Mitähän tässä vaiheessa pitäisi ajatella tai yleensäkkin tehdä..kun asia on niin että olen vuoden seurustellut avomieheni kanssa..Muutimme noin 2kk sitten yhteen.vietimme joulun ensimmäistä kertaa yhdessä ja se meni ihan okei, mutta joulun jälkeen alkoi ihan hirveet tappelut.Ei sellasia jaksa kukaan.(vaikea koko vuosi muutenkin).
Olen tällähetkellä työtön ja mieheni paiskii hirmuisesti taas töitä eli on myös väsynytkin.
Hän sanoi minulle noin viikko sitten että hän ei jaksa enää meidän tappeluita ja haluaa miettiä rauhassa onko hän onnellinen edes minun kanssani.
Nyt hän ei kumminkaan ole kerennyt miettimään mitään asioita (tai ainakin väittää niin)..ja minua painaa kokoajan että haluaako hän nyt erota vai ei.
Pitääkö siis minun tässä odotella vain herran päätöstä että haluaako hän erota vai ei?Vai mitä pitäs tehdä?
Kun sanon poikkinaisenkin sanan jostain asiasta josta hän ei tykkää niin heti on kärkäs suuttumaan.
Minun siis pitäisi olla vain hiljaa,hymyillä ja tehdä kotityöt...niinkö?
Tottakai ymmärrän että hän on väsynyt koska tekee niin paljon töitä, mutta olisi kiva tietää mitä itse rupeen tekemään...Pakkaamaan tavaroita jo valmiiksi?
Mitä mieltä ihmiset olette?
Olen tällähetkellä työtön ja mieheni paiskii hirmuisesti taas töitä eli on myös väsynytkin.
Hän sanoi minulle noin viikko sitten että hän ei jaksa enää meidän tappeluita ja haluaa miettiä rauhassa onko hän onnellinen edes minun kanssani.
Nyt hän ei kumminkaan ole kerennyt miettimään mitään asioita (tai ainakin väittää niin)..ja minua painaa kokoajan että haluaako hän nyt erota vai ei.
Pitääkö siis minun tässä odotella vain herran päätöstä että haluaako hän erota vai ei?Vai mitä pitäs tehdä?
Kun sanon poikkinaisenkin sanan jostain asiasta josta hän ei tykkää niin heti on kärkäs suuttumaan.
Minun siis pitäisi olla vain hiljaa,hymyillä ja tehdä kotityöt...niinkö?
Tottakai ymmärrän että hän on väsynyt koska tekee niin paljon töitä, mutta olisi kiva tietää mitä itse rupeen tekemään...Pakkaamaan tavaroita jo valmiiksi?
Mitä mieltä ihmiset olette?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vaikea sanoa mitään fiksua, kun en tiedä mistä ne teidän tappelut johtuvat. Ymmärrän, että sinua stressaa työttömyys ja miestäsi vastaavasti liiat työt, ja sellainen on tietysti jo sinänsä hedelmällinen kasvualusta kaikenlaiselle eripuralle.
Usein ihmissuhteissa tuo vuosi tuntuu myöskin olevan sellainen "maaginen raja", jolloin arki alkaa tulla vastaan. Ihastumisen ensi huuma on jo haihtunut ja pitäisi alkaa pikku hiljaa päättää, mihin suuntaan suhdetta olisi kehitettävä.
Ettekö te voi hetkeksi haudata sotakirvestä ja istua rauhassa miettimään, mitä te haluatte suhteeltanne. Keskustelkaa ja tuokaa molemmat omia toiveitanne ja näkökantojanne esille. En minä muutakaan neuvoa keksi. Yhdessä miettien asiat ratkeavat suotuisammin kuin yksin pähkäillen. Muistakaa, ettei ole vääriä mielipiteitä vaan pelkästään erilaisia näkemyksiä ja tarpeita. Jos haluatte elää yhdessä, teidän on joka tapauksessa löydettävä jonkinlainen kultainen keskitie ja yhteinen sävel.
Tappelut johtuu enimmäkseen siitä kun kaksi kovatahtoista ihmistä on saman katon alla..Tuntuu välillä että jääräpäisyys voittaa kaiken..
Ollaan yritetty puhua ja saatukkin soviteltua asioita...Mutta kiitos kun vastasit :)
Täytyy katsoa jos tässä joku päivä ottaisi miehen istumaan sen pöydän ympärille keskustelemaan.
aikaa miettiä suuria asioita. Tai sitten riidan perustella hän on löytänyt joku muu.
Sinuna pohtisin omaa elämääni, ja keskittyisin sellaisiin asioihin jotka toisi tyydytystä omaan elämään, esim. harrastuksiin. Siinä saisit tärkeää sisältöä omaan elämääsi ja varmasti ne riidatkin vähenisi. Miehesikin huomaisi sinussa pian tapahtuneen muutoksen ja kenties kaikki muu sujuisi kuin itsestään..
Juuri samaa sanoo minun mieheni. Luepa keskustelun aloitus KAKSOISELÄMÄÄ. Siinä kerroin tarkemmin tilanteestamme.
Aina kun yritän aloittaa keskustelua, teen sen väärään aikaan, kysyn vääriä kysymyksiä tms. Nyt vain odotan, että mitä tapahtuu. Odotan ja odotan. Tuntuu, etten jaksa enää. Mutta jostain kumman syystä en ole lähtenyt kävelemään.
Minulla on hiukan sama tilanne..tuntuu siis etten jaksa enää...En ole kumminkaan lähtenyt kävelemään, koska luotan kumminkin siihen että meillä on rakkautta ja toivoa.
Jos haluat alkaa esimerkiksi kirjoittelemaan sähköpostia tunteistasi jne minulle niin vallan hyvin käy...Jos se auttaisi jonkin verran.
Huomasin tuossa että mieheni on paljon onnellisempi kun keksin itselleni jotain omaa tekemistä..silloin ei jaksa kokoajan miettiä omaa kohtaloonsa.