Tuntuu vaikealta nyt ,kun luulin jo olevani itseni kanssa sopusoinnussa.Kuitenkin mies kysyy paluumahdollisuutta.On asunut toisen naisen kanssa runsaan puoli vuotta.Tunteeni myllertää. Minulla taitaa olla tunteita vielä kuitenkin,mutta.... Mikä on järkevää ! Lapset asuvat kanssani ja varaa ei olisi kokeiluihin.
MIES KYSYY SAISIKO TULLA TAKAS
Avuton
314456
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
NYT HUUDAN KOVAA!!!!!
Älä kokeile . PETYT KUMMINKIN:!!!!
Miehesi on ymmärtänyt mitä menetti kun lähti luotasi. Joittenkin vain pitää selvittää se itselleen näin ikävällä tavalla. Teillä voi olla ihana loppuelämä yhdessä ja nyt miehesi osaa arvostaa sinua aivan eri tavalla tästä eteenpäin eikä pidä itsestäänselvyytenä. Jos itse haluat jatkaa niin en näkisi paluulle mitään esteitä. Ylpeys on huono syy olla palaamatta yhteen.
se toki mennä joutaa...Älä vaan ota,älä edes ajattele.Minä tein sen virheen ja lupasin ottaa takaisin.Mies tuli ja siitä viikon päästä entinen /nykyinen akka ilmoitti olevansa 5.llä viikolla raskaana.Olo on kuin jyrän alle jäänyt.Voi saatana,kuka narras ja ketä....
aina,ja jos todella rakastat miestäsi...anna mahdollisuus palata ja anna anteeksi.
Ei ehkä aluksi ole helppoa mutta se kannattaa
pitemmällä aikavälillä.Tsemppiä.
asunut toisen kanssa puoli vuotta ja nyt mietit otatko takaisin???? Hiukan outoa. Kypsymätön mies, jos seilaa naisen luota toisen luo ja taas takaisin. mitäs sille toiselle tekis? Jättääkö varalle, jos haluaiski taas mennä sinne!?
Mietipä.
Kannattaa harkita todella tarkkaan.Mulla itsellä vastaavanlainen tilanne.Tunteita kovastikkin entistä miestä kohtaan ja välimme lämpenivät,mut
ei se mies malttanu pitää näppejään erossa
siitä tyttöystävästään.Anteeksi voi aina antaa ja täytyykin,sillä kuka tahansa voi erehtyä,mut ett
petetään useampaan otteeseen on jo liian paksua.Tietenkään ei saa yleistää..Jospa miehesi on jotain oppinut tämän puolen vuoden aikana.
Varautukaa tekemään kovasti töitä suhteenne eteen jos aiotte palata yksiin.Onnea!!
Ei ole mitaan lakia joka maaraa sinut lattiamatoksi. Tuo huoraava olio saa menna sinne mista tulikin.
Ole aivan varma etta han maksaa lapsiosta kalleimman mukaan, velvollisuuttaan han ei saa livistaa
Jos haluat vielä yrittää, älä missään tapauksessa ota miestä luoksesi. Hän muuttakoon ensin asumaan yksin. Sitten alatte ikään kuin "seurustella". Tapailette kaikessa rauhassa. Tämän lisäksi hakekaa ammattiapua. Teidän on käytävä suhdettanne läpi nyt perusteellisesti. Ettei voi palata entisiin kuvioihin vaan jotain uutta on löydyttävä, ettette kohta olisi taas samassa tilanteessa.
Uusi alku on siis mahdollinen, mutta se vaatii ponnisteluja teiltä molemmilta ja malttia.
sua uudestaan. Koettu on...
ÄLÄ OTA MIESTÄ ASUNTOOSI ASUMAAN!
Mitä jos se nainen on käskenyt ex-miehesi lähteä kälppimään ja nyt mies pitää sinua helppona asuntona?
Sinuna alkaisin korkeintaan seurustelemaan sillä ehdolla, että seurusteluun kuuluu välttämättömänä osana ammattiauttajalla säännöllisesti käyminen. Seurustelussa on sekin hyvä puoli, että lasten elämä ei mene toistamiseen sekaisin, kun ... piti sanoa jos... mies taas lähtee jonkun hameen perään. Anteeksi, mutta miksi ei lähtisi; ei ihminen puolessa vuodessa muutu ja pettää nyt todistettavasti jo (ainakin) toista kertaa; ensin sinua ja nyt sinun kanssasi.
Mieti asiaa myös lasten kannalta; miltä tuntuu, jos isä jättää taas?
Etene siis varoen. Enemmän menee aikaa suhteen korjaamiseen kuin sen rikkomiseen, vaikka anteeksi haluaisikin antaa. Onko miehesi muuten edes pyytänyt anteeksi?
missään tapauksessa, anna mennä edelleen. Hyi kuvottaa jo pelkkä ajatuskin.
Tässä ollaan ja vastaatte niinkuin itsekin mietin.Ajattelen miehen tajunneen ja kasvaneen,mutta onko tarpeeksi? Voinko luottaa ,josko olen hänelle nyt tärkeä,kun vuosi sitten en ollut mitään. Lasten takia olisin valmis yrittämään ,mutta toisaalta taas en.Yksin ei olis vastuuta lasten satuttamisesta.Voinhan keskustella hänen kanssaan vaikken paluuta lupaakaan vaikka tunteet on jo nyt melko kovilla.Töitä suhteen kanssa on tehtävä se on selvä.
Onko enää mahdollista luottaa, vai onko vain ajan kysymys milloin tulee uudestaan puukkoa selkään. Kun on kerran pahasti hajonnut pettämisen vuoksi, niin tietää tasan tarkaan miltä se seuraava kerta tuntuu.
Entä lapset miten he reakoivat jos tilanne uusi, on/of suhde on lapsille henkisesti erittäin raskas. Jos olet saanut elämän rullaamaan heidän kanssaan, niin.....
Mitkä ovat omat tunteet, kysy rehelliseti itseltäsi olisiko suhteesi ex-mieheesi se mitä elämältä haluaisit. Vai voiko tulevaisuus tuoda tullessaan sen vaihtoedon jossa on rakkauden ja kiintymyksen lisäksi luottamus yhteiseen elämiseen.
Vaikea paikka, mieti tarkkaan. Tällä hetkiellä itsestä tuntuu ajatus mahdottomalta että ottaisin ex-vaimoni takaisin. On tyrkännyt sellaiseen helvettiin minut mistä tuntuu mahdottomalta selvitä ja hajoittanut perheen puhtaasti omaa itsekeskeisyyttään.
Voimia sillä sitä tarvitset, oli päätös mitä tahansa.
kannattaa mahdollisuus perheen yhdistymisestä ottaa vakavasti. Uskottomuus on aina uskottoman itsensä valinta ja sillä on jokin syy. Lyhyen ajan kuluttua elämä palautuu entisiin uomiinsa, joten jokin muutos on parisuhteessanne tarpeen. Kehoittaisin sinua ja miestäsi hakeutumaan rohkeasti parisuhdeterapiaan. Ulkopuolisen johdattelemana pääsette keskusteluissanne paremmin oikeisiin asioihin ja oivalluksiin. Miehesi on huomannut, että ei se vaihtamisesta parane ja sen tulisit sinäkin mahdollisesti vuosien kuluttua huomaamaan. Toivotan onnea yhteiselle jatkollenne.
No huh huh..Jotkut sanoi tuossa että mies osaa nyt arvostaa sinua ja muuta kaunista plääpälääpää.
Eiköhän tuo raadollisuudessaan kuitenkin kyse ole siitä,että uusi suhde on puolessa vuodessa kaluttu loppuun, ja osoittautunut vielä suuremmaksi virheeksi mitä edellinen.
Ihan hyvin voi ottaa miehen takaisin, nuolemaan haavojaan omiin hoteisiinsa, jos kerta pettäminen ja jättäminen ei riittänyt.
Ihan hyvin nainen voi kuvitella suurella armollisella rakkaudellaan muuttavan kaiken,antavan anteeksi,ja poispyyhkivänsä väärän.
On vaan aika paljon kuviteltu ihmiseltä. Harva siihen kykenee.
Kokeilla voi ken tuntee tarvitsevansa vielä senkin sortin kasvatusta, itselleen.
Minä en ainakaan.
parhaiten, mutta pystytkö olemaan itsellesi rehellinen?
Tietenkin olisi ihanaa jos saisitte suhteenne toimimaan mutta jotta et vahingoittaisi lapsia, älä ota häntä luoksesi asumaan vaan edetkää hitaasti. Voit suostua yrittämään mutta niin että hän asuu omassa asunnossa ja aloitatte deittailulla. Siinä näet pystyykö hän sitoutumaan sinuun vai tuleeko taas muita mukaan. Se ei myöskään sekoita lapsia niin pahoin kuin että isä tulisi kotiin asumaan ja taas lähtisi (ehkä).
Itse otin mieheni takaisin muutaman kuukauden seikkailujen jälkeen. Meillä on mennyt hyvin mutta ei tämä helppoa ole. Olisin halunnut hänen asuvan omassaan vielä senkin jälkeen kun toisenkanssa lopetti suhteen mutta ei se vain niin mennyt. Tieto että seuraava lähtö on viimeinen on enemmän uhka myös itselle.
Monet ketjuun kirjoittaneet ovat mielestäni olleet oikeassa. Jos haluat yrittää miehesi kanssa, aloita varovasti, pienin askelin. Seurustelu on hyvä tapa luoda uusi suhde välillenne - entiseen ei enää ole paluuta. Luottamuksen rakentaminen vie vuosia - onko miehesi siihen valmis? Jos päätätte jatkaa yhdessä, sinulle tulee vaikeita jaksoja, jolloin tuo toinen suhde raatelee sinua - niistäkin selviät. Uuden suhteen rakentaminen vie aikaa ja siinä on omat ongelmansa - aivan, kuin jos lähdet rakentamaan suhdetta jonkun vieraan kanssa, jolla on eletty elämä takanaan.
Uskon, että onnistuminen on mahdollista, mikäli miehesi suhde oli avioliittonne ensimmäinen pettäminen - rakastuminen. Ikäkausikriisi tai muutoskriisi saa ihmisen toimimaan irrationaalisesti ja uusi rakkaus hullaannuttaa. Rakastuminen kestää korkeintaan kaksi vuotta, sitten alkaa todellisuus - joko suhde kasvaa oikeaksi rakkaudeksi, tai sitten se hiipuu pois. Uuden rakastumisen huumassa puretaan hyvä ja toimiva avioliitto. Kahta voi rakastaa yhtä aikaa. Tiesitkö, että lähes puolet avioeroista ovat ns. turhia ja eroaan katuu kymmenen vuoden päästä puolet miehistä ja kolmasosa naisista?
Me olemme puolisoni kanssa onnistuneet rakentamaan yhteisen elämämme uudelleen pettämisenkin jälkeen - ei se helppoa ollut, ero olisi ollut se helpompi tie. Elämme yhdessä rakkaudesta, emme talon, tavaroiden tai aikuisten lastemme vuoksi. Teillä on vielä kotona olevia lapsiakin - he olisivat todella onnellisia, jos palaisitte yhteen. Edetkää hitaasti, olette rakastaneet toisianne, ei sellainen rakkaus katoa. Onnea yhteiseen elämäänne!
Haluaisin niin mielelläni kuulla myös muiden petettyjen kommenteja.
Kertoiko sinun miehesi syytä pettämiseen?
Me olemme myös vanha pari(avioliittoa takana vuosikymmeniä) ja nyt mies jäi pettämisestä kiinni.
Tuntuu todella katkeralta ja vaikealta tämä tilanne varsinkin kun mies ei halua erota, minä kuitenkin muutin pois yhteisestä kodistamme ja nyt on miettimisen aika mitä sitten jatkossa seuraa..
hyvin sekalaiset tunteet myllertävät mielessä.
Ei puolisoni ole pystynyt kertomaan syytä pettämiseen. Hän vain rakastui sairautensa ja erokriisinsä keskellä apua tarvitsevaan työtoveriinsa. Vuosien ystävyys muuttui vähitellen rakastumiseksi. Puolisoni eli ikäkausikriisiään ja työssä oli suuri muutoskriisi - ajattelen, että nämä ja toisen avuttomuus sokeuttivat. Puolisoni oli liian kiltti ja tyhmä, hän ei ollut varuillaan. Suhteeseen ajauduttiin vähitellen, eikä puolisoni koskaan siitä voinut oikeasti nauttia - syyllisyys oli liian suuri. Valheiden verkosta irti pääsyn mahdollisti vasta tapahtuneesta minulle kertominen. Olen hyväksynyt, etten koskaan saa tietää syytä sille, miksi meille kävi näin.
Puolisoni on vakuuttanut rakastaneensa koko ajan minua. Sitä oli vaikein uskoa. Riitelin kauan itseni kanssa siitä, ettei kahta voi rakastaa yhtä aikaa. Nyt uskon sen. Minua hän rakasti kestävällä rakkaudella, se toinen oli vain ihastumista, empatiaa ja rakastumista rakastumisentunteeseen. Miehesi ei halua erota - ei minun puolisonikaan ollut koskaan edes ajatellut meidän eroavan.
Eropaperit teimme neljän kuukauden päästä kriisin alusta. Minäkin asuin välillä omassa asunnossani. Eihän siitä tullut mitää, emme pystyneet elämään ilman toisiamme. Kun aloin vähitellen palata takaisin suhteeseemme, pelottavinta oli puolisoni rakkaus, joka oli niin haavoittanut - pelkäsin uutta iskua. Nyt ajattelen, että puolisoni hullaantuessa olimme eläneet kolmekymmentä vuotta huikean onnellisina yhdessä - seuraava virhe tällä frekvenssillä olisi sitten, kun olemme 76 v. Ja ehkäpä puolisoni oppi tästä virheestään niin, ettei sitä seuraavaa hullaantumista tule silloinkaan...
Mieti rauhassa. Muista mitä hyvää teillä on ollut suhteessanne. Olette rakastaneet toisianne ja eläneet onnellisen elämän - kannattako se heittää pois yhdestä virheestä? Jos päädytte jäämään avioliittoonne, joudutte käymään kaiken läpi, se on vaikeaa ja raskasta. Olet surullinen, katkera, vihaat ja inhoat miestäsi - nekin tunteet on läpikäytävä, että pystyt taas rakastamaan. Apua kannattaa hakea ammattilaisilta. Lääkkeetkin ovat hyvä väliaikainen apu - niistä pääsee eroon, kun elämä palaa uomiinsa. Uuden suhteen rakentaminen vie vuosia, mutta mielestäni se kannattaa - kun todella rakastaa.
ja äidin helmoista suoraan naisen helmoihin;
- anteeksi nyt vain miehet - milloin miehet pyrkivät selviytymään omassa asunnossaan yksin?
Miehesi tulisi asua joskus yksin,
vaikka te seurustelisittekin.
Enempää mies ei voi vaimoaan loukata kuin olla vieraan naisen kanssa. Vaikka kuin myllertää, niin yritä olla lujana jo itsesi tähden. Se on vaikeaa, mutta itsekunnioitusta pitää ihmisellä olla. Jos ei muut kunnioita, on se itse kunnioitettava. Itsestään kaikki lähtee.
Lapsetkin saavat parisuhteesta hurjan väärän kuvan. Että toinen voi lähtä ja olla vieraan ihmisen kanssa, ja taas palata takasin. Se on vahingollista heille. Lapsille täytyy antaa parisuhteesta terve kuva.
Itse en voisi kuvitella ottavani miestä takaisin, vaikka kuinka rakastaisin häntä. Mies on jo likainen, ja ällöttävä, joten minä en ole hätävara, kun muut jättää, niin mun luo voisi palata. Siihen ei minun itsekunnioitus riitä.
Mutta tämä on minun ajatukseni, sinä teet niinkuin sydämesi sanoo.
Meillä takana kaksi pettämistä ja monta yhteen paluun yritystä, jotka aina päättyvät tappeluun ja siihen että isä pakkaa tavaransa ja lähtee. Selitä siinä sitten lapsille, isä tuli, isä lähti. Se on väärä malli lapsille.
Enkä pysty irtautumaan niistä mielikuvista mitä on tehty sinä aikana kun hän oli täältä poissa ja naisensa kanssa. Kertaakaan ei ole oikeesti muuttanut takasin, vain piti hotellina ja piti kuitenkin hauskaa huoransa kanssa.
SE satuttaa niin paljon etten osaa sanoin sanoa.
Jos aiot ottaa miehen takasin, on sun päätettävä ennen pystytkö elämään sen asian kanssa loppuikäsi, että sulla on petturi kattosi alla, vierelläsi vuoteessa. Silloin ei merkinnyt sinä, ei lapset hänelle mitään, vaan se toinen nainen oli teitä tärkeämpi.
Ajattele ja mieti, palaatko tietäsi tavallaan taaksepäin, kun nyt olet kulkenut vaikeaa polkua yksin lastesi kanssa.
Niin minäkin itken itseni uneen ikävästä, mutta sisällä on suuri annos katkeruutta ja vihaa.
En ole vieläkään itse täysin vakuuttunut siitä ettenkö joskus ottaisi sitä miestä takaisin, mutta siinä vaiheessa on oltava näyttöjä siitä, että me!! olemme hänen perheensä. Ja että hän oikeasti haluaa meidät!! Ja että SE suhde on loppu. Ja että se ihminen joka jätti meidät sen toisen naisen takia, sitä ei ole enää olemassa, vaan muuttunut ihminen.
Mutta kuitenkin olen jo huomannut, että kun suljen oven takanani, edessäni aukeaa toinen, tajusitko mitä tarkoitin. Ja se aurinko näytti paistavan siellä toisen oven takana...
Älä ota ainakaan suoraa asumaan, vaan tee niinkuin edellä sanottiin, aloita seurustelusta, se on vaikeaa, mutta ei erokaan ole helppo, vaikka edellä muuta sanottiinkin.
Ja muista, että vaikka saat mitä neuvoja, kuuntele itseäsi, sillä kyseessä on sinun ja lastesi elämä, te olette silloin ykkösiä, ei se mies. Nyt sun on pakko olla itsekäs.
Ja kuuntele sekä järkeäsi ja sydäntäsi, ne puhuu molemmat omaa kieltään.
Jos haluat jatkaa aiheesta s-postilla, voin laittaa osoitteen.
siihen, että asuvat yksinkin välillä. Jos mies ei selviä yksin, niin mikä mies se sellainen on?
sekö tekee ihmiset avuttomiksi ja riippuvaisiksi?
Yksinolo tekee ihmisille hyvää, ja jos rakastaa toista, niin mahdollistaa myös omalla toiminnallaan sen, ettei ryhdy omassa riippuvuudessaan sen enempää kynnysmatoksi kuin pelastajaksikaan, vaan luovuttaa jossain vaiheessa vastuun aikuiselle itselleen.
Naiset ovat kummallisia hyysäreitä silloin kun heidän ei pitäisi olla sitä yhtään.
Onko sinua petetty? Millaisessa parisuhteessa elät? Mikä on terveen parisuhteen kuva? Sekö, että virhe on korjaamaton ja paska pettäjä ulos? Tietysti se on se helpoin ratkaisu, ei tarvitse kohdata kipeitä ongelmia, vaan voi etsiä uuden rakastetun, jonka sitten ongelman tullessa voi heittää pihalle...
Mielestäni meillä aikuiset lapsemme oppivat kriisistämme, että vaikeuksissa täytyy ja saa hakea apua. Jokainen tekee virheitä, myös heidän vanhempansa - kriisimme syitä emme ole heidän kanssaan analysoineet, fiksuina ovat arvanneet asian oikean laidan. Lapsemme ja lähipiirimme ovat myös nähneet, että parisuhteen voi todella vaikeankin kriisin jälkeen onnistuen rakentaa uudelleen. Jospa lapsemme osaisivat hoitaa parisuhdettaan oikein ja kriisin kohdatessaan ei heillä ensimmäinen ja se ainoa ratkaisu olisi ero.
Suhde oli pitkä 25v,mutta mies sanoi sen tulleen arkiseksi.Rakastui ja sit ei voinu edes yrittää korjata mitään.Toisen ajatuksia ei voi arvata jos ei puhu ennenkuin on myöhäistä. Olisin silloin heti halunnut yrittää korjata liittoa,mutta hän ei voinut luvata mitään.Nyt kun olen päässyt jaloilleni niin pelottaa miten voin ruveta taas uudestaan työstämään.Tiedän pärjääväni ilman häntä,mutta jossain on vielä tunteita.Lapsille olisi parasta jos onnistuisimme korjaamaan suhteeen,mutta jos emme niin se olisi huonompi tilanne kuin nyt.
Jos laittaisit osoitteesi niin voisin kirjoitella.
Niin, lupasin laittaa ton meili os. eli [email protected].
Sun tarinasi on ihan sama kuin omani, jos haluat kirjoittaa, saa laittaa postia.
Mies on tehnyt niin paljon vaaraa ettei sita voi enaa korjata. On asioita joita yksinkertaisesti ei saa tekemattomiksi, kuten Luojan ja seurakunnan edessa antama lupaus.
Minulla on sama asia mietittäväni. En ole antanut lupauksia muusta kuin siitä, että olen valmis seurustelemaan ja katsomaan, voisiko meidän suhteestamme vielä tulla jotain. Mies muuttaa omaan asuntoon riittävän pitkäksi ajaksi. Pariterapiaan olemme myös menossa. Aika näyttää miten menee, oma elämäni sujuisi hyvin yksinkin eteenpäin lasten kanssa, mutta silti haluan antaa meille vielä mahdollisuuden. Lapsia en halua enempää sekoittaa, joten siksikään en ole edes harkinnut ottavani miestä suoraan kotiin. Tuskin mies itsekään on vielä riittävän varma siitä mitä haluaa, joten tuo yksinelo selvittää asiaa varmasti hyvin. Ehkä puolen vuoden kuluttua tiedämme paremmin, jatkammeko yksin vai yhdessä. Tsemppiä teillekin, mutta tosiaan miehesi olisi asuttava riittävän kauan yksin. Älä tee sitä virhettä, että ottaisit suoraan kotiin.
termi "ottaa".
Ja kertokaa se miehellenne että olette ymmärtäneet sen. että ette voi ottaa mitään eikä hän voi ottaa mitään tai ketään. Jolloin suhtautumisenne voisi auttaa tilanteessa molempia. Itsenäistymään ja suhteella olisi jotain pohjaa jatkuakseen tai sitten ei.