi, sitä varmemmin hän menettää kumppaniinsa seksuaalisen kiinnostuksen kokonaan. Jokainen voi päätellä siitä mitä parisuhteelle sitten tapahtuu..Ei se ainakaan paremmaksi muutu.
Kyllä seksistä kieltäytymiseen on aina oltava jokin syy. Useimmissa tapauksissa haluton ei itsekään tiedä, miksi ei haluta. Se vaan tulee alitajunnasta, samoin kuin joku ruokahaluttomuus tms. Syitä voi olla lukemattomia, lapsuuden traumoista fyysisiin ongelmiin. Itse en ole koskaan ollut häveliäs seksin suhteen, päin vastoin seksi on aina ollut minulle luonnollinen ja kiva asia. -Kunnes todella aloitin seksielämän pari vuotta sitten. Omaksi yllätyksekseni mielestäni alkoi kumpua kaikenmaailman pelkotiloja. Menin myös gynegolokille ensimmäistä kertaa saadakseni pillerit ja sielläkin pyörryin, kun sisääni laitettiin tutkimushärveleitä. En ainakaan muista että minua olisi käytetty hyväksi lapsena, vaikka lapsuuteni oli kyllä aika epämääräistä aikaa. Jostakin alitajunnasta vaan tulee, että kammoan sitä kun joku/jokin tulee sisääni. Eli selvähän se on, ettei seksikään enää kiinnosta. Alussa kiinnosti, mutta pelkotila on vain lisääntynyt ajan mittaan, vaikka odotin tottuvani seksiin. Nyt tiedän etten totu ikinä.
todella pahalta. ehkä voisitte keskustella vaimosi fantasioista, jokaisella niitä on aivan varmasti. seksistä ei ole vaikea saada toista innostumaan omien kokemusteni perusteella. tekee vaan kaikkea mistä toinen tykkää, kunnes toinen on sulaa vahaa. ja voisittehan kokeilla rauhallista etenemistä. vaikka suihkuun yhdessä, hyväilette toisianne (tai sinä häntä) ja lopetattekin kesken, tai jatkatte loppuun jos siltä tuntuu. ja oletko muistanut kertoa hänelle että haluat ja rakastat häntä? kerro hänelle avoimesti mitä tunnet, teeskentely on paljon pahempi juttu kuin salaaminen. koittakaa selviytyä! luultavasti selviättekin, jos tunnepuoli kuitenkin on kohdallaan.