Kun sitten saavuin perille juuri sopivaan aikaan illan ensimmäisen lämppärin aloitettua keikan. Eka lämppäri oli Kelly Simoniz´s Blindfaith ja sehän kuulosti jo oikein hyvältä. Musiikkihan oli sellaista tutunoloista, vertaisin lähinnä Stratovariuksen ja Yngwien suuntaan. Basisti kiinnitti hyväntuulisuudellaan huomion ja hyvällä soittotaidollaan. Basisti näytti pikkupojalta muta soittotaiito oli hyvä. Myöhemmin keskusteltuani hänen kanssaan hän sanoi iäkseen 32. Japanilaiset taitavat elää aika "nuorissa nahkoissa". Rumpalikin mätti ihan kelvollisesti, solisti/kitaristi oli ihan ok mutta laulajana ei nyt ihan huippu. Bändi jätti kuitenkin hyvän kuvan esiintymisestään. No seuraavana tuli sitten Saksasta bändi nimeltä Domain. Setin alkaessa huomasi jo bändin miettineen aloitusta visuaalisestikin ja sitten kun soitto alkoi tämäkin bändi osoitti sen, että kyllä joskus lämppäribänditkin voivat olla hyviä. Nosturin pienuus tietysti antoi mahdollisuuden katsella bändejä lähempää ja kun voluumitkin oli okei niin hyvältä kuulosti. Tässä bändissä taas basisti oli sellainen perusbiittiä takova ja jälkeenpäin jutusteltuani bändin jätkien kanssa tuli tietoon ettei hän ole ollut bändissä kuin pari viikkoa. Mutta kyllä hänkin homman hoiti ihan hyvin. Laulaja oli taas kokeneempi ja jutteli yleisön kanssa ja koetti saada vauhtia ja saikin jotain tehtyä. Musa oli ihen jees ja tulihan se bändin uusin levykin kotiin hommattua. Keikan jälkeen juttelimme sitten tyyppien kanssa ja kaikki vaikuttivat sympaattisilta kavereilta ja auliisti antoivat nimmarit kukin. Tälleen keikan jälkeen bändin pitäisi toimiakin, tulla juttelemaan yleisön kanssa. No sitten siihen Glenn Hughesin…ai niin ja Joe Lynn Turnerin osuuteen. Heti soiton alettua alkoi joku mietityttää ja kellot soida. Siis kun Glenn on tuon tason laulaja niin mitä ihmettä Turner lavalla tekee? Ihan turha tyyppi. Olihan se toisaalta kiva kuunnella vanhoja Rainbow –hittejä pitkästä aikaa, mutta…Glenillä on niin kovia biisejä menneisyydessä, ettei paremmasta väliä. Soittajat olivat tietysti hyviä, mutta J.J.Marsh olisi voinut tehdä tukalleen jotain, näytti joltain ”hampilta”. Ei ollut karismaa sitten yhtään, olisiko sitten voinut ollakaan kun on kaksi tuon tason miestä jo lavalla…Laitan seuraavaksi biisilistan joka näyttää olevan aika vakio jos vertaa edellisiin keikkoihin. 1. Devil´s road 2. I Surrender 3. Can´t stop rock`n`roll 4. Death alley driver 5. Seventh star 6. Jealous lover 7. Mistreated 8. Stormbringer 9. Better man 10 King of dreams 11. Ride the storm 12. Spotlight kid ja encorena Highway star ja Burn. Laulusolistit vaihtuivat tietysti biisien mukaan ja Glennin bravuuri oli Mistreated jonka hän hoiti hyvin…kovaa ja korkealta.
Jos kokonaisuutta ajattelee illasta niin tällä kertaa lämppärit hoitivat homman tyylikkäästi mutta Glenn toivottavasti hoitaa tulevaisuudessa homman itsekseen ilman Joeta. Kaikki tämähän on tietysti minun mielipidettäni ja netissä luettuani muita arvosteluja niin homma näyttää toiselta. Minulla voi tietysti ikäkin olla vaikuttamassa näihin ajatuksiin kun on tullut jo nähtyä niin monta keikkaa niin monelta artistilta, jotta odottaa aina huippusuoritusta kuitenkin. Näin keskiviikkona 11.9.2002 Nosturissa.
ps. live in tokyo on hyvä keikkataltiointi aikaisemmin tältä vuodelta Hughes Turner Projectilta.
Jos kokonaisuutta ajattelee illasta niin tällä kertaa lämppärit hoitivat homman tyylikkäästi mutta Glenn toivottavasti hoitaa tulevaisuudessa homman itsekseen ilman Joeta. Kaikki tämähän on tietysti minun mielipidettäni ja netissä luettuani muita arvosteluja niin homma näyttää toiselta. Minulla voi tietysti ikäkin olla vaikuttamassa näihin ajatuksiin kun on tullut jo nähtyä niin monta keikkaa niin monelta artistilta, jotta odottaa aina huippusuoritusta kuitenkin. Näin keskiviikkona 11.9.2002 Nosturissa.
ps. live in tokyo on hyvä keikkataltiointi aikaisemmin tältä vuodelta Hughes Turner Projectilta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.