Mistä riitelette eniten?

ME on oltu liitossa 20 vuotta. Alkuun kinastelun aihe oli miksi miehellä on oikeus töiden jälkeen jäädä asioille (ei kaljalle) ilmoittamatta mitään tai muuten lähteä hoitamaan asioitaan sanomatta mitään. Minä taas olin ja olen edelleen tottunut ilmoittamaan minne menen ja kuinka kauan viivyn jne. Kina on laantunut kun on sen kanssa elänyt näin kauan. Nykyään emmem kinaa juuri mistään. Välillä saa perätä kannanottoa perhetä koskeviin asioihin, koska minä olen se toimiva osapuoli.

Rahaasta ei ole riidelty koskaan. Kummallakin on omat tulot ja tilit. Kaikki maksetaan puoliksi, nin talot, autot kuin reikäleivätkin.

Siitä miten hammastahnatuubia pitää puristaa...!

Ei kovinkaan paljoa, mutta viidentoista vuoden aikana on ollut useampi tappelu kaiuttimien sijoittelusta olohuoneessa. Ne ei sitten sovi sisustukseen millään... =)

.. mistä on eniten puutetta, eli seksi ja raha.

Mies hermostuu minulle lähinnä tavaroiden huolettomasta käsittelystä.
Minä riitelen tekemättömistä töistä - siis sellaisista, mitkä minusta pitäisi tehdä yhdessä kuten siivous. Riitelen siitä ettei hän osaa huolehtia lasten rutiineista. Siitä, että hän pakottaa minut johonkin tilanteeseen vailla valinnan mahdollisuutta (=viipyy töissä kun minulla on menoa mielessä, suunnittelee lauantaipäivän keskustelematta minun kanssani). Näistä enimmäkseen, ja enimmäkseen silloin kun on menkat tulossa.

teet?

me riidellään mieheni kanssa oikeestaan aika paljon kotitöistä ja lastenhoidosta ja vähän kaikesta! olen sanonut sille että en ole yksin lapsia tähän maailmaan tuonut et voisitko siekin osallistua niihin ja näihin hommiin etteimiun tarttis aina tehä kaikkia yksin!!!

pelaamisesta.

Me emme ole koskaan riidelleet ei ennen avioliittoa eikä sen aikana. Asiat hoidamme puhumalla. Joskus saatamme esittää kriittisiäkin mielipiteitä ja esittää perusteluja puolesta ja vastaan, mutta aina olemme saaneet yhteisymmärryksen aikaiseksi puhumalla eikä ikinä ole tarvinnut riidellä. Emme ole ikinä nimitelleet toisiamme tai käyttäneet mitään väkivaltaa. Olen todella onnellinen tässä suhteessa ja samoin puolisoni.

Jos mennään useita vuosia taaksepäin nuoruuteeni, muistan entisen poikaystävän niiltä ajoilta ja se oli kamalaa elämämää se. Silloin riideltiin kaikesta. Onneksi se elämä jäi taakse, lähdimme eri teille ja löysin uuden ihanan kumppanin. Silloin en uskonut, että voisi elää riitelemättä, mutta nykyelämäni osoittaa sen, ettei sivistyneitten ihmisten tarvitse riidellä, vaan asiat todellakin hoidetaan puhumalla.

tai jätän tekemättä, kaikesta mitä olen tai mitä voisin olla, kaikesta menneisyydestä ja tulevaisuudesta riippuen herran mielialasta
..tällä hetkellä kaikki näyttää olevan sitä itseänsä ja minä varsinkin..:(

Kunnioitus toista kohtaan tärkeää rakkaudessa.
Itsestäänselvyys häviää, kun on hieman välillä poissa
Voi olla, että huomaa miten paljon on tullut etäisyyttä ja onko enää väliä?
Itseään ja rakkauttaan kannattaa mitata ja koetella?
Ihan heti ei sovi luovuttaa?
Lapset kannattaa laittaa etusijalle...jos muuten pysyy homma kasassa sovinnolla?
Launeita on eri korkuisia elämässä ja joskus kaipaa juuri sitä, joka on jo tulossa...jaksa odottaa ja liikutella vesiä?