Minut jätettiin muutama päivä sitten. Ero tuli täysin yllätyksenä. Pieniä kinoja oli ollut kuukauden kahden ajan, mutta luulin niiden olevan nahisteluita joita useimmilla pareilla on, kun alkuhuuman tilalle tulee arki. En tiennyt, että puolisoni kärsi ja oli surullinen, hän ei puhunut minulle asiasta mitään. Olisin mielelläni yrittänyt tehdä kaiken mahdollisen mitä kykenen avioliiton eheyttämiseksi, mutta puolisoni ei halua yrittää, hän sanoi, että hän ei rakasta minua enää. Yritän suhtautua asiaan järkevästi ja katsoa asioita toisenkin kantilta. Suru ja tuska on suuri. Rakastan häntä valtavasti, vaikea uskoa miten näin pääsi käymään, iso ikävä ja kaipuu. Mutta koska rakastan häntä ja hän oli onneton kanssani annan hänen lähteä, en halua rakkaimpani kärsivän. Toivon saavani hänen ystävyytensä. Ajan parantaessa haavat vielä jonain päivänä pystyn kokemaan onnen.
Ero ja uusi alku
Surua ja toivoa
2816
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihan niin kuin minun näppiksestä!
Täsmälleen sama tilanne, aikaa nyt vain kaksi viikkoa. Kauhea tajuta, että se elämä, mikä itselle on ollut hyvää, on toiselle ollut ahdistavaa. Pakkohan siitä on toinen irti päästää, vaikka oma sydän itkee. Meillä ei vaan ollut edes nahistelua, mies vain oli mietteliäämpi.
Olen pahoillani, että joudut kokemaan kaiken tämän tuskan. Niin sitä voi vaan kaksi ihmistä elää yhdessä tietämättä mitä toisen ajatuksissa liikkuu, hämmentävää. Hämmentävältä tuntuu myös se kun itsestä tuntuu että toinen luovuttaa liian helposti, sanoo toinen yrittäneensä parhaansa, itsellä kuitenkaan ei ollut asiaan mahdollisuus vaikuttaa vaikka liittoon tarvittiin kaksi. Voimia sinulle!