Oikeesti niin se vaan on...Ihmisiin tutustuu koulussa tai töissä tai missä tahansa. Ja ainaki mulla on käyny niin et ainaku se yhteinen juttu loppuu (siis koulu tai työ)ni se ystävyys jotenki jää..Vaikka kuinka on aatellu miten hyviä ystäviä ollaan ja vietetään muutenki aikaa yhdessä todella paljon kaiken sen yhteisen ulkopuolellakin.
Esim. ystävä yläasteen ajoilta. Vietettiin sillon todella paljon aikaa yhdessä ja ajatukset oli samalla tasolla kaikessa ja kaikesta pysty puhumaan. Nyt sitten jonku vuoden jälkeen kaikki sellanen on hävinny. Paitsi että nähdään kyllä ja kirjotellaan..mutta mutta! Se kirjottelu tapahtuu sen ystävän osalta vaan siks et sillä on siten joku kelle kertoo asiat, ei siks et se haluis kertoo ne just mulle. Se ite on sanonu kuinka kiva on kirjotella ku se on niin terapeuttista (mikä tietty on totta)mut periaatteessa sama kelle se kirjoittas, ei se ees koskaan kysy mun kuulumisia. Suurimpana syynä tähän mä luulen olevan sen poikaystävän; se vie suurimman osan sen ajasta ja kirjottelu mun kanssa antaa sille kuvan et se osaa hoitaa sekä parisuhteen että ystäväsuhteet mut mikä on kyllä täysin ittensä pettämistä..
Entäs sitten kaikki entiset kämppikset? Juhlimaan yhä edelleen lähdetään yhdessä mutta ei todellakaan siks et vietettäs aikaa yhdessä vaan siks et niillä on jotain seuraa samalla kun voi miehiä katella..ja samalla tavoin että vaan on joku kelle kertoo asiansa, ihan sama kuka se ois..
ELI..onko ystävyys oikeesti tämmöstä?! Käytetään toisia ihmisiä vaan hyväkseen sillon ku itelleen sopii (soitetaan sillon ku itellä on vaikeeta mut sit ku ite pitäiski olla se auttava osapuoli ni aikaa ei oo kuuntelemiseen)? Musta tuntuu et pohjimmiltaan se usein on tätä vaikkei ihmiset sitä myönnäkkään. Toista saatetaan auttaa vaan siks et se sitten ehkä joskus auttaa takasin ku itellä on vaikee tilanne..
Ja mikä hemmetti naisilla on vikana et aina ku seurustelee ni jätetään täysin sivuun ystävät mut ei miehet koskaan niin tee? Miehet osaa antaa aikaa kavereillekkin mut jotenki naiset ei..Ne mieluummin oottaa kotona yksin sitä miestä ku se on jossain kavereittensa kanssa..No okei, pientä liiottelua mut monesti se menee noin..Itekin seurustelen ja tiiän et välillä tuntuu et se aika minkä viettää ystävien kanssa ois muka siitä parisuhteesta pois mut kyllä sen sitte tajuaa et pitää olla muutakin elämää ku pelkästään se parisuhde...
Mut semmosia ne "ystävät" on ....
Esim. ystävä yläasteen ajoilta. Vietettiin sillon todella paljon aikaa yhdessä ja ajatukset oli samalla tasolla kaikessa ja kaikesta pysty puhumaan. Nyt sitten jonku vuoden jälkeen kaikki sellanen on hävinny. Paitsi että nähdään kyllä ja kirjotellaan..mutta mutta! Se kirjottelu tapahtuu sen ystävän osalta vaan siks et sillä on siten joku kelle kertoo asiat, ei siks et se haluis kertoo ne just mulle. Se ite on sanonu kuinka kiva on kirjotella ku se on niin terapeuttista (mikä tietty on totta)mut periaatteessa sama kelle se kirjoittas, ei se ees koskaan kysy mun kuulumisia. Suurimpana syynä tähän mä luulen olevan sen poikaystävän; se vie suurimman osan sen ajasta ja kirjottelu mun kanssa antaa sille kuvan et se osaa hoitaa sekä parisuhteen että ystäväsuhteet mut mikä on kyllä täysin ittensä pettämistä..
Entäs sitten kaikki entiset kämppikset? Juhlimaan yhä edelleen lähdetään yhdessä mutta ei todellakaan siks et vietettäs aikaa yhdessä vaan siks et niillä on jotain seuraa samalla kun voi miehiä katella..ja samalla tavoin että vaan on joku kelle kertoo asiansa, ihan sama kuka se ois..
ELI..onko ystävyys oikeesti tämmöstä?! Käytetään toisia ihmisiä vaan hyväkseen sillon ku itelleen sopii (soitetaan sillon ku itellä on vaikeeta mut sit ku ite pitäiski olla se auttava osapuoli ni aikaa ei oo kuuntelemiseen)? Musta tuntuu et pohjimmiltaan se usein on tätä vaikkei ihmiset sitä myönnäkkään. Toista saatetaan auttaa vaan siks et se sitten ehkä joskus auttaa takasin ku itellä on vaikee tilanne..
Ja mikä hemmetti naisilla on vikana et aina ku seurustelee ni jätetään täysin sivuun ystävät mut ei miehet koskaan niin tee? Miehet osaa antaa aikaa kavereillekkin mut jotenki naiset ei..Ne mieluummin oottaa kotona yksin sitä miestä ku se on jossain kavereittensa kanssa..No okei, pientä liiottelua mut monesti se menee noin..Itekin seurustelen ja tiiän et välillä tuntuu et se aika minkä viettää ystävien kanssa ois muka siitä parisuhteesta pois mut kyllä sen sitte tajuaa et pitää olla muutakin elämää ku pelkästään se parisuhde...
Mut semmosia ne "ystävät" on ....
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ikävä kyllä tommosta "hyväksikäyttöä" tapahtuu aika paljonkin...Mut toisaalta ystävyys/ystäväthän on sitä varten,että niille voi kertoo kaiken.Vaikka sitten ne surut jne.
Mut ystävyyttä täytys "hoitaa".Ei se riitä että toinen osapuoli pitää vaan silloin tällöin yhteyttä...Niinku mulle&mun entiselle parhaalle kaverilleni kävi.Mun kamu rupes seurustelemaan,jonka jälkeen mullelöytyi aikaa vaan silloin tällöin.Mäkin oon puoltoista vuotta seurustellut,mut kyl mä ystäviin pidän paljon yhteyttä!se ei vaan riitä,että mä vaan pidän yhteyttä.En mäkään enää jaksa aina olla se,joka textailee ja soittelee...
Sekin on kyl totta,että kaikkien entisten kämppisten kanssa ei oo tullut pidettyy mitn yhteyttä sen jälkeen kun tiet on eronnut...vaik oltas oltu kuin hyvii kamuja...aika muuttaa.
Sen mä kyl oon tosiaan huomannut,että jätkät pitää paljon tiiviimmin yhteyttä kamuihinsa kuin eukot!
Ja mä kyllä myönnän,että suurin osa mun kamuista on jätkiä!Ne on sellasii ku on,eikä esitä mitään.Toki tytöistäkin hyviä tyyppejä löytyy,en mä haluu yleistää:)
Hyvää syksyä kaikille!
Olen mies, ja aikoinaan mun paras kaveri (mies) teki sellaisen jutun että ihan oikeasti pani vitutuskäyrää nostamaan. Olimme olleet monta vuotta koulun jälkeen eri paikkakunnilla opiskelemassa ja suhde toimi ihan hyvin. Seurustelut ja kaikki tollaiset se ystävyys kesti, ei naisjuttumme tuottaneet ongelmia keskenämme. Mutta vihdoinkin, kun kaverini oli mennyt naimisiin ja vaimo rupes odottaa (monen vuoden naimisissa olon jälkeen) lasta, niin kaveri sano, ett paahan jätkä kälppien, sua mä en jälkikasvulleni näytä. Siinä pomppas sanotaanko aika ylös. Se saamarin runkku oli käyttänyt mua kokoajan hyväksi, ja mä kun olin ajatellut, että ollaan sydänystäviä joille voidaan tunnustaa kaikenlaiset paskat mutt myös hyvätkin jutut. Näin jälkeen päin muistellessa se oli tehnyt saman tempun aiemmin toiselle tyypille, mutta mä ajattelin et se ei tekis sitä mulle, mut teki sittenkin. Opetuksena "Älä luota juristeihin" on pitänyt siitä lähtien.
Ystävyys voi olla myös (ja useasti myös on sitä)"hyväksikäyttöä".
On oma asiamme annammeko ystävän käyttää itseämme hyväksi ja käytämmekö me itse ystävyyttä vain omiin tarpeisiin.On hyväsikäyttöä kävellä ystävän oven taakse vaatimaan palvelusta, kuuntelijaa jne. ja luottaa että ystävä jaksaa ja haluaa aina kunnella meitä, ei koskaa kerro asioitamme eteen päin tai arvostele meitä, tai on aina kanssamme samaa mieltä.
Ystävältä ei voida vaatia terapeutin palveluksia. Ystävä kuuntelee meitä omilla ehdoillansa, omalla moraalillaan. Ja me taas olemme toisena osapuolena vastussa siitä mitä asiota ystävän kanssa jaamme ja miten. Kaikesta kauneudesta huolimatta, suhteissa tapahtuu asiota joiden edessä olemme sanattomia. :) Hyvää syksyä sinulle!
Olen hieman yli kakskymppinen mies. Mulle tapahtui
muutamia kuukausia tälläistä juttua, että tapasin yhden
tytön täältä netistä. Molemmat lähdimme siitä, että tämä
on ystävyyttä...silloin tällöin tapaamme keskustelemme
asioista ja käymme ulkona pitämässä hauskaa.
Sitten tyttö alkoi lähettämään minulle sellaisia
tekstiviestejä jossa kertoi...että haluaisi pussata jne.
Ja aina tavatessamme näistä viesteistä
kysyessä kertoi, että kyse on vain ystävyydestä ja nämä
on kauniita asioita kertoa toiselle ystävänä eikä ollut
aikomustakaan mihinkään syvempään mun kanssa.
Sitten kun tässä muutama päivä sitten päätin, että
nyt soitan ja selvitän lopullisesti tuon tytön kanssa mistä
näissä viestittelyissä on kyse. Ja vastauksena
sain, että hän lähettää samanlaisia viestejä kaikille
miespuolisille ystävilleen, kuulemma muut minua
lukuunottamatta ovat asenoituneet niihin ihan huumorilla.
Nämä ystävät olivat luonteeltaan erilaisia...mutta tälläinen
syvällinen pohdiskelija ei pysty suhtautumaan
tollasiin ikään kuin lähentelyviesteihin kovin kevyesti
vaan haluan selvittää tarkoittaako toinen todella mitä
viesteissä kirjoittaa.
Aika pitkään tuli juteltua kännykässä
mutta on kuitenkin ollut siitä lähtien helpottunut olo kun
asia saatiin selvitettyä perinpohjaisesti. Ystävyytemme
jatkuu vaikka en tälläistä menettely pysty
hyväksymäänkään kun kyse on tavallisesta ystävyydestä
mihin ei kuulu seksi.