koulupelko

Tiedän tasan tarkkaan miltä tuntuu! Mullakin alko uus koulu (ammattikorkea) ja tuntuu et joka aineessa pitää tehdä jotain esitelmiä tai muuten vaan hölistä koko ajan... Jos on eessä luokanedessä pidettävä esitys niin se alkaa jo ahdistamaan monta päivää ennen kuin edes on sen aika. En tiedä mitä tänkin kanssa tekis...

Olen kyllä vasta lukiossa, mutta pelkään joka päivä koulussa.
Kesälomalla olin iloinen ja onnellinen, mutta heti kun koulu alkoi, alkoi myös ahdistus. Jännitän tunneilla ja kokeissa, ja olen useasti meinannut lopettaa koulunkäynnin. Poissaoloja on kertynyt aivan liikaa sen takia, että lintsaan, jos tiedän, että tunnilla on joku ryhmätyö tms. esitelmistä lintsaan suosiolla, ja palautan ne sitten kirjallisena opettajalle, mikä tietenkin vaikuttaa alentavasti numeroon.

Tiedän, että jos lopetan, en varmasti enää ikinä tule uskaltamaan menemään (mikä sanavalinta... :) mihinkään kouluun.
Tätä on jatkunut yläasteelta lähtien (nyt olen tokalla) ja aina vain pahenee.

Itsekin aloitin juuri opintoni yliopistossa. Heti alkajaisiksi minulla on puheviestintää(pakollinen), jonka tarkoituksena on tietenkin parantaa kommunikointi- ja esiintymistaitojani harjoitusten kautta. Lukiossa minulla oli tapana kiertää kaikki ne kurssit kaukaa, joissa oli paljon esiintymistä luokan edessä. Nyt ymmärrän, etten enää voi jatkaa pakenemalla. Minun täytyy vain mennä pelkojani kohden ja voittaa ne. Ehkäpä harjoitus tuo varmuutta.

olen saman kokenut. minulla oli jannityksesta johtuvaa kasien ja aanen tarinaa ja varinaa, seka hikoilua. minuakin jannitti tajuttomasti jo monta paivaa ennen esitysta, ja kertasin kotona mita pitaa lukea, niin se sujui sitten paremmin. ja juuri ennen esitysta, esim. edellisella tunnilla alkoi se tajuton "jannityskramppi", vai miksika sita kutsuisi, eli mahasta otti, ja kadet olivat kylamt mutta hikiset. toinen oire jonka huomasin oli se, etta alkoi kakattaan, eli tarvi menna kakalle! :P
viimeksi olleessa koulussa jossa olin, tarvitsi esiintymista aika paljon. sita kun vain teki muutamia kertoja, niin siihen tavallaan tottui, eika jannittanyt enaa niin sikana. ja ainahan sita jannittaa enne esitysta, mutta siina kun sita esittaa, huomaa ettei se niin kauheaa ole. ja varsinkin esityksen jalkeen on ihanan autuas olo kun kaikki on takana!
ja itseani auttoi todella paljon se, etta en lukenut suoraa paperista mita piti sanoa, vaan lahinna kertomalla kerroin asiat. tietenkin minulla oli paperilla kaikki kirjoitettuna, joita pystyin seuraamaan mita selittaa seuraavaksi ja miten. tama auttoi minua paljon. siina ei aanikaan niin tarise koska siina ei lueta vaan kerrotaan.
ja kertominen on muutenkin paljon luonnollisempaa ja mielenkiintoisempaa myos kuunetelijoille kuin tekstin lukeminen, ei ala niin kyllastyttamaan.

Minulle koulussa opiskelu on liian ylivoimaista, en voi mennä ollenkaan sinne. Kaikki alkoi jo ala-asteelta kiusaamisen muodossa jota kesti yläasteen loppuun asti. Melkein jätin koulun kesken seitsemännellä mutta jaksoin jotenkin käydä peruskoulun loppuun. Hain sitten kauppikseen koska ajattelin että kaikki olisi hyvin ja selviäisin helposti mutta toisin kävi, opiskelin jonkin aikaa ja hiukan eteninkin mutta sitten jostain syystä alkoi ilmetä pelkotiloja enkä uskaltanut mennä enää kouluun ja sitten se jäikin kesken.

Nyt olen monta kertaa yrittänyt opiskella itselleni ammattia mutten ole siinä onnistunut vaan aina on jäänyt kesken opinnot. Käyn säännöllisesti terapiassa sekä lääkitys päällä. Nyt yritän keksiä jonkun muun tavan kouluttautua normaalin opiskelun sijaan.

kerro, mikä vaivaa ja pyydä beetasalpaajaa pieninä annoksina.

Beetasalpaaja estää sydämensykkeen nousun esiintyessä, siten hengitys säilyy mukavana ja puhe tulee normaalilla tavalla. Ei nouse puna kasvoille, ei hiki pintaan.

Annostus on vain murto-osa varsinaisesta lääkitysannoksista. esim 40 mg trasicor tabletti 20-30 min ennen esitystä ja kaikki menne hienosti.

B-salpaaja ei estä esim alkoholin nauttimista, eikä sillä ole muutenkaan mitään sivuvaikutuksia.
Sei ei esim turruta tai huumaa muutenkaan. Ajatus säilyy kirkkaana.

Olen nyt käyttänyt n 25 vuotta, kun esiinnyn yli 20 hlölle. Pienemmissä ryhmissä en enää ahdistu.

Aine muutti minun elämäni.
Hankkikaa tekin apua, sitä löytyy!!

Ala-asteella pidin esiintymisestä, mutta yläasteelta lähtien on esiintymispelko alkanut vaivata ja vain pahentunut ajan myötä. Lukiosta selvisin ilman että tarvitsi yhtään puhetta pitää, mutta nyt ammattikorkeassa on jonkin verran esiintymistä. Jännitän esiintymistä tosi paljon: kädet, jalat ja ääni tärisee ja sydän lyö tuhatta ja sataa. Tuntuu ettei kukaan muu jännitä niin paljon kuin minä.
Viime jaksossa meidän täytyi pitää puhe ja pakotin sitten itseni siihen. Ei se hyvin mennyt. Edellä mainitut oireet ilmestyivät heti kun pääsin luokan eteen. Positiivista oli ettei kukaan nauranut mulle, vaikka sainkin aika huonoja arvosteluja esiintymiskyvystä. Ehkä ensi kerralla puhe menee edes hieman paremmin. (tai sitten ei). Pitäis varmaan vaan ajatella positiivisesti eikä heti ruveta miettimään niitä pahimpia asioita esiintymisestä, mutta helpommin sanottu kuin tehty.
Oon muuten tosi sosiaalinen ihminen. Tykkään jutella eri ihmisten kanssa ja myös täysin vieraiden ihmisten. Se ei tuota minkäänlaisia ongelmia. Mutta luokan edessä, huomion keskipisteenä, tappavassa hiljaisuudessa...
Toivon vain että joskus tulevaisuudessa pääsisin jännittämisestä eroon tai jännittäisin vain sen verran että pystyisin hallitsemaan sitä. Haluaisin oppia puhumaan ihmisten edessä, koska mielipiteitä ja asiaa minullakin on, niin kuin varmasti monella muullakin jännittäjällä. Ehkä sitten jos ja kun valmistun amk:sta, olen edes hieman varmempi ihminen, varsinkin kun valmistun ruotsinkielisestä amk:sta vaikka olen muuten täysin suomenkielinen, se antaa ehkä vielä enemmän itseluottamusta.

Onneksi on muitakin joilla on
samanlaisia ongelmia,
minulla on juuri samat asiat
päässä kuin sinullakin amsu.
Kertakaikkiaan hirveä olo.
:(

Sama homma. Ihan järkyttävää ollut. Nyt juuri haen nettilukioon, eli miettikää tekin vaihtoehtoja!!!:) Wish you luch and wish me too :')))