Olen kohta neljännesvuosisataa täyttävä tyttönen, ja kaikki tähänastiset suhteeni ovat kaatuneet vieraisiin naisiin. Mielestäni olen fiksu, hyvännäköinen ja hyvävartaloinen, seksuaalisesti viriili, eli minussa ei mielestäni ole vikaa.
Edellinen suhteeni oli todella vaikea. Mies oli alkoholisoitunut, lopulta väkivaltainenkin ja kuitenkin niin ihana kuin voi olla. Kukaan ei ollut koskaan ollut niin ihana; taitava sängyssä, upeavartaloinen ja osasi sanoa juuri oikeat asiat ja sai minut aivan koukkuun. Puolentoista vuoden yhteiselon jälkeen lähdin, kun en enää voinut uskoa vakuutteluihin rakkaudesta ja uskollisuudesta. Mies oli törkeän kaksinaamainen, haukkui minua muille ja kertoi haluavansa eroon, paneskeli vieraita naisia. Kyllähän minä olin sitä aavistellut, kuullut vihjeitä muualta ja kerran hän jopa tuli kotiin fritsu kaulassa (!) mutta minä hölmö vaan uskoin hänen tarinoitansa ja rakkaudentunnustuksiansa.
Nyt olen seurustellut yli kaksi vuotta ihanan miehen kanssa, joka vaikuttaa kaikin puolin kunnolliselta ja luotettavalta, rakastaa minua ja minä häntä. Haluaisin uskoa eläväni loppuelämäni "onnellisena" hänen kanssaan, mennä naimisiin ja hankkia lapsia. Mutta mistä minä voin tietää, mitä hän loppujen lopuksi selkäni takana tekee? Periaatteessa luotan häneen täysin, mutta mistä sen tietää tälläkään kertaa...
Aina kun hän saa tekstiviestin, soiton tai lähtee jonnekin, menee ystäviensä kanssa baariin tai lähtee työmatkalle, tai muutedn vaan kun sattuu olemaan muualla kuin vahdittavanani, minulle tulee ikäviä epäilyksiä ja ajatuksia heti mieleen! Jo se, että hän ei vastaa puhelimeen, kun soitan (on vaikka työmaalla, eikä kuule) nostaa mieleeni heti mielikuvan hänestä toisen naisen kanssa!
On kestämätöntä, kun näitä ajatuksia pyörii mielessä, nekin jo satuttavat. Eikä minulla edes ole pienintäkään syytä epäillä häntä, saatikka että sanoisin epäilyistäni hänelle ääneen. Häntä loukkaa se, jos en luota häneen. Mutta miten voisin täysillä luottaa, ihan hyvin hänkin voi vaan esittää ja valehdella! Mitä korkeammalta tippuu, sitä enemmän sattuu...(ja kun tarpeeksi sattuu, siihen tottuu?)
Edellinen suhteeni oli todella vaikea. Mies oli alkoholisoitunut, lopulta väkivaltainenkin ja kuitenkin niin ihana kuin voi olla. Kukaan ei ollut koskaan ollut niin ihana; taitava sängyssä, upeavartaloinen ja osasi sanoa juuri oikeat asiat ja sai minut aivan koukkuun. Puolentoista vuoden yhteiselon jälkeen lähdin, kun en enää voinut uskoa vakuutteluihin rakkaudesta ja uskollisuudesta. Mies oli törkeän kaksinaamainen, haukkui minua muille ja kertoi haluavansa eroon, paneskeli vieraita naisia. Kyllähän minä olin sitä aavistellut, kuullut vihjeitä muualta ja kerran hän jopa tuli kotiin fritsu kaulassa (!) mutta minä hölmö vaan uskoin hänen tarinoitansa ja rakkaudentunnustuksiansa.
Nyt olen seurustellut yli kaksi vuotta ihanan miehen kanssa, joka vaikuttaa kaikin puolin kunnolliselta ja luotettavalta, rakastaa minua ja minä häntä. Haluaisin uskoa eläväni loppuelämäni "onnellisena" hänen kanssaan, mennä naimisiin ja hankkia lapsia. Mutta mistä minä voin tietää, mitä hän loppujen lopuksi selkäni takana tekee? Periaatteessa luotan häneen täysin, mutta mistä sen tietää tälläkään kertaa...
Aina kun hän saa tekstiviestin, soiton tai lähtee jonnekin, menee ystäviensä kanssa baariin tai lähtee työmatkalle, tai muutedn vaan kun sattuu olemaan muualla kuin vahdittavanani, minulle tulee ikäviä epäilyksiä ja ajatuksia heti mieleen! Jo se, että hän ei vastaa puhelimeen, kun soitan (on vaikka työmaalla, eikä kuule) nostaa mieleeni heti mielikuvan hänestä toisen naisen kanssa!
On kestämätöntä, kun näitä ajatuksia pyörii mielessä, nekin jo satuttavat. Eikä minulla edes ole pienintäkään syytä epäillä häntä, saatikka että sanoisin epäilyistäni hänelle ääneen. Häntä loukkaa se, jos en luota häneen. Mutta miten voisin täysillä luottaa, ihan hyvin hänkin voi vaan esittää ja valehdella! Mitä korkeammalta tippuu, sitä enemmän sattuu...(ja kun tarpeeksi sattuu, siihen tottuu?)
Vastaukset 10
Vanhimmat
vaikea juttu.
Sinä vaikutat perusluonteeltasi hieman mustasukkaiselta tyypiltä.
Toisaalta KOSKAAN EI voi varmuudella tietää, mitä toinen tekee ja missä hän liikkuu.
LUOTTAMUS on aika monisäikeinen ja vaikea asia. Se pitäisi kuitenkin olla suhteessa.
En voi paljon muuta sanoa kuin, että
Toivotan sinulle onnea elämän tielle!!
(joka on joskus aika monelle meistä vähän turhankin kivikkoinen - toivottavasti ei sinulle :)))
Dear luotettava?
Tunnen aivan samalla tavalla. Minua ei ole petetty, mutta kaikkein tarkein ihminen on valehdellut minulle. Aivan liian monta kertaa. En luota haneen enaa vaikka han sanoo rakastavansa minua. Uskon mutta en luota.
Elamani vaikeaksi tekee se, etta en tule nakemaan hanta pitkaan aikaan. Han saisi kenet tahansa, milloin tahansa. Mutta vaikka han olisi jonkun kanssa, han ei siita minulle kertoisi.
Luottamus on kumma asia. Kun se on mennyt, se on mennyt. Toivon onnea sinulle. Hieman myos minulle.
Etten ruikuta vain omasta onnettomasta elamastani voisin sanoa sinulle jotakin. Jokaisella suhteella on yksi yhteinen nimittaja. Sina. Jos sinussa ei ole vikaa, ehka valinnoissasi.
Greg
Kylläpä kuulosti tutulta tuo tarinasi. Minäkään en täysin luota poikaystävääni vaikka olemme juuri muuttamassa yhteen. Mutta rakastan häntä silti todella paljon. Hän ei ole koskaan tehnyt mitään sellaista miksi en voisi luottaa häneen. Ei koskaan ole pettänyt tai mitään muutakaan. En todella tiedä miksi epäilen häntä aina kaikesta. Ja itseäni se ahdistaa koska en haluaisi aina kysellä missä olet ollut, kenen kanssa, miksi, moneltako tulit kotiin yms. Koska jos hän kyselee minulta ärsyynnyy nopeasti mutta tietenkin jos saan kysyä häneltä niin hänkin kysyy minulta. Onko kellään jotain järkevää selitystä tälle?
Kai se on se itsesuojeluvaisto. Tässä on jotenkin joutunut oppimaan sen, että jos täysillä heittäytyy johonkin ilman mitään varauksia, tippuu korkeammalta jos jotain sattuukin.
Itselläni ei taas ylpeys anna periksi aina kysellä ja tentata, ennemmin sitten mullittelen, jos mies ei tajua selvittää tekemisiään. Sitten kuitenkin itse se aina kysyy, että "mitäs siellä nyt viestitellään" jos sattuu tekstari tulemaan... Kyllähän se vähän typerältä tuntuu, että aina pitäisi ilmoittaa, että ketä soitti tms. , mutta voihan se toista kiinnostaa ihan muuten vaan, ei sen tarvi tarkottaa että heti epäillään pettämisestä...Tottakai molemmilla pitää oma elämä olla, mutta alkaa se ärsyttämään jossain vaiheessa jos ei tiedä yhtään mitä toinen puuhaa.
Meikä alkaa olla sitä mieltä vakaasti että kannattaa ottaa sellainen ukko josta ei niin kauhena edes välitä. sitten on ihan sama missä se luuraa, eikä tarvitse murehtia.
Kännykkä on suorayhteys miehen maailmaan...sieltä saa (joskus) aika helposti tietää pettääkö vai ei.
Jos hän piilottelee sitä ja tulee outoja viestejä ja puheluita niin usein kaikki ei ole kohdallaan.
Kannattas tehdä tutkimusmatka hänen kännykkänsä sisältöön.
Kännyn viestit tuhoan heti lukemisen jälkeen ja pyyhin viimeksi soitettujen numeroiden listat kahdesti päivittäin, ja pidän kännykkäni koko ajan taskussani, hiljaisena, värinähälytys on toisinaan päällä muttei aina. Saunassa en kännykkää pidä, joten kännykkä on kiinni sen aikaa. Myöskään kännyn pinkoodia en muille kerro. Hyvin on mennyt, ei tartte valitella. Enkä kiinni ole jäänyt kertaakaan. Muita alan salaisuuksia en paljasta.
Onko oikein tehdä väärin? Olisiko sinusta mukavaa jos miehesi tonkisi sinun kännykästä tietoja, vaikkei siellä edes mitään olisikaan, mutta silti, periaatteesta?
Keneenkään, ei edes itseensä, voi luottaa sataprosenttisesti. Aina on olemassa virhemarginaali. Tämän tosiasian tunnustaminen helpottaa elämää.
Jos tekee aina sen minkä parhaaksi katsoo ja rakastaa toista ja tietää myös tuon virhemarginaalin olemassaolon, niin elää täysillä. Enempään ei kukaan pysty!
Jos mies kuitenkin pettää, olisi erinomaista, että hillitsisi itsensä eikä alkaisi kytätä tai rajoittaa tätä, puhumattakaan että haukkuisi, nimittelisi tms. Tällainen käytös johtaa parisuhteen tuhoon.
Pettäminen johtuu aina pettäjästä - ei siitä petetystä eikä hänen ominaisuuksistaan, vaikka niin monet pettäjät itselleen ja toisille uskottelevat, mutta se on tekosyy, jolla halutaan peittää omat puutteet.
Eihän tää nykyne miehen köriläs oo mitään tehny?
Eli elä ja anna elää,oishan sullakin mahikset tehä vaikka mitä päivittäin,muttet kuiteska tee!?
niin miks ihmeessä vaivaat moisella päätäs?
Miks mies kuksis päivittäin muualla näyttäen hymy nassua sulle iltasin? Ite mietin homman selväks niin että jos on mennäkseen niin menee ei siin mitkään portit tai aidat auta piteleen. Mutta ennemmin tai myöhemmin se näkyy joka alueella keskinäisessä olossa ja jos niin no sittenhän teit ei oltu tarkotettukaan toisillenne ??!!
En kuiteskaan toivo sulle sitä raidetta.