Ukko on... HÄn on vähän väkivaltainen ja muuta, mutta tuntuu että mä kerjään sitä niin tosissaan.Ainakin hän sanoo niin. Eilen hän repi minua hiuksista ja sitten raivossaan heitti kaukosäätimen seinään.hän on oikeasti pelottava.Uutena vuotena hän kävi käsiksi minuun kahdesti.Meillä oli riitaa ja hän oli hirveän kännissä ja minä ajoin autoa ja hän kävi hiuksiin kiinni.Ei hän ole ikinä lyönyt, mutta pelkään...HÄn haukkuu minua ja on todella henkilökohtainen haukkuessaan.Ammatti missä toimin(opetusala) hän "rohkaisee" minua ja sanoo että ei minusta ole mihinkään, varsinkaan sille alalle..hän haukkuu ulkonäköäni ja kaikkea..Hänen äitinsä kertoi kuinka ukkoni oma isä oli häntä haukkunut ja sanonut kuinka hän ei sovi sille alalle mille opislelee..hänen isänsä oli väkivaltainan(on varmaan vieläkin)..auttakaaa..
onko tämä hälyyttävää?
miimunen
191866
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Saatan tosiaan mäkättää ja muuta, mutta tiedän olevani kaunis ja viehättävä, tiedän olevani oikealla alalla..mutta kun toisen sanomista kuuntelee vuodesta toiseen siinä alkaa oma usko itseä kohtaan ropista..."onkohan se noin, olenko tosiaan niin huono yms". Puolustelen hänen käytöstään sillä että itse olen häntä ärsyttänyt tahalleen ja hän siksi repii hiuksista.EHkä ärsytänkin.Nykyään on tuntunut niin pahalta tässä suhteessa ettei ole tosikaan.Hän huomaa sen ja olen kyllä oikeasti todella kylmä häntä kohtaan.HÄn petti minua kaiken lisäksi vuosi sitten ja luottamus on katossaan...kaiken muun lisäksi...kertokaa nyt kokemuksia ja "järjen" ääntä.Kyllä minä ukkoa rakastan ja en haluaisi heittää kaikkea hukkaan, mutta...
Itse en tuollaista "ukkoa" katselisi päivääkään. Oma valintas.
Voi pyhä Luoja taas näitä ihmisiä.
Provoko?
On hälyttävää. Miehelläsi on pahoja ongelmia, etkä sinä voi häntä auttaa. Suosittelen riuhtomaan itsesi irti suhteestasi välittömästi ja lopullisesti.
Vastaukseni on aika lyhyt, mutta minusta asia on harvinaisen yksiselitteinen ja kantani siihen järkkymätön.
Onnea.
Luulen tietäväni,että olet juuri oikealla alalla ja olet pätevä työssäsi . Toden-näköisesti olet myös viehättävän näköinen ja sosiaalisesti ihmisläheinen henkilö
Miehesi sensijaan on epävarma ja tunnevammainen ihminen .Et tule koskaan saamaan häneltä ,sympatiaa ,senparemmin kuin empatiaakaan .Pelkään ,että tuhlaat häneen kallista elämääsi ja katkeroitat itsesi .
Jaksamista tulevaisuuteen.
MInä olen samaa mieltä että tässä vihaisessa ja katkeroituneessa suhteessa tuhoan vain itseni ja persoonani ja opin elämään pelossa ja luottamattomuudessa.Olen kysellyt tässä ihmisiltä että entä jos kertoisin/kysyisin anopilta asiaan neuvoa..Hänhän on ollut ukon isän kanssa joskus naimisissa ja suhde on ollut melkoisen myrskyisä.Onko se tyhmää vai mitä tekisin?
Ihan normaaliako,voi herran jestas,ei tietenkään normaalia!!!!Pitäisihän sinulla oikeasti soida hälytyskellot.Toden-näköisesti tapahtumat raaistuvat,ainakin olen asioista lukenut täältä,lehdistä,ennenkaikkea oman kokemukseni mukaan.Ensin on mitättömistä asioista riitaa,mies alkuun hillitsee itsensä,patoaa sisälleen,ei keskustele,pikkuhiljaa,jotenkin salakavalasti tilanteisiin tulee tönimiset,hiusten repimiset,astioiden heittelyt,kovaääniset riidat,anteeksipyynnöt muodossa,nainen aloittanut riidan,kyllähän siinä mies hiilestyy,rauhallisempikin,näin väittää.Onhan se tosi.jos koko ajan akka naputtaa,joka asiasta,hermot menee.Missä on se keskusteluyhteys,oliko sitä alkuunkaan ollut.Oltiinko niin sinislmäisiä,että luultiin ilman muuta,ettei riitoja tulekaan. Mielestäni naisen nalkutus on seurausta sille,ettei miestä kiinnosta ns.pikkuasiat.nainen ottaa pulttia,ettei mies muka kuuntele,keskustele.Kierre on valmis,nalkutus jatkuu,mies vastaa joo,joo,katsoo samalla televisiota.Sitten ihmettelee,kun akka on kuin riivinrauta,suhteen jatkuessa.Viimein menettää hermonsa.Alkoholi on hyvä oikein käytettynä,rentouttaa.tuo hyvän fiiliksen,laukaisee estoja..no niinpä niin,nyrkit alkaa puhua,kun taotaan naisen kalloon järkeä.Jos nainen ei tässä vaiheessa,eka tapahtumien jälkeen pistä jarruja,hän tavallaan antaa luvan miehen käyttäytyä jatkossakin samalla lailla.Kynnys on miehen käytöksessä ylitetty sen naisen ns.koskemattomuuden kanssa.Kohdallani tapahtumat alkoivat vesiselvän miehen taholta... Toivon todella,ettei teillä mene siihen.Miehesi alistaa sinua sillä,ettei sinusta ole ammattiisi,yms.Hänellä itsellään on huono itsetunto,vaikkei uskoisi,kaikella tekemisellään,sinua alistavasti kohtelevana hän 'nostaa'omaa itsetuntoaan.Hänen pitäisi hakeutua hoitoon,miehillehän järjestetään lyömätön linja tapahtumia.Oma asiasihan on,jäätkö vai lähdetkö suhteesta..MIETI TARKKAAN,kannattaako jäädä.Mies varmaan vannoo,vakuuttaa,ei lyö koskaan enää,hetken on tavallistakin ihanampaa,mutta jokaisen hyvän kauden jälkeen tulee entistäkin huonompi kausi.Olen ihan tavallinen rivikansalainen,mutta tiedän,toisen koskemattomuutta ei saa loukata,sen sanoo lakikin.Tämän taas tiedän siitä,että tein rikosilmoituksen,syyttäjä otti asian esiin,nosti syytteen,meni käräjille,tuli miehelle,tuomio.
Olen itsekkin miettynyt tuota että kun olen antanut hänen jo koskea itseeni.Repiä hiuksista ja kuristaa.Sen olisi pitänyt lopettaa heti alkuunsa.En tajua itseäni, sanon aina hänelle että jos vielä kerran kosket minuun tuolla tavalla, lähden kävelemään.En silti ole sitä tehnyt.Olen ajatellut sitä että olisi pitänyt lähteä heti kun hän petti minua, siitäkin huolimatta että hän lupasi että ei enää koskaan tee sitä.Mistä minä tietäsin voiko häneen luottaa enää..Hän käyttää henkistä väkivaltaa ja sanoo että minä itse kohtelen häntä huonosti.Ehkä ärähdän siivouksesta tai sotkemisesta. Ehkä sanon että nyt et juo että ei mene överiksi ja pidän pääni.Mutta yritän olla kahlitsematta häntä liikaa.Se on todella vaikeaa johtuen luottamuspulasta.Ei hän ikinä ennen ole minuun selvinpäin käsiksi käynyt, nyt hän teki senkin.Hän tietää että suhteemme on kysymysmerkin alla ja ymmärrän senkin että se loukkaa häntä kun en tiedä enää jaksanko/haluanko koko suhdetta.Olen pistänyt mietintään ihan vakavasti..Mutta se päätöksen vaikeus kun ajattelee että kyllä minä häntä silti rakastan ja entä jos en pysty enää luottamaan keneenkään ihmiseen.Entä jos törmään taas sellaiseen ihmiseen joka satuttaa pettämällä., sanoilla tai väkivallalla.Tiedän kyllä sen, että ei saisi ruveta pelkäämään elämää, mutta mitä enemmän minä tässä suhteessa olen, sitä skeptisempi ja pessimistisempi minusta tulee. Olen miettinyt sitäkin että puhuisin hänen äitinsä kanssa(anoppini) ja kyselisin hänen avioliitostaaan ex-mieheensä ja ukkoni isään,mutta onko se vähän typerää. En itse ehkä välittäisi jos ukko menisi puhumaan minun äidilleni.Mutta olen jotenkin huolissaan tunnusmerkeistä ja olisi "helpottava" tietää jatkuuko väkivallan kierre.Vaikka enhän minä ukkoani hänen isäänsä voi verrata, eri persoonahan siinä on kyseessä, mutta...Mitä mieltä, anopin tykö vai ei?
toki,anopin kanssa,luulisi hänen tuntevan poikansa,ellei poika ole salannut jo aiemmin tekemisiään,äidiltään.On tietysti otettava monta seikkaa huomioon,anopin terveys,jos iäkkäämpi,hänen suhteensa poikaan.Mutta hienotunteisesti lähestymällä,luulisin asian selkenevän anopille paremmin,kuin pojan haukkumisen aivan lyttyyn.En puolustele pojan tekosia,ne on todella väärin,mielestäni,mutta asian arkaluonteisuuden vuoksi ehkä anoppi ottaa tosissaan asian,pojan käytöksestä.Jos teillä hyvä anoppi-miniä suhde,luulisi löytyvän myös neuvoja,tukea yms.Ja myös jonkinmoista hyväksyntää sille,jos aiot lähteä suhteesta.
Minun periaate on, että kun ukko rupee käsiksi käymään, niin sillä itsellä on paha omatunto ja silloin olisi aika tehdä ratkaisuja kukin omalla tahollaan. Itse näyttäisin ovea:(
Olen varmaan perinteinen ihminen siinä että ajattelen että "eihän hän minua ole vielä lyönyt, hän on vain repinyt hiuksista, kuristanut yms".Olen varmaan tyhmä mutta ei ole kauheasti järkeä...Mietin tosiaan sitäkin että puhuisin anopin kanssa siitä, millainen ukon isä oli "helpottaakseni" asiaa, mutta onko se vähän typerää ja lapsellista.Onkohan minulla siinäkin takana saada ukolle jotain hallaa..en tiedä, mutta olen oikeasti huolissani ja en tiedä, olen ehkä omastakin käytöksestäni huolissani..Olen tulossa mäkättäväksi ja nalkuttavaksi akaksi ja tuntuu että ihan tarpeettomasti.TUntuu että se tunteiden ja käsittelemättömien asioiden sekamelska on niin suuri että mistä sitä lähtisi purkamaan.Tuntuu että ehkä minä itse olen ollut niin kohtuuton ja sen takia ukko on menettänyt hermonsa.Tämä on sitä "perinteistä" tällaisesta asioista kärsivän juttua..Mutta anopin juttusille vai ei?
Helpottaisi omaa oloasi ja auttaisi sinua ymmärtämään mistä on kyse, niin voithan yrittää anopillekin puhua, mutta luuletko että anoppia kiinnostaa puhua oman suhteensa vaikeuksista? Ei välttämättä.
Lisäksi anopille puhuminen ei tee mitään teidän suhteen hyväksi. Sinä se kuitenkin lopulta joudut päättämään, mitä suhteelle teet. Tuo anoppikysymyksen pohtiminen vaikuttaa vähän sen oman vaikean päätöksen lykkäämiseltä.
Väkivalta ei ole sinun vika. Tuhannet naiset tässä maassa nalkuttavat aviomiehilleen ilman että heitä lyödään. Väkivallan uhriksi joutuminen ei myöskään ole sun vika. Et voinut suhteen alussa tietää, että hän vielä joskus tulee lyömään. Jos olisit tiennyt, et varmaankaan olisi mennyt yhteen tämän miehen kanssa. Sun pitää lopettaa se itsesi syyllistäminen ja samoin lopettaa syyllistyminen, kun miehesti yrittää sinua syyllistää. Väkivalta ei ole sinun syytä, ellet sinä heiluta nyrkkiä joka lyö.
Lähde jo siitä suhteesta, ei tuohoon enää mikään muu auta! Mitä sinä neuvoja täältä oikein kyselet, soita pahoinpideltyjen tukipuhelimiin. Minä toimin aikoinaan yhtä väärin kuin sinä. Katselin idioottia, keskenkasvuista ja väkivaltaista miestä useamman kuukauden ajan. Hän oli ruma, ei koskaan naisten suosiossa ja alkoi pian alistamaan minua, viehättävää nuorta naista. Ensin hän "vain" huusi, väänsi kädestä ja heitteli tavaroilla. Loppujen lopuksi mursi jalastani luun 16 mustelmaa ympäri kehoa. Nostin syytteen. Hän sai lähestymiskiellon ja hänen pelleilyt maksoivat hänelle yli 3000e. En voi antaa kuin YHDEN neuvon, LÄHDE!
Olen nähnyt aikoinaan siskoni ja myöhemmin erään kamuni pyristelevän ulkopuoliselle täysin käsittämättömässä suhteessa. Nyt oon viimeiset 2 kk tukenut tyttökaveriani jotta tämä uskaltaisi lopullisesti päästää irti 4 vuotta jatkuneesta katastrofi-suhteestaan joka viimeiset 1,5 v on jo ollut hakkaamista ja tönimistä jatkuvan haukkumisen ja pettämisen ohella.
Olen oppinut tänä aikana lopullisesti sen että naisen tosiaan on hirvittävän vaikea päästää irti alistavasta miehestään JA olen oppinut myös sen ettei mies muuta ikinä käytöstään jos suhde ajautuu tappeluksi ja huoritteluksi ja vaikka miksi.
Jos joku tätä lukeva nainen on jumissa alistavassa suhteessa (väkivalta voi olla myös henkistä), muistakaa edes tämä: kun nyrkki ensimmäisen kerran heilahtaa, ei millään anteeksipyynnöllä ole enää merkitystä ! Mies ei muuta käytöstään kuin ammattiauttajan avulla, järkeä et itse tai kukaan kavereistannekaan saa puhuttua tai hakattua hänen päähän.
EN ymmärrä itseäni, ystäväni on olu väkivaltaisessa suhteessa kauan ja hän pyristelee ja pyristelee irti ja en ymmärrä kuinka annan itseni olla tässä tilanteessa. En varmaan näe selkeästi asioita, en tiedä, mutta välillä ajattelen että onkohan siinä hiusten repimisessä mitään niin pahaa. Ja että hän sanoo asiat jotka loukkaa kun suututan hänet ja mäkätän. Että ansaitsen sen kaiken. TIedän kyllä olevani väärässä mutta..Odotan aina sitä ISOA riitaa JA ISOA pahaa väkivaltaisuutta, että hän vaikka lyö minua.Siis LYÖ, että saan SYYN LÄHTEÄ. Olen tyhmä tyhmä tyhmä.Mutta järki ei vain toimi, en tiedä miksi.Kai hän on saanut jutuillaan minua alistettua.Ja tavallaan toiseen on tottunut siihen vierellä..Ystävähän hän kaikesta huolimatta on...Vaikeaa kaikki on..
"Ystävähän hän kaikesta huolimatta on"
Sulla on tosi outo käsitys ystävyydestä: Niin no joo, jos haluat ystäviksesi ihmisä, jotka kuristavat, repivät hiuksista, uhkailevat, haukkuvat, alistavat ja käyttävä muunkinlaista väkivaltaa sinua kohtaan, niin kaipa hän sitten on ystäväsi.
Sinä vain jahkailet, mikä ei johda mihinkään. Muuta kuin pahempaan. Lakkaa vatvomasta turhaa asiaa, kun se ei siitä muutu. Pakkaa kamasi ja lähde, hyvä ihminen.
Mitä mieltä olet miehestäsi nyt tällä hetkellä, onko hän se mies jonka haluat ja jonka kanssa haluat olla? Jos vastaat epäröiden kyllä, niin älä tuudittaudu tunteeseen, jossa olet aina välillä.. jossa ajattelet, että kaikki on hyvin, ainakin useimmiten.
Miehelläsi on jonkinasteinen persoonallisuushäiriö eikä se parane jäämällä hänen uhrikseen. Toki jos haluat olla leijonan saalis riepoteltavana niin siitä vaan, mutta itsepuolustusvaistosi kellojen pitäisi soida kyllä aika kovaa tällä hetkellä, jos et vielä ole häntä jättämässä toden teolla.
Itsetuntoa nujertavat miehet ovat kaikkein pahinta heti väkivallan jälkeen. He voivat onnistua nujertamaan toisen fyysisesti, psyykkisesti ja romahduttaa koko elämän.
Eka aviomieheni oli sairaalloisen mustasukkainen ja kävi käsiksi muutaman kerran kunnolla, jotka riittivät yksistään jo eroon. Hän teki paljon pahempaakin, tartutti tauteja seksisuhteista eikä välittänyt perheestään. Toisella miehellä oli tarve alistaa ja mitätöidä henkisesti. Fyysistä väkivaltaa ja taloudellisia huolia ei ollut ja sen tähden juutuin suhteeseen pitkäksi aikaa, suhde oli aika toimiva muuten. Mutta lopulta elimme saman katon alla kuin kaksi erakkoa ja keskustelimme muiden välityksellä! Myöhemmässä vaiheessa tajusin että minussa ei ole mitään kohtaa tai asiaa, mitä tämä ei olisi arvostellut ilkeästi ja kylmän sarkastisesti. Arvaas mitä sitten tapahtui? Rakastuin toiseen mieheen.. sillä reissulla ollaan, nyt menossa alkoholistin taipumukset omaava mies..että sellaista tämä elämä joskus on.
Parasta olisi oppia tulemaan toimeen omillaan ja tavata toinen ihminen tasavertaisena. Kun olet päässyt alallasi aloillesi, tulet huomaamaan, että tämä mies oli yksi ikävä taaksejäänyt episodi elämässäsi. Ja löydät uuden, paljon tasapainoisemman elämän edestäsi. Uskalla tehdä se, helpointa se on silloin kun ei ole yhteisiä lapsia vielä hankittu!
Ymmärrän itsekkin tilanteeni täysin.Minun pitäisi nyt ajatella itseäni.Tänään ukko ei käynyt riidan aikana käsiksi.Mutta hän sanoi että ei minusta ole ammattiini, olen lihava ja kannattaa liikkua etten liho lisää(HUOM; PAINAN 55 KG JA OLEN 167CM PITKÄ). En siis todellakaan ole lihava.Mutta tottakai sitä katsoo peiliin ja miettii onko toinen oikeassa ja on omasta vartalostaan epävärma.Ja kaikki muut perinteiset, mitä olenkin jo maininnut teksteissäni.Olen hänen mielestään ihminen joka on niin psykopaattinen että ei kukaan seuraani kaipaa. Sanoin hänellekin ilkeästi kun riitelimme ja sanoin että hän muistuttaa isäänsä.Huom, nyt huolestuttavin piirre riidastamme, sanoin hänenlle että sinä olet tuollainen ihminen joka käy naisiin käsiksi että kannattaisi harkita hoitoa, hän sanoi että "kyllä sinun kimppuusi saakin käydä kun olet niin raivostuttava".Olin ilkeä myös siinä että "jaoin" jo omaisuuttamme ja kerroin mitkä on minun ja mitkä hänen.Ja suurin osa on minun koska olen ne itse omalla rahalla ostanut.tai että vanhempani on antanut jotkut asiat minulle että ne ovat minun.Eihän se tietysti ole reilua mutta kun niin suututtaa...
Miehesi on väärässä kun sanoo, että psykopaattisen seuraa ei kukaan kaipaa.
Tässä piirteitä, jotka ovat psykopaateille tyypillisiä. Kaikkien ei tarvitse täsmätä, mutta jos useampi kriteeri alkaa täyttyä, kannattaa ehkä ottaa lisää selvää psykopaateista.
Psykopaatit ovat hyviä manipuloimaan ihmisiä, ovat usein hyvin miellyttäviä ja heidän seuraansa hakeutuu mielellään. He kuitenkin etsivät jatkuvasti uhreja, saavat heidät ensin hurmattua ja sitten alkaa alistaminen. He valehtelevat, eivät koe syyllisyyttä tekemistään pahoista asioista eivätkä opi virheistään, ellei siitä ole heille itselleen haittaa. He ovat usein kykenemättömiä tekemään pitkän linjan suunnitelmia, ovat monesti siivellä eläjiä, eivätkä kanna vastuuta kenestäkään toisesta ihmisestä (mukaanlukien omat lapsensa). Hyvin ominaista psykopaateille on se, että he saavat uhrinsa uskomaan etä asiat voisivat olla toisin, lainaan toisen sanomaa: "on kuin talossa olisi juhlat, pääset eteiseen, mutta et pidemmälle. Kuulet musiikin ja hauskanpidon, mutta hän antaa sinun ymmärtää että jokin on vielä esteenä, sitten kun jokin asia (ja uusia asioita tulee aina vaan) korjaantuu, pääset itsekin osallistumaan". Tuntuuko tutulta? Jos tunnistat miehessäsi näitä piirteitä on paras paeta ja kovaa, psykopaatti ei parane ja terapiassakin (jos sellaiseen sattuisi menemään) hän hurmaa, eikä paljasta todellista minäänsä, laskelmoi ja oppii jatkuvasti terapeutiltaan uusia asioita jotka auttavat häntä entistä paremmin manipuloimaan ihmisiä.
Psykopaatti on myös taitava siinä että saa uhrinsa uskomaan että tämä on jotenkin itse aiheuttanut tilanteensa. Niin ei ole, uhri on kuitenkin osoittautunut sopivaksi, kuka tahansa ei sovi siihen rooliin. Psykopaatteja elää keskuudessamme kaikissa yhteiskuntaluokissa ja heitä on paljon. Sinäkin tunnet jonkun!
Että siinä pari asiaa mietittäväksi. Ja vaikka miehesi ei psykopaatti olisikaan, ei tuollainen henkinen väkivalta ole hyväksyttävää. Itse tiedät haluatko elää sellaista elämää.
..ilman väkivaltaa työhullun ukon kanssa elellessä.. kun olin piinaavan mahataudin jäljiltä posket lommolla ja tuon painoinen kuin sinä nyt, niin vasta silloin olin "mukiin menevä". no painohan nousi pikkuisen parannuttuani, mutta ikinä en unohda miten ilkeältä sekin tuntui, kun niitä ilkeitä alistavia,herjaavia ja loukkaavia kommentteja tuli kaikesta mitä olin ja edustin.
Sinun ei kannattaisi enää ruveta edes keskustelemaan ukkosi kanssa puhumattakaan riitelemisestä näissä asioissa, pidä etäisyys häneen, kontrolloi itsesi, tee omia määrätietoisia suunnitelmia omasta tulevaisuudestasi ilman häntä, ota selvää asioista ja sopimuksista, jotta kaikki on selvää, kun olet valmis hänet jättämään. älä missään nimessä jää kiinni suunnitelmistasi hänelle, sinun on nyt aika astua omaa elämääsi sulkemalla hänet siitä pois, hän ei voi kuulua sinun Hyvään Elämääsi, joka sinulle edessä avautuu jos olet päättäväinen.
jos kerrot avoimesti tälle kaiken mitä ajattelet, pilaat vain omia mahdollisuuksiasi päästä tilanteesta pois ja annat hänelle tilaisuuden olla jälleen sinulle ilkeä - tällä kertaa aiheesta! älä jaa hänen kanssaan ajatuksia, toimi itsenäisesti! ajattele vain itseäsi nyt.
et ole missään nimessä ilkeä jos ajattelet pitäväsi omat tavarasi jos teille tulee ero - ja mitä vuoksesi todella toivon. ja nimen omaan, sinun täytyy pitää itselläsi kaikki se,mikä sinulle kuuluu. ja toivon, että muutkin hänen tulevat siippansa saavat tietää, millainen tämä ihminen on, kun hän ilmoittautuu vaikkapa treffipalstoille..;) varotuslapun kaulaan tuollaiset tarvitsisivat..
loppujen lopuksi huomaat jonakin päivänä, että vain kyynärpäätaktiikka ja tuon miehen unohtaminen olivat oman elämäsi parhaat kohennuskonstit. ole ovela, älä jää missään nimessä suunnitelmistasi enää kiinni, mieti kaikki rauhassa itseksesi. elä, kuin olisit jo jättänyt hänet, eikä häntä olisi enää sinulle olemassa. ratkaisu omaan elämääsi on vain sinulla. muista että hankaluuksia voi tulla myös eron/erossa asumisen myötä, hän voi ruvata hankalaksi. lähestymiskieltolaki on olemassa. sori jos neuvon turhan yksityiskohtaisesti, mutta luulen että olet kaiken mahdollisen avun tarpeessa, vaikka oletkin jo asioita paljon miettinyt. tsemppiä sulle, äläkä jättäydy nyt yksin tai hänen epävakaaseen seuraansa enää!