Ongelmani on seuraavanlainen. Puolitoista vuotta sitten mieheni eräänä päivänä ilmoitti, että haluaa eron ja että minä sekä lapset (ovat hänen lapsiaan) saamme häipyä hänen talostaan (oli avioehto) viikon loppuun mennessä, koska hänellä on uusi nainen ja se nainen pääsee synnytyssairaalasta viikon lopulla ja muuttaa nyytteineen sinne. Olin shokissa, koska ei ollut viitteitä (en huomannut ainakaan) että hän eroa haluaa tai että olisi toinen nainen. Yritin puhua hänen kanssaan, mutta tuloksetta, hän ilmoitti asuvansa kaverillaan ne muutamat päivät ja luoja paratkoon jos olemme hänen talossaan kun hän palaa. No minä pakkasin tavaramme ja muutimme hetkeksi äitini luokse kunnes sain oman asunnon. Olin aivan sekaisin ja ihmettelin tapahtunutta. Olimme olleet aviossa kahdeksan vuotta ja mielestäni (olin todella väärässä) liittomme oli onnistunut ja olin onnellinen siinä.
Kului muutama kuukausi ja aloin kastata itseäni ja laitoin eron vireelle ja tuleva ex.änikään ei sitä tietenkään vastustellut. Muutin pääkaupunkiseudulle ja sain omaa koulutusta vastaavaa työtä ja uusia tuttavuuksia. Elämäni alkoi pikkuhiljaa palailla edes jollakin tavalla normaaliksi. Tuli toisen vaiheen aika ja silloinkaan ex ei vastustellut ollenkaan. Oletin hänen olevan tyytyväinen elämäänsä. Harmittelin lasten puolesta kun ex ei heitä halunnut tavata vaikka kuinka yritin pyytää, että ottaisi luokseen edes viikonlopuksi.
Sitten tässä lokakuun alussa herra ilmestyi oveni taakse kuin naantalin ilta-aurinko, yhtä hymyä. Vei lapsia sinne sun tänne ja osteli kaikkea kivaa. Lapset olivat onnellisia ja minä tyytyväinen, että isä osallistuu vihdoin. Siitä kuukausi niin ukko alkaa puhella kuinka mukavaa meillä oli ja että hän on niin pahoillaan erosta ja voi kun ei sitä oltaisi haettu??!! Olin tyrmistynyt, HÄN se uuden naisen hankki, HÄN se meidät ulos heitti ja HÄN oli se joka liittomme päätti lopettaa ottamalla uuden naisen.
Nyt hän vonkaa takaisin, kun ei liitto sen naisen kanssa onnistunutkaan ja nainen häipyi lapsineen. En ymmärrä mitä hän kuvittelee itsestään. Miten voisin kuvitella edes olevani tuollaisen petturin kanssa sen lisäksi, että halveksin häntä yli kaiken ja minulla ei lämpimiä tunteita häntä kohtaan ole. Nyt hän sitten kiristää tavallaan minua, että jos en hänen luokseen palaa niin hän ei lapsia tule ikinä enää tapaamaan ja selvittää lapsille, että isi ja äiti voisi palata yhteen ja oltaisiin kaikki yhtä perhettä, jos vain MINÄ suostuisin, että vain minusta se on kiinni ettei olla perhe. Lapset ovat 3 ja 5 vuotiaat eivät he ymmärtäisi minun selitystä, että miksi lähdimme ja en henno sanoa, että isi se meidät ulos heitti. Ukko väittää, että minun pitäisi ymmärtää ja yrittää uudelleen lasten takia. Minä en näe mitään syytä jatkoon, mutta haluaisin, että lapsilla ja isällään säilyisi suhde mahdollisimman hyvänä.
Kului muutama kuukausi ja aloin kastata itseäni ja laitoin eron vireelle ja tuleva ex.änikään ei sitä tietenkään vastustellut. Muutin pääkaupunkiseudulle ja sain omaa koulutusta vastaavaa työtä ja uusia tuttavuuksia. Elämäni alkoi pikkuhiljaa palailla edes jollakin tavalla normaaliksi. Tuli toisen vaiheen aika ja silloinkaan ex ei vastustellut ollenkaan. Oletin hänen olevan tyytyväinen elämäänsä. Harmittelin lasten puolesta kun ex ei heitä halunnut tavata vaikka kuinka yritin pyytää, että ottaisi luokseen edes viikonlopuksi.
Sitten tässä lokakuun alussa herra ilmestyi oveni taakse kuin naantalin ilta-aurinko, yhtä hymyä. Vei lapsia sinne sun tänne ja osteli kaikkea kivaa. Lapset olivat onnellisia ja minä tyytyväinen, että isä osallistuu vihdoin. Siitä kuukausi niin ukko alkaa puhella kuinka mukavaa meillä oli ja että hän on niin pahoillaan erosta ja voi kun ei sitä oltaisi haettu??!! Olin tyrmistynyt, HÄN se uuden naisen hankki, HÄN se meidät ulos heitti ja HÄN oli se joka liittomme päätti lopettaa ottamalla uuden naisen.
Nyt hän vonkaa takaisin, kun ei liitto sen naisen kanssa onnistunutkaan ja nainen häipyi lapsineen. En ymmärrä mitä hän kuvittelee itsestään. Miten voisin kuvitella edes olevani tuollaisen petturin kanssa sen lisäksi, että halveksin häntä yli kaiken ja minulla ei lämpimiä tunteita häntä kohtaan ole. Nyt hän sitten kiristää tavallaan minua, että jos en hänen luokseen palaa niin hän ei lapsia tule ikinä enää tapaamaan ja selvittää lapsille, että isi ja äiti voisi palata yhteen ja oltaisiin kaikki yhtä perhettä, jos vain MINÄ suostuisin, että vain minusta se on kiinni ettei olla perhe. Lapset ovat 3 ja 5 vuotiaat eivät he ymmärtäisi minun selitystä, että miksi lähdimme ja en henno sanoa, että isi se meidät ulos heitti. Ukko väittää, että minun pitäisi ymmärtää ja yrittää uudelleen lasten takia. Minä en näe mitään syytä jatkoon, mutta haluaisin, että lapsilla ja isällään säilyisi suhde mahdollisimman hyvänä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
HUH! Tutulta tuntuu...osittain!
Rajaa kaikki muu ensin pois mielestäsi kuin se, minkä koet oikeaksi. Jos et voi ajatella uudelta pöydältä aloitettavaa suhdetta eksäsi kanssa, jos et voi oppia rakastamaan häntä etkä usko voivasi antaa anteeksi ÄLÄ MENE KIRISTETTÄVÄKSI.
Millainen on se isä, joka kiristää äitiä lasten tapaamisella? Jos hän on lasten isä VAIN ehtojen kanssa, millainen isä ja mies hän on?
Jos suostut ehtoihin, miten koet itsesi? Suoristuuko selkäsi vai nöyrrytkö ja kenen vuoksi.
Lapset saattavat valittaa ja nimitellä sinua. Mutta kun kuljet elämänpolkua pää pystyssä, tietäen, ettei sinun tarvitse ottaa vastaan mitä vain, he oppivat kunnioittamaan sinua. Myöhemmin, kun he ovat isompia, voit kertoa koko tarinan heille ja huomaat, että he ovat puolellasi. Lapsille vanhempi on se, joka on läsnä arjessa. Mikäli eksäsi antaa pois kalleimman mitä hänellä on, ei voi kuin valittaa.
Ehdotan sinulle kirjaa: " Miksi aina minä ". Saattaa kolahtaa!
Mielstäni hyvin selkä tapaus, jos minulta kysytään niin et missään nimessä aloita parisuhdetta lastesi isän kanssa jos:
- et rakasta häntä
- et usko että luottamus voi palata
- et voi antaa anteeksi (unohtaa ei tarvitsekaan)
- et tahdo parisuhdetta
Ymmärsin että ainoa syy miksi edes vaivaudut harmitsemaan on, että hän kiristää parisuhdetta välillenne käyttämällä lapsianne "aseena" ... tarkemmin sanottuna ellet suostu, hän vahingoittaa omia lapsiaan henkisesti -- ja luottaa että ajatus siitä saa sinut kulissiavioliitton kanssaan. Sairasta!
Toki voisit ottaa samat keinot käyttöön, ilmoittaa hänelle kertovasi hyvinkin värikkäästi lapsilleen miksi erositte ja miten ... joka tosin vaurioittaisi lapsianne vain enemmän. Mies siis luottaa siihen, ettet moista tekisi.
Niin tai näin, tuollaisen argumentoinnin pohjalta "perheen synnyttäminen" (uudelleen) on tuhoon tuomittu ... ja voi olla että loppupelissä tuo "harjoitus" vasta olisikin rankka kokemus lapsille, ja etenkin sinulle.
Lapsille voi minusta kertoa kiihkottomasti mutta selkeästi (jopa tuon ikäisille, heidän ymmärryksensä huomioiden), ettei heidän vanhempansa voi enää elää yhdessä ... mutta molemmat rakastavat lapsiaan ja arvostavat ja tukevat toistensa vanhemmuutta (ymmärsin että lastesi isä on ollut mallikas isä nyt) ... ja että olet iloinen kun he viettävät aikaa isänsä kanssa.
Kerro tuo myös isälle ... ellei hän siihen sopeudu, niin sitten tekee omat päätöksensä ja tahtooko satuttaa lapsia.
Voisi toki kysyä häneltäkin, miltä tuntuisi elää kanssasi "perheenä" tietäen että inhoat häntä ja elät hänen kanssaan vain koska kiristyshankeensa onnistui ... ainakaan minun egoani miehenä se ei hivelisi lainkaan.
En ole mikään asiantuntija, mutta oman kokemukseni kautta ajattelin sanoa muutaman tärkeän huomioitavan huomion.
Nyt sinun vaan pitää rohkeasti päättää mitä elämältäsi haluat.
Olet jo tehnyt kovan työn että olet jo tolpillasi ja pystynyt jatkamaan elämää vastoinkäymisistä huolimatta.
Ei ole helppoa lähteä kahden lapsen kanssa tyhjän päälle ja onko mahdollisella seuraavalla kerralla enään kukaan auttamassa alkuun?
Ei lasten takia kannata yhdessä olla ja lapsille pitää olla rehellinen.
Minkä takia salaisit lapsiltanne todellisen syyn minkä takia erositte?
Ketä se auttaa?
Todellisten eron syitten peittely tulevina vuosina käy varmasti raskaaksi itsellesi (joka vääjäämättä jossainvaihees heijjastuu huomaamatta lapsiin myös) ja viel kun x.lläsi vaikuttaisi olevan muutenkin taipumuksia koko perhettä loukkaaviin toimiin, niin kannattako ottaa riskiä ja ketä se yhteen palaaminen lohduttas?
Lapsiako?
Sinuako?
Meinaatko että lapset ei erota perheen todellista ja teennäistä feikki onnea?
Lapset on yllättävän oivaltavia ja fiksuja ja eri tilanteisiin sopeutuvia ikään katsomatta , heitä ei pidä vähätellä tai aliarvioida koskaan. Meneehän siin itelläkin erosta toipumisesta oma aikansa, mutta niin menee lapsellakin.
Eli totakin kannattaa miettiä että mikä prosessi taas lapsilla on edessä kun kohta ovat taas pää pyörällä missä mennään ja onko kohta taas sama lähtöpassi tilanne edessä.
Pitää myös miettiä minkälainen elämä tulisi jos yhteen palaisitte?
Mahdollisia riitoja, luottamuspulaa, kiristystä eri asioilla ym. ym.
Jos suhteen perusta on näitten arvojen päällä, niin miten ns.kakku pysyy pitemmänpäälle kasassa?
Ennenkuin lapsenne ovat 18v, siihen sit on pitkä aika elää vastaavalla tyylillä. Ja tokkopa lapset ovat aikuisina onnellisia siitä että liitto oli vain heidän takia pystyssä ja kukaan sitten ei loppujenlopuksi ollutkaan onnellinen.
Tsemppiä päätöksenteolle mitä sit päätätkin lastenne ja itsesi hyväksi tehdä.
Mieti nyt kumminkin harkiten mitä teet. Turvallisen perheen ja aidon vällittämisen ja toisen kunnioittamisen ym.asioitten tulevaisuudestannehan on kysymys , joka koskee myös Sinua ja Lapsianne.
Minä olen kertonut lapsille, että meidän piti lähteä, koska isä ja äiti ei tullut oikein toimeen ja vaikka isällä on uusi(o) perhe niin isä rakastaa omia lapsiaan edelleen tosi paljon. Lapset kyselivät todella pitkään miksi ei mennä takaisin kotiin. He olivat juuri sopeutuneet tilanteeseen, että asumme nyt erillämme täällä ja isi tulee kun isi vain suinkin ehtii (näin sanoin lapsille) hakemaan heidät. Tilannetta oli kauhean vaikea selittää lapsille niin etteivät kokisivat itseään hylätyiksi. Sitten isä saapui ja lapset onnellisia. Ja minä heidän puolestaan. Nyt ei ole isiä taas hetkeen näkynyt ja lapset jälleen ihmeissään. Tähän vielä lisään, että ex ei ole maksanut lapsista ollenkaan, missään vaiheessa ja minulla ei ole edes ollut voimia lähteä siitä taistelemaan. Nyt hän vetoaa, että on mennyt niin ja niin paljon rahaa lasten huvituksiin ja vaatteisiin, että hän mielestään on jo osallistunut myös taloudellisesti.
En hänen rahojaan kaipaa, vaan sitä, että hän osallistuisi lastensa elämään ja aktiviteetteihin. Minä en voisi kuvitella asuvani hänen kanssaan enää ikinä, mutta hänen mielestään hän pystyy "hurmaamaan" minut uusiksi ja saada minut rakastumaan häneen uudelleen. Miten muka voisin rakastua häneen uudelleen? Mielestäni hänen tekonsa oli todella alhainen. Jotenkin asian olisi voinut ymmärtää, jos olisimme siitä puhuneet ja sopineet eri käytännön asiat, mutta ei häntä kiinnostanut silloin. Pelko on, että jos jostain ihmeen syystä palaisin hänen kanssaan yhteen niin milloin sitten seuraava muutto tulisi ja miten koko elomme lapsiin vaikuttaisi?
Exäsi vaikuttaa täysin tunnevammaiselta tapaukselta. Suoranainen narsisti mieheksi! Ajaa vaimon ja lapset ulos uuden naisen takia ja sitten luulee voivansa marssia pilaamaan elämäsi kun ruoho ei ollutkaan vihreää aidan takana. Haloo!
Mitä jos käskisit sen suksia suolle ja pyytäisit miettimään ottaisiko hän sinut vastaavan käytöksen jälkeen takaisin? Sitten vaan kerrot nätisti ja totuudenmukaisesti lapsille, miksi erositte muistaen kuitenkin painottaa että molemmat rakastatte lapsia. Kyllä lapset tajuaa paljon jo tuon ikäisinä. Turha siinä on heidän hylänneen isin selityksiä pelätä.
Onnea matkaan! Olet jo voiton puolella.
Lasten mielenterveyteen ja hyvinvointiin haitallisesti, puhu asiasta lastenvalvojalle, niin että saat lapsille tuetut tapaamiset isän kanssa.
Tilanteesi kuulostaa aivan järkyttävältä. Itse olisin tuossa tilanteessa varmaan jo muuttanut salaiseen osoitteeseen ja vaihtanut spostin ja puhelinnumeron salaisiin.
Olettehan te eron aikana kuitenkin sopineet huoltajuudesta ja elatuksesta? Jos ette ole, nyt varmaan olisi aika. Sinun tilanteessa ajattelisin, että kaikesta sopiminen paperilla on lasten etu.
... jos nyt oikein ymmärsin, ehdotat neuvoksi että lapsten äiti menee vaatimaan valvottuja tapaamisia sillä perusteella mitä lasten isä suunnittelee kertovansa laspsille.
Hey .. valvotut tapaamiset ovat valitettavasti joskus hyvin perusteltuja (insesti, lasten pahoinpitely, jne.), ei mielestäni kuitenkaan tässä tapauksessa. Ja tuskin lastenvalvojankan mielestä. Niiden vaatimen olisi kuin röökin sammuttaminen litralla bensaa.
Kiristää siis sillä ettei hän tule lapsiaan tapaamaan ??!!?? Vastaa samalla mitalla, sano ettei se ole ongelma, noin pienet lapset kyllä unohtaa hänet ja sinä voit esitellä toisen miehen heidän isäkseen. Sano vielä sille ex-miehelles, että kerrot lapsille isompana, että heidän oikea isänsä oli sellainen raukkamanen kiristäjä.
Sano myös että siirrät lasten sukunimenkin uuden miehen nimiin. Siis pyyhi hänet lasten elämästä täysin.
Sukunimi ei vaihdu yhtään mihinkään lapsilla, ellei heillä ole toisen huoltajan suostumusta asiaan. Paitsi, jos yhdellä vahemmista yksinhuoltajuus (mikä eri asia kuin lähivanhemmuus)
Muutenkaan en oikein ymmärrä moista taisteluhengen lietsomista ... "järjellä ja tunteella", sitä toivon alkuperäiselle (ja etenkin hänen exälleen). Paihinta mitä voi tehdä on provosoitua kun provosoidaan ... tai alistua uhkailuun sen enempää.
Ja lapsille EI äidin (tai isän) pidä KOSKAAN mustamaalata heidän toista vanhempaansa tai "valistaa" omaa totuuttaan, lapsille tilanteen laita aikanaan selviää ja kantansa muodostavat -- ei "vaalityötä", pliiis.
Lapset tietenkin menevät aina edelle ja heidän hyvinvointinsa. Minulle ei tulisi mieleenkään mustamaalata heidän isäänsä heille. Lapsethan tässä ei ole tehnyt mitään väärää.
Olen miettinyt, että pitäisikö minun laittaa lasten onni omani edelle niinkin paljon, että muuttaisin takaisin lasten isän luokse. Asia voisi tietenkin toimia, jos se menisi suoraan lumeliitoksi, eli elelisimme omaa elämäämme, mutta saman katon alla. Tiedän ettei se tule toimimaan, koska lasten isä haluaa nyt kanssani uuden suhteen tai enneminkin aloittaa ns puhtaalta pöydältä. Mutta sellaista pöytää on vaike saada puhtaaksi joka on palanut hiilelle. Sitä ei valkoiseksi enää saa. Sen kun saisin ex.n myös tajuamaan.
Tosin mietin myös mitä sellainen lumeliitto tekisi lapsille ja millaisen kuvan parisuhteesta he saisivat. Olisiko heidän käsitys liitosta kieroutunut jo heti alkujaan.
Eräälle vastaajalle vastaan samalla, eli en minä lasten nimiä mihinkään vaihda vaikkakin minulla on yksinhuoltajuus (lasten isällä rajaton tapaamisoikeus). Olen lapsille opettanut mikä heidän nimensä on ja missä asuvat, jotta osaavat sen kertoa tarpeen tullen (esim eksyvät minusta tms) ja nimen vaihtaminen vain sekottaisi heitä entisestään. Ja heidän nimihän on se joka on annettu kasteessa tai jonka myöhemmin avioliiton kautta ottavat, ei se jonka minä muuttaisin kostaakseni heidän isälle. Mutta kiitos neuvoista ja lisää niitä tarvittaisiin.
Palata takaisin miehesi tykö ja aloittaa lasten takia uudestaan niin suosittelen sinua lukemaan nimimerkki JOB3:n tarinaa tällä sivustolla. Selaat taaksepäin sivulle 7 ja siitä taaksepäin.
Hänellä oli sama tilanne kuin sinulla(Paitsi että vaimo petti) mutta hän on halunnut pitää perheen kasassa. Lue hänen ajatuksiaan ja mieti voiko niillä ajatuksilla paikata teidän suhteen uuteen uskoon.
vanhempien onni(lue:koti). Rakennuklsella ei ole rahtuakaan merkitystä ja sinuna miettisin aivan tosissaan, että oletko valmis tarjoamaan lapsille sellaisen ympäristön ja esikuvan parisuhteesta, johon pahimmillaan lume-liitto johtaa? Se on vääränlaisella tavalla osoitettua rakkautta lapsia kohtaan.
Lapset toki voisivat olla hetken onnellisia, kun isä ja äiti ovat taas yhdessä ja tuttu kylpyhuone leluineen on taas tässä. Lapset varttuvat yllättävän äkkiä ja melko pian vaistoavat, ellei vanhemmilla ole suhde kunnossa.
Oletko valmis ottamaan vastuun siitä, että lapsesi aikuistuessaan eivät käsitä ja tiedä, mitä tarkoittaa kahden ihmisen välinen suhde? Se ympäristö, jota heille rakennat ilman rakkautta puolisoon, ei voi johtaa kovin tasapainoiseen kasvamiseen.
Asia on silloin toinen, jos saatte välinne OIKEASTI ja TODELLISESTI kuntoon miehesi kanssa.
Mieti, pohdi, mieti ja vielä kerran mieti, ei ole itsekästä ajatella itseäänkään, koska lapset tarvitsevat tasapainoisen onnellisen kasvuympäristön. Ajattelemalla itseäsi ja elämänhaluasi, ajattelet samalla eniten lapsiasi.
Pakko kuitata ... harvoin kun sattuu kommentti johon ei mitään lisättävää *nyökyttelee päätään*
Ettäkö muuttaa takaisin yhteen ex-miehen kanssa jota halveksisi, pelkäisi (milloin uusi kupru tulee), ja joka kiristää omilla lapsillaan ... kaskun ei uhkaa tappaa jos ei hänen tahtoonsa suostuta.
EI EI EI, se ei ole rakkautta ja katusmusta, se ei ole ihmisenä kasvamista ja oppimista ... se on itsekkyyttä ja julmuutta.
Akuperäisen lasten vuoksi toivon, jos kuvaamansa tilanne todella tuollainen, ettei edes vakavasti harkitsisi uhkailuun suostumista. MUTTA toivon myös sitä, että hän tukee ja vahvistaa lastensa ja heidän isänsä suhdetta (kuten olen ymmärtänyt tekevänsäkin) ... ja että heidän isänsä ymmärtää loppupelissä mistä on kyse kun lasten parhaasta puhutaan.
ihan oikeassa olet. En halua, että lapsille tulee vääristynyt kuva parisuhteesta ja onnellisuudesta. Olen tavannut jo uuden miehen, jota tosin en ole lapsilleni esitellyt (enkä esittele ennenkuin olen varma, että suhteesta tulee pidempi) ja en halua todellakaan tästä onnesta luopua sen takia, että ex haluaa meidät takaisin. Osaksi uskon hänen halunsa saada meidät takaisin juuri siitä syystä, että olen sanonut tapailevani toista.
Tiedän ettei rakennuksella ole mitään merkitystä lasten onnen kanssa ja olen jo päätynyt siihen ratkaisuunkin etten taida palata takaisin, oli mikä oli. Olen vain kovin surullinen lasteni puolesta, jos heidän isänsä päättää sitten heidät hylätä kokonaan. Tietenkin vaarana on myös se, että jos hän tapaa uuden naisen niin vanha perhe ja "paino" ei enää kiinnosta ja hylkäisi heidät joka tapauksessa. En vain oikein tiedä, että mitä ihmettä minä voisin tehdä asialle? Aikuista ihmistä ei voi pakottaa mihinkään ja eihän pakotettuna edes mikään toimi. Sitäkään en ymmärrä miten pystyy lapsensa unohtaa noin. Isä on isä ja se ei muuksi muutu vaikka olisikin sitten viikonloppuisä. Olen ehdottanut myös, että jos työt hänellä antaa periksi hän voisi ottaa lapsia luokseen pidemmäksikin aikaa ja siten saada tiiviimmän suhteen heidän kanssaan, mutta mikään ehdotus ei toimi tai onnistu hänen puoleltaan. Olen aivan neuvoton ja tavallaan aseetonkin tämän tilanteen kanssa.
Älä palaa takaisin, älä missään nimessä. Vähintä olisi se, että ensin mies asuisi yksin ja te alkaisitte ikään kuin seurustella jälleen ja kävisitte ammatti-ihmisen luona puhumassa suhteestanne yms.
Voimia sinulle, ajattelet asioita fiksusti. Sille et mitään voi, jos aikuinen mies ei osaa ottaa vastuuta lapsistaan ja elämästään. Se ei ole sinun syytäsi.
..vähän sama tilanne, tosin ilman lapsia(onneks).Meillä oli kaikki ihan hyvin, ei tapeltu mitenkään erityisen paljon, ei ollut minkäänlaisia ongelmia ja meillä oli aina hauskaa yhdessä ja yhtäkkiä mieheni päätti hankkia uuden naisen ja heittää mut pellolle. Meillä tosin on yhteinen asunto. Ja mä teen sen takia vararikon kun joudun muuttamaan vuokralle johonkin. En edes oikeen ole ymmärtänyt koko asiaa, koska meillä todellakin oli kaikki hyvin.
Et sinä mihinkään joudu muuttamaan, jos asunto on yhteinen! oOlen sitä mieltä, että se muuttakoon, joka haluaa avioliitosta pois. Avioerohakemuksessa voi vaatia, että toinen puoliso oikeutetaan yksin hallitsemaan puolisoiden yhteistä kotia, jos on enemmän asunnon tarpeessa (esim. käytännössä vastaa lasten hoidosta).
... toki erohakemukseen voi laittaa vaateita niin asumisesta, elareista, kuin huoltajuudestakin ... mutta sillä tempulla todennäköisesti saa prosessin kestämään pitkään.
Nimittäin silloin nousee arvoon arvaamattomaan "erotettavalle" tuleva vastine ... jos pelkkää avioeroa haetaan tämä vain muodollisuus ja palautettava kuponki... mutta jos vaatimuksia esitetään ja toinen vastustaa, homma pitkittyy ja menee oikeuskäsittelyy. Tavallisestihan avioerohakemukset kansliapäätöksellä tehtyjä "läpihuutojuttuja".
Mutta itse asiassa olit oikeassa ... oikeus voi määrätä toisen asunnon haltijaksi kunnes ositus ja jako tehty.