Miehet valittavat usein kun vaimo/tyttöystävä ei halua seksiä.
Mutta entä kun asia onkin toisinpäin?
Näin meillä,valitettavasti.
Olemme olleet yhdessä kohta kaksi vuotta,vielä viime kesä oli onnellista aikaa seksin suhteen,vähintään 3-5 kertaa viikko.
Pikkuhiljaa homma rupesi hiipumaan,tällä hetkellä touhuamme noin kerran kahdessa-kolmessa viikossa.Mielestäni se on kyllä todellakin liian vähän,varsinkin näin lyhyen yhdessäolon jälkeen.Kauhukuvia näen siitä,mitä tämä on parin vuoden kuluttua...
Ja vielä,ennen mieheni halusi todellakin seksiä,häneltä tuli aloite aika usein,mutta nykyään se olen minä,joka joutuu pyytämään jotta saiskos...
Mieheni saattaa vielä sanoa että oli pakko kun kinusin,eli hänen omasta halustaan emme rakastele.Ei tee kovin hyvää itsetunnolle,kun tietää,että mies halusi vain olla mulle mieliksi ja sen vuoksi suostui seksiin.
Joskus on tehnyt mieli kokeilla,kauanko kuluisi aikaa ennenkuin rakastelisimme jos en pyytäisi.Ei ole vain vielä kantti kestänyt odottaa niin kauan...
Fyysisiä ongelmia miehelläni ei ole,emme riitele pahemmin eikä muita ongelmia muutenkaan ole.Eli kaikki on korvien välissä.Mutta minun vai mieheni?
Tunnen suunattoman huonoa omaatuntoa siitä kun valitan,olin ennen nykyistä miestäni todella kamalassa suhteessa,ja nyt kun kaikki muu menee erinomaisesti,tuntuu,etten saisi valittaa.
En vain voi sille mitään että itsetuntoni on nollassa kun tiedän,ettei oma mieheni tunne vetoa minua kohtaan.En voisi kuvitellakkaan pettäväni häntä,mutta jotain apua asiaan kaipaisin...
Mutta entä kun asia onkin toisinpäin?
Näin meillä,valitettavasti.
Olemme olleet yhdessä kohta kaksi vuotta,vielä viime kesä oli onnellista aikaa seksin suhteen,vähintään 3-5 kertaa viikko.
Pikkuhiljaa homma rupesi hiipumaan,tällä hetkellä touhuamme noin kerran kahdessa-kolmessa viikossa.Mielestäni se on kyllä todellakin liian vähän,varsinkin näin lyhyen yhdessäolon jälkeen.Kauhukuvia näen siitä,mitä tämä on parin vuoden kuluttua...
Ja vielä,ennen mieheni halusi todellakin seksiä,häneltä tuli aloite aika usein,mutta nykyään se olen minä,joka joutuu pyytämään jotta saiskos...
Mieheni saattaa vielä sanoa että oli pakko kun kinusin,eli hänen omasta halustaan emme rakastele.Ei tee kovin hyvää itsetunnolle,kun tietää,että mies halusi vain olla mulle mieliksi ja sen vuoksi suostui seksiin.
Joskus on tehnyt mieli kokeilla,kauanko kuluisi aikaa ennenkuin rakastelisimme jos en pyytäisi.Ei ole vain vielä kantti kestänyt odottaa niin kauan...
Fyysisiä ongelmia miehelläni ei ole,emme riitele pahemmin eikä muita ongelmia muutenkaan ole.Eli kaikki on korvien välissä.Mutta minun vai mieheni?
Tunnen suunattoman huonoa omaatuntoa siitä kun valitan,olin ennen nykyistä miestäni todella kamalassa suhteessa,ja nyt kun kaikki muu menee erinomaisesti,tuntuu,etten saisi valittaa.
En vain voi sille mitään että itsetuntoni on nollassa kun tiedän,ettei oma mieheni tunne vetoa minua kohtaan.En voisi kuvitellakkaan pettäväni häntä,mutta jotain apua asiaan kaipaisin...
Vastaukset 38
Vanhimmat
Juu, ongelma on vaiettu, siitä ei puhuta. Sitten kun otat puheeksi, saat neuvoksi että pukeudu seksikkääseen alusasuun, valmista upea kynttiläillainen, viettele miehesi, käy kampaajalla ja kosmetologilla, uudista vaatekaappisi jne .. samoja neuvoja ei vaan koskaan sanota miehelle, jos nainen ei halua..
Meillä oli sama ongelma. Avioliittoa yhteiseloa oli eletty n. 2.5 vuotta kun muutimme ja se aiheutti muutoksia ja ongelmiakin koko perheelle, lapsilleni myös, sopeutumisessa uuteen jne. Ja samaan aikaan mies muuttui, seksi harveni ja sitä sai kun oikein kinusin ja olin ollut kiltti. Se oli ikään kuin palkinto häneltä, tai myönnytys. Sitä oli parin kuukauden välein ja sitä kesti 1-1½ v.
Pikkuhiljaa seksi harveni. Ja erään kerran koin itseni hyväksikäytetyksi, tilanne oli minulle nöyryyttävä. Tuli riita, suutuin. Sanoin, että älä ikinä tee noin. Ei hän tehnyt, eikä mitään muutakaan. Siihen loppui meidän seksi. Kuin seinään. Ei mitään enää. Eikä pahinta ollut itse aktin loppuminen vaan se, että koko suhteen seksuaalisuus katosi. Ei enää pikku suudelmia, hyväilyjä, ihoa kihelmöivää läheisyyttä. Lämpöä ja hellyyttä kyllä, mutta en ollut hänelle nainen, naisellinen, seksuaalinen olento eikä hän itsekään enää ollut sitä. Hän kielsi sen. Vika oli kuulemma minussa. Olin "selkä seinää vasten": teinpä niin tai näin, tein aina kuitenkin väärin ja se vei seksin paluun kauemmaksi. Hän ehdollisti.
Hain apua itselleni. Terapiassa istuessa ja mielialääkkeitä syödessä mietin: mitä hittoa minä tässä teen? Ei minulla ole ongelmia oman seksuaalisuuteni kanssa, olen vain ahdistunut, kun mies ei ole huolinut minua vuosikausiin!
Apua yhdessäkin haettiin, ei ainakaan minulle mitään ollut eikä meillekään, vaikka mies olisikin ollut tyytyväinen. Mutta seksiä ei ollut. Ei "seissyt", ei halunnut.
Puhui kyllä kauniita, mutta mitään ei tapahtunut. Minä olin sitä ja tätä niinkuin piti, ei auttanut.
Ja silloin alussa siis seksielämämme oli todella vilkasta, nautittavaa, hyvää - niin hän itsekin sanoi.
Meille kävi niin, että ajauduttiin asumuseroon ja tekosyynä siihen oli jotakin ihan muuta. Hän ei uskonut, että minun huono käytökseni todellakin voi johtua seksittömyydestä! Mutta sehän on sama asia kuin elää rakkaudettomassa liitossa ja siinä minä olin, 4-5 vuotta!!!!!
Eron jälkeen olen tajunnut, että hänellä oli jossain vaiheessa liittomme loppuaikaa jonkinlainen suhde tai ainakin kiinnostus toiseen naiseen.
Olen myös tajunnut, että hän halusi erota. Hän lakkasi rakastamasta minua. Jostain luin, että jos teot ja sanat ovat ristiriidassa, luota tekoihin, eleisiin. Puheissaan mies oli kaunis, teoissaan hän ei rakastanut minua. Minä hölmö uskoin puheita.
Hän ei vain voinut toimia suoraan, sanoa että nyt tämä on loppu, vaan toimi omalla tavallaan eli ajoi sen suhteen seksittömyyden kautta eroon. Niin hän lopetti edellisenkin suhteensa. Laukaisevat tekijät olivat vain erit kuin meillä.
Rakkauteen ja parisuhteeseen kuuluu seksi. Jos se loppuu, on koko suhdekin loppu. Luota sinä tekoihin. Älä odota vuosikausia niinkuin minä tein. Vika ei ole sinun, ongelma on miehesi.
Kyllä se itsetuntoa ja omaa naiseutta nakertaa ja pahasti, kun joka päivä tulee hylätyksi sen ihmisen taholta jota rakastaa.
Eron jälkeen "testasin" ja voi pojat, flaksi kävi ja seksi maistui .. miltä nyt irtoseksi maistuu mutta kuitenkin...
Nyt on uusi suhde. Ainakaan vielä ei ole jumissa sillä alueella enkä jaksa uskoa että olisikaan. On ns. normaali mies, jolla on ns. normaalin miehen tarpeet.
Exällä oli verenpaine- ja kolesterolilääkeet ja lisäksi hän ei kertomansa mukaan saanut lapsia. Ei hänellä niitä ollutkaan, minulla oli. Hänellä ei myöskään ollut yö- tai aamustondiksia. On uskomatonta, että tällä nykyisellä miehellä on!!! eli "vehkeet" toimii fyysisesti ja homma on kunnossa korvien välissä.
Tilanne teillä on hankala, sillä me haimme apua Sexposta ja minä koin käynnin lähes nöyryyttävänä. Samoin sen hyväilyharjoitusohjelman, jonka saimme... Eli en voi edes omakohtaisesti kehoittaa hakea apua koska itse koin ettei sitä mistään saanut, näin päin oleva ongelma on harvinaisempi. vaikka emme ole ainoita.
Ainoa neuvoni on: älä odotuta. Usko tekoihin, elekieleen. Älä sanoihin, jos ne ovat ristiriidassa tekojen kanssa.
Jep, oisko yleinen ongelma? Meilläkin sama juttu, seksi on enää liian harvoin. Miestä ehkä haluttais jos pukeuduisin "seksikkäästä" ja yrittäisin kovasti mielyttää häntä kaikin tavoin..
Miksi muuten naiset aina pitäisi yrittää olla "erikoisia", siis pitsihousut ym. epämukavaa. Tulee semmoinen olo että ois joku palvelija..
Miks ei tavallinen, siisti nainen sytytä miehiä?
Ja miksi vain miestä aina pitää mielyttää...
Niih, ei ole tilanteesi uniikki.
Meilläkin on ongelmana miehen haluttomuus.
Pakko myöntää että se tosiaan syö naista, PALJON.
Ei ole ihan helppo homma tajuta että toista ei yksinkertaisesti kiinnosta.
Pahinta tilanteessa on se että TIEDÄN mieheni harrastavan kuitenkin masturbaatiota, eli ongelma ei ole se etteikö hänelläkin olisi tarpeita.. Valitettavasti ne tarpeet eivät kohdistu minuun.
Toivottavasti teillä ei ole samanlaista tilannetta, tämä nimittäin vie loputkin itsetunnosta. Eikä sen kohottamiseen auta edes se että tiedän eräiden muiden miesten haluavan minua, se ei ole sama asia.
Vaimoa kiihottaa silittäminen, haliminen jne. Minusta ne tuntuu myös hyvältä, mutta lähinnä väsyttävällä tavalla. Ei kiihota. Minua kiihottaa sukuelinten koskettelu, suuseksi jne. Eli esileikkien tarve ei kohtaa. Vaimo silittelee - minä nukahdan, minä kosken rintoihin/pimpsaan vaimo sanoo että älä lääpi. Siitä seuraa että rakastellaan kun kummallakin on himot siinä vaiheessa ettei esileikkejä tarvita, eli harvoin.
Että näin.
En tiedä oliko loppukaneettisi ("toivottavasti teillä ei ole samanlaista tilannetta, tämä nimittäin vie loputkin itsetunnosta) mulle vai jutun aiheen aloittajalle, kerron kuitenkin että tämä mies, joka ei halunnut seksiä kanssani.. seksielämämmehän oli alkuun vilkasta ja hyvää, noin 2,5 v, sitten se hiipui n. 1½ v, ja sitten loppui kokonaan, IHAN KOKONAAN!! JA aivan kaikki! Ja sitä olotilaa kesti noin 4 vuotta. Ehkä vähän enemmän. Me erosimme.
Mies teki asian aika vittumaisesti. Puhui kauniita "ehkä me vielä palaamme yhteen, eihän tämä (asumusero) ole lopullista, onhan tässä (eron eka vaihe) ½ vuotta harkinta-aikaa, katsotaan loman jälkeen..." jne. Vaikka minä pyysin, että ole rehellinen, jos tämä on ohi ja loppu, niin sano se, se sattuu mutta on parempi kuin vedättäminen jne jne.
Ja koko ajan hän tapaili toista naista. Ja erota hän kait oli halunnut jo silloin heti, kun mielenkiinto seksiin minun kanssani alkoi hiipua, mutta odotti, että minä lähden. Ja syyksi sitten selitteli kaikenlaista muuta, että minä käytökselläni vein rakkauden pois..?!! Tottakai huusin, kun vuosikausiin ei rakastanut, välittänyt ei koskenut, mutta puhui kyllä kauniita = paskaa.
Siis: jos sanat ja teot ovat ristiriidassa, uskokaa tekoja, älkää puhetta. On helppo puhua kauniita, mutta vaikeampi valehdella tekojen tasolla.
Oli lohdullista kuulla naisen kirjoittavan miten seksuaalisesti torjutuksi tuleminen nakertaa itsetuntoa. Meillä on sama ongelma niin päin, että vaimo torjuu 95 % aloitteistani. Hellyyden osoituksia hän ei puoleltani siedä, ei edes ohimennen hyväilyjä. Seksiä meillä on ollut tänä vuonna noin 3 kk välein eikä hän silloinkaan kovin kiinnostuneelta vaikuta.
Olimme parisuhdekurssilla (jonne suostumista hän nyt katkerasti katuu) ja siellä teimme kotitehtävänä listan parisuhteen asioista joista olemme samaa tai eri mieltä. Järkytyin kun hän esitti, että seksi on hänen puoleltaan palkinto minulle jostakin hyvästä. Toinen hyväksyttävä motiivi on kuulemma lapsenteko.
Tiedän, että vaimoni on saanut ankaran seksuualikielteisen kasvatuksen ja olen sen tähden koettanut ymmärtää häntä. En vain tiedä miten pitkään jaksan elää ilman rakkautta olevassa suhteessa. Hän ei edes näyttele olevansa
minusta kiinnostunut. Usein hän uhkaa avioerolla mutta en tiedä miten tosissaan hän oikeasti on.
Hänelle tärkein asia maailmassa on toisella kymmenellä oleva poikamme ja minulle ei näytä jäävän yhtään tilaa. Minun ja pojan suhteessa ei mielestäni ole ongelmia. Poika on samaa mieltä ja hän on huolissaan siitä, että vaimoni kohtelee minua huonosti. Vaimoni on tehnyt minulle jonkin kerran myös fyysistä väkivaltaa.
Muutama vuosi sitten seksielämämme yllättäen puhkesi kukkaan ja vaimoni yhtä yllättäen hankki uusia alusvaatteita. Sehän sopi minulle paremmin kun hyvin mutta sitä kesti vain noin vuoden. Samoihin aikoihin vaimoni tutustui työsään nuoreen mieheen, joka on työssään aika riippuvainen vaimostani. En kuitenkaan usko heillä olevan tai edes olleen suhdetta. Mutta voisiko tuo (olematon ?) suhde vaikuttaa vielä?
Rakastan ja kaipaan vaimoani mutta en tiedä miten pääsisin hänen lähelleen. Onko hyviä neuvoja?
Meillä on ihan sama juttu. Minä olen romantikko, enkä pidä mistään riettaasta. Mieheni taas haluaa nuolla minua ja se taas tappaa minulta kiihkon. Esileikkimme eivät osu yhteen, hän ei ymmärrä minua sängyssä enkä minä häntä. Luulenpa että tämä on se suurin syy seksihaluttomuuteen. Minua ei ainakaan enää haluta yhtään, kun jo etukäteen saa pelätä että mies tunkee naamansa jalkojeni väliin!
Olen kanssasi samaa mieltä. Jos seksi loppuu, niin loppuu koko suhde! Pitkään kuitenkin jaksoit katella. Itse en kattoisi omalla kohdallani edes kahta kuukautta! Kyllä suhteessa seksiä pitää olla. Jos ei ole, voi nostaa kytkintä. Ilman sen kummenpia omantunnon tuskia. Jos ei toisella mieli tee, niin menkööt sitten itteensä, tai hankkikoot sellasen suhteen, missä seksiä ei harrasteta!
Vähän sama vika rahikaisella...
Olen päätellyt, että haluttomuus johtuu pääosin muista asioista kuin itsestäni.
Ehkä miehelläsi on ongelmia töissä, kova kiire, paljon tekemistä (tai huono omatunto asioista joita pitäisi tehdä muttei saa aikaiseksi), ehkä hän nukkuu huonosti tai liian vähän ja on väsynyt. voisi tietysti myös olla, että hänellä on fyysisiä vaivoja (päänsärkyä, selkäkipua, kramppeja...) tai hänellä on suorituspaineita seksin suhteen.
Jos itselläni on "seksiinkyllästymiskausi" minua ärsyttää hellyyden puute (ka, se pussaa, siis se haluaa panna). Kuitenkin haluaisin olla mieliksi vaikkei itseni tekisi mieli, ja silloin on vaikea kiihottua. Haluaisin kuitenkin tietysti olla heti kostea ja halukas, jottei kumppanini turhautuisi ("etkö halua minua enää")ja väkisinhän siitä ei mitään tule. Sitten sitä koittaa vältellä niitä tilanteita, ettei tulisi "suorittamisen" makua ja pettymyksiä.
Seksin kun pitäisi alkaa luonnollisesti siitä kun toisen läsnäolo ja kosketus saavat väreitä aikaan, ei sillä tavalla, että vaan toivoo nukkumaan menessä ettei toinen alkais lääppimään.
Alkuhuuman jälkeen tulee tämä tilanne lähes jokaiseen suhteeseen. Siksi pitäisi opetella puhumaan kaikista asioista joka päivä ja saada kaikki erimielisyydet ja mieltä painavat asiat selviksi kummallekin.
Muuten joudutaan siihen tilanteeseen, johon eka liittoni päättyi, ei enää osata puhua vaan ollaan joko hiljaa tai riidellään tyhjänpäiväisistä jutuista, joiden alkua ei enää muisteta. Siinä ei paljoa enää seksikään jaksa kiinnostaa, koska sen pitää olla piste hyvän olon päälle.
Jos ei opi juttelemaan asioita selviksi joka päivä, alkavat asiat kasautua ja pienistä puroista tulee sellainen joki, josta ei pääse yli. Ei me koskaan opita toista ihan kokonaan tuntemaan, emmekä opi täydellisesti puhumaan samaa kieltä.
Siis suhdetta pitää hoitaa joka päivä ja rakentaa se uudelleen. Muuten rakkaus katoaa ja tunteet häviävät ja kaikki muuttuu arkirutiiniksi. Siis pitää osata puhua ja pussata joka päivä!
Yksi tapa on listata suhteen plussat ja miinukset ja käydä ne läpi yhdessä. Siitä voi sitten yrittää alkaa rakentaa suhdetta uudelleen. Sitähän pitää muutenkin rakentaa joka päivä.
Juttelin miesystäväni kanssa aiheesta. Eli tästä, kun suhteessa ei ole seksiä ja mitä tehdä, noin yleisellä tasolla.
Mies tuumasi, että jos kahteen viikkoon ei ole ollut seksiä, niin jo siinä vaiheessa voi miettiä mikä on vialla.
Ja jos toisen kosketus ei sytytä, niin silloin vika on kokonaan jossain muualla, ei siinä että että seksiä ei ole, vaan siinä että sitä ei ole koska vika on jossain muualla.
olen seurustellut nykyisen tyttöystäväni kanssa hieman yli kolme vuotta. seurustelun alussa seksielämä oli hyvinkin vilkasta. melkeinpä joka päivä jonkinlaista sekstailua: yhdyntää, suuseksiä, käsipeliä. ja sen muistan, että melkein joka kerta kun menimme yhdessä saunaan, niin jotain tapahtui.
no pikkuhiljaa asiat muuttuivat. olemme eronneet ja palaneet yhteen pari kertaa tuon kolmen vuoden aikana. seksielämä on ollut vilkasta aina yhteenpalamisen jälkeen, mutta alannut siitä taas pikkuhiljaa hiipumaan. toisen seurusteluvuoden aikana harrastimme noin pari kertaa kuussa (!) seksiä, joka on aivan liian vähän minulle! hän valitti aina pääsärystä, kun ehdotin (yllätys!) aloitteen teko oli siirtynyt ainoastaan minulle. nyt tyttöystäväni on lopettanut pillereiden syönnin kokonaan, ja kondomeja ei olla hankittu. en todellakaan muista, koska olisimme harrastaneet seksiä viimeksi. mahtaisikohan olla alkukesästä? no joskus alkukesän ja keskikesän paikkeilla. voitte varmaankin kuvitella millaisessa puutteessa elän. näiden selibaattikuukausien aikana tyttöystäväni on muuttunut minulle henkisesti niin kuin siskoksi. eli en halua hänelle mitään pahaa tapahtuvan ym. ja tunteeni ovat niin sekaisin, että rakasteluajatuskin hänen kanssaan tuntuisi sillä tavalla väärältä. pettäminen ei tulisi kuuloonkaan. en tiedä kuinka kauan enää jaksan tätä...
Tuntuu paskalta sanoa, mutta tottahan se on. Siis, että onneksi muillakin on sama ongelma. Helpottavaa viestienne lukeminen oli nimenomaan siksi, että ymmärrän, etteivät kaikki asiat aina ole niin hemmetin yksselitteisiä. No en tiedä... Tajuan, että vaikka en saa kaipaamaani kiihkeyttä mieheltä, ei se tarkoita, että suhteemme välttämättä tarvitsisi kaatua tähän... Puhumme asioista (mekin) paljon, mutta miksi silti tuntuu, että liian vähän? Ehkä tämä tästä. En usko muuten-niin-upean-suhteen voivan kaatua nimenomaan tähän juttuun... Vaan voi luoja kuinka kaipaankaan sitä himoa Hänen silmissään :(
Minusta tuntuu siltä että nainen ei osaa.
Jos nainen vaihtelisi asentoja ja koittaisi saada
"kovaksi" niin kyllä mies nauttisi seksistä ja avioliitto pysyisi tasapainoisena, ja oltas seksissä kaks kertaa viikossa. tai enemmänkin.
Mutta nainen ei tiedä miehen tunteita. Vaan luulee että mies ei enää rakasta. Mutta syy on naisessa kun ei ymmärrä "kovettaa" miehen alapäätä.
Eikä vaihda asentoja, mies tykkäisi siitä jos nainen "ratsastaisi" Mutta nainen ei ymmärrä, ja sitten syyttelee miestä kun mies ei halua.
tottakait kaikki ongelmat mitkä liittyy siihen että suhteessa mies ei halua seksiä yhtä paljon kuin nainen johtuu siitä, että nainen ei vaan osaa hommiaan! Hienoa! Niinhän se menee! Onnea vaan sullekin sovinisti!
Hei Nenni!
Kiitos kirjeestä. Mutta miksette te naiset opettele seksiä, niin että mies pysyisi seksikkäänä.
Lukekaa ja oppikaa, mistä mies tykkää.
Ja jos se ei auta.
Niin sitten mies on "kylmäkala" jolla ei tee mitään.
Mitäs nainen haluaisi mieheltä, että nainen pysyisi seksikkäänä, eikä tulisi kylmäksi.
olisi hyvä tietää.
Suhteissa, niinkuin omassani, jossa nainen ja mies tuntevat toisensa todella hyvin, ei mielestäni seksin vähäisyyteen liity mitenkään se, että jompikumpi ei yhtäkkiä osaisi. Toisen mieltymykset on varmasti tutut. Yllätyksellisyyttä seksiin voi olla yllättävän vaikea hakea, varsinkin jos ei kumpikaan halua pientä leikkimielistä kokeilua enempää esim. näitä piiska- ym. leikkejä. Me keskustelimme viime yönä miehen kanssa jälleen asioista, ja aamulla seksi maistui hänellekin pitkästä aikaa oikein kunnolla. Nice :)
Minusta tuntuu siltä ettei nainen oikein ymmärrä miestä.
Nainen luulee että jos mieson innokas katselemaan
alaston kuvia, niin se ei tykkää hänestä vaan katselee muita.
Ei se ole niin vaan, mies sillä tavalla virittää itseänsä vaimonsa kanssa parempaan seksiin ja pitää seksihaluja kunnossa.
Se on luotu niin että mies saa halut katsomisesta
ja nainen koskettelemisesta.
Niina koita ymmärtää miestäs. että jos hän katselee muita tai muiden kuvia, ei se tarkoita uskottomuutta, van seksihalujen virittämistä omaa vaimoa kohtaan.
on varmasti naisia, jotka makaavat kuin lahnat, että hoida nyt hommasi jotta pääsen pois. Mutta suurin osa varmasti aidosti haluaisi tietää miehenkin toiveet. Itse olen opetellut tekemään niitä asioita mistä hän tykkää. Olemme yhdessä kokeilleet eri asentoja, löytäneet niistä ne parhaat. Olemme avoimesti puhuneet seksistä. Nyt vaan on niin, että hän on työtön, ja on ahdistunut siitä. Olemme muuttaneet uudelle paikkakunnalle, hän ei tahdo löytää tekemistä, kun olen itse töissä. Hän ei halua seksiä, minulla taas on joku aivan uskomaton aikakausi meneillään.... haluan koko ajan. Halut eivät kohtaa. En ole heittämässä miestäni pois, haluan vain hänen haluavan minua.
Noh, eniten siis mielipiteessäsi ärsytti se että meissä naisissa se vika on....ei miehissä. Ei se ainakaan tässä suhteessa niin ole. Voisi sanoa että olosuhteissa. Mutta kun olemme nuoria, niin tämä vähän syö....
Nainen haluaa huomiota... haluaa huomionosoituksia. Haluaa romantiikkaa... Haluaa puhua. Eikä halua että mies painostaa.
Mielestäni melkein kaikesta seksiin liittyvästä voi tehdä sellaista jotta nainenkin nauttisi. Esimerkiksi tarkoitan sitä että jotkut naiset eivät tykkää suuseksistä. No, miksi sitä ei voi aloittaa varovasti, vähän kerrallaan, totutellen, naisen ehdoilla. Nätisti, ei rivosti. Se on kerrassaan loistavaa sitten kun siitä nauttii. Se, että mies rivosti menee vaan nuolemaan saa kyllä vastentahtoisen naisen vielä vastentahtoisemmaksi....
Siinähän sitä...
Olen vähän sitä mieltä,että jokainen nainen joka HALUAISI OIKEASTI olla aktiivinen sängyssä,on opetellut kaiken maailman niksit miestä miellyttääkseen...Mä olen ainakin lukenut suurinpiirtein kaiken alan kirjallisuuden ja artikkelit ja soveltanut kaikkea käytännössä.
Tottakai haluan olla itsekin hyvä sängyssä,kerran pidän seksistä.En ole vain se ottava osapuoli.
Mutta minkäs teet kun mies ei vain osaa arvostaa naisen taitoa,eikä halua vaikka tekisit mitä...
Luulen(HUOM!Vain luulen!)että ne taitamattomat naiset on niitä,jotka eivät ole kovin kamalasti seksistä kiinnostuneita.
Muistan kuinka pahana pidin kun 3-5 avioliito vuoden jälkeen koin ettei mieheni ollut innostunut seksiin.
No vireys on palannut takaisin, joskus olen itse kokennut pitkiäkin haluttomuuden jaksoja.
Ajattelen jos mies on haluton hän voi olla väsynyt, huolia, masennusta jne.vasta viimeisenä mahdollisuutena ajattelen ettei hän ole seksuaalisesti kiinnostunut puolisostaan tai että olisi lakannut rakastamasta häntä.
Ja kuten edellä sanoin AJATTELEN näin, mutta kun tunteet saavat AJATELLA silloin kun ongelma on omalla kohdalla, olen varma ettei mies rakasta enään tai en ole eroottisesti haluttava.
Tiedän vain pitkästä kokemuksesta sen että rakastelu halut seilaavat kuin laivat, ne tulevat ja menevät. Harvemmin sattuu molemmille se seksuaalisesti aktiivi kausi yhtäaikaisesti! Ikävää mutta totta, Olemme eri laivat, seilaamme eri aikatauluilla :)
Niin, itselläni meni pari viikkoa sitten välit poikki.. yksinkertaisesti siitä syystä että seksittömyyttä on jatkunut puoli vuotta. Se oli minulle liikaa ja kohteliaasti sanoin haluavani olla vain ystävä.
Ja mitä tapahtuikaan
Mies itkee minua takaisin.. sanoo että rakastaa (jota todella tarkoittaakin) Nyt kun olemme kavereita, hän haluaa minua, jatkuvasti.
No, meillä on seksisuhde, miettikää. Parilla jolla meni seksittömyyden vuoksi välit poikki. Nyt mies tekee aina aloitteen ja pyytää minua palaamaan. Lupaa muuttua jne.
Joka ilta hän hemmottelee kukilla, soittelee, jopa yöllä soittaa itkien kuinka kaipaa minua.
En ymmärrä, kysyin häneltä asiaa että miksi nyt... hän vastaa ettei tajunnut mitä hänellä oli, että seksihalut vain katosivat (syytä hän ei osaa sanoa) eikä hän voinut väkisinkään harrastaa..
Niin.. mutta en minä tiedä palaanko hänen luokseen enää. Jatkuva stressi ja itseinho kuolettivat sen rakkauden joka meillä jo oli. Silti.. välitän hänestä aivan hirveästi. Mielestäni se ei silti ole reilua seurustella "välittämisen" vuoksi, varsinkaan jos toinen tosissaan rakastaa..
En tiedä mitä tehdä...
Omat tunteet on kuin pyörremyrskyssä.
Kun ero tuli, mies muuttui sellaiseksi kuin olen vuoden ajan toivonut.. ja nyt en enää rakastakaan häntä..
Ehkä muutos tuli liian myöhään...
Älä usko tähän " Lupaa muuttua jne", Voit vain toivoa ja edes auttaa jos mahdollista, että miehessäsi olisi pysyviä muutoksia jos aiotte jatkaa.
Mutta jos hän nyt vasta suhteenne katkettua huomasi mitä oli menettänyt,parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Mutta, jos se on miehesi ainut tapa huomata asiat, sanoisin että suhteenne tulisi olemaan vaikea.
Mies pistää parastaan saadakseen sinut takaisin, jos palaat, palaa sitten vasta kun hänen käytöksensä on lähempänä normaalia. Mietin juuri nyt eniten sitä, oletteko kuitenkaan toisillenne sopiva pari? Seuraa omia tuntojasi rauhassa, vaikka mies ikävöi älä anna sen vaikuttaa päätökseesi.Tilanteesi on vaikea, mutta aika valaisee sen.
.. en ole todellakaan antanut myöden päätöksessäni. En ole koskaan uskonut siihen että mies/ihminen pystyy muuttumaan tuosta noin vain.Olen oppinut 2:sta suhteesta (ensimmäinen oli 3,5 vuotta, toinen tämä vuoden pituinen) ettei lupauksista huolimatta mikään muutu. Tilanne vain on tosiaan vaikea kun kuitenkin on tunteita vielä.
Olen tosin jo melkein varma ettemme tosiaan ole sopiva pari, vaikka olikin yhteisiä harrastuksia jne. Myös miehen alkoholin käyttö oli yksi eromme syistä. Mielestäni 2-4 kertaa viikossa on liikaa.
Mielestäni sen verran kuussakin on suhteellisen paljon.
Ehkä hän löytää jonkun alkoholia 4 kertaa viikossa nauttivan bilehiiren, minä en jaksa enää vaikka vasta 21 olenkin.
Usko että, löydät vielä sen oikean, juuri sinulle sopivan miehen. Olen samaa mieltä kanssasi, moinen määrä alkoholin käyttöä on liiallista. Toivon sinulle kaikkea hyvää jatkoon!
Liittoa on takana parikymmentä vuotta eikä mitään merkkejä hiipumisesta ole näkyvissä. Rakastelemme lähes päivittäin ja välillä mieheni herättää arkiaamunakin ennen töihin lähtöään...
Mutta täällä keskustellaankin ongelmasta. Sinullahan sitä ei ole.
En itse koe, että minulla suhteessani tällä hetkellä olisi mitään ongelmaa seksin suhteen. Tiedän, että dokaamisen yhteydessä on turha odottaa muuta kuin käsi- ja suupeliä. Joskus käy niin, ettei seiso, joskus niin, etten vaan saa, vaikka mies tekisi kaikkensa. Harvemmin, mutta aina joskus. Joskus häntä ei huvita niin usein kuin minua. Usein hän kuitenkin tyydyttää minut, vaikka ei itse jaksaisi. Tietenkin teen itse vastaavasti, jos tarve tulee. Meillä se olen kuitenkin minä, joka olen halukkaampi. Mielelläni leikin, vaihtelen asentoja, pukeudun seksikkäästi, spänking ja roolileikit ovat mukana seksielämässämme ja pornoelokuvat ja - - - Haluttomuus tulee pahasta mielestä, ahdingosta, krapulasta, humalasta, puhumattomuudesta, väsymyksestä, pelosta, huolesta, epäilyksistä. Onhan niitä syitä.
Niin kauan, kun puhumme ja hellimme toisiamme otamme toisemme huomioon, ei mitään vikaa ole. Voiko kukaan väittää, ettei jotain olisi vialla, jotain ei saa, mitä haluaisi? Enpä usko.
En vain ymmärrä kuinka sitä jaksaa naida kuin kani koko elämänsä ajan. Itse en ainakaan jaksaisi rakastella päivittäin.
Joskus pikaisesti, joskus pitkän kaavan mukaan ja kaikkea siltä väliltä. Ei oikein osaa enää nukahtaa ilman... Eikä ole ollenkaan hassumpaa tuntea olevansa haluttu :)
Kuka tässä on puhunutkaan että joka päivä pitäisi...Kun saisi edes 1-2 kertaa viikossa...:(
En nimittäin osaa sinua tässä asiassa auttaa :(
Kirjoituksista päätellen olet jo tehnyt aika paljon asian eteen...
Täytynee olla todella tyytyväinen omaan tilanteeseen... vaikka tänä aamuna en suostunutkaan ;)
On sitten taas kulunut viime kerrasta...
En jaksa edes oikein enää yrittää miellyttää,kun näen,ettei miehelläni ole käynyt edes mielessä mikään seksiin liittyvä..
Hän kyllä koskettaa ja halailee,suukottelee,mutta kuin olisin ystävä enkä rakastettu.Koskettelu on "taputtelua",ei missään muotoa seksuaalista,suukot ovat pikku pusuja...Tiedätte mitä tarkoitan.
Jos yritän saada halailut muuttumaan kiihkeämmiksi koskettelemalla "herkistä paikoista" tai yritän suudella kiihkeämmin,hän vetäytyy.
Sydän itkee,enkä tiedä olenko vain liikaavaativa nymfomaani kun en ole tyytyväinen vain näihin tunteettomiin halailuihin.En todellakaan tiedä vaadinko liikaa kun valitan.
Mietin usein,miksi minä en sattunut rakastumaan sellaiseen mieheen,mitä sattuu niiden naisten kohdalle jotka eivät halua.Kun aina tuntuu,että ne miehet olisivat todella aktiivisia jos vain saisivat..Mutta olisivatko ne miehet aktiivisia jos nainen haluaisikin,vai onko jutun juuri juuri se,että on mukava haluta,kun tietää,ettei tarvitse antaa...?
tai vaan stressiä.
Niin ainakin löytyis hyvä syy käytökselle..Ei petä,voi mennä vaikka takuuseen.Stressistä en tietysti tiedä varmasti,mutta ei pitäis olla.
Voisko syy johtua aivan jostain muusta asiasta, esim jutteletteko keskenänne tarpeeksi? Tunnetteko sielujen sympatiaa. Riitelettekö koskaan?
Ehkä "miellyttäminen" kannattaisi lopettaa, kuten myös nuo halailut ja suukottelut. Kokeilepas sitä. Voisiko miehestä tuntua että olet päällekäyvä, vaikket todellisuudessa sitä olisikaan?
Ehkä nyt olis kunnon riidan paikka, mikä maksaa. Se sopiminen, se sopiminen sitten...
Mene mille tahansa keskustelupalstalle netissä ja siellä naiset valittavat, että miehet eivät anna (ja päinvastoin).
tarkoitinkin vaietulla sitä,että harva nainen omalla nimellään tuo ongelman julki,taitaa olla asia,mistä ei moni puhuisi edes parhaalle ystävälleensäkkään.
Jos ongelmaa käsitellään lehdissä,asia on yleensä miesnäkökulmasta,kun nainen ei anna.
Tuntuu siltä että miehet muutenkin puhuvat,puoliksi vitsinä siitä kun "akka ei anna",mutta oletko koskaan kuullut naisen vitsailevan kavereilleen siitä kun ukko ei anna!
Joten sanotaan näin että kaikki tietävät että ongelma on olemassa,mutta kukaan ei siitä haluaisi puhua,siis juuri ystäville tai tutuille.Halutaan ainakin näyttää että kaikki on hyvin.
hey sad girl!
me ei olla oltu vuottakaan yhdessä ja samanlainen ongelma! toi teksti ois voinut olla mun kirjoittama. Olen kans testaillut "aloitteettomuutta" sillä tuloksella että seksiä ei ole ollut yli kahteen viikkoon. puhumisesta tulee vain riitaa tai mä saan itkuraivarit.
Muuten menee tosi hyvin ja poikaystävä on paras ja kiltein mitä mulla on koskaan ollut. Hän väittää että tämä on vaan ohi menevä vaihe, mutta kumminkin kestänyt jo reilu pari kuukautta. Raastaa mua niin helvetisti! Ja entä jos näitä "vaiheita" tulee tulevaisuudessa useamminkin? Nää asiat mietityttää ja vaivaa jatkuvasti ja todellakin häiritsee muuten hyvää suhdetta.
Ennen tätä suhdetta olin tosi aktiivinen seksin suhteen ja minulla oli loistava fuck-buddy ja homma toimi erinomaisesti. Onko todella palattava entiseen??!!!
take care sis! et ole yksin asian kanssa!