Olen täältä lukenut tarinoita, kuinka joku on yllättäen - puolison pois ollessa - kantanut tavaransa ja muuttanut pois.
Miten olette lähteneet? Millä tavoin olette tehneet asiat lapsille ja jäävälle puolisolle selväksi, siis esim. paljon rakentavia keskusteluja, sanelupoliikan keinoin, vai miten?
Entä kun olette muuttaneet, niin kävittekö alussa useinkin entisessä kodissa (loivennus), vai vedittekö 'kerrasta poikki' -linjaa?
Miten olette lähteneet? Millä tavoin olette tehneet asiat lapsille ja jäävälle puolisolle selväksi, siis esim. paljon rakentavia keskusteluja, sanelupoliikan keinoin, vai miten?
Entä kun olette muuttaneet, niin kävittekö alussa useinkin entisessä kodissa (loivennus), vai vedittekö 'kerrasta poikki' -linjaa?
Vastaukset 17
Vanhimmat
itse ilmoitin ensin vaimolleni haluavani eron hänestä.mitään aikataulua en laatinut,vaan annoin hänen kaikessa rauhassa pakata tavaransa,ja hakea uusi asunto itselleen..ilmoituksestani kesti about 3viikkoa,kun hän oli asiansa järjestänyt,ja hommannut vuokra kämpänkin itselleen. tilannetta helpotti paljon se,että lapsia ei meillä ollut,ja avioehto esti riitelyn omaisuusasioista. kaikki yhteydenpito ym..loppui siihen kun ex muutti pois. mitään surua,kaipausta tai muuta tunnekuohua ei itselle erosta koitunut. ex vaimolle ero oli tosin kova paikka.asian omalta kohdaltani teki kyllä helpoksi se,että tunteeni olivat jo uudessa suhteessa. (nykyinen vaimoni)
Olitpa vittumainen kusipää,mutta sellaisiahan ne miehet on.
Aiotko tehdä nykyisellekin vaimolle niin? Tai hän sulle?
saman tilanteen, kuin itse aiheutit. Ja korkojen kanssa.
ei saanut asiasta suutaan avata,tai lausua mielipidettään erosta,tai olisit vetänyt lättyyn,vaiko tappanut kerrassaan.No kohtahan sulla on taas uusi ja panet entisen pihalle,kun reikä alkaa tuntua liian tutulle.Kai olet ajoissa ilmaissut uudellesi että teillä pelataan miehen ehdoilla,eikä vaimolla ole varaa omaan mielipiteeseen asioissa.Että niinkun tietää pitää varansa se uusi "esine".Kai sinäkin sitten äänestit kokoomusta sitähän ne kaikki kovikset,että saatais oikein öykkärimiesten valtakunta tästä.
Noinhan te juuri itse olette tehneet aikojen alusta kuten toropainen !!!!!!
Vittu sentään toropainen teki ihan oikein jos suhde ei pelannut.
Mitä siinä tilanteessa arvon lehmät toropaisen olisi kuulunut tehdä?
VOI SE MIESKIN JÄTTÄÄ HEI HALOOOOOOOOOOO1111!!!!
lehmämarkkinoilla.Vai ei sitä muuta arvoa naisella ole,lehmä tai huora.Taidat olla melkoinen räkänokka vielä.Siinähän sitten vanhana muistelet kun olet jonkun "lehmän" hoidettavana että:taisin sitä minäkin melkoinen pässinpää olla.Omasta riittämättömyyden pelosta se johtuu että heikompiaan noin kohtelee.
Minun tuleva entinen mieheni lähti heinäkuun lopulla naisiin.Soitti kylläkin teinimäisen puhelun "mä poistun nyt lopullisesti tästä meidän systeemistä."Palasi seuraavana iltapäivänä.Tunnusti suhteensa työkaveriinsa.Siitä parin viikon päästä ilmoitti vuokranneensa ittelleen kämpän ja muutti pois.Jätti entisen perheensä,talonsa ja tavaransa ja lähti seurustelemaan.On sitten käynyt tässä noin kerran viikossa,täällä kaikki entiselläään.Nyt kun sitten aloin vaatia asioitten lopullista selvittelyä,talonmyyntiä yms.rupesikin kyselemään jos voisi palata takaisin.Ja minä hullu lupasin.Läheisriippuvainen?Tuli sitten viikko sitten tähän takaisin ja elettiin niinku ennenkin.Olihan se outoa.mutta kuitenkin usko siihen,että elämä on täs ja pysyy.Viime perjantaina palasi ja tiistai-iltana ilmoitti tämän toisen naisen olevan raskaana.Tänään kun olin töissä oli kerännyt vaatteensa ja häipynyt.Voiko 52 v."mies" olla tälläinen tuuliviiri.Tai voihan se,se on nyt nähty.Mutta miksi minä annan kohdella itseäni näin????Nyt sitten edessä talonmyynnit yms.Pitää paikkansa sananlasku "kun asiat pitkistyy ne mutkistuu"Olisin varmaan toipunut kaikesta paljon paremmin jos koko homma olisi tehty selväksi jo syksyllä.Nyt olen elänyt maanpäällistä helvettiä puoli vuotta ja toisaalta olen vielä aivan siellä alkuasetelmissa....
Olen valitettavasti myöskin törmännyt aikuiseen mieheen joka muuttaa mieltään vakavissa asiossa jatkuvasti. Ensin hommataan yhdessä asuntoa, ja sitten illalla ilmoitetaan vaan ettei tulekaan mitään ja hetken päästä muutaman viikon päästä olen taas hänelle rakas???!!!! Usko menee ihmiseen, onko hän valehdekkut minulle koko kahden vuoden ajan? Tyhmyydestä sakotetaan!
sitä paskaa kotiisi.Ajattele jos tulee vielä käpälöimään(oksettaaaa,,,,).No et ole ainut,kyllä kuuluu aika yleistä olevan tuollainen,varo suututtamasta sitä pukkia tai voi käydä itsellesi huonosti,lehdistä sitten niitä juttuja luetaan.Toivottavasti selviää parhainpäin sinun ja lastesi??? kannalta tuo juttu.
...asioista asioiden oikeilla nimillä!!!! Jos teillä vielä yhteisiä lapsia, niin erittäin tärkeää, että pystyisitte edes jotenkin kommunoikoimaan toistenne kanssa. Sopimaan lasten tapaamiset, huoltajuuden, elatukset. Kalliiksi tulee, jos asiat menevät käräjäoikeuden ratkottavaksi.
Jos lähtösi tulee puolisollesi yllätyksenä, niin toki sopeutuminen vie aikaa ja "yhteisen kielen" löytäminen saattaa olla erittäin vaikeaa. "Soitellen sotaan" ...sillä saat varmasti huonoimmat tulokset. Mitään et voita karkaamaalla..
voi,voi suuri osa miehistä on sellaisia joiden kanssa ei voi keskustella ollenkaan,huudoksi menee,uhkailuksi ja räiskämiseksi hyvä jos saat henkesi säilyttää.
... niin mustavalkoista.
Itse olen puhunut, puhunut ja puhunut oman mieheni kanssa. Myönnän, että se on enemmän ollut minun puhettani ja mieheni kuuntelemista, mutta toisaalta, juuri minun mielestäni meidän liitossa on ongelmia. Mieheni tyytyy tällaiseen elämään.
Nyt eilen sitten kirjoitin pikaistuksissani hänelle viestin, jossa mm. mainitsin etten rakasta häntä enää, ja lähetin sen. Kauhistutti, mutta en halunnut ottaa sanoja takaisin. Tajusin, että se on ihan totta. Tämä tappava 3-vuotinen kriisi on syönyt suhteemme. Ja kuka kärsii taas eniten? Pieni poikamme. Yritän silti koko shown sovinnolla ...
Hei - tuohan on ihan kuin meidän tarinastamme..
Minä olen se, joka on tyytymätön, mutta mies ei meinaa sitä ymmärtää ei sitten millään!
Olen yrittänyt selittää, mutta toinen vaan tyynnyttelee, että kyllä se kohta ohi menee.. ihan kuin pikkulapselle! Kunnollista keskustalua ei saada oikein koskaan aikaan. Toinen joko ei kuuntele ollenkaan, tai sitten alkaa huutaa ja raivota.
Kyllä me jokin aika sitten riideltiin rajustikin ja jo "jaettiin" taloa yms. mutta sen jälkeen mies on ottanut ihan uuden kannan asioihin - ei usko että minä meinaan lähteä!!!
En halua kuitenkaan lähteä noin vain yllättäen, koska pitää ajatella lapsiakin.
Tiedän, että en rakasta miestäni, mutta sitä en ole osannut hänelle suoraan sanoa - vielä.. Onko se sitten se ainut mahdollisuus saada hänetkin ymmärtämään, että jollakin pikkuparannuksilla tämä liitto ei enää kohennu???
Jossain mielessä olemme nyt ehkä paremmissa kaveriväleissä kuin vuosiin, mutta se kai johtuu siitä, että riideltiin asiat halki, enkä enää "pelkää" sanoa suoraan mitä ajattelen. Pelkkä kaveruussuhde ei kuitenkaan minulle riitä, varsinkin kun sekin on osittain jatkuvaa naljailua puolin ja toisin - isän käytökselle naureskeluun osallistuvat myös lapset! Eikö mies ymmärrä olevansa perheessä välillä pelkkä pelle???
Seksiä meillä ei ole ollut vuosikausiin oikeastaan olenkaan.
Minä yksinkertaisesti olen liian hyväluontoinen, että en osaa sanoa toiselle rumasti enkä kovin suoraan mitä ajattelen. Haluaisin yrittä selvittää tilanteen niin, että toinenkin tajuaa sen, että myös hänen oma elämänlaatunsa voisi parantua uuden elämän myötä. Mutta miten sen saisin sanotuksi ymmärrettävästi???
On niin vaikeeta. Yritän tehdä lähtöä, mutta vaimo itkee yöt, ei jaksa työssä. Yritän tukea häntä parhaani mukaan. Joskus huutaa, raapii, tekee mitä tahansa estääkseen lähtöni.
Niin vaikeata olisi häntä kylämsti jättää itkemään lasten kanssa,
Pitäisköhän vaan asua kotona niin kauan, että alkaisi vapaaehtoisesti pikku hiljaa taipumaan ajatukseen lähdöstäni?
Toisaalta olisi mulla vaarallista pyörtää takaisin aikomukseni lähdöstä. Kun meilläkin tilanne on se, että myöhemmin olisi kuitenkin startattava, eikä se sittenkään sen helpompaa olisi.
Tuskin tähän osaa kukaan antaa neuvoa. Kysyn kuitenkin, että kuinka kauan teidän tapauksessanne jätetty osapuoli kipuili noin rankasti? Ajattelin, että, kun 2 kk selvittäs erillään, niin alkaisi sopeutumaan.
merkitsevät sinulle niin et lähde. Minun mieheni lähti ja me jäimme kolmisin kahden pikkutytön kanssa. Tyttäret eivät juuri isästään välitä tänä päivänä ja isä itkee katkeria kyyneliä...
Pitkään jauhanut ja uhkaillut lähtemisellään.Viimeisenä päivänä kun tulin kotiin lähti lapsen kansa loppupäiväksi pois(missä lie ollut)
Ja palasi nukkumaanmeno aikoihin kotiin.lasta laittoi nukkumaan ja alkoi taas jankuttaa plopettamisesta/lähtemisestä.Tokinhan minäkin hätäännyin asiasta ett mikä nyt on älä lähde,niin tämäpä soitti poliisit kotiimme,kun virkavalta saapui niin heidän kehoituksistaan huolimatta vain poistui paikalta,ei sanonut heillekkään sanaakaan.Varmaan joku häntä neuvonut näin toimimaan,ett pääsee lähtemään.Muuta en tehnyt kuin vain surin ja koitin tyynnytellä et älä mene..hieno tapa toimia...