suhde YH äitiin

Niillä lapsilla on jo isä, ei sun tarvi ryhtyä isäksi. Voihan olla että naisesi haluaisi sun ottavan jonkinlaista isänroolia, mutta tarkoitus on vain se että alkaisit elättää hänen lapsiaan, vaikka se kuuluu sille biologiselle isälle. Ota vain äidin poikaystävän rooli, kasvattakoot he lapsensa kuten parhaaksi näkee. Jos joudut hommassa syvemmälle, niin piakkoin huomaat iskeneesi kätesi paskaan.

Ala sotkeudu mihinkaan yh-katastrofiin. Ei siita pitkan paalle kuitenkaan mitaan tule ja sun kaverit naura sulle.

Otat osaa tasan sen verran kun haluat, ja huomaat sitten että mikä sinusta tuntuu kaikkein luontevimmalta. Lapsilla on siis jo isä, älä edes yritä ottaa isän roolia, vaan käyttäydy heitä kohtaan kuten käyttäytyisit läheisiä lapsia kohtaan. Ole heille aikuinen ystävä. Juttele myös perusteellisesti miten lasten äiti haluaisi että osallistut heidän elämään,ja miten sinä haluat.
Ikävää kommettia sulle tossa aijemmin tullut, mutta sinulla ei ole ongelmaa jos rakastat lasten äitiä ja hän sinua. ja Välität lapsista.
Ex- puolisoon suhtautusin täysin neutraalisti, samoin kun puolituttuun suhtaudutaan, mutta älä koskaan puhu lapsille negatiivisesti heidän isästään vaikka siltä tuntuisikin.

ajoittain vastenmielisyyttä toisen miehen lasta kohtaan. Sen asian kanssa olis vaan sitten elettävä, parasta tietysti olis että saisit omankin lapsen, niin ei sattuis niin lujaa. Biologiaa, biologiaa.

Kysyt: Pystynkö olemaan vastuun veroinen?
Eihän tuohon kysymykseen voi vastata kukaan muu kuin sinä itse.
Rakastatko naista? Kuinka sitoutunut olet suhteeseenne? Jos teidän suhde on kunnossa, se on paras kasvualusta niille lapsille.
Ei sun tarvi olla isä, mutta turvallinen, luotettava aikuinen kyllä.

Jossakin toisaalla joku väitti, että suhteessä sinkkumutsiin mies jää aina lapsille kakkoseksi. Aivan absurdi väite.
ÄIDINRAKKAUS kohdistuu lapsiin.
ROMANTTINEN RAKKAUS kohdistuu mieheen.
Ei näiden kahden välillä ole ristiriitaa.
"Jäädä kakkoseksi lapsille" tarkottaa jollekulle ATM:lle varmaan sitä, että nainen ei huomioi tarpeeksi. Mutta perheessä, jossa on lapsia, jokainen aikuinen ymmärtää, että lasten tarpeet menee edelle, koska on asioita, joihin lapsi ei pysty ilman aikuista. Suurimman osan asioista aikuinen pystyy tekemään yksin, tai ainakin odottamaan. Eikä tällä ole mitään tekemistä sen kanssa, onko mies talossa lasten biologinen isä vai äidin poikaystävä.
Enkä myöskään tarkoita sitä, että toista jatkuvasti laiminlyödään. Rakastavassa parisuhteessa toinen otetaan huomioon kaikessa, ja siihen kykenee myös (varsinkin) yh-äiti.

tarpeeksi, uskon että kaikki sujuu. Itsekin olen ollut rikkinäinen yh-äiti ja olin todella ulalla, kun rupesin seurustelemaan uudelleen. Puhuimme asioista niiden oikeilla nimillä ja sallimme ajoittain epävarmuuden tunteita toisillemme. Nyt kun viisi vuotta on mennyt, on suhteemme onnellinen. Mies on kuin toinen isä lapsilleni, sellainen lähi-aikuinen, ja lapset luottavat häneen. Sama se miksi kutsutaan, jonkinlainen miehenmalli sinusta kuitenkin lapsille tulee, hyväksy asia. Ole ylpeä itsestäsi, koska tunnut olevan kaveri jolla on "aikuisia" ajatuksia elämästä. liian paljon on nykyään sellaisia miehiä, jotka tuntuvat ajattelevan yh-äitejä vain helppoina nakkeina, joita voi käydä naimassa ja jättää oman onnensa nojaan. Yh:kin ovat naisia ja monesti kovia kokeneita naisia, jotka kyllä ymmärtävät epävarmuuttakin ja muitakin tunneskaaloja erittäin hyvin. Puhumalla pärjää pitkälle ja huumoria ei kannata myöskään hylätä. Oma lutuinen mieheni on todennut jälkeenpäin että elämä meidän kanssa on kasvattanut paljon , mutta myös antanut hemmetin paljon vastaan. Ex-mieheen suhtaumisesta ei voi antaa oikein mitään ohjetta, koska on niin monenlaisia exiä. Meillä se on ollut ainainen murheenkryyni ja nykyinen mieheni onkin joutunut olemaan minulle todellinen "kallio" niissä tyrskyissä joita ex on nostattanut. Hyvin on sekin rakkaudella hoitunut ja yhteiselomme vain vahvistunut. Toivotan onnea sinulle ja rohkeutta vastata rakkauden kutsuun.