tarkemmin tosta aikaisemmasta jutustani, koska se kuulosti jotenkin...niin pieneltä, juuri sellaiselta teini höpötykseltä.Mutta olen ihan tosissani vaikeuksissa tämän ei niin pahan mutta minua häiritsevän painoni tai ulkonäköni kanssa.
En ole viime kuukausina puhunut oikeastaan muusta kuin että "en voi syödä tuota,en voi tulla pizzeriaan,mennään vaan Mäkkiin mut tuun vaan seuraks..ynm"se tosissaan vaivaa mua.En syö rasvaisesti ja liikun kohtuullisesti mutta silti joskus olen niin ahdistunut että en osaa muuta kuin vain itkeä, talvella viiltelinkin itseäni.Olen joskus kauan sitten kirjoittanut jonnekkin palstaan tuosta viiltelystä ja sainkin muutamalta lohtua, mutta ei se tunnu enää lohduttavan.Sen takia mietin että onko tämä jotain harhaluuloisuutta tai jotain kun en todellakaan saa mielenrauhaa ruoan ajattelemisesta.Ja kuitenkaan minulla ei ole sellaista sisua nykyään enää olla syömättä niin paljon.Ja jälkeenpäin sitten harmittaa ja olen TODELLA ahdistunut..tää on tosi vaikeaa minulle vaikka tässä tekstissä se kuulostaa pieneltä ja ihan turhalta asialta.Tuntuu että en pysty ollenkaan nauttimaan elämästäni...yritän puhua jollekkin mutta tuntuu että he eivät ymmärrä...ongelma mullakin..mutta ikävästi se tuntuu vaikuttavan mun elämään.. en osaa kovin hyvin kuvata tätä enkä halua kuulostaa liian dramaattiselta, mutta ..vaikeaa tää mulle on jostakin syystä...
En ole viime kuukausina puhunut oikeastaan muusta kuin että "en voi syödä tuota,en voi tulla pizzeriaan,mennään vaan Mäkkiin mut tuun vaan seuraks..ynm"se tosissaan vaivaa mua.En syö rasvaisesti ja liikun kohtuullisesti mutta silti joskus olen niin ahdistunut että en osaa muuta kuin vain itkeä, talvella viiltelinkin itseäni.Olen joskus kauan sitten kirjoittanut jonnekkin palstaan tuosta viiltelystä ja sainkin muutamalta lohtua, mutta ei se tunnu enää lohduttavan.Sen takia mietin että onko tämä jotain harhaluuloisuutta tai jotain kun en todellakaan saa mielenrauhaa ruoan ajattelemisesta.Ja kuitenkaan minulla ei ole sellaista sisua nykyään enää olla syömättä niin paljon.Ja jälkeenpäin sitten harmittaa ja olen TODELLA ahdistunut..tää on tosi vaikeaa minulle vaikka tässä tekstissä se kuulostaa pieneltä ja ihan turhalta asialta.Tuntuu että en pysty ollenkaan nauttimaan elämästäni...yritän puhua jollekkin mutta tuntuu että he eivät ymmärrä...ongelma mullakin..mutta ikävästi se tuntuu vaikuttavan mun elämään.. en osaa kovin hyvin kuvata tätä enkä halua kuulostaa liian dramaattiselta, mutta ..vaikeaa tää mulle on jostakin syystä...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Älä nyt hyvä ihminen vähättele itseäsi ja ongelmiasi. Syömishäiriö ei missään nimessä ole mikään pikkujuttu! Ehdottaisin sinua puhumaan tuosta jollekin, joka todella osaa auttaa. Tarkoitan siis jotain aikuista, esim. kouluterveydenhoitajaa, hän osaa varmasti auttaa ainakin eteenpäin jollekin muulle ammattilaiselle jos on tarve.
Ei ole pieni juttu viillellä itseään. Minusta ei olisi koskaan siihen.
Totta...mutta..en halua tehdä mitään isoa numeroa..enkä nyt niin usko että minulla syömishäiruötä ainakaan on havaittavissa..ei ainakaan uskoisi olevan mitään huolta näissä mitoissa(jos luitte sen aikaisemman)...ehkä tämä on jotain itsetunto juttuja..olen miettinyt sellaistakin vaihtoehtoa..enkä enää ole viillellyt!...mutta kai tästä jotenkin selvitään..