Kytkee raivokkaan. Nyt on tullut aika repiä itsensä irti. Takaisin ei ole tietä, tulevaisuus on tuntematon. Vielä humalassa, rapula tulee kohta. Niin paljon, niin tehokkaasti et pysty juomaan että unohtaisi, tietäisi mikä on tilanne.
Baarista kotiin tullessa yksinäisyys odottaa ovella, käy kimppuun ja repii kappaleiksi. Kuinka turhaa kaikki on, mitä varten vielä roikun tässä kiinni, siinä mitä ei ole olemassa.
Mitä teen, mihin meen. En minä tiedä, olen eksynyt johonkin josta ei näytä olevan ulos pääsyä. Hetki vielä, sitten on aika irrottautua.
Suunnitelma A. Toimin tämän tasapäistävän yhteiskunnan oletusten mukaan ja hankin ositukseta saamillani varoilla osaomistus asunnon, ja yritän selvitä eteenpäin lapsista huolta pitäen.
Suunnitelma B. Hankin itselleni vuokara asunnon, pidän huolta lapsista. Mutta investoin osituksesta saamani varat siihen mistä aina olen haavelilut eli Harley Davidson merkkiseen moottori pyörään. Pistän kesäällä sen liikkeelle ja lähden ajelehtimaan.
Suunnitelma C. Myyn kaiken, hommaan passin, ostan pari vuotta voimassa olevn, koko pallon käsittävän lento raili kortin, jätän kaiken taakse ja lähden bak bäkkeriksi. Mailma edessä, elämä takana.
On sitten vielä lisäksi ainakin pari suunnitelmaa, mutta niistä en ole olikein varma koska ne eivät ole kunnolla hahmottuneet. Mitä teen, mihin meen. Ehkäpä se kevään aikana kirkstuu, se mikä on ratkaisu. Tulevaisuus on tuntematon.
Baarista kotiin tullessa yksinäisyys odottaa ovella, käy kimppuun ja repii kappaleiksi. Kuinka turhaa kaikki on, mitä varten vielä roikun tässä kiinni, siinä mitä ei ole olemassa.
Mitä teen, mihin meen. En minä tiedä, olen eksynyt johonkin josta ei näytä olevan ulos pääsyä. Hetki vielä, sitten on aika irrottautua.
Suunnitelma A. Toimin tämän tasapäistävän yhteiskunnan oletusten mukaan ja hankin ositukseta saamillani varoilla osaomistus asunnon, ja yritän selvitä eteenpäin lapsista huolta pitäen.
Suunnitelma B. Hankin itselleni vuokara asunnon, pidän huolta lapsista. Mutta investoin osituksesta saamani varat siihen mistä aina olen haavelilut eli Harley Davidson merkkiseen moottori pyörään. Pistän kesäällä sen liikkeelle ja lähden ajelehtimaan.
Suunnitelma C. Myyn kaiken, hommaan passin, ostan pari vuotta voimassa olevn, koko pallon käsittävän lento raili kortin, jätän kaiken taakse ja lähden bak bäkkeriksi. Mailma edessä, elämä takana.
On sitten vielä lisäksi ainakin pari suunnitelmaa, mutta niistä en ole olikein varma koska ne eivät ole kunnolla hahmottuneet. Mitä teen, mihin meen. Ehkäpä se kevään aikana kirkstuu, se mikä on ratkaisu. Tulevaisuus on tuntematon.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Hienoa, että on suunnitelmia! Niiden voimalla jaksaa yllättävän pitkälle. Unelmoi, mieti, puntaroi... ja toteuta se oma unelmasi. Minäkin uskallan lähteä unelmaani nojautuen :)
Jos minulla olisi nuo vaihtoehdot, valintani olisi ehdoton B. Kun en ymmärrä miksi pitäisi omistaa asunto,miksei vuokrallakin voi asua. Ja iästäni huolimatta minulle moottoripyörä = vapaus, joka edes pienissä määrin olisi tervetullut ja vahvistava elementti. Lapset on varmaan edes joskus etävanhemmallaan, ja silloin pääsisi itse herkistelemään ja irrottelemaan, vähä vähältä enemmän.
A ei kuulosta kivalta,pelkältä puurtamiselta, eikä edes eronneena tarvitse ihan niin yksitoikkoista olla, C ei toimi kun ei lapsia voi minnekään hylätä. Turhaa edes miettiä,että jos lapsia ei olisi, mitä se muuttaa? Ei mitään. Lapset on, siitä lähdetään.
Itse olen myös tällä hetkellä vaihtoehdon B kannalla. Born to be waild. Malli olisi FXSTBI Night Train. Kesää odottaen.
Kunhan muksuistasi pidät hellä huolta niin maailma on avoin. Hanki se moottoripyörä ja lähde kesällä seikkailemaan!
Itse olen saanut ihan mielettömiä fiiliksiä ensimmäisenä kesänä juuri siitä, että lasten ollessa loman isällään, oli minulla mahdollisuus kokea elämättä jäänyttä nuoruutta nauttimalla Helsingin kesästä ja festarimusiikista. Muistan loppuelämäni sen auringonpaisteen ja tuulen kasvoillani ja musiikin, joka syöksyi sydämeen vapauttaen. Tajusin silloin rankan eron jälkeen, että vitsi mullahan on elämä vielä ihan edessä : ), enhän ole kuin 34.
Tsemppiä Jukka! Jos kerran katse on jo suunnattu tulevaisuuteen, niin olet jo voiton puolella! Kirjoituksistasi päätellen olet hieno mies : ), joten kyllä se aurinko paistaa vielä sinullekin vaikka ei ehkä siltä vielä tunnu.
Olla mitä olen kertonut, aina se ei ole helppo sillä ei tämä mikään helppo rasti olekkaan. Mutta kaikkea aikansa, niin myös surua ja muita tunteita. Pakko mennä eteenpäin sillä paikoilleenkaan ei voi jäädä.
Ajatukset kohti tulevasuutta ja sen ennalta arvaamattomuutta. Menneisyys on ja sitä ei pysty muuttamaan, tekisin sen jos voisin, mutta kun ei voi. Kyllä, sen aijon tehdä eli suunnitelma B. Päätökset kypsyvät ja suunta on valittu, kohti ensi kesää.
kas näin.. olisitko tälle pysäkille tullut, jos et olisi ensin noussut kyytiin?
Aina, sattuu miten kipeään tahi ei, on matkalla jostakin jonnekin. Joskus on edessä reissu, jolle ei edes haluaisi, mutta ei kysellä. Sekin taival vie jonnekin, ja yllättävän monta kertaa on tasan itsessään, viekö hyvään vai parempaan.
---
Hitaasti mutta varmasti päivät pitenee,eikä paljon voi tämänpäiväisestä kaunistua, lämmetä kylläkin.
Kaiken päättyvän, en varmaan. Kyllä minä olisin nähnyt arvoa sillä mitä meidän välillä oli ja perheellämme myös. Mutta siihen asiaan ei enää annettu minulle mahdollisuutta. Joten se on taakse jäänyttä. Pitää elää niiden realiteettien perusteella jotka on käsillä.
Kyllä olin kyydissä, mutta tällä pysäkillä en olisi halunnut jäädä pois. Nyt on vain jääty, tai tai okeasti pudotettu pois kyydistä kuin käytetty hyödyke millä ei ole enää arvoa.
Joten eletään niillä realiteeteilla jotka on käsissä. Ja siltä pohjalta pitää alkaa elämään elämäänsä eteenpäin. Muuten kyllä koen jo että tästä saattaa tulle mielenkiintoista. Vaiherikasta tämä ainakin, ei käy kieltäminen. Jotenkin tulee kaaos teoria mieleen, ainut asia mikä on varma on elämän ennalta-arvaamattuomuus.
Pitäsköhän kirjoittaa tosiaan tästä elämästä kirja, juonen käänteitä ei ainakaan puuttuisi.
On se tietty hyvä että sulla on suunnitelmia, mutta missään en niissä lukenut sun lapsista, miksei?
Ei tämä helppoa ole, mutta ei kai kukaan väittänyt sen sitä olevankaan.
Oletko koittanut laastaria, minä olen nyt. Ei sekään kovin hyvä juttu ole. Siinä loukkaa sitä toista ihmistä. Luulin että pystyn sen tosta noin vaan tekemään, mutta ehei, ei se ollut niin.
Siis, paras vain itkeä ja parkua tää suru pois ja jatkaa matkaa kun on aika.
Oltiin siis kuitenkin ryyppäämässä samalla aikataululla, en muistanut kippistää sulle.
Ehkä ensi kerralla. Mulla oli hauskaa, entä sulla?
A ja B ratkaisussa. C taas oli vaihtoehto jossa hylkäisin kaiken, mutta se on pois suljettu. Elikkäs tällä hetkellä ajatuksissa kajastaa ratkaisu B, mikä myös sisältää sen eteipä tulisi niin paljon otettua drinkkiä kesällä.
Juu, olin lauantaina. Olisi olut mahdollisuus kaikennäköiseen, mutta kumminkin mielessä kummitteli seuuraava aamu ja se kuinka ahdistavaa on hankkiutua sellaisesta ihmisestä eroon. Eli kokemuksesta tiedän että nämä laastari jutut eivät ole sielulle mitenkään hyväksi, ehkäpä joskus mutta ei vielä.
Olipa jonkun näköinen kiromisen ennätys yritys taas vaihteeeksi taisi mennä 23 GT:tä ja muutama oheistuote kaupantekijäisinä. Olo oli ainakin sen mukainen.
Miten itse olet jaksanut, voimille varmaan ottaa. Mutta kuten ylempänä sanoin niin eihän tällainen ero olekkaan mikään helppo rasti, ei varsinkaan sille joka yrittää selviytyä yksin eteenpäin. Positiivista ajattelua kehiin, kevät on tulossa ja aurinko lämmittää jo parhaimpina päivinä. Jospa se jonain päivänä lämmittäisi sydäntäkin.
Voimia ja jaksamista.
Juu niinpäs oli lapset mukana. Luin huonosti.
No ei tässä olemisessa paljon ole kehumista. Mutta huomaan, että teen jo tavallisia juttuja ja koen huonoa omaa tuntoa kun on pölyistä ja tiskit pöydällä, eli oisko se jo vähän parempaan päin. Enkä muistanut 'heitä' ennen kuin taas kun tuli auto vastaan. Ikävää asua samoilla suunnilla.
Sitä en voi kuin ihmetellä kun ei kysellä lapsiensa kuulumisia. Ei ne silloin mitään merkitse hänelle. Mun mielestä.
Olin aistivinani sun kirjoituksesta jotain huonoa omaa tuntoa tapahtuneista. Miksi?
Ethän sä ole yksin syyllinen mihinkään, asia, jonka minäkin olen jo itselleni paukuttanut perille päähäni.
Ei kukaan yksin tappele, tai jos niin tekee toivottavasti joku ohjaa hoitoon.
Ai, säkin manasit, sitä taisi sitten olla liikkeellä. Tuli myös jonkinlainen noitumisen maailmanennnätys. Ehkä se on joku tapa purkaa paineita pihalle ja pahaa oloa. Mutta hei sanat ei satuta läheskään niinpaljon kuin kädet.
Tiedän mistä puhun. Ja jos jonkun korvat ei kestä 'tuuletusta' niin hankkiutukoon kauemmaksi.
Mutta uskon vahvasti tällä hetkellä taas elämään. Huomenna voi olla toisin, se kuuluu asiaan.
Kyllä me tästä vielä, jonain päivänä, eikö niin?
Vaikka siihen ei vielä itse oikein jaksa uskoa, mutta ovat, niiden on pakkao tulla jonain päivänä. Minä olen mitä olen, ja ne teot mitä tein pettymyksen, mustasukkaisuuden ja raivon ajamina ovat se risti mitä minä kannan ja joita ilman olisi paljon helpompi elää ja hyväksyä itsensä.
Toimintani oli niin ennalta arvattavaa, olo on kuin olisi suoraa kävellyt siihen ansaan jossa käytetään minua vastaan minua itseäni. Jolloin saadaan ne syyt miksi minä en ole se ihminen jonka kanssa voi suunnitella tulevaisuutta. Gabriel totta tosiaan, koston ja vihan enkeli. On lähes käsittämätöntä millainen paska ihminen sitä on.
No ei se mitään, tänään kävin fillari liikkeessä katsomassa sitä aitoa asiaa. Kaunis kuin synti, vielä en varannut mutta kohta, kun saa rahoituksen selville. Päivät vierivät eteenpäin, aika kuluu, haavat paranevat, mutta ne arvet jäävät joiden kertomaa ei kannata kertoa. Ilman tuskaa ei ole elämää, tuskasta syntyy aina jotain uutta.
Jukka
Kirominen taroittaa sitä päätöntä juomistapaa jossa ei juuri kerkeä juomaa maistella, saati että gintonig (lyhenteenä GT) maisteltavaa olisi.
Olipas se outoa murretta. Enpä muuten ole kuullut.
Ei itseään kannata syytellä, älä siihen hukkaa energiaasi.
Näissä tapauksissahan ei haeta syyllisiä, mutta sanon kuitenkin, että yhtä syyllinen on se puoliso, joka ei puhunut, että on paha olla, vaan juoksi toisen syliin.
Mä en ainakaan ota enää syitä niskoilleni. Otin jo vuoden ja tunsin pahaa oloa siitä miten tein väärin ja olen huono ja riittämätön ihminen.
Yhtä väärin tekivät he. Ja vielä enemmän väärin teki se, joka antoi toivoa jatkosta ja uudesta alusta, vaikkei sitä ollut ollenkaan.
Mutta sun on myös käytävä se läpi ja saaatava oma ahaa-elämyksesi. Se tulee kyllä.
Tuntuu vain niin pahalta kun syyttelet itseäsi.
Kyllä minäkin tiedän sen mitä tein väärin ja mitä jätin tekemättä, mutta kuka haki eroa, en minä. Kuka petti, en sekään ollut minä.
Eli mistä mun pitäisi itseäni syyttää loppuikäni. Siitäkö kun en osannut rakastaa oikealla tavalla?
Kuka kertoo milloinkin, mikä on oikea tapa rakastaa. Eikös sen pitäisi kuulua hyvään parisuhteeseen, mun mielestä.Kertoa toiselle myös toiveitaan, eikä vain olettaa että toinen tietää. Ja kun se perkele ei tiennytkään ja teki väärin, on syy juosta muualle?
Ei se niin mene! Tai ei pitäisi mennä.
Tosi hyvä, jos olet alkanut toteuttaa sun haavetta. MÄ ajattelin alkaa vähitellen elää mun elämää ja katsoa mitää se eteen heittää. Heitti se jo yhden ihmisen... Mutta sekin vaatii oman aikansa, että niin kykenee tekemään.
Ei kenties ole vielä mun aikani pysähtyä tähänkään, taidan jatkaa matkaani eteenpäin kun olen löytänyt menovaihteen, ei muuten tunnu hullummalta. :)
Kyllä minä sen tiedän että ihmisestä saa irroitettua mitä ihmeellisimpiä käyttäytymis reaktioita kun on tarpeeksi kusipää itse. Eli jos kusettaa kumppaniaan niin voi odottaa mitä tahansa. Se että olisi voinut jättää tekemättä joitain asioita niin olisi helpompi olla, mutta kun ei niin ei ja nyt eletään sen mukaan.
Asia on vain nyt niin että takaisin en moista ihmistä ottaisi, jos onni löytyy sillä mitä on tehnyt niin siitä vaan. Mutta turha odottaa kunnoitusta, koska sitä ei löydy. Kyllä, minä halveksin ihmisiä jotka pettävät kumppaninsa ja se asia ei miksikään muutu vaikka sitä miten perustelisi. Sääli vain että elämää kerkesi kulua jonkun aikaa ennen kuin todellinen luonne paljastui. Kyllähän nuita merkkejä oli äärettömästä itsekeskeisyydestä, mutta kun on rakastunut niin sitä väittää itsellensä että ei se voi olla niin, no nythän tuo nähtiin millainen ihminen on kyseessä.
Eli ei tässä sen kummempaa kuin eteenpäin. Välillä on aika tuskaista, mutta vähät siitä, kyllä minä selviän ja tulen selviämään. Kyllä tässä on ollut tiedusteluja mitä meinaan osituksesta saamillani rahoilla tehdä, en vain tosin ymmärrä mitä v....a se enää kyseiselle henkilölle kuuluu. Pitäisi huolta vain omista tekemisistään.
Sama asia meillä, multa kysellään koko ajan mihin menen ja mitä teen ja kenen kanssa. eikö ne kusipäät tajua ettei se kuulu heille enää.
En minäkään kysy. Mutta tuo ihminen onkin sellanen paukkis, että luulee omistavansa minut vieläkin vaikka ero on viittä vaille valmis.
Pettämisestä olen kanssasi aivan samaa mieltä!
Mutta sen todellisen luonteen paljastuminen vei vain ikävän kauan.
Älä piruuttasikaan vain kerro mitä teet, älä näytä, että sattuu. Ole erittäin onnellisen oloinen. Se ottaa toista aivoon.
Meilläkin tuo kierii raivosta kun tajusi, että kävin laastarilla. Oikein sille, ilmoitin vielä että tasoissa ollaan, melkein.
Enpä uskonut itsestäni miten sadistinen voin olla.
Mutta se tuntui pirun hyvältä, antaa samalla mitalla takaisin.
Mun lapsetkin ovat muuten nyt onnellisia, miten siellä?
Eteenpäin, olen tuossa koulutuksen myötä saanut uusia ystäviä joiden kanssa tulee oltua liikenteessä, mikä on ihan jees. Helmikuun alun auringon paiste piristää, alkaa pääsemään pikkuhiljaa jaloilleen. Suhdepuoli on vielä aika puissa, ei uskalla, lähtee mielummin yksin pois kun suru vielä ottaa otteen eikä halua kenenkään näkevän sitä.
Lapset, he ovat minusta se suurin syytön kärsijä osapuoli kun vanhemmat eivät osaa tai halua piettää suhteestaan huolta. No mummo on käymässä joten prinsessalla on ainakin iso syli missä olla. Se tässä onkin kummaa kun itse oli valmis tekemään mitä vain että lapsilla olisi hyvä paikka kasvaa, niin ei se ollut tarpeeksi.
Ihmisen itsekeskeisyys on kyllä aika vertaansa vailla oleva asia kun tilanteet ja asiat menenvät tarpeeksi pitkälle, silloin ei tosiaan osata eikä haluta asettua sen heikomman osapuolen asemaan ja ajtella mistä heistä tälläinen tuntuu. Japanilaisilla on sanonta että ihmisellä on yksi valheellinen sydän huulilla jota näytetään ulkopuolisille ja toinen sydän rinnassa jota näytetään läheisille ja sitten on se oikea kolmas sydän jota ei näytetä kellekkään se on vain itseä varten. Kuinka totta, niin monen vuoden jälkeen en kumminkaan tuntenut sitä ihmistä jonka kanssa jaoin elämäni ja luulin tuntevani kuin vasemman käteni, surullista.
Mua vituttaa tänään aivan sikana.
Tuntuu etten ikinä enää halua tähän taloon yhtään miestä, omat lapseni ovat eri asia.
Sano mulle miks kaikki miehet tuntuu olevan sikoja, vain yksi asia mielessä, jos haluu saada on pakko antaa, niinkö se vain on?
MIKSI?
Ja ovatko kaikki samanlaisia?
Miksi en tapaa sitten sitä erilasta jos niitä edes on?
Voi kun pääsis kääntään aikakelloa kymmenen vuottakin eteenpäin...
Vituttaa!
Voisin väittää naisista samaa, mutta kuten hyvin tiedät se ei ole koko totuus. Anna ajan kulua, alku on aina vaikein. Sitten kun on saanut välimatkaa niin tunteetkin rauhoittuvat ajan kanssa. Aika parantaa haavat, mutta arvet jäävät sellaista se elämä vain näyttää olevan. Ehkäpä ensikerralla toisin.
Itse kun mietin tätä asiaa ja omaa elämääni niin suhteet ovat menneet ensimmäinen vajaa kaksi vuotta, seuraava vähän päälle neljä vuotta ja nyt yhdeksän ja rapiat eli jos se noudattaa tätä kaavaa niin seuraava kestää noin 18 - 22 vuotta mikä ilemeisesti tarkoittaa että sitten minä kuolen, että semmosta tällä kertaa.
Jaksamista ja voimia sinulle, kyllä sinä selviät.