Olen alkanut epäilemään ettei tosiystävyyttä ole olemassakaan, muuta kuin oman elämänkumppanin kanssa.
Tutustuin 5-vuotiaana tyttöön joka muutti naapuriimme, hän oli saman ikäinen, lapsena kuljimme yhdessä harrastuksissa ja muutenkin vietettiin joka päivä yhdessä aikamme. Kun menimme kouluun, minua kiusattiin lähes koko ala-asteaika (henkistä väkivaltaa)(ei ulkonäön vuoksi), ja sain olla koulussa yksin, todella raadollista pienelle ihmisen alulle. Tämä kaverini, olkoon vaikka Bertta sanoi aina minulle kun päästiin koulusta ja hänellä ei muuta kavereita ollut että, ei hän ole kenenkään puolella, mutta kaikesta huolimatta oli koulussa näiden kiusaajien kanssa. Muistan hetkiä kun minulle soitettiin kotiin ja äitini vastasi puhelimeen ja siellä oli yksi kiusaajista joka pyysi minua puhelimeen, kun menin hän haukkui minut ja laittoi luurin korvaan ,samaiset tapaukset ovat tulleet portille haukkumaan ja soittamaan ovikelloa ja pilkkaamaan. Pahinta oli kuitenkin aina koulussa ja sen kyllä huomaa todistuksistakin.
Osa opetuksesta jäi tuolloin täysin pimentoon koska en voinut kysyä apua "luokkatovereilta" jne.
Menin ylä-asteelle, tämä Bertta oli kaverini 7 luokan ja 8 luokan... kunnes 9 luokalla hän löysi uuden kaverin jonka kanssa hän liikkui... tämä hänen uusi kaveri (olkoon vaikka Siiri), 9 luokan kesälomalla yritin pitää yhteyttä Berttaan ja siiriin, mutta eivät he olleet kovin innokkaita ottamaan minua seuraansa, tai Bertta ainakaan.Muutaman kerran kyllä heidän kanssaan kuljin.
Sitten tapahtuu yllättävää, Bertalla ja Siirillä menee sukset ristiin kesän loppupuolella, ja Siiri haluaa olla minun kanssani, Bertasta en kuule, liikuskelen Siirin kanssa talven yli ja koulun ja uusien luokkakavereidemme myötä tiemme hieman erkanevat. Menin ammattikouluun, samoin Siiri (mutta eri puolelle), Bertta menee lukioon, ja hänestä ei pahemmin mitään kuulu koska on saanut uusia ystäviä lukiosta.
Minä sain luokaltani kaverin jonka kanssa liikuskelin aina koulussa, mutta koska hän asui kaukana emme tavanneet vapaa-ajalla juurikaan (mutta olemme vieläkin väleissä, soitellaan aina välillä jne)
Näin myös Siiriä toisinaan, mutta meillä oli eri kaverit.
Sain ammattikoulun suoritettua ja minä aloin seurustelemaan ihanan miehen kanssa, muutin pian miehen luo asumaan ja tulin raskaaksi. Raskausajan olin yksin (lukuunottamatta mieskultaa), mutta siis kavereita ei ollut, vaikka täytyy sanoa että serkut veivät minua aina silloin tällöin ihmisten ilmoille.. mutta ketään kavereistani ei kiinnostanut lähteä esim. kaakaolle tai tulla kylään.
Bertastakin muistuu mieleen juttu, kun pyysin häntä kaakaolle, viesti oli tälläinen: "Voi olisin niin mielläni muuten tullut, mutta kun olen kaverin porukoilla ja ne asuu 30km päässä"
Kuulin myöhemmin että hän oli tällöin ollut sen ko. kaverin tykönä keittiön pöydän vieressä ja sanonut ettei jaksa lähteä mun kanssa. Ja illemmalla näin hänet jonottavan Baarijonossa.. hienoa Bertta.
Tämä kaveri, kenen luona hän oli (Hänen nimekseen sanon Maaria) Bertta ei koskaan halunnut meidän tutustuvan koska moni oli sanonut minua ja maariaa niin samantyylisiksi.. no Bertta piti pitkän aikaa huolta siitä että me ei tavattu.
Noh raskausaikani läheni loppuaan ja la aikaan oli n. 4 viikkoa... kun tämä Bertta rupeaa kirjottelemaan minulle lähes joka päivä, kuinka olen hänen paras ystävänsä, ja samaan aikaan hän on miettinyt maarialle että mahdanko pyytää häntä kummiksi... HIRVEÄÄ!
Ihana lapsi syntyi ja Bertta ei päässyt kummiksi vaikka niin olettikin.
Kului hieman aikaa, tapasin Maarian ensimmäistä kertaa "vahingossa", hän pyysi minua synttäribileisiinsä.. menin ja siitä asti aloimme ystävystyä, Maaria oli kyllästynyt Berttaan, koska tämä käytännössä asui Maarian asunnossa, söi ruuat, käytti hiuslakat, eikä koskaan ostanut sinne mitään, ja oli muutenkin kuin kotonaan.
Bertalla ja Maarialla tuli riita, välit meni poikki, minusta ja Maariasta tuli läheisiä, ja oltiin kuin paita ja peppu, nähtiin usein ja tehtiin juttuja yhdessä, aikaa tästä on kulunut nyt vajaa vuosi. ja Bertta on astunut taas kuvioihin.. hän muutti Maarian vanhaan asuntoon, ja ovat nyt ilmeisesti paljon tekemisissä, minulle ei enään vastattu ede puhelimeen ja Maaria on minulle törkeä, tässä muutama päivä sitten, kun olimme viihteellä, päätin viedä oikeen auton kotiin ja mies lupasi katsoa pikkuista. Tulin takaisin ja tilasin oluen, josta ehdein juoda vain ihan vähän, kun Maaria ja Bertta ilmoittavat lähtevänsä kotiin. SELVÄ.
Jäin ko. paikkaa ja onneksi siellä oli "puolituttuja" joiden kanssa vietin sen illan... myöhempään Maaria ja Bertta saapuivat sinne ja ihmettelivät kun en mennyt istumaan samaan pyötään heidän kanssaan.. -Miksi olisi pitänyt???
ja olivat oikeen yhteisiltä tuttaviltamme kyselleet et mistä oon suuttunu...
Pari päivää sen jälkeen näin Maarian, ja pyysin anteeksi (mitä ikinä sitten olinkaan tehnyt) ja sanoin että mielialani hyppelee uusien e-pillerien vuoksi, johon hän totesi että, joo kannattaa vaihtaa, ne tekee sut ihan oudoksi!! just.
Nyt hän kirjoitti minulle viestin että, koska hän saa takaisin lainaamansa vaatteensa, ja taksirahat (joita en edes muista lainanneeni) ..
Justiinsa näin... Ja kun yritin soittaa ja kertoa että tulen maksamaan taksirahat joita en muista ja palauttamaan vaatteet, minulle ei vastattu puhelimeen.
Tälläiset elämän ihmeet ovat saaneet minut miettimään, että onko tosiystäviä olemassakaan? Vai olenko itse vain niin omituinen etten ansaitse ystäviä?
- Kova vuodatus mutta kiitos että jaksoit lukea loppuun, anteeksi kirjoitusvirheet, niitä varmaan riittää :)
Tutustuin 5-vuotiaana tyttöön joka muutti naapuriimme, hän oli saman ikäinen, lapsena kuljimme yhdessä harrastuksissa ja muutenkin vietettiin joka päivä yhdessä aikamme. Kun menimme kouluun, minua kiusattiin lähes koko ala-asteaika (henkistä väkivaltaa)(ei ulkonäön vuoksi), ja sain olla koulussa yksin, todella raadollista pienelle ihmisen alulle. Tämä kaverini, olkoon vaikka Bertta sanoi aina minulle kun päästiin koulusta ja hänellä ei muuta kavereita ollut että, ei hän ole kenenkään puolella, mutta kaikesta huolimatta oli koulussa näiden kiusaajien kanssa. Muistan hetkiä kun minulle soitettiin kotiin ja äitini vastasi puhelimeen ja siellä oli yksi kiusaajista joka pyysi minua puhelimeen, kun menin hän haukkui minut ja laittoi luurin korvaan ,samaiset tapaukset ovat tulleet portille haukkumaan ja soittamaan ovikelloa ja pilkkaamaan. Pahinta oli kuitenkin aina koulussa ja sen kyllä huomaa todistuksistakin.
Osa opetuksesta jäi tuolloin täysin pimentoon koska en voinut kysyä apua "luokkatovereilta" jne.
Menin ylä-asteelle, tämä Bertta oli kaverini 7 luokan ja 8 luokan... kunnes 9 luokalla hän löysi uuden kaverin jonka kanssa hän liikkui... tämä hänen uusi kaveri (olkoon vaikka Siiri), 9 luokan kesälomalla yritin pitää yhteyttä Berttaan ja siiriin, mutta eivät he olleet kovin innokkaita ottamaan minua seuraansa, tai Bertta ainakaan.Muutaman kerran kyllä heidän kanssaan kuljin.
Sitten tapahtuu yllättävää, Bertalla ja Siirillä menee sukset ristiin kesän loppupuolella, ja Siiri haluaa olla minun kanssani, Bertasta en kuule, liikuskelen Siirin kanssa talven yli ja koulun ja uusien luokkakavereidemme myötä tiemme hieman erkanevat. Menin ammattikouluun, samoin Siiri (mutta eri puolelle), Bertta menee lukioon, ja hänestä ei pahemmin mitään kuulu koska on saanut uusia ystäviä lukiosta.
Minä sain luokaltani kaverin jonka kanssa liikuskelin aina koulussa, mutta koska hän asui kaukana emme tavanneet vapaa-ajalla juurikaan (mutta olemme vieläkin väleissä, soitellaan aina välillä jne)
Näin myös Siiriä toisinaan, mutta meillä oli eri kaverit.
Sain ammattikoulun suoritettua ja minä aloin seurustelemaan ihanan miehen kanssa, muutin pian miehen luo asumaan ja tulin raskaaksi. Raskausajan olin yksin (lukuunottamatta mieskultaa), mutta siis kavereita ei ollut, vaikka täytyy sanoa että serkut veivät minua aina silloin tällöin ihmisten ilmoille.. mutta ketään kavereistani ei kiinnostanut lähteä esim. kaakaolle tai tulla kylään.
Bertastakin muistuu mieleen juttu, kun pyysin häntä kaakaolle, viesti oli tälläinen: "Voi olisin niin mielläni muuten tullut, mutta kun olen kaverin porukoilla ja ne asuu 30km päässä"
Kuulin myöhemmin että hän oli tällöin ollut sen ko. kaverin tykönä keittiön pöydän vieressä ja sanonut ettei jaksa lähteä mun kanssa. Ja illemmalla näin hänet jonottavan Baarijonossa.. hienoa Bertta.
Tämä kaveri, kenen luona hän oli (Hänen nimekseen sanon Maaria) Bertta ei koskaan halunnut meidän tutustuvan koska moni oli sanonut minua ja maariaa niin samantyylisiksi.. no Bertta piti pitkän aikaa huolta siitä että me ei tavattu.
Noh raskausaikani läheni loppuaan ja la aikaan oli n. 4 viikkoa... kun tämä Bertta rupeaa kirjottelemaan minulle lähes joka päivä, kuinka olen hänen paras ystävänsä, ja samaan aikaan hän on miettinyt maarialle että mahdanko pyytää häntä kummiksi... HIRVEÄÄ!
Ihana lapsi syntyi ja Bertta ei päässyt kummiksi vaikka niin olettikin.
Kului hieman aikaa, tapasin Maarian ensimmäistä kertaa "vahingossa", hän pyysi minua synttäribileisiinsä.. menin ja siitä asti aloimme ystävystyä, Maaria oli kyllästynyt Berttaan, koska tämä käytännössä asui Maarian asunnossa, söi ruuat, käytti hiuslakat, eikä koskaan ostanut sinne mitään, ja oli muutenkin kuin kotonaan.
Bertalla ja Maarialla tuli riita, välit meni poikki, minusta ja Maariasta tuli läheisiä, ja oltiin kuin paita ja peppu, nähtiin usein ja tehtiin juttuja yhdessä, aikaa tästä on kulunut nyt vajaa vuosi. ja Bertta on astunut taas kuvioihin.. hän muutti Maarian vanhaan asuntoon, ja ovat nyt ilmeisesti paljon tekemisissä, minulle ei enään vastattu ede puhelimeen ja Maaria on minulle törkeä, tässä muutama päivä sitten, kun olimme viihteellä, päätin viedä oikeen auton kotiin ja mies lupasi katsoa pikkuista. Tulin takaisin ja tilasin oluen, josta ehdein juoda vain ihan vähän, kun Maaria ja Bertta ilmoittavat lähtevänsä kotiin. SELVÄ.
Jäin ko. paikkaa ja onneksi siellä oli "puolituttuja" joiden kanssa vietin sen illan... myöhempään Maaria ja Bertta saapuivat sinne ja ihmettelivät kun en mennyt istumaan samaan pyötään heidän kanssaan.. -Miksi olisi pitänyt???
ja olivat oikeen yhteisiltä tuttaviltamme kyselleet et mistä oon suuttunu...
Pari päivää sen jälkeen näin Maarian, ja pyysin anteeksi (mitä ikinä sitten olinkaan tehnyt) ja sanoin että mielialani hyppelee uusien e-pillerien vuoksi, johon hän totesi että, joo kannattaa vaihtaa, ne tekee sut ihan oudoksi!! just.
Nyt hän kirjoitti minulle viestin että, koska hän saa takaisin lainaamansa vaatteensa, ja taksirahat (joita en edes muista lainanneeni) ..
Justiinsa näin... Ja kun yritin soittaa ja kertoa että tulen maksamaan taksirahat joita en muista ja palauttamaan vaatteet, minulle ei vastattu puhelimeen.
Tälläiset elämän ihmeet ovat saaneet minut miettimään, että onko tosiystäviä olemassakaan? Vai olenko itse vain niin omituinen etten ansaitse ystäviä?
- Kova vuodatus mutta kiitos että jaksoit lukea loppuun, anteeksi kirjoitusvirheet, niitä varmaan riittää :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
On todellisia ystäviä olemassa ja varmasti ansaitset sellaisia myös.. Sulla on käynyt huono tuuri.. Toivottavasti löydät todellisia ystäviä jotka pysyvät rinnallasi tilanteessa kuin tilanteessa!!
Luin elämänkertasi mielenkiinnolla läpi ja huomasin, että olet selviytynyt tähän mennessä mainiosti monesta asiasta! Se, että ei ole ystäviä, ei ole koskaan ihmisen oma vika. Jokainen meistä ansaitsee ystävän itselleen. Ketään ei ole tarkoitettu elämään yksin. On todella hienoa, että olet löytänyt itsellesi ihanan miesystävän, jonka kanssa on hyvä olla. Jos ei naispuoleisista ole ystäväksi, niin kai on sitten turvauduttava siihen elämänkumppaniin. Eihän siinäkään mitään sen ihmeempää ole. Mutta sekin tilanne voi muuttua: saattaa olla että tapaat tulevaisuudessa varsia mukavia naispuoleisia. Sellaisia, jotka antavat ystävyydellesi todella arvoa! Mutta siihen mennessä saat nauttia "vain" miehesi ja lapsesi seurasta :)
VARSIN MUKAVIA eikä varsia mukavia :D
Kertomuksesi sai tuttuja muistoja mieleen. Mulle on käynyt ihan samaan tapaan. Luulin että minulla on ystäviä mutta taitavat olla vain niitä hyvänpäiväntuttuja...
Missäpäin asustelet? Olis kiva vaihtaa mielipiteitä. Mä asun Länsi-Uudellamaalla.
Jos sua kiinnostaa jutella niin pistä mulle meiliä: [email protected]
ja ihana, että sitten kun rupee menemään hyvin, niin johan niittä entisiä ystäviä rupee löyttymään vähän joka suunnalta. No, onneksi ite tietää että ketkä on ollut hyviä tyyppejä jo aikoinaan kun ite ei ollut yhtään mitään, siis noin julkisesti ottaen, niin voi sitten yrittää heihin itse ottaa yhteyttä että josko heitäkin kiinnostais se ystävyys vielä. Leena K. ja Mira, ihan toden totta teitä kaipailen. :) Ja Eveliina ja Tytti.
Moi!! Pistin tuonno jonon jatkoksi sähköpostini :) olisi todella hienoa tutustua uusiin ihmisiin!! Olen Satakunnasta. :)
Pyydän TAAS anteeksi kirjoitusvirheitä, mutta kirjoittelen niin kovalla kiireellä, kun pitäisi tuon miehen kanssa päästä katselemaan leffaa :)
Kiitos teille ihanat ihmisit... lisätkää ihmeessä mut vaikka messengeriin jos vaan tuntuu yhtääkään samalta kuin musta.. kavereita ja ystäviä ei koskaan ole liikaa.. :) [email protected]
itselläni on ystävä piiri, jossa olemme tunteneet noin 5 vuotiaista asti. Opiskelemme kuka mitäki ja osa töissä ties missä mutta ikinä emme ole toisiamme jättäneet ja aina on voinut luottaa, että kelle tahansa heistä avaudun vaik tunteistani ja ongelmistani en joudu naurun alaiseksi tai mollatuksi. Olen onnellinen kun on siunaantunut tällainen kaveri porukka..
T: miehet osaa pitää yhtä