Sanoin itseni orti vakituisesta työstä, koska lähin esimieheni oli pahin kiusaaja.. nyt ei ole tuloja, mutta henkisesti voin HYVIN!!!!
Sanoin itseni irti
Minä
71535
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
myös työnantajan voivan nyt hyvin:).Aina on asioilla kaksi puolta:)
...ruskeana tummapelko? Menestynet työelämässä oikein hyvin noin notkeaselkäisenä.
Ketjun aloittajalle: Asiaa! Kunnioitusta ei saa muuten kuin itse hankkimalla.
Kiusaava ihminen ei voi koskaan hyvin, oli hän sitten pomo tai joku muu. Olen samassa tilanteessa, lähtenyt äskettäin työpaikaltani kiusaamisen takia.
Luulisin entisen pomoni tunteneen nautintoa kiusaamisestani, että hänellä oli edes johonkin valtaa. Keneenkä hän nyt purkaa negatiiviset tunteensa, kun minä en enää ole siellä?
Hänen täytyy tuntea myös tyhjyyttä ja huonoa omaatuntoa, sillä minulla on erikoistaipumuksia, joita työssäni tarvittiin.
Itse ymmärtänyt kiusaajani motiivin.
Hän näki, kuinka ihmiset hakeutuivat luokseni, kun heillä oli ongelmia mielensä päällä.
Se ei johtunut vain luottamustehtävästäni, vaan siitä, että oikeasti välitin ihmisistä ja heidän ongelmistaan.
Kiusaajallani oli enemmän ongelmia, kuin muilla auttamillani yhteensä.
Hänen oma tapansa lähestyä asiaa oli se, että hän yritti päästä ystäväkseni väärin perustein.
Näin hän luuli minun ratkaisevan kaikki hänen ongelmansa, kuten muillekin ihmisille olin tehnyt.
Hän ei ymmärtänyt sitä, että hän tukahdutti minut ongelmiensa vuoksi.
Enkä pystynyt häntä auttamaan, koska en ymmärtänyt mitä hän halusi minun tekevän.
Hän halusi eroon ongelmistaan kuten muutkin, mutta ei ymmärtänyt itse sitä, että en koskaan poistanut muiden ongelmia, vaan ainoastaan sain heidät itse ymmärtämään ongelmansa ja heidät itse korjaamaan ne.
Kumpikin ymmärsi asian väärin.
Silti se ei korjaa sitä asiaa, että työnantajan edustajat, lähinnä henkilöstö-osaston edustajat, eivät tulkinneet esimieheni pyyntöä varoituksen antamisesta oikein, johtuen omista YT-valtuutetun rooliini liittyvistä ja henkilökohtaisista syistä.
Liittyen irtisanomiseeni, he joutuvat siitä vastuusta ja sen väärinkäytöksestä oikeuteen.
Sekin on väärin, koska he ovat ymmärtäneet minut väärin, olen yrittänyt sopia asian jo 3 kertaa, mutta muutaman ihmisen virheen vuoksi on koko firman kärsittävä tämä oikeusprosessi.
Kaikki tämä oli/on turhaa...
Mutta ihmiset, joilla on valtaa eivät halua sitä murentaa, myöntämällä olevansa väärässä.
Minäkin otin loparit noin parisen viikkoa sitten työpaikkakiusaamisen takia ja ensi viikolla alkaa uusi työ uudessa firmassa. Radikaali ratkaisu kannatti.
Valitsin mielenterveyteni ja karenssin.
Työpaikalle meno alkaa ahdistaa jo perjantaina kun lähden viettämään viikonloppua, asiat tulevat jo uniin ja hengitys kiihtyy lähestyessäni työpaikan ovea. Jännitän työtä tehdessäni etten tee virheitä ja silloinhan niitä juuri tulee. Seuraava vaihe on kai avoin psykoosi tai irtisanoutuminen. Pitäisi olla nyt helvetin iloinen ja kiitollinen kun sain vakipaikan, mutta ehkä rakastan elämääni vielä sen verran että lasken rahan ja terveyden arvon uudelleen. Konkurssi tulee ja toivottavasti vapaus! Pitäkää peukkuja, etsin uutta työtä.
sydämensä ääntä ja ennen kaikkea ajatella omaa henkistä tilaa. Itse olin vielä vuosi sitten työpaikassa, joka ahdisti suunnattomasti ja tein radikaalin liikun ja vain lähdin sieltä. Elossa olen vieläkin ja ajattelin silloin, kuten nytkin, että ei suomessa ihminen nälkään kuole. Ei elä yli varojen, niin varmasti pärjää. Oma hyvinvointi on erittäin tärkeä asia, jotta jaksaa elää ja nauttia elämästä. Muistettava on aina se, että kerranhan täällä ollaan, joten pyritään elämään siten, että sitä on sitten joskus vanhana mukava muistella.