en edes jaksa selittää, mutta tämä tosiasia on saanut minut erittäin kiinnostuneeksi huoltajuusriidoista ja siitä, etteivät lapset osaa nähdä isissä olevaa hyvyyttä ennen aikuisikäänsä.
Lapselle on niin luonnollista, että äiti on se joka huolehtii, vaikkei äiti välittäisikään, tai vaikka äiti olisi narsisti tai väkivaltainen.
Miehelle on vaikea löytää "istuva" rooli lapsen yksinhuoltajana tai lähivanhempana, vaikka olisi vilpittömästi lastaan rakastava ja vanhempana parempi esikuva lapselleen.
Tämä on hyvin surullista.
Itse pelkäsin lapsuuteni ajan vanhempien eroa ja sitä, että ero veisi minulta isän.
Nyt vanhenpana käsitän, että isänikin olisi voinut meistä lapsista huolehtia ja kaikille olisi ollut näin parasta. Lapsena tälläistä vaihtoehtoa ei näkynyt, eikä sitä tietysti olisi oikeudessakaan nähty, kun ei vielä nykyäänkään nähdä isää parempana vaihtoehtona, kuin ääritapauksissa
Lapselle on niin luonnollista, että äiti on se joka huolehtii, vaikkei äiti välittäisikään, tai vaikka äiti olisi narsisti tai väkivaltainen.
Miehelle on vaikea löytää "istuva" rooli lapsen yksinhuoltajana tai lähivanhempana, vaikka olisi vilpittömästi lastaan rakastava ja vanhempana parempi esikuva lapselleen.
Tämä on hyvin surullista.
Itse pelkäsin lapsuuteni ajan vanhempien eroa ja sitä, että ero veisi minulta isän.
Nyt vanhenpana käsitän, että isänikin olisi voinut meistä lapsista huolehtia ja kaikille olisi ollut näin parasta. Lapsena tälläistä vaihtoehtoa ei näkynyt, eikä sitä tietysti olisi oikeudessakaan nähty, kun ei vielä nykyäänkään nähdä isää parempana vaihtoehtona, kuin ääritapauksissa
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jossakin vaiheessa on syntynyt...
Ellei sit ole ollu keisarinleikkaus.
t. äippä
Ei, kyllä minä ainakin olen kotoisin sieltä perseen naapurista, vitusta.
Näin vanhemmiten huomaan aika-ajoin vihaavani pehmeää ja miellyttämishaluista isääni joka sieti vuositolkulla alkoholisoituneen ja luonnevikaisen äitini manipulointia, riehumista ja väkivaltaisuutta. Naiskuvani on ollut synkkääkin synkempi ja kesti n. 10 vuotta aikuiselämässäni ennenkuin kykenin tasapuoliseen ja terveeseen suhteeseen.
aamen noista ihmissuhde ongelmien määrittelystä. omalla kohdallani tuntuu että isäukko menetti merkityksensä kun sain ajokortin, perkuleen sohvaperuna mitään halunnut tehdä kakaroidensa kanssa. vain istumalihaksiaan treenasi ja odotti että "kyllä lähiö kasvattaa". Lisäksi siirsi lapsilleen tälläisen ajatusmallin että " maailma on jotain sulle niinkuin mulle velkaa, muuten ei kannata mitään tehdä muitten hyväksi". joten se niistä kaverisuhteista. äiti kyllä välitti mutta oli jostain maalaiskyläyhteisöstä "jossa pidetään huolta ja PITKÄÄN omista lapsista"(pikkunukke jota pitää pukea ja pitää avuttomana ilman mitään vastuuta kotitöistä) ja sosiaaliset suhteet hänellä oli ainoastaan sellaiset että ihmiseen voi luottaa vain jos "jonkun sedän naapuri on käynyt hakemassa kissan hänen kotikunnastaan" muuten ei voi luottaa.
joten mun mielestäni olis ollut hyvä jos olisivat eroneet. ukko olis voinut ehkä tajuta missä mennään. tollaisen kasvatuksen palkitseminen lapsenlapsilla on mun mielestä rikollisempaa kuin jos on kotoisin alkkisperheestä.
että, jos lapsuus ei oo ollu sellainen kuin sen olis halunnu olla, niin ei tee samalla tavalla, kuin vanhemmat teki tai kohteli huonosti, kun sitten on vuorostaan vanhempi.
niin no todellakaan ei tee niin kuin vanhemmat tekivät. mutta se ei ole niin helppoa. pitää ensin vaihtaa käytösmallit joita imi itseensä kotona uusiin. ja siinä menee vuosia. ja voi olla että sitten onko jo sen verran vanha että lasten saanti onkin jo vaikeampaa.. pitää vähän kärjistää..nuorempi sukupolvi on aina viisaampi. vanhempieni vanhemmat olivat varmasti aivan kamalia sadistisia hirviöitä jos meidänkin vanhemmat olivat sitä. heikin (vanhempamme)jotain yrittivät parantaa suhteessaaan lapsiinsa. mutta ei tarpeeksi ainakaan minun tapauksessani. Itse uskon että olisin hyvä äiti. ja jos en ole niin tasan tarkkaan istuisin ja kuuntelisin mitä lapsella on sanottavaa ja ymmärtäisi ja pyyätisin anteeksi etten osannut paremmin. enkä vain puolustautuisi. ajattelisin lasta enkä itseäni vaikka olisi itsellä paha olo niin lapsi tulisi ensin. ensin pitää hoitaa lapsen paha olo. ja sitten aikuisten kesken (puoliso, ammattiauttajat)oma paha olo.
ei ole kiva kuulla aikuisten juttuja lapsena ja saada kaikki sellainen taakaksi. pitäisi ymmärtää vanhempien ongelmia lapsena eikä saa olla lapsi. ja aikuisena ei saa vanhempiaan siitä syyttää kun on aikuinen.