Kaikkinainen pahuus

AitoNeito kirjoitti:

Todella mielenkiintoista lukea näitä tälle palstalle kirjoitettuja tekstejä. Muistan itse jo kouluajoilta muutamia henkilöitä, jotka olivat todellisia mestareita kiusaamaan muita oppilaita ikään, kokoon ja sukupuoleen katsomatta. Heillä oli yleensä vain pienen pieni peruste, olematon viite, kiusaamisensa perustaksi ja kas kas; näitä kiusaajia seurasi ja kannusti yleensä puolen luokkaa. Jälkeenpäin samat ihmiset ovat jatkaneet samoilla linjoilla työelämässä ja sosiaalisessa kanssakäymisessä yleensä, ja menestys muiden ihmisten silmissä on ollut yhtä taattu kuin aikoinaan ennenkin.
Pahin kiusaamistapaus, jonka olen sivusta nähnyt, tapahtui eräässä kristillisessä opistossa jossain päin Suomea, kun paras ystäväni teki sellaisen virheen, että rupesi seurustelemaan luokkaa ylemmällä asteella olleen nuoren miehen kanssa. Valitettavasti miehen luokkalaiset olivat kaikki naisia ja tulivat ihmeellisellä tavalla mustasukkaisiksi seurustelusuhteen alettua... älkää kysykö minulta,miksi.. Samantien alkoivat ilkeät juorut ja hylkiminen kouluyhteisössä, jopa oman luokkamme nämä miehen luokalla olleet naiset saivat vakuuttumaan siitä, että luokkiemme väliset aikaisemmat eripuraisuudet olivat yksin ystäväni, tämän maailman herttaisimman ja ystävällisimmän ihmisen syytä.. älkää taas kysykö miksi! Lopputulos oli sellainen, että ottaessani oppilaskunnan puheenjohtajana tämän asian esille opettajainhuoneessa, saimme vain puhelinnumeron ja nimen lapulla, jotka kuuluivat sellaiselle henkilölle joka oli erikoistunut sosiaalisten ongelmien analysointiin ja ratkaisemiseen työpaikoilla ja oppilaitoksissa ja erityisesti naisvaltaisilla aloilla. Tämän henkilön konsultointi meidän oppilaiden olisi luonnollisesti tullut maksaa itse. Arvatkaapa myönnettiinkö koko kiusaamisongelmaa luokalla? Ei. Myös opettajat ja koulun henkilökunta suhtautuivat ystävääni, kuin hän olisi ongelmallinen ja häiriytynyt persoona, vaikka hän oli kaikkea muuta.
Tuloksena kaikesta tästä oli se, että ystäväni myöhemmin viilsi ranteensa auki, onneksi selviytyen. Tällä hetkellä hän on naimisissa tämän paljon puhutun miehen kanssa ja odottaa neljättä lastaan :)
Tämä kirjoitelmani liittyy oikeastaan mieheeni, joka on joutunut 1 1/2 vuoden ajan kärsimään samantyyppisistä itseensä kyllästyneistä ämmistä kuin tuossa aikaisemmassa tarinassa oli puhe. Muutimme uudelle paikkakunnalle, mieheni työnantaja pysyi samana mutta työnjärjestäjät vaihtuvat. Yhtäkkiä, mistään järkeenkäypästä syystä, miehestäni tuli yhteistyökyvytön, joustamaton, huono työntekijä vaikka hän edellisten työnjärjestäjien alaisena oli alueensa paras ja tunnollisin. Kuitenkaan mieheni työtavat eivät mitenkään muuttuneet entisestä vaikka alue vaihtuikin. Syy löytyi hyvin pian; mieheni oli aikoinaan puolustanut laissa määrättyjä työntekijän oikeuksiaan ts. vaatinut oikean suuruista palkkaa tehdystä työstä. Tällöin hän astui sellaisen henkilön varpaille, joka oli työnjohtajana ollessaan saanut jo kolme varoitusta, seuraava aste olisi ollut irtisanominen, mutta tämä henkilö ylennettiin pois silloisesta virastaan (lue: pois näkyvistä) työnjohtajien pomoksi (erikoinen ylenemistapa), jolloin hän siirtyi hallinnoimaan kaikkea heti aluepalvelujohtajan jälkeen. Aluepalvelujohtajan, jota ei alkuunkaan kiinnosta, mitä hänen alueellaan edes tapahtuu, pääasia, että pääsee mahdollisimman vähällä työllä omissa hommissaan. Kiusaaminen alkoi siitä, kun miehelleni määrättiin sellaisia paikkoja työpaikoiksi, joita kukaan muu ei olisi suostunut tekemään. Hän suostui mukisematta. Samoihin aikoihin hän aloitti omaehtoisen opiskelun ammattikorkeakoulussa erittäin raskaan työn ohessa, jotta pääsisi joskus parempiin töihin. Myös aluepalvelujohtaja tuki mieheni opiskelua tässä vaiheessa. Vähitellen kuvaan tulivat myös epäselvät palkkalaskelmat, työmääräyksiä, jotka tulisi lähettää n. kk etukäteen, ei tullut koskaan, vaan ne vaihtuivat epämääräisiksi puhelinsoitoiksi/tekstiviesteiksi muutamaa päivää ennen työn alkua. Viimeinen niitti oli kun mieheni sairastui I-tyypin diabetekseen ja joutui pitkälle sairaslomalle. Kun hän palasi töihin, oli aluevastaava avoimen vihamielinen miestäni ja tämän opiskeluja kohtaan, sairaslomia, jotka ovat aiheutuneet huonosta diabeteksen hoidosta työn vuoksi, ei työnantaja ole suostunut maksamaan, kuukausipalkasta on vähennetty laittomasti tunteja jotka johtuvat huonosta työjärjestelystä (eli ovat työnantajan syytä), lisäksi miestäni on laitettu tarkoitukselliseti erittäin raskaisiin työpaikkoihin vaikka työnantajalle on tehty selväksi, että diabeetikolla riskit tällaisella työmaalla ovat erittäin suuret liian korkeiden ja erityisesti liian matalien sokereiden vuoksi. Tarkoituksena on siis savustaa mieheni itse irtisanomaan itsensä, vaikka työvoimapula on alalla erittäin suuri. Erikoinen ristiriita mielestäni.. ja kaikki tämä sen takia, että mieheni meni joskus sanomaan suorat sanat väärälle ihmiselle, joka muuten on ollut psykiatrisessa hoidossa omien henkilökohtaisten ongelmiensa vuoksi. Aluevastaavat pelkäävät työpaikkojensa puolesta ja sen vuoksi he tekevät niinkuin tämä pomo sanoo. Kaiken kruununa on tämä mistään mitään välittämätön alepalvelujohtaja, joka haluaa, että asiat hoituisivat helpoimmalla mahdollisella tavalla ja näin mahdollistaa hyvienkin työntekijöiden häviämisen alalta.
Tiedossani on lisäksi kolme muuta eri työntekijää, jotka ovat mielummin vaihtaneet työttömyyskortiston puolelle kuin olleet näin ammattitaidottoman työnjohdon alaisuudessa. Heidätkin ajettiin ahtaalle, he luovuttivat, ja kohta luovuttaa miehenikin, vaikka työnantaja edustaakin julkista sektoria eli kuntaa!!!
Siis mitä voimme päätellä tästä? Kiusatuksi voi joutua kuka tahansa, milloin tahansa ja minkä tahon suunnalta tahansa. Ja erityisesti sellaisilla aloilla missä on naisia johtavassa asemassa kuten tässä tapauksessa on ollut. Itse olen ajanut linja-autoa elämäni, pääasiassa siksi, että siellä ei yleensä akkoja tapaa, ja jos tapaa, he ovat yleensä erittäin asiallisia.
Yhteenvetona voisi sanoa, että kun johtavassa asemassa on ammattitaidottomia, puutteellisen koulutuksen saaneita ja erittäin usein myös suojatyöpaikoissa työskenteleviä ihmisiä joilla on itsellä äärimmäisen paha olla, tulos on tällainen. Tosin mieheni tapauksessa toimenpiteet ovat olleet äärimmäisen pöyristyttäviä, ja niistä myös mennään liiton pakeille, mutta se tuskin auttaa asiaa pitkäaikaisesti, vaikeuttaa vain.
Monella nykyihmisellä työpaikka on se ainoa pätemisen paikka ja käyttäytyminen on sen mukaista. Siinä ei enää oteta lukua ihmisarvosta ja toisen kunnioittamisestakaan. Toisen pahasta olosta tulee hyvä mieli... ainakin joillekin.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä