Olen aina ollut sitä mieltä, että kakkonen on aina kakkonen...ei se siitä muutu. Mutta taitaa kuitenkin olla niitäkin, joilla olisi toisenlainen tarina kerrottavana. Olisi mielenkiintoista lukea.
kakkosesta ykkönen
mietiskelijä
152879
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kuka hän on?
Kuuluuko hän niihin jotka ovat kulissiavioliitossa virkansa vuoksi?
Onko hän ateisti?
Kuuluuko hän seksuaaliseen vähemmistöön?
Onko hän selvinnyt viimeaikaisesta urastaan vain keskinkertaisesti?
Onko hän katkera ja kiukkuinen?
Onko hänellä jokin häiritsevä vika joka haittaa selkeää kommunikointia?
Onko hän ruma?
Eikö hän osaa pukeutua asemansa mukaisesti?
ONKO HÄN KAKKONEN?
Hei!
Olen entinen kakkonen, nykyinen ykkönen.
Tapasin nykyisen puolisoni työn merkeissä. Hän oli todella kylmä, kovapintainen, ja aivan järkyttävä naistenmies vailla mitään omaatuntoa. Itse olin henkisesti aika rikki, ja vailla todellista itsetuntoa(kuten uskon useimmilla kakkosellakin tilanteen olevan).
Seksistähän siinä oli kysymys, aluksi. Tapailimme alkuun parin viikon välein, suhteen syvetessä useamman kerran viikossa, lopulta useasti päivässä, vaikkemme samalla työpaikalla olleetkaan.
Puolisoni silloinen vaimo oli tiennyt miehen uskottomuudesta koko pitkän liiton ajan, eikä se häntä ollut liiemmin enää hetkauttanut. Liitto itsessään oli ollut karilla jo hyvin alkumetreiltä lähtien, ja erottukin oli jo pariin otteeseen. Materia oli molemmilla tärkeä asia, samoin yhteiset lapset.
Itselleni kävi aika klassisesti, eli rakastuin aika nopeasti, enkä osanutkaan enää irrottautua suhteesta, vaikka tiesin sen olevan "väärin". Pari kertaa tein rumia temppuja, joilla koetin saada miehen jättämään minut, mutta aina päädyimme jatkamaan.
Asiat etenivät todella nopealla tahdilla, reilun puolen vuoden päästä mies kertoi vaimolleen tahtovansa eron, ja muutti sitten erilleen perheestään. Eroilmoitus oli tietenkin shokki vaimolle, joka ei jo vireellä olleesta erouhasta huolimatta ollut ottanut asiaa vakavasti.
Kohta jo muutimme yhteen, mikä näin jälkikäteen ajatellen ei ehkä ollut maailman fiksuin teko. Eroprosessin ollessa päällä, ja sen jälkeenkin jonkin aikaa olimme luonnollisesti erittäin kovilla molemmat sekä erikseen, että myös parina.
Nyt asiat ovat asettuneet uomilleen, rakkautemme on vahvistunut päivä päivältä, mieheni, ja hänen ex-vaimonsa välit ovat ensimmäistä kertaa varmaan kymmeneen vuoteen suorastaan hyvät.
Molemmat olemme muuttuneet paljon prosessin aikana, mutta vain hyvään suuntaan. Olemme ikäänkuin palanneet vanhoihin minuuksiimme, ennen kaikkia ikäviä asioita, jotka muokkasivat meitä siksi, mitä olimme tavatessamme.
En suosittele kenellekään samaa. Itse en toista kertaa samaa tekisi, mutta toisaalta kaikki kokemamme vaikeudet jo alussa kertovat siitä, että todella tahdomme elää toistemme kanssa, ja kaikki kokemamme tekee myös toisesta arvokkaamman, ei ainakaan mitään itsestäänselvyyttä.
Tällaista meillä, entä teillä?
tarina jälleen, sinä olet kuin lottovoiton saanut ja silmäsi loistaa sinisinä täysillä. Kun olet tyytyväinen, etkä miehen menoista nalkuta, niin tonni vetoa, että olet kyllä nyt ykkönen, mutta joku toinen kakkonen.
Et sinä tätä usko nyt, mutta tulet sen huomaamaan kyllä.
Selvä.
Tämänkin riskin olen ottanut. Vaan mies ei edes käy missään ilman minua, joten ei ole hirveästi mahdollisuuksia edes hankkia kakkosta. Työpaikkansa on täynnä ystäviäni, joihin luotan satavarmasti.
Tietenkin voin olla väärässä. Uskon myös, että jokaisella on oikeus muuttua. Mieheni on näin tehnyt. Ja usko pois-tätä asiaa ei ole meillä olankohautuksella käsitelty.
Tonni on tonni.
ettei miehes menis vieraisiin, kun tilanne vain on otollinen,vähäksi aikaa muuttuu.. mutta sama luonne on ja pysyy, pettäjä, mikä pettäjä..
taitaa ukkopaha olla hellan ja nyrkin välissä.
millasta elämä on, jos ei saa mennä mihinkään ilman sinua. enkä takuulla usko, jos saa mennä, mutta ei halua.
ja että työpaikallakin on "vahtijoita"?
ihan pimeetä touhua.
taitaa ukko katua aika paljon, että jätti entisen ykkösen.
no, iteppähän satonsa korjaa.
Ihminen muuttuu matkan varrella niin hyvään kuin huonoonkin suuntaan. "Pettäjä on aina pettäjä" ajatuksella varas on aina varas, huono työntekijä aina huono työntekijä jne... En voi puhua kuin omasta puolestani, sillä muistahan ei koskaan tiedä!
Menin naimisiin nuorena. Aloin pettää siinä vaiheessa (n. 15 vuoden jälkeen) kun en kokenut menettäväni mahdollisessa avioerossa enää mitään. Lopulta erosin (ilman kiinni jäämistä) ja vuoden päästä tapasin uuden. Nyt en petä, ellei uusi siippani muutu, niin että olen taas avioeron partaalla. Yhdessä ollaan oltu 18 vuotta, eikä vielä ainakaan loppua näy.
Kyllä ihminen voi muuttua. Loppupelissä muutos selviää vasta haudalla.
Joku pettää koko ikänsä, kunnes ei enää seiso tai kelpaa kenellekään, eikä jää koskaan kiinni. Jos kuitenkin pysyy muutoin hyvänä puolisona, niin mikä tekee tällaisesta avioliitosta huonomman?
jokaisen askel hidastuu jossain vaiheessa, ja alkaa kaipaamaan rauhallista elämää.
Kun aika on kypsä rauhoittumiselle ja samassa vaiheessa löytää sielunkumppanin niin jokainen voi siinä vaiheessa "parantua".
Eli, kuten vanha kansa sanoo.....kyllä karhu kaatajansa löytää.
Ihminen voi varmasti muuttua, omat huonot ja hyvät puoleni eivät ole enää samoja kuin parikymmentä vuotta sitten. Siksi en usko myöskään, että pettäjä olisi aina pettäjä.
Olen kuitenkin lukevani rivien välistä, että itse epäilet miestäsi. Vai mitä pitäisi ajatella lauseesta "mies ei edes käy missään ilman minua" tai "Työpaikkansa on täynnä ystäviäni, joihin luotan satavarmasti". Perustuuko siis miehesi nykyinen uskollisuus sinun luomaasi vakoiluverkostoon ja sinun vahtimiseesi? Kyllähän se tietysti vähän aikaa noinkin toimii. Yhdestä asiasta olen ihan varma; työkaverit eivät miehesi tekosia sinulle kerro ja mitä se itse asiassa auttaisikaan, jos "vahinko" olisi jo tapahtunut. Vaikka kyseessä olisi hyvä kaverisi, hän miettii takuulla asiaa pitkään ja monelta kantilta, ennen kuin alkaa epäilyksistään puhua.
selittää...Miehellä on lupa käydä ulkona ilman minua, olen jopa puolittain vaatinut häntä menemään, mutta mitäs teet, kun tulee tunnin päästä takaisin, ja sanoo, ettei vaan viihdy baarissa ilman minua. Pitäisikö minun siis ostaa hänelle jostain yhdenillan juttu, jotta olisitte tyytyväisiä?
Duunipaikkaansa en vahdi, mutta kun nyt vaan sattuu olemaan niin, että omia erittäin hyviä ystäviäni on hänen kanssaan samassa duunissa, ja tiedän, että he minulle kertovat, jos olisivat suhteestamme huolissaan.
Itsekin suhtautuisin vastaavaan kirjoitukseen varmasti todella skeptisesti, mutta faktahan on se, että kukaan teistä ei minua tai puolisoani tunne, joten sinänsä turhaan minä täällä itseäni tai häntä puolustan.
Eläkää sovussa, ja aurinkoisia talvipäiviä kaikille!
vaiheessa elämää ...hän tulee olemaan petetty niin kuin minäkin..ja monta kertaa!!!! mut niiden monien kertojen kun minut on petetty ja paiskottu maahan olen antanut takaisin mutta osaan pitää sen salaisuutena .........ja tuota ihmistä joka sen aikaan sai =)voi että kuinka kaipaan häntä ja etsin häntä ......hän avasi minun silmäni tosin liian myöhään ...sillä menetin hänet ...mutta minulla on kaunis muisto hänestä jota vaalin kuolemaan asti sillä muistossani hän on vain mun=´(
Täällä keskustelupalstalla joutuu ihan varmasti juupas eipäs taisteluun, jos yrittää avata jonkun toisen kuin omaa ajatusmaailmaa, kuten sinä yrität olla miehesi aivoissa ja kertoa hänen ajatuksiaan. Jokainen aikuinen ihminen tietää, että vain omat ajatuksensa voi yrittää pukea sanoiksi ja siinäkin on haastetta tarpeeksi. Kukaan ei voi tuntea esimerkiksi puolisoaan tai ystäväänsä niin hyvin, että voisi hänen tekemisiään tai tämän hetkisiä tuntemuksia sataprosenttisella varmuudella kertoa. Kuka tahansa voi kyseenalaistaa miehesi tai erittäin hyvien ystäviesi tulevaisuuden tekemiset ja nykyiset ajatukset. Sinun kuvaaamanasi se on vain sinun näkemyksesi asiasta, ei edes lähellä koko totuutta.
Täällä käytiin aika rankasti "hippu"-nimimerkin kimppuun ja lähes jokainen vihjaili lähinnä sitä, että Hipun ei pitäisi mennä luottamaan mieheen jonka on niinsanotusti petoksella itselleen vokotellut.
No, voihan niinkin käydä. Voi myös olla käymättä. Itseäni lähinnä huvittaa tämä tarve mollata ja trivialisoida sellainen ihmissuhde, joka saa alkunsa toisen suhteen raunioilta. Onhan suhteita aloitettu todella huonommistakin lähtökohdista.
Nämä edellisen suhteen rauniolta aloitettujen suhteiden osapuolet ovat ehkä ottaneet opikseen, kypsyneet ja karaistuneetkin elämän myötä.
Itse olen myös siirtynyt kakkosesta ykköseksi. On turha alkaa tässä kertoilla yksityiskohtia tarinastamme. Lopulta kuitenkin - 7 vuoden salasuhteen jälkeen - mies päätti erota. Olen itsenäinen ihminen enkä "menettänyt elämääni" salasuhteen aikanakaan. En vongannut hänen rakkauttaan, koska minullakin oli perhe, eli lapset. Elämäni on periaatteessa täyttä myös ilman miestä, mutta kun hän nyt teki tämän päätöksen, suhtaudun siihen suurella kunnioituksella ja olen hulluna rakkaudesta. Samalla ihmettelen, että elämässä tosiaankin voi käydä myös näin - kaikista pahanilmanlintujen huuteluista huolimatta.
Joku varmaan taas aikoo kirjoittaa että hahaa, mistäs tiedän onko hän uskollinen?! No enhän minä sitä mistään voi tietääkään. Elimme 7 vuotta niin ovelasti peiteltyä elämää, että me kumpikin tiedämme toisemme pystyvän vallan helpostikin salaiseen suhteeseen. Mutta itse en näe sillä mitään väliä niin kauan kun oma rakkautemme säilyy yhtä tunnepitoisena ja upeana mitä se on nyt.
Suhteessa,jossa molemmat ovat avioliitossa,niin kotona nainen on ykkönen ja suhteessa kakkonen,eli miehellä on kotona ykkönen ja suhteessa kakkonen,ja pettäjänaisen miehellä on ykkönen ja kakkonen samoinkuin pettäjämies on kotona ykkönen ja suhteessa kakkonen ja pettäjänaisen mies kotona ykkönen ja suhteessa kakkonen että sillälailla ottakaa selvää,meni jo itselläkin sekaisin.
puit sanoiksi tosi hienosti tämän yhtälön.. kiitos hyvistä nauruista!!