Minua ärsyttää lahjominen, lahjojen odottaminen, mun ystävien ja miesystävän asioiden utelu, se ettei mun terveydentilaa ymmärretä, mun lapsien arvostelu, mitähän vielä.
Kaikkein suosituin arvostelun kohde on siivoamattomuuteni. Ja se etten laita itse kaikkea ruokaa. Ja leipoakin pitäisi itse aina.
Tai ehkä ylitse niiden on se, etten ole töissä tällä hetkellä, mutta kun en jaksa tehdä niitä mitä tarjolla olisi ollut.Psykoosiin muutaman kerran vajonnut.
Onneksi olen löytänyt itselleni hyvän miehen, jonka kanssa voin kytätä takaisin, odottakaas vaan. Niin ja mulla on paljon kavereita, joille en niin hirveesti ole vielä sukulaisista puhunutkaan.
Kaikkein suosituin arvostelun kohde on siivoamattomuuteni. Ja se etten laita itse kaikkea ruokaa. Ja leipoakin pitäisi itse aina.
Tai ehkä ylitse niiden on se, etten ole töissä tällä hetkellä, mutta kun en jaksa tehdä niitä mitä tarjolla olisi ollut.Psykoosiin muutaman kerran vajonnut.
Onneksi olen löytänyt itselleni hyvän miehen, jonka kanssa voin kytätä takaisin, odottakaas vaan. Niin ja mulla on paljon kavereita, joille en niin hirveesti ole vielä sukulaisista puhunutkaan.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tämä on varmaan monelle tuttua, nimittäin isovanhempien pullien ja leivonnaisten väkisin tyrkyttäminen. Menen sitten mummini tai toisen mammani luokse kahville, juon teetä ja syön pari leivonnaista, ja sitten se alkaa.
Esimerkki: olen jo syönyt yhden pullan ja kaksi pikkuleipää. Mummi aloittaa: "Ota siitä nyt vielä kakunpala." Sanon ei kiitos. "No maistaksää tuommosta torttua kun mulla on?" Kieltäydyn. "No on mulla pitsaakin tuolla jääkaapissa jos sää haluat, lämmitänkö mää sulle?"
Miksi vanhukset tekevät noin? Onko se nyt niin vaikeaa käsittää ettei toisella ole nälkä?
Toinen asia, joka minua ärsyttää on se, että monet sukulaiseni kun tulevat kylään (ilman mitään ilmoittamatta) tulevat sisään painamatta ovikelloa. Ei se meidänkään ulko-ovi koko ajan lukossa ole, ilmeisesti pitäisi olla silloinkin kun ollaan kotona. Sitä vaan repäistään ovi kuuluvasti yhtäkkiä auki ja huudetaan: "PÄIVÄÄ!"
Ääh...
Kerran menin käymään kylässä ja mummuni kysyi,että haluanko jäätelöä. No minä typerä vastasin kyllä.
Hetken kuluttua mummo raahas lautasta jossa oli puolipakettia melkein jäätelöä! Väkisillä piti syödä koko köntti ettei mummu pahastu,kun se siinä vieressä katseli kokoajan.
Kun sitten sain väenvängällä syötyä sen kimpaleen niin mummu kysyi otanko lisää! Meinas hissipoika tulla siinävaiheessa yläovelle tervehtiin,kun yökkäytti niin hirveästi.. Vieläkin meinaa puistattaa..=)
Se on näemmä tuo tietty sukupolvi, joka ajattelee, että olet huono ihminen, jos et tee kaikkea alusta loppuun itse.Itse en ole koskaan ymmärtänyt sitä, että esim.joulutorttutaikinakin pitäisi kaaviloida alusta loppuun itse, vaikka tietyt valmistuotteet ovat sitä varten, että elämässä on muutakin kuin se itse tekeminen.Ehkä nämä mummot ovat elämässään paenneet omia murheitaan ja todellisuutta sinne nyrkin ja hellan väliin, se on pelkkää pätemistä, sanon minä.Näin sitä ennenkin tehtiin polttopuut ja leivät itse ja vielä käytiin lypsämässä lehmät ja samalla hoidettiin pellot ja siellä heinätöiden lomassa pullautettiin lapset maailmaan.Ja eihän meillä mitään äitiyslomiakaan ollut eikä tietty lapsilisiä.Ja sitten tuo sama sukupolvi edelleen olettaa, että maailma toimii samalla tavalla kuin silloin vanhoina hyvinä aikoina.
Kun luullaan, että on hyvä noudattaa vanhoja tapoja...
Kukaan ei oikein vain enää ole kiinnostunut säilyttämään täydellisyyden tavoittelua.
Varsinkin rahasta ruikuttaminen, ja sitähän ei tunnu koskaan olevan..
Meillä on sukulaisperhe, jolla tulot suuremmat kuin meillä, mutta heillä on puolta pienempi perhe.
Mihinkään ei tunnu olevan koskaan rahaa.
Meillä on kalliimpi talo ja autot, silti velkaa ainakin kuuleman mukaan vähemmän. Mutta hyvähän meidän on ostella kun "on rahaa"!
Kyllä joskus ärsyttää kuunnella! Varsinkin kun isovanhempiin kyllä uppoaa heidän valituksensa.
Isäni siskoilla on tapana ylistää sitä kuinka hyvin koulutettuja niiden pennut on. Se todellakin ottaa päähän.. Aina,kun ne käy kylässä niin alkaa se sama show.
Minä ja siskoni ollaan niiden mielestä ns.pohjasakkaa,kun ei olla opiskeltu amista pidemmälle. Tiiä vaikka pikkusiskoni vielä yllättää ja opiskelee ittensä vaikka juristiksi. Siinäpä ois suku paskatilla sitten.Hah..
Kerran palo taulu niin pahasti,että tiuskasin tädilleni,että on se hyvä etten ole opiskellu liikaa niin ei nouse kusi päähän kuten eräille. Lähtivät melko nopeasti kotia sillon.
Mun puolesta saavatki pysyä niin kaukana,kuin pippuri kasvaa.. Ei tule ikävä..
Huoh, nuo omien lasten leuhkijat ovat siis todella p....seestä! Ei niitä jaksa kuunnella, ihan oikeasti siis.
Lisäksi muu epäoikeudenmukaisuus jne. Onneksi heihin ei ole pakko pitää yhteyttä :)
Mutta eikö ole mielenkiintoista, että tuollaisen jatkuvan kehumisen seurauksena sitä alkaa oikein odottamaan, että nämä täydelliset pennut epäonnistuvat jossakin. Silti he itse ovat täysin syyttömiä alituiseen kehumiseen. Itseänikin on joskus kehuttu vieressä kertakaikkiaan liikaa ja kehumisen kohteesta se vasta rasittavan kuuloista onkin! Tämä on kuitenkin onneksi harvinaista ja enemmän olenkin kuunnellut juuri tuota toisten kehumista.
vanhemmat kehuu lastensa koulumenestystä mutta kotona mollataan sitä samaa lasta ihan työkseen.
nimim. "kokenut"
hyvin mutta monesti nämä isukin ja äitylin kultapojut asuvat 30-vuotiaaksi kotona äidin helmoissa ym eli ovat täydellisiä mammanpoikia.
(tai tyttäriä)
Ihmissuhteita ei isukki pysty järkkäämään ja se koituukin monelle kompastuskiveksi.
Luojan kiitos,kun asuvat vielä sen verran kaukanakin,niin ei niihin vahingoissakaan törmää..=)
Kaikkein eniten sukaulaisissa ärsyttää niiden vanhoilliset ajattelutavat. En kerta kaikkiaan voi käsittää kuinka paska tsäkä juuri minulle on suotu suvun kanssa. Kaikki ovat jotain konservatiiveja hienostelijoita, joille mikään kriittinen mielipide tai heidän ajatuksistaan poikkeava kannanotto ei tule kysymykseen. Siksi en ehkä olekaan kovin suosiossa sukulaisteni silmissä.
Onko se niin helv***n vaikea ymmärtää, että mun elämän tärkeimpiin asioihin eivät lukeudu ainakaan raha, mahdollisimman suuri omaisuus, kovapalkkainen työ jossain kuivissa tehtävissä tai armeijan käyminen muutamia mainitakseni. No ei sillä, että ihan hirveästi viitsisin sukulaisten painostukselle antaa painoarvoa, mutta kyllä se välillä pistää ärsyttämään, kun pakkosyötetään "elämänarvoja" jostain 50-luvulta.
Pitääkö sinun heidän kanssaan sitten olla, jos heillä ei ole ymmärrystä sinun elämänasenteeseesi? Koska et ole työssä ja olet aseistakieltäytyjä, eikä sinulla ole omaisuutta, elät varmaankin erilaista elämää kuin eläkeikää lähestyvät suvun muut jäsenet. He ovat 50-luvulla kouluttautuneet työhönsä, perustaneet perheen ja rakentaneet vakituisen työn avulla turvatun ja ehkäpä mielestäsi varakkaan elämän. Annat ymmärtää eläväsi vastakohtaista elämää, joten olet ilmeisesti sosiaaliavun varassa elävä ja vähällä toimeentuleva poikamies.
Eipä sinulla luulisi olevan paljonkaan yhteistä 50-lukulaisten sukulaisten kanssa.
Ei ihme, että teillä menee sukset ristiin, jos olet sitä mieltä, että omassa elämäntavassasi on kaikki hyvin.
Se kun on asenne.
Asenteelliset ihmiset eivät malta olla puhumatta asenteestaan, eikä mitään keskustelua saada käydyksi ilman, että mielipide-eroavaisuudet vedettäisiin väkisinkin esiin.
Eläkeikäiset ihmiset ovat jo taistelunsa käyneet. Eivät he jaksa puolustaa elämänasennettaan nuorille ja intomielisille.
Pitäisi tiedostaa, että suuri joukko näiden puurtajien jälkeen syntyneistä, nyt alle 24-vuotiaista nuoristamme esim. pääkaupunkiseudulla, elävät toimeentulotuen varassa. Heidän elämänasenteensa on muuttunut ihan muuksi kuin edellisen sukupolven. He ovat tyytyneet elämänikäiseen köyhyyteen ja pitävät sitä hyveenä.
On totta kai kaunista, jos yksilö pystyy elämään vaatimattomasti ilman ahneutta ja kateutta, mutta elinehtomme ja hyvinvointimme ei ilman työtä ja vakavaraisuutta säily. Aina on oltava niitä, joille työ ja koulutus ovat tärkeitä. Siihen nippuun menee sitten monille tärkeät uskonto, perhe ja isänmaa. Ilman näitä patavanhoillisia kliseitä kansakuntamme ei säily.
Kun sinusta seuraava sukupolvi taas alkaa kouluttautua ja rakentaa itsellensä hyvää ja vaurasta elämää, niin sinun elämänarvosi ovat heidän mielessään pelkkää peetä.
Asenteet muuttuvat, kuoma.
ja nämä toimeentulotuen varassa elävät ovat hyviä unohtamaan, kuka loppuviimeksi heidän toimeentulonsa kustantaa. Ne tyhmät, konservatiiviset sukulaiset, joiden verorahoilla maksetaan monen sosiaalitapauksen elämä.
Justiinsa näin. Jostakin sekin raha, jota nämä ruikuttajat odottavat kannettavan eteensä, tulee.
Se tulee juuri näiltä ihmisiltä joille ovat kateellisia, katkeria ja joita myös usein syyttävät omasta saamattomuudestaan.
Serkun lapsi on 2v6kk, syntymästään lähtien ollaan kuunneltu lapsosen erinomaisuutta ja neroutta...aluksi se oli suloista, kyllähän sitä jokainen isovanhempi saakin hurahtaa...mutta alkaa pikkuhiljaa oksettaan kun meidän asiat ei yhtikäs kiinnosta, eivät kysele kuulumisia yms.
Joskus tosi harvoin saattaa joku heistä kysyy jotain mun lapsiin liittyvää (kolme kappaletta itsellä), monesti en edes kerkee pientä lausetta loppuun asti sanomaan kun jo vaihtaa puheen muuhun aiheeseen...taikka jos kuunteleekin mitä sanon niin aloittaa vertailun ja omien tapojen paremmuuden esittelyn (kysyy esim. että kuinka meillä sujuu pitkät lomareissut autolla? Vastaan totuuden mukaan ettei aina ihan niin ruususesti. Serkun äiti alkaa valistamaan että me vaan ei osata viihdyttää ja junailla asioita jouhevasti jotta matka sujuu, he kun leikittäävät ja lukevat kirjaa, yksi ajaa autoa, toinen viihdyttää ja sitten jos ei jaksa viihdyttää niin kolmas voi tulla viihdyttämään ja blaa blaa blaaaaa. Heillä sujuu aina niin ihanasta ja leppoisasti kaikki matkat!
Hih, minä ja mies tuossa vaiheessa vilkuillaan toisiamme ja kumpikin pyöritellään salaa silmiämme....tiedän olevani liian kiltti, sillä en ole vielä tähän päivään mennessä laittanut heille ns."luuta kurkkuun"...pitäisi kysyä heiltä "neuvoja" meidän seuraavan lomareissuun, että mites se menikään? mies siis ajaa autoa ja minä viihdytän kolmea lasta..entäs jos yksi haluaa mun kirjaa lukevan, toiselle ei käy kun ei voi keskittyä mielikuvitteluun taikka haluaa musiikkia kuunnella ja pienin haluisi että äiti viihdyttäisi, leikkis piilosta (kädet naaman eteen ja pööö-juttua) tms. Ja kukas mun tilalle tulee kun ei jaksaisi 6-7 tuntia yhteen menoon viihdyttää, autoon ei enempää ihmisiä mahdu!!
Huoh! Mua ärsyttää moni muukin asia heissä, tässä muutama...kummastelevat sitä kun käyn pari kertaa viikossa siivoamassa 2tunnin toimistoalueen, serkkuni on julistanut ettei hän ainakaan ikinä tuollaiseen työhön ja ylipäänsä muutenkin, että sitten kun hän menee töihin niin alle 2000€:n duuniin ei suostu, oli kattellut työkkäristä jokunen aika sitten hammashoitajien paikkoja, mutta kun maksetaan liian vähän (serkullani ei edes ole mitään ammattiatutkintoa tähän päivään mennessä suoritettu, sekin on vähän epäselvää että suorittiko peruskoulun ollenkaan vaiko ei, missään ns. normaalikoulussa ei kuitenkaan).
Ja aina mä saan kuulla siitä kuinka serkkuni jaksaa ja on niiiiin hyvä äiti. Se kun on mua 8v. nuorempi, niin sillähän jaksaa ja pärjää. En sitten tiedä mikä kiire sillä oli päästä liehumaan, kun lapsensa oli vasta 3 vkoa??? tätä nykyäänhän onkin kaiket viikonloput/lomat ja vissiin arkipäivisinkin sillon tällön hoidossa...se kun on vaan hyväksi, kasvaa sosiaaliseksi ja reippaaksi yms.
Ja oltiinpa meillä taikka heilläpäin niin eivät katso lapsensa perään, viimeksi jouluna tää lapsi töni täysiä pari kertaa meidän nuorinta 1v5kk lasta...mies siihen jo kunnolla komensi, niin serkun äiti sanoi "no kun se teidän lapsi oli siinä tiellä".
Sitten aina joka kerta kun sanon lapsilleni, että nyt riittää herkkujen syönti...niin serkun äiti yrittää kumota mun määräyksen, että anna nyt niitten syödä, miksei ne nyt enempää saisi ym. Kiva siinä kun omat mukelot katsoo vieressä ja ovat päästänsä pyörällä siitä saako ottaa vai ei?!! Ja jösses sitä taivastelua jos heillä syödessä joku mun lapsista syö hyvällä halulla, niin saan kuulla hyviä vinkkejä mm. kuinka porkkanat keitetään jotta maistuu.
Serkkuni arvostelee meillä lastemme leluja, lelumäärää, tiskikonetta koska itse ei semmosta omista eikä aio hankkiakaan, ihmettelee miksi mun mielestä sama ei tulisi kuuloonkaan meillä ja sitten se siisteys..itse on kuulemma tosi tarkka, taulut ja kaikki sisustuksellisesti tietyissä paikoissa, lelut ei koskaan levällään yms., heh..miksei sitten kutsu kylään niin pääsisin tekemään "tupatarkastuksen"?!
Alkuaikoina "kutsuttiin itse itsemme sinne", muttei koskaan sopinut, joten enää ei edes vihjaillakaan.
Mun miehen ulkonäköä on kiertokautta vihjailtu ettei kelpaisi heille vaikka luonne onkin kultaa, serkun ulkonäköä on kehuttu maasta taivaaseen, raskaanakin oli oikea mallimamma mukamas....hmmm, mielestäni ei ruma muttei häikäiseväkään.
Meidän lapsia ja heidän ainokaistaan vertailevat kaikessa, mutta sama se oli silloinkin kun itse olin lapsi ja se mun serkku lapsi.
Muistan vielä kun odotin esikoista, niin mun serkun äiti jutusteli, että hänen tyttärensä se on niin fiksu että ensin se opiskelee itsellensä ammatin, sitten se menee töihin, sitten se mies ja sitten vasta lapsi....(tuntu hullulta kuunnella kun itse olin pitkällä raskaana, ei oltu menty naimisiin, ei edes kihloissa ja se lapsikin sai alkunsa nopeasti tavattuamme, ammatti tosin oli mutten töissä alallani). No asiat heillä meni kyllä justiinsa päin persettä mitä suunnitteli, lapsikin sai alkunsa koska pojankloppi ei voinut käyttää ehkäisyä kumiallergian vuoksi ;-) Ja nykyään tälle pojanklopille on tulossa kolmas lapsi ja kaikki eri naisille ;-)
Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka, mutta jätetään nyt tähän...rupeaa vaan harmittaan liikaa kun muistelee...yritämme pitää hajurakoa heihin, ovat vähän ihmetelleetkin miksi käynnit harventuneet?!!
Johan on!
Siis ei tuollaisten kanssa pärjää itse pirukaan. Hajurakoa vain ja lisää!
No,silloin kun lapseni oli palleroinen kaikki tätdit ja hyväätarkoittavat sedät otti pahasti pannuun.
Eritoten ne joilla ei omia lapsia ollut.
Ne tiesivät kaikki aina parhaiten ja syöttivät mukeloni vierasreisuilla melkein tainnoksiin.
Karkkia ja jääteöö,karkkia ja jäätelöö.
Myöhemmällä iällä lapsenikin oveloitui niin ettei syönyt kuin vähän ja pistikin loput piiloon ja siitä roskikseen.Kiiti vaan tyyriinä.
Niin uskomattomia määriä karkkia tunki joka puolelta.
No meidän perhe nyt vain on sellainen ettei makea maistu kellekkään.
Se jäätelöhomma on kyllä niin outoa etten kyllä ymmärrä miksi ne vanhat niiden pakettijäätelöiden kanssa veivaa.
Ehkä heidän nuoruudessaaan ei herkkuja niin ollut tarjolla.
Täytyy kuulkaas olla vaan rauhallinen,vaikkakin vieläkin kun menen mummuille on siellä sen seitsemän sorttia pöydässä ja kaikkea pitää maistaa ettei loukkaa.
Itse hieman jo vanhentuneena ja ehkäpä viisaantuneena itse en nuoremmille vieraile väkisin mitään tuppaa.
On sen verran meinaan jotain opittu.
Ehkä minussa sitten on jotain mikä joitain ärsyttävää.Saisi vaan kuulla mitä takana puhutaan.
Sellaista se on.