mieheni ilmoitti yhtäkkisesti eroavansa, koska ei kuulemma yhtään enää rakasta minua. Joitain perusvälittämisen tunteita kuulemma on. Tätä ennen hän kertoi minulle päivittäin rakastavansa minua ja oli niin rakastuneen oloinen minun silmissäni muutenkin.
Tiedän, että hänellä on kova 3-kympin kriisi ja työuupumus taustalla, joten vapaudenkaipuun ja itsensä etsimisen tarpeen ymmärrän, mutta voiko tunteet kuolla niin nollaan, että hän ei kuulemma rakasta minua YHTÄÄN. Takana on kuitenkin 10 yhteistä vuotta.
Itse rakastan tätä miestä yli kaiken ja ero sattuu, tietenkin.
Olen kysynyt häneltä mahdollisuutta jatkaa myöhemmin yhdessä, mutta vastaus on selvä ei. Silti elättelen toivetta jatkosta...Voikohan se olla mahdollista ylipäänsä, että kuolleet rakkaudentunteet palaavat, jos mieheni saa nyt rauhassa miettiä asioita ja "etsiä" suuntaa elämälleen. Vai onkohan se fakta, että kuollut rakkaus ei koskaan palaa?
Itsellänikin oli samantapainen kriisi muutamia vuosia sitten ja tunteeni miestäni kohtaan erittäin laimeat, mutta itse pääsin yli siitä ja tunteeni alkoivat vahvistua häntä kohtaan.
Kertokaa hyvät ihmiset neuvoja ja kokemuksianne? Elättelenkö turhaan toiveita?
Kolmatta osapuolta asiaan ei liity ja tausta-asiat muutoin kunnossa, lukuunottamatta työuupumusta.
Tiedän, että hänellä on kova 3-kympin kriisi ja työuupumus taustalla, joten vapaudenkaipuun ja itsensä etsimisen tarpeen ymmärrän, mutta voiko tunteet kuolla niin nollaan, että hän ei kuulemma rakasta minua YHTÄÄN. Takana on kuitenkin 10 yhteistä vuotta.
Itse rakastan tätä miestä yli kaiken ja ero sattuu, tietenkin.
Olen kysynyt häneltä mahdollisuutta jatkaa myöhemmin yhdessä, mutta vastaus on selvä ei. Silti elättelen toivetta jatkosta...Voikohan se olla mahdollista ylipäänsä, että kuolleet rakkaudentunteet palaavat, jos mieheni saa nyt rauhassa miettiä asioita ja "etsiä" suuntaa elämälleen. Vai onkohan se fakta, että kuollut rakkaus ei koskaan palaa?
Itsellänikin oli samantapainen kriisi muutamia vuosia sitten ja tunteeni miestäni kohtaan erittäin laimeat, mutta itse pääsin yli siitä ja tunteeni alkoivat vahvistua häntä kohtaan.
Kertokaa hyvät ihmiset neuvoja ja kokemuksianne? Elättelenkö turhaan toiveita?
Kolmatta osapuolta asiaan ei liity ja tausta-asiat muutoin kunnossa, lukuunottamatta työuupumusta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mikä näitä miehiä riivaa? Ihan samaa on tyttäreni kokenut. En osannut kirjoittaa kaikkea mitä sinä, mutta kaiken voin allekirjoittaa.
Saman koin minä naisen taholta.. Enkä ole ainoa. Varsin yleistä käytöstä naisten taholta tuo on. Miehet eivät mielestäni niinkään usein noin käyttäydy?
Kannattaa selvittää mistä kysymys, mene vaikka yksin. Voi olla miehen henkilökohtainen itsenäistymiskriisi tai akuutti rakastuminen tai jotain muuta. Mutta ero on iso asia, jota kannattaa miettiä. Itsellä tilanne kääntyi terapiassa päälailleen positiivisessa mielessä.
Tuo sinun tarinsi oli kuin suoraan minun omasta elämästä. Mieheni kertoi kans kaksi kuukautta sitten ettei enää rakasta vaan tunteet ovat kuolleet. Järkytyin kovasti, sillä kaikki oli ollut hyvin ja rakkauden sanoja oli jaeltu siihen asti. Yllättäen kaikki oli vain pois. Syy ei ollut kuulemma minussa vaan hänessä itsessään.
Ollaan asuttu nyt erillään kuusi viikkoa ja tunteet heittelevät laidasta laitaan, meilläkin oli kymmenen yhteistä vuotta takana ja kaikki pyyhittiin pois yhdessä hetkessä. Nyt meillä on tilanne se ettei kumpikaan ole sekaantunut onneksi toisiin ihmisiin. Ollaan keskusteltu asioista ja paljon ja riitaa ei ole pahemmin ollut. Miehestäni huomaa, että tunteita on ja ehdoton EI yhteen palaamisesta on muuttunut ei ehkä muotoon.
Itse olen käynyt terapiassa asian suhteen ja lukenut Bruce Fisherin krjaa jälleenrakentaminen, se on auttanut paljon. On pystynyt tosi hyvin käsittelemään eroa tuon kirjan myötä. Minä itse ainakin olen voinut todeta miehelläni olevan menossa ikäkriisin ja oman itsensä etsimisen ajan käsillä. Olen antanut hänelle tilaa ja elänyt itse omaa elämää lapsen kanssa. Mieheni kyllä hoitaa isän velvollisuudet hyvin ja muutenkin kaikki sujuu kitkattomasti.
Voimia sinulle
Se on sairaus nykyään ja voi jopa parantua siitä.
katsoo että hänen loppuun palamisensa syy on perheessä ja haluaa antaa vielä hetken aikaa lisää töilleen, kunnes sitten romahtaa täydellisesti.
jätä mies mutta pysy taustalla.
Minun neuvoni sinulle on että,anna hänelle tilaa niin paljon kun hän sitä vaatii.Oletko ollut tarrautuja tyyppi suhteessa koska,kuvaus sopisi minuun itseeni?(30 kympin kriisi ja burn out)ja siihen vielä tarrautuja niin johan on mies tukahdutettu niin että,varmasti haluaa pois.Itse OTIN ja vieläkin otan tarvitsemaani tilaa itselleni.Tunteet kyllä palautuvat jos niitä on oikeasti ollut.Jos ei,niin hänellä ei ollut niin paljoa pelissä kuin sinulla.
Olen tainnut olla juuri sellainen tarrautuja tyyppija itse asiassa mieskin on siitä nyt maininnut. Aionkin tehdä kuten sanoit (ja paljon muutahan en voikaan) eli antaa aikaa ja tilaa nimenomaan ja katsoa mitä tuleman pitää.
Eikös se englanninlkielinen parsikin mene jotenkin näin, että "if you love something, set it free. If it comes back then you will know it is for real" tai jotain sinnepäin, mutta kertoo kuitenkin samasta asiasta.
Kokemusteni mukaan miehet eivät vain lakkaa rakastamasta. Niillä on joku uusi kierroksessa. Vaikka muuta väittävätkin. Aina.
Kyllähän se usein voi niinkin olla. Nyt meidän tapauksessamme en vaan usko siihen. Mies on koko ajan kotosalla (sairaslomalla) ja itsekin tällä hetkellä teen kotona tutkimustyötä, joten ei se ainakaan missään vehtaile. Hyvä, jos kaupassa jaksaa käydä. On niin passiiviseksi mennyt. Eikä puhelimellaan soittele tai tekstaile minnekään, samoin e-mailiään pitää avoimesti auki koneellaan jne. Aika taitavaa touhua jos joku olisi kiikarissa, mutta mistäpä minä sitä oikeasti tietäisin...
Minäkin olin lähes varma, vähän samantyyppiset syyt kuin sullakin. Ei olisi ollut tilaisuutta vehdata toisen naisen kanssa.
Mutta uusi löytyikin netin kautta...
Pitkään olin minäkin varma ettei toista naista ollut kuvioissa, mutta myöhemmin kaikki selvisi.
Meili osotteitahan saa muitakin, joista et välttämättä ole tietoinen.
En halua maalata pirua seinälle, toivottavasti ei ole toista millään muotoa kuvioissa. Silloin on toivoa. Mutta toisaalta jos toinen on kuvioissa, niin silloin käsittämätön ero saa "järkevän" selityksen.
masennukselta haiskahtaa.Ja voin vain omasta kokemuksesta sanoa että,silloin ei tunne muuta kun sen vitu""ksen jokapäivä.Ei oo merkitystä vaikka emäntä sanois lähtevänsä tai jotain vastaavaa kun kaikki tunteen ovat "kuolleet".Olen nyt yrittänyt tätä omaan "demoniani" hallita jo 15v.Vie kyllä miestä välillä aikalailla.Tällä hetkellä,itselläni kyky tuntea mielihyvää ollut kateissa jo 2v.Ei edes viina enään aiheuta minkäänlaisia tuntemuksia muuta kun kännin,reippaan "spuulauksen" jälkeen.Nousuhumalan kiva fiilis on kadonnut.Uskon että ukollasi on tuo masennus iskenyt ja suosittelisin jotain apua haettavan ennen kuin jatkuu liian kauan.Menee vaan kauemmin palautua "takaisin".
olen saanut puhuttua asiat oman emännä kanssa.Joten hän tietää missä mennään.