Hei. Mies lähti taas ryyppäämään. viimeksi 2 vk sitten oli 6 pv ryyppyreissulla. meillä on kaksi hyvin pientä tyttöä. tänään lähti kun sanoin että en jaksa koko ajan lasten kanssa. haluaisin vähän omaa aikaa. ei jaksanut kuunnella mua. olen tosi väsynyt. mitä teen.
miehen ryyppyreissut
luovutanko
143677
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Elikä, mitä teet kun hän tulee kotiin?
Minä olisin pakannut mieheni tavarat tossa tilanteessa... Tai helppohan se mun on sanoa kun ei oma mies ole tuollainen...
Mutta minusta sinun kannattaa miettiä että
MIKSI olet hänen kanssa?
Äläkä vaan sano että lasten takia!
elämältäsi:
oletko miehesi vaimo vai
miehesi äiti
pidätkö hotellia, missä sinä olet kokki, tiskari,siivoojaasiakas, miehesi, maksaa näistä palveluista
vakituinen "pano" jossa on äkkiä saanut paineet purettua
kysy näitä kysymyksiä itsesltäsi, haluatko sitä, vuosikausia vain sitä.
Suhteessa on kaksi, nyt sinä olet "asukkaasi" kanssa yksin
Lapset tarvitsevat molemmat vanhemmat, mutta ei sinun oman elämäsi kustannuksella. Sinullakin on oikeus rakkauteen.
nimi. samasta veneestä ulos hypännyt ja siitä selviytynyt yhdenlapsen mamma.
Lapsi voi erinomaisesti, samoin mamma-
Minusta voisit hommata itsellesi ja lapsillesi oman asunnon ja sopia avioehdosta tai hakea avioeroa (jos olette naimisissa). Se takaisi sen, ettei pitäisi jatkuvasti pelätä ja odottaa ja toivoa. Pelkästään se, että rupeaa elämään omillaan vapauttaa jo valtavasti voimia arjen pyörittämiseen. Jatkuvan epävarmuuden taakka putoaa harteilta pois ja elämästä tulee säännöllistä.
Minä en kuitenkaan voi kehoittaa sinua hakemaan uutta miestä itsellesi. Se olisi vastoin vakaumustani. Mielestäni avioliitto on aina pysyvä ja pyhä suhde - erossakin. Jokaisella ihmisellä on kuitenkin oikeus suojella itseään niin fyysisesti kuin henkisestikin. Sinulla on lupa huolehtia siitä, että sinä jaksat huolehtia lapsistasi. Mielestäni ihminen voi erota elääkseen yksin tai yksinhuoltajana, muttei kuitenkaan mennäkseen uudelleen naimisiin.
se vaan on luonnonlaki - en tarkoita sitä että se ois oikein - mutta niin se vaan menee että ne lapset jää äidin hoteisiin ku nainen on luotu hellan vartijaksi ja miehet menijäksi. Itelläni 14 v lapsi tossa varttumassa ja sen oon huomannu että meikäläiselle se homma on jääny ja mies menee. On erot eletty ja viel ollaan yhessä - eri kämpissä tosin - mut vaan tykätään. Se on niin mainio juttu toi vastuun jakaminen mut ite sen oon niin miettiny et kyl siitä naperosta vaan jonku täytyy huolta pitää ku ne on kuitenki niin ihania ja söpöjä että jos se sit mun homma on nii on se homma hoidettava enkä oo katunut. Bilettäminen tietty on jääny mut onhan sitä elämää viel jälel et viel täs ehtii..... Jaksakaa! On ne lapset kuiteski nii tärkeitä. Hoidetaan hommat mammat nii ne on ennen meitäki ne mammat hoitanu...
kerkisikö isä käymään pesulla sen 6 vrk:n aikana, kävikö teillä vaiko jossain muualla, oliko muutoin krapula?
Tuon kaiken olen itse kokenut aikanani, onneksi silloin ilman lapsia! Katsoin läpi sormien, toivoin, rukoilin ja uskoin parempaan päivään. Mies halusi uskoa myös...mutta viina vie vahvankin miehen ja alkoholismin kanssa ei leikitä. Jos mies ei lähde hoitoon, lähde sinä lapsien kanssa parempaan elämään. Alkoholistin lupauksia ja toivottomia yrityksiä ilman selkeää ammattiapua on turha jäädä katsomaan.
Alku tuntuu pahalta mutta kaikki ne voimat mitä sinulla nyt menee "potiessa" miehesi reissuja säästyy sitten arjen pyörittämiseen ja lasten hoitoon!
Ei eroa saisi koskaan tuntematta tarkemmin asiaa suositella mutta alkoholismi on mielestäni verrattavissa väkivaltaan! Alkoholin kanssa se on vain henkistä mutta esimerkiksi lapset kärsii aivan yhtä paljon myös siitä!
mutta omalta osaltani voin alkoholistin tyttärenä sanoa:
en luota ihmisiin, äärettömän vaikeaa
en usko, mitä he lupaavat, ei tapahdu kuitenkaan
en osaa puhua ihmisten kanssa, ne pilkkaa ja ivaa kuitenkin
en saa mitään loppuun asti, keskenhän se jää kuitenkin
en välitä mistään mitään, ihan sama
en hoida asioitani kunnolla, mitä väliä
Olen pakosta joutunut opettelemaan noita asioita, rankimman jälkeen. Lapselleni halusin tarjota toisenlaisen mallin, siksi läksin. Toivon, ettei lapseni tarvitse opetella noita asioita rankimman jälkeen, niinkuin minun piti.
olisi sitä, että tyydyt nykyiseen tilanteeseen.
Miehelle kaksi vaihtoehtoa: perhe tai viina. Jos valitsee perheen, haette yhdessä apua tilanteeseen ja sovitte määräajan, johon mennessä on pitänyt edistystä tulla sopimallanne tavalla. Jos valitsee viinan, lähtee. Huom! molempia ei voi valita!
Onko sinulla ketään tuttuja, jotka voisivat olla joskus tyttöjen kanssa, että saat omaa aikaa. Sinun olisi hyvä joka tapauksessa puhua jonkun ammattiauttajankin kanssa esim. perheneuvolassa.
Tiedät itsekin, että näin ei voi enää jatkua. Mitä sitten jos sinäkin uuvut niin, ettet jaksa tyttöjen kanssa? Hae apua.
Hei. En voi antaa ikävä kyllä minkäänlaisia neuvoja, mutta toivotan sulle voimia, valitsit sitten minkä tien tahansa. Ennenkaikkea ajattele lapsiasi, jottei lapset joudu kärsimään. Voimia..
Hei kaikki kiitos vastauksistanne. Olen menossa huomenna puhumaan asioista saIraanhoitajalle. On hyvä että voi puhua muillekin kuin läheisille. Lapsiin nyt panostan ja kun siltä tuntuu, niin palkkaan hoitajan MLL:sta. kyllä se päivä kerrallaan. on koottava itsensä ja itken pahan olon pois.liian paljon tuskaa sisällä. enää en halua pettyä. mies suuttui kun olisi halunnut jäädä tänne taas nukkumaan (väsynyt ryyppäämään). passitin matkoihinsa. todellinen voitto itselleni, jee. joten eiköhän tämä tästä.
Mulla on pieni lapsi, ja äijä oli ihan samanlainen... Joka kerta uhosin sille et lähden, muttei minusta ollut siihen...nyt se on linnassa ja tulee oleen siellä aika pitkään.
Sanon rehellisesti sen, että mulla on nyt paljon parempi olla.
Kannattaa myös miettiä sitä, et aiheuttaako itse tämän tilanteen. Esim. Nalkuttaminen usein saa miehen luovuttamaan ja lähtemään juhlintateille.
Harva mies jaksaa, jos häntä "ajetaan nurkkaan" jatkuvasti.
Itse olen jälkeenpäin ymmärtänyt, että vikaa on ollut jonkin verran itsessänikin.
Toivon todella, että teet oikean päätöksen, kaikkea hyvää sulle!
Olen itse alkoholistiperheestä, enkä todellakaan haluaisi nähdä enää yhtä ainuttakaan lasta, joka joutuu kärsimään vanhempien juomisesta.
Sinulle itsellesi alkoholi ei ilmeisesti ole ongelma? Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö lapsesi kärsisi isänsä juomisesta. Juopuneen vanhemman ei tarvitse mitenkään erityisesti uhata lapsia millään, jo se, että vanhempi on humalassa on lapselle tarpeeksi pelottavaa. Vanhempi on lapselle - ainakin pienille lapsille - ehdoton auktoriteetti, joka pitää hänestä huolta, tapahtui mitä tahansa. Jos lapsi näkee vanhempansa tai toisen heistä humalassa, lapsen turvallisuus järkkyy.
En tietenkään voi suositella sinulle yhtään mitään, sillä en tunne sinua, miestäsi, lapsiasi enkä tilannettanne tarpeeksi hyvin. Sinun itsesi on tehtävä omaa elämääsi koskevat päätökset. Voin kuitenkin kertoa, että lyhyen juttusi perusteella minä itse lemppaisin moisen miehen samantien. Itseasiassa olisin sen jo tehnyt. Kun lapsia hankkii, täytyy ajatella elämässään lasten parasta, eikä juopotteleva, ryyppyreissuille päiviksi katoava isä ole lapselle hyväksi. Eikä sen puoleen sinullekaan.
Vastaan tässä nyt alkoholistin tyttärenä... aikuisena jo tosin. Kiitän äitiäni siitä päivästä kun hän lähti kotoa ja otti meidät lapset mukaansa. Elämä ei ollut kovin mukavaa isäni kanssa. No nyt on kaikki taas hyvin. Pointtini siis on, että ota itseäsi niskasta kiinni mahdollisimman pian ja päästä lapsesi ja itsesi kärsimyksestä. Yksinhuoltajankaan elämä ei ole ruusuilla tanssimista, mutta tee se lastesi takia. Kannattaa kysyä lääkäriltä apua, jos tuntuu, ettei jaksa. Tsemppiä.
Sanoin ukolle että tee valintas, no, ei kuulemma ala absolutistiksi!
Mun pää ei suostu ottamaan vastaan tietoa että MIES VALITSEE ALKOHOLIN!!!!
Hän sanoi ettei voi mitään, jos mä en siihen suostu, ei ole mitään puhuttavaakaan enää sitten!!
Minkälaisen lapsen kanssa oikein olen ollut?? Odotan että se puhuisi mulle, ei varmaan, koska ei edes ole näkevinään mua! Käyttäytyy kuin minä olisin jotenkin loukannut häntä, kun eihän hän ole tehnyt mitään pahaa, eihän se juonti mitään haittaa kunhan vaan on "kunnolla"...