Eli kertokaapa viisaammat mitä tehdä kun homman nimi on tämä; teen vuorotyötä, jonka takia rytmit on mitä on, ehdin lähinnä nukkumaan ja tekemään jotain ihan pieniä asioita. odotan viikonloppua, ja sitten kun vkl tulee niin mitään ei tapahdu. käyn ehkä jotain vähän harrastamassa mutta muuten se on lähinnä taas odottamista että tulee seuraava viikko ja taas nukun ja käyn töissä jonka jälkeen tulee vkl ja taas ei tapahdu mitään. tätä jatkuu aina vaan uudestaan. tiedän että arki on oikeastikkin olemassa mutta ei kai sen tälläistä kuuluisi olla että alkaa jo melkeen työtkin tympimään.
kaiken tympeintä on että olen työssäni kohtuu vaativassa paikassa ja täten joskus tulee otettua liikaa huolia työstä.
pahinta on se että vkl ei juuri saa lähdettyä mihinkään(ehkä kavereilla joskus käyn) joku kerta jotain urheilua.
antakaas vinkkejä miten saa itseä perseestä kiinni ja tapahtumaan jotain.
meneekö se näin masentavasti koko loppuelämä?
kaiken tympeintä on että olen työssäni kohtuu vaativassa paikassa ja täten joskus tulee otettua liikaa huolia työstä.
pahinta on se että vkl ei juuri saa lähdettyä mihinkään(ehkä kavereilla joskus käyn) joku kerta jotain urheilua.
antakaas vinkkejä miten saa itseä perseestä kiinni ja tapahtumaan jotain.
meneekö se näin masentavasti koko loppuelämä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
En ole viisaampi, mutta annan kommentin. Tottakai parikymppisenä on kaikenlaisia haaveita ja odotuksia elämän suhteen. Sehän on selvä. Ole onnellinen, kun olet nuori vielä... Silti. Vuorotyö on ihmisen rääkkyytä!! Joillekin se tietysti voikin sopia, mutta esim. meikäläinen heitti heti moisen kriteerin työlle:EI vuorotyötä. Siinä on niin ammattinsa ja työpaikan kanssa naimisissa, että! Mutta jos työtään rakastaa, mikäpä siinä ollessa ja paiskiessa...Saahan siitä hyvin palkkaa, jos ei muutakin.
Vanhempana rupeaa hieman luovimaan, ja arvottamaan elämäänsä eritavallakin. Se raha ei määrää ihan kaikkea, ja työn vaativuus -saahan siitä henkistä tyydytystä, kun osaa, mutta vanhempana riittää vähempikin vaateliaisuus. Ehkä sieltäpäin juontaa sanonta:"Hullu paljon työtä tekee-viisas pääsee vähemmällä"? Ilmeisesti et kuitenkaan aio vaihtaa työtäsi, kun olet sinänsä siihen tyytyväinen, mutta tietty voisi ajatella, että muutoin jäisi elämiseenkin aikaa toisellalailla, ja sisältöäkin ehtisi kertymään enemmän säännöllisemmän ja jakseliaan vapaa-ajan myötä? Valintahan on suureltaosin sun.
Ala juomaan viinaa. Aika kuluu nopeammin, ei ole tylsää ja saat ehkä vielä joskus seksiä.
todellakin tuntuu että tällä tyylillä nuoruus menee hukkaan, kun heräät ja olo on kuin halolla päähän lyöty ja jotkut viikot on sellaisia ettei kavereita edes ehdi näkeä paljoa.
hyvä työ sinänsä mutta ei tahdo saada vakituista paikkaa sitten millään(nyky yhteiskunnan tyyli)
se on huomattu jo tälläkin iällä ettei rahalla olekkaan niin merkitystä mutta on siitä iso apu elämässä.
Ihminen on ainoa eläin joka rakentaa itselleen häkin.
Että elämäsi on sellainen, kuin siitä teet. Olen itsekin tehnyt aikanani vuorotyötä ja monet tutuistani tekevät. Silti on elämää.
Minä olen yksinhuoltaja, tällä hetkellä teen töitä päivät ja monesti illatkin, silti ehdin hoitaa kodin, viettää aikaa lapseni kanssa, harrastaa ja jopa ylläpitää sosiaalisia suhteita. Se on kiinni ihan siitä, mitä haluaa ja millaiset tavoitteet itselleen asettaa. Ajankäytön suunnittelu ja suunnitelmasta kiinnipitäminen on se, jolla saa asiat järjestykseen.
Tuttu tunne. Ei mitään muuta tärkeetä elämässä kun työ ja työ ja työ. Ehkäpä pitäis kalenteriin merkata muutaki kun työvuorot. Vuorokaudessa kun kuitenki on 24 tuntia josta 9-10 menee ihan töiden piikkiin tai työmatkoihin. nukkumiseen pauttia rallaa kahdeksan tuntia joten. Meikäläinen laskee että kuus tuntia jäis vielä johonki fiksumpaan jäljelle.
EIks ois kiva käydä joskus vaikka leffassa ja kattelemassa immeisiä kaupungilla. Sit urheilusalit on avoinna aika laajalla skaalalla. Iltavuoroon mennessä ois ihan siistii käydä salilla sitä ennen. (tulee kuitenki nukuttua myöhään ja sit ei kerkee mitään. Olen kuullu tuon selityksen.) Hommaa joku harrastus joka vie sinut ulos muuallekki ku vaan töihin.
Nojoo, kyllä jos tekee säännöllistä vuorotyötä, eli tietää jo paljonkin etukäteen ne työvuoronsa ja milloin työ alkaa ja loppuu, niin kyllä se vaan on asennekysymys miten sen työn ulkopuolisen ajan käyttää.
Mutta totuushan tietenkin on, että se työn ulkopuolinen aika olisi helpompi käyttää, jos olisi joku jonka kanssa käytellä sitä aikaa. Jos se vapaa-aika menee siihen (siis sinkuilla), että hölmöttää kotona, eikä käy ihmisten ilmoilla, niin siinäpä se elämä helposti luiskahtaakin.
Ihannetilanne olisi kai se, että sitä vapaa-aikaa voisi käyttää sellaiseen missä tapaisi paljon vastakkaisen sukupuolen edustajia. Mutta mistäs sitä sellaisen jutun löytää :)
odotellaan milloin se se tapahtuu se on lähellä