Kohdun repeämä..

Utelias

Hei!

pari kuukautta sitten sain pojan hätäsektiolla, koska kohtuni repesi. Leikkaus kesti 3 tuntia, saivat ommeltua kohdun kasaan. Lisää lapsia en saa hankkia, koska kohtuni ei kestä enää uutta raskautta.Onko muita saman kokeneita? Olisi kiva kuulla ja vaihtaa ajatuksia asian tiimoilta.

86

31140

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • meitäkin on

      Minä olen kai siinä onnellisessa tilanteessa, että olen jo yhden lapsen saanut tuon jälkeenkin. Kyllä se raskausaika oli kauhean pelottavaa, mutta kaikki meni kuitenkin melko hyvin. Täysiaikaiseksi tuota raskautta ei kuitenkaan päästetty, sektio tehtiin 37 viikolla. Riippuu siis tapauksesta tuo uusi raskaus. Repesikö kohtusi synnytyksessä, vai ennen sitä? Oliko raskaus jo täysiaikainen? Toivottavasti vauvasi voi kuitenkin hyvin!

      Lääkärien mielipiteet vaihtelivat kovasti ainakin minun tapauksessani, ja raskaus oli todella tarkassa seurannassa. Alussa yksi lääkäri ehdotteli myös aborttia, mutta selvisi, että hän ei edes tiennyt, mitä oikein oli tapahtunut. Hän oli vaan tehnyt hätäisiä johtopäätöksiä. Riippuu kai myös aika paljon siitä miksi kohtu on revennyt. Minulla repeämä sai alkunsa vanhasta sektioarvesta, ja pojan toinen käsi ja hartia olivat päässeet "väärälle puolelle".

      Ikävimmät jälkiseuraamukset tuosta ovat kauheat vatsakivut, kiinnikkeitä pääsi syntymään paljon, kun lapsivesi vatsaontelossa aiheutti pahan tulehduksen. Välillä kivut ovat tehneet lähes työkyvyttömäksi, mutta nekin ovat vuosien mittaan helpottaneet!

      • Utelias

        Heiasan!

        Minulla repesi kohtu synnytyksessä,
        kätilöt ihmettelevät että enkö tuntenut mitään kipua kohdun revetessä.
        Ilmeisesti kohdun seinämät olivat todella ohuet, repesi sitten.
        Meillä myös pojalla oli käsi ja hartia kohdun ulkopuolella.
        Odotus meni hienosti, ei pahoinvointia.
        Raskaus oli yliaikainen,
        poika syntyi hätäsektiossa vkoilla 41 6.

        Leikkauksen jälkeen kivut olivat ikävät ja virtsarakko teki lakon.
        Sinne kertyi liikaa ja joutuivat usein katetroimaan, ikävää ja sattui.
        Laittoivat kauheita määriä antibioottia ja 4 yksikköä verta ja kipulääkkeitä.
        Olin odotusaikana tosi tarkassa seurannassa, juoksin vuoroin sairaalassa ja neuvolassa tutkittavana, että miten raskaus etenee.
        Rankkaa oli mutta loppujen lopuksi palkinto oli ihana.
        Poika voi hyvin, syö ja nukkuu,
        kiltti ja rauhallinen kohta 2 kuukauden ikäinen.

      • kivut oli ihan kamalat
        Utelias kirjoitti:

        Heiasan!

        Minulla repesi kohtu synnytyksessä,
        kätilöt ihmettelevät että enkö tuntenut mitään kipua kohdun revetessä.
        Ilmeisesti kohdun seinämät olivat todella ohuet, repesi sitten.
        Meillä myös pojalla oli käsi ja hartia kohdun ulkopuolella.
        Odotus meni hienosti, ei pahoinvointia.
        Raskaus oli yliaikainen,
        poika syntyi hätäsektiossa vkoilla 41 6.

        Leikkauksen jälkeen kivut olivat ikävät ja virtsarakko teki lakon.
        Sinne kertyi liikaa ja joutuivat usein katetroimaan, ikävää ja sattui.
        Laittoivat kauheita määriä antibioottia ja 4 yksikköä verta ja kipulääkkeitä.
        Olin odotusaikana tosi tarkassa seurannassa, juoksin vuoroin sairaalassa ja neuvolassa tutkittavana, että miten raskaus etenee.
        Rankkaa oli mutta loppujen lopuksi palkinto oli ihana.
        Poika voi hyvin, syö ja nukkuu,
        kiltti ja rauhallinen kohta 2 kuukauden ikäinen.

        Kätilöt pitivät kai lähinnä hankalana synnyttäjänä, ja sain tosi huonoa kohtelua. Kommentteja oli mm., että ei voi sattua, nyt pitää rauhoittua, ei tähän lääkäriä tarvita jne. Myöhemmin, kun luin asiasta, huomasin, että kaikki oireet oli kuin suoraan oppikirjasta: kohdunsuun aukeaminen pysähtyi 3 senttiin, kivut oli hirveät, Oksitosiinilla sitten avautui kuuteen senttiin, mutta "toispuoleisesti", lapsen sydänkäyriin tuli muutoksia jne... Vasta vuoronvaihto ja uudet kätilöt tarttuivat tilanteeseeni silloin, ja nopeasti huomasivat asian vakavuuden. Lääkäri tuli, ja teki nopeasti hätäsektiopäätöksen. Tilanne selvisi kuitenkin vasta leikkaussalissa, kun vatsanpeitteet avattiin. Lapsemme ei lähtenyt hengittämään, ja oli kärsinyt hapenpuutetta, oli huonokuntoinen. Tänä päivänä hän on kuitenkin toimelias kolmevuotias.

        Minullakin oli muuten silloin viikkoja jo 42 1, eli reippaasti oltiin menty jo lasketun ajan yli. Seuraava raskaus ei ollut oikeastaan hirveän suunniteltu, vaan se tuli yllätyksenä. Jo hyvin alussa aloin juoksemaan äitiyspoliklinikalla, ja varauduttiin aikaiseen synnytykseen. Sairaslomalle jouduin jäämään 20 raskausviikolla, kun supistukset alkoivat olla kovia, sekä kiinnikkeet aiheuttivat kovia kipuja. Lapsen kasvua, ja kohdun kuntoa seurasivat ultralla, vaikkakaan ei kuulemma ole luotettava menetelmä.

        Ohueksi oli ehtinyt mennä jo tuo kohdunkudos, alle 1,5 milliä pitivät riskirajana, ja sen alle menikin. Mutta koska kaikki meni hyvin, minulle sanottiin, että kyllä voin neljännenkin saada, silloin vaan on oltava vielä tarkempi, ja varauduttava sektioon vielä aikaisemmilla viikoilla. Tällä hetkellä kyllä nämä kolme riittävät. Tulevaisuudesta en osaa sanoa vielä.

        Ymmärsinkö väärin, että oli odotettavissa ongelmia, vai oliko tuon tarkemman seurannan syy raskausaikana jossakin muussa. Siis oliko takana jo vaikeita synnytyksiä, tai kohdun rakenteessa jotain erikoista?

      • Utelias
        kivut oli ihan kamalat kirjoitti:

        Kätilöt pitivät kai lähinnä hankalana synnyttäjänä, ja sain tosi huonoa kohtelua. Kommentteja oli mm., että ei voi sattua, nyt pitää rauhoittua, ei tähän lääkäriä tarvita jne. Myöhemmin, kun luin asiasta, huomasin, että kaikki oireet oli kuin suoraan oppikirjasta: kohdunsuun aukeaminen pysähtyi 3 senttiin, kivut oli hirveät, Oksitosiinilla sitten avautui kuuteen senttiin, mutta "toispuoleisesti", lapsen sydänkäyriin tuli muutoksia jne... Vasta vuoronvaihto ja uudet kätilöt tarttuivat tilanteeseeni silloin, ja nopeasti huomasivat asian vakavuuden. Lääkäri tuli, ja teki nopeasti hätäsektiopäätöksen. Tilanne selvisi kuitenkin vasta leikkaussalissa, kun vatsanpeitteet avattiin. Lapsemme ei lähtenyt hengittämään, ja oli kärsinyt hapenpuutetta, oli huonokuntoinen. Tänä päivänä hän on kuitenkin toimelias kolmevuotias.

        Minullakin oli muuten silloin viikkoja jo 42 1, eli reippaasti oltiin menty jo lasketun ajan yli. Seuraava raskaus ei ollut oikeastaan hirveän suunniteltu, vaan se tuli yllätyksenä. Jo hyvin alussa aloin juoksemaan äitiyspoliklinikalla, ja varauduttiin aikaiseen synnytykseen. Sairaslomalle jouduin jäämään 20 raskausviikolla, kun supistukset alkoivat olla kovia, sekä kiinnikkeet aiheuttivat kovia kipuja. Lapsen kasvua, ja kohdun kuntoa seurasivat ultralla, vaikkakaan ei kuulemma ole luotettava menetelmä.

        Ohueksi oli ehtinyt mennä jo tuo kohdunkudos, alle 1,5 milliä pitivät riskirajana, ja sen alle menikin. Mutta koska kaikki meni hyvin, minulle sanottiin, että kyllä voin neljännenkin saada, silloin vaan on oltava vielä tarkempi, ja varauduttava sektioon vielä aikaisemmilla viikoilla. Tällä hetkellä kyllä nämä kolme riittävät. Tulevaisuudesta en osaa sanoa vielä.

        Ymmärsinkö väärin, että oli odotettavissa ongelmia, vai oliko tuon tarkemman seurannan syy raskausaikana jossakin muussa. Siis oliko takana jo vaikeita synnytyksiä, tai kohdun rakenteessa jotain erikoista?

        Moi!!
        Minulla on yksi hankala imukuppisynnytys takana neljä vuotta sitten.
        Molemmat synnytykset käynnistettiin,
        ensimmäinen oksitosiinilla ja tämä toinen sytotec kapselilla.
        Ilmeisesti ongelmia oli odotettavissa, mutta enhän itse tiennyt ja eihän lääkärit mulle kertoneet, vaikka kysyin asiasta.
        Minulla ei kummallakaan ollut luonnollisia supistuksia lainkaan ja samainen tilanne on aikoinaan ollut äidilläni.
        Äidin mummo kuoli samanlaiseen tapaukseen.
        Tarkemman seurannan syy oli luultavasti ikäni ja edellinen hankala ja pitkittynyt imukuppisynnytys sekä synnytyspelko.
        Kohdun rakenne on ollut ohut ja luonnolliset supistukset erittäin heikkoja, eivät aiheuttaneet kohdunsuulle mitään.
        Minulle lääkäri sanoi että en saa hankkia lisää lapsia, liian suuri vaara uusi raskaus.
        Lääkäri ehdtteli steriilisaatiota.

      • jos..
        kivut oli ihan kamalat kirjoitti:

        Kätilöt pitivät kai lähinnä hankalana synnyttäjänä, ja sain tosi huonoa kohtelua. Kommentteja oli mm., että ei voi sattua, nyt pitää rauhoittua, ei tähän lääkäriä tarvita jne. Myöhemmin, kun luin asiasta, huomasin, että kaikki oireet oli kuin suoraan oppikirjasta: kohdunsuun aukeaminen pysähtyi 3 senttiin, kivut oli hirveät, Oksitosiinilla sitten avautui kuuteen senttiin, mutta "toispuoleisesti", lapsen sydänkäyriin tuli muutoksia jne... Vasta vuoronvaihto ja uudet kätilöt tarttuivat tilanteeseeni silloin, ja nopeasti huomasivat asian vakavuuden. Lääkäri tuli, ja teki nopeasti hätäsektiopäätöksen. Tilanne selvisi kuitenkin vasta leikkaussalissa, kun vatsanpeitteet avattiin. Lapsemme ei lähtenyt hengittämään, ja oli kärsinyt hapenpuutetta, oli huonokuntoinen. Tänä päivänä hän on kuitenkin toimelias kolmevuotias.

        Minullakin oli muuten silloin viikkoja jo 42 1, eli reippaasti oltiin menty jo lasketun ajan yli. Seuraava raskaus ei ollut oikeastaan hirveän suunniteltu, vaan se tuli yllätyksenä. Jo hyvin alussa aloin juoksemaan äitiyspoliklinikalla, ja varauduttiin aikaiseen synnytykseen. Sairaslomalle jouduin jäämään 20 raskausviikolla, kun supistukset alkoivat olla kovia, sekä kiinnikkeet aiheuttivat kovia kipuja. Lapsen kasvua, ja kohdun kuntoa seurasivat ultralla, vaikkakaan ei kuulemma ole luotettava menetelmä.

        Ohueksi oli ehtinyt mennä jo tuo kohdunkudos, alle 1,5 milliä pitivät riskirajana, ja sen alle menikin. Mutta koska kaikki meni hyvin, minulle sanottiin, että kyllä voin neljännenkin saada, silloin vaan on oltava vielä tarkempi, ja varauduttava sektioon vielä aikaisemmilla viikoilla. Tällä hetkellä kyllä nämä kolme riittävät. Tulevaisuudesta en osaa sanoa vielä.

        Ymmärsinkö väärin, että oli odotettavissa ongelmia, vai oliko tuon tarkemman seurannan syy raskausaikana jossakin muussa. Siis oliko takana jo vaikeita synnytyksiä, tai kohdun rakenteessa jotain erikoista?

        kohtu on revennyt? Onko sinulla kaikki syntynyt sektiolla? On siis mahdollista saada vielä lapsia vaikka kohtu olisikin ollut ohut? Miten arvioidaan että kestääkö seuraavaa raskautta?Olikos kiinnikkeitä?

    • pelottaaa

      Apuuva, en ole ikinä enne kuullutkaan.. Ihan tosi, mistä syystä kohtu voi revetä? Alkoi pelottaa aivan kamalasti..

      • älä liikaa huolestu

        Valtaosa tapauksista, joita on melko vähän, tapahtuu niin, että vanha arpi ei kestä, tai on jokin muu vaurio kohdussa. En muista tarkkoja prosentteja, mutta puhuttiin kyllä tosi pienestä yleisyydestä. Paljon suurempiakin riskejä raskauteen liittyen kyllä on. Sen kyllä sanoivat, että jos kerran on niin käynyt, on suuri todennäköisyys, että niin käy uudelleenkin, siksipä me sen kokeneet synnytämmekin sektiolla.

    • KUKKA

      Mun tyttö syntyi kanssa hätäsectiolla, koska kohtu repesi vanhasta sectioarvesta NIMENOMAAN SYNNYTYSSUPISTUKSISTA. Reippaasti yliaikaiseksi meni, 10 päivää yli. Sairaalassa sanoi kaksi lääkäriä, että eivät suosittele uusia raskauksia. Mutta sitten taas kolme muuta ovat sanoneet, että tarkassa seurannassa ja leikattaisiin etuajassa pois. Oman gyneni mielipide oli, että täysiaikaista raskautta ei kohtuni kestä ja synnytyssupistukset sen repeämän saivat aikaan. Nyt meillä siis kaksi tyttöä. Tulevaisuudesta en tiedä.

      • Kukka

        Tätä haluaisin vielä kysyä ja kaipaisin kokemuksia asiasta.

        Kukka

      • sectioäiti
        Kukka kirjoitti:

        Tätä haluaisin vielä kysyä ja kaipaisin kokemuksia asiasta.

        Kukka

        koska olen myöskin saman kokenut :/

        Kuinka usein seurannoissa käydään ja pystyykö kohdun paksuutta joten katsomaan esim.ultralla tms?

      • Pinja
        sectioäiti kirjoitti:

        koska olen myöskin saman kokenut :/

        Kuinka usein seurannoissa käydään ja pystyykö kohdun paksuutta joten katsomaan esim.ultralla tms?

        Olen kokenut kohdun repeämän toisen lapsen syntymän jälkeen. Haluaisin kolmannen lapsen mutta lääkärit eivät sitä suosittele.

        Täällä käynyt ilmi että onnistuttu on tästä huolimatta. minullakin vauvan käsi oli tullut ulos ja edellinen lapsi oli myös tullut sektiolla.

        Onko ketään kuka olisi onnistunut saamaan vauvan 2 sektion jälkeen joista toinen oli kohdun repeämä tai sitten että ensimmäinen oli kohdun repeämä tapaus. Miten asiaa pitää lähteä tutkimaan ?

      • Marenda
        Pinja kirjoitti:

        Olen kokenut kohdun repeämän toisen lapsen syntymän jälkeen. Haluaisin kolmannen lapsen mutta lääkärit eivät sitä suosittele.

        Täällä käynyt ilmi että onnistuttu on tästä huolimatta. minullakin vauvan käsi oli tullut ulos ja edellinen lapsi oli myös tullut sektiolla.

        Onko ketään kuka olisi onnistunut saamaan vauvan 2 sektion jälkeen joista toinen oli kohdun repeämä tai sitten että ensimmäinen oli kohdun repeämä tapaus. Miten asiaa pitää lähteä tutkimaan ?

        Moi, toi että voiko kohdun repeämän jälkeen saada vielä lisää lapsia riippuu niin paljon tapauksesta. Se etteä toiselle on luvattu ei tarkoita sitä että itse voisi.

        Sinut leikannut lääkäri tietää sen parhaiten. On nähnyt tilanteen siellä kohdussa ja tietää miten hyvin repeytymä on saatu paikattua.

        Minulle syntyi ensimmäinen kiireellisellä sektiolla raskausmyrkytyksen vuoksi. Plussasin hänen 1v syntymäpäivänään. Raskaus meni hyvin lievää raskausmyrkytystä lukuunottamatta.
        Lapsivedet menivät rv 40 3 ja seuraavana päivänä käynistettiin.

        Kohdunkaula hävisi kokonaan ja olin jo 5cm auki. Kunnes kohtu repesi.... repeämä oli suht pieni, n. 4cm ja pääsin nopeasti leikkuriin.


        Ja lisää lapsia on lupa tehdä. Nyt kovasti kuumeillaankin kolmatta. Tarkassa seurassa olisin ja supistella ei saa. Vauvaa syntyy viimeistään rv 38 siis sitten jos ja kun tulen raskaaksi



        Tuota kohdunrpeämistä ei kannata pelätä vain sen takia että on ollut sektiossa. Riski sen repeämiseen on jotain alle prosentin luokkaa. Suurin osa sujuu siis hyvin ja me kohdunrepeämän kokeneet ollaan harvinaisi poikkeuksia

      • m.i
        Marenda kirjoitti:

        Moi, toi että voiko kohdun repeämän jälkeen saada vielä lisää lapsia riippuu niin paljon tapauksesta. Se etteä toiselle on luvattu ei tarkoita sitä että itse voisi.

        Sinut leikannut lääkäri tietää sen parhaiten. On nähnyt tilanteen siellä kohdussa ja tietää miten hyvin repeytymä on saatu paikattua.

        Minulle syntyi ensimmäinen kiireellisellä sektiolla raskausmyrkytyksen vuoksi. Plussasin hänen 1v syntymäpäivänään. Raskaus meni hyvin lievää raskausmyrkytystä lukuunottamatta.
        Lapsivedet menivät rv 40 3 ja seuraavana päivänä käynistettiin.

        Kohdunkaula hävisi kokonaan ja olin jo 5cm auki. Kunnes kohtu repesi.... repeämä oli suht pieni, n. 4cm ja pääsin nopeasti leikkuriin.


        Ja lisää lapsia on lupa tehdä. Nyt kovasti kuumeillaankin kolmatta. Tarkassa seurassa olisin ja supistella ei saa. Vauvaa syntyy viimeistään rv 38 siis sitten jos ja kun tulen raskaaksi



        Tuota kohdunrpeämistä ei kannata pelätä vain sen takia että on ollut sektiossa. Riski sen repeämiseen on jotain alle prosentin luokkaa. Suurin osa sujuu siis hyvin ja me kohdunrepeämän kokeneet ollaan harvinaisi poikkeuksia

        olen koittanut etsiä kamalasti tietoa kohdun repeämästä.itselläni on takana 4 sectiota ja koska ensimmäinen oli hätäsectio ovat muutkin tulleet samasta"haavasta" nyt odotan viidettä ja riskit ovat kuulemma kovat jos kohtu pääsee repeämään.onko kellään revennyt kohtu odotuksen aikana?

      • marijo_
        m.i kirjoitti:

        olen koittanut etsiä kamalasti tietoa kohdun repeämästä.itselläni on takana 4 sectiota ja koska ensimmäinen oli hätäsectio ovat muutkin tulleet samasta"haavasta" nyt odotan viidettä ja riskit ovat kuulemma kovat jos kohtu pääsee repeämään.onko kellään revennyt kohtu odotuksen aikana?

        Tää juttu on nyt iäisyyden vanha, mutta haluaisin tietää miten sun kävi ? Mulla on kolme lasta, joista 1. ja 3. syntyneet sektiolla, kolmas yliaikakontrollissa huomattujen ongelmien takia. Kohtu oli ns. fenestroitunut vanhan leikkausarven alapuolelta, ja siinä oli jopa pieni reikä entisen arven vieressä. Lasten hankkiminen ehdottomasti kielletty. Kolmen ja puolen vuoden aikana olen kysynyt asiasta aina käydessäni gynellä tarkastuksissa, ja joka lääkärin mielipide on hiukan erilainen. Nuoremman polven gynekologit ovat selvästi sitä mieltä, että tarkassa seurannassa ja aikaisilla viikoilla esim.36-37 leikattuna uusi vauva vielä olisi mahdollinen. Mielenkiintoista on, että kukaan ei ole kohdannut tapausta, jossa kohtu olisi revennyt itsestään esim. kotona nukkuessa. Oletteko te kuulleet tällaisesta?

      • vend3
        marijo_ kirjoitti:

        Tää juttu on nyt iäisyyden vanha, mutta haluaisin tietää miten sun kävi ? Mulla on kolme lasta, joista 1. ja 3. syntyneet sektiolla, kolmas yliaikakontrollissa huomattujen ongelmien takia. Kohtu oli ns. fenestroitunut vanhan leikkausarven alapuolelta, ja siinä oli jopa pieni reikä entisen arven vieressä. Lasten hankkiminen ehdottomasti kielletty. Kolmen ja puolen vuoden aikana olen kysynyt asiasta aina käydessäni gynellä tarkastuksissa, ja joka lääkärin mielipide on hiukan erilainen. Nuoremman polven gynekologit ovat selvästi sitä mieltä, että tarkassa seurannassa ja aikaisilla viikoilla esim.36-37 leikattuna uusi vauva vielä olisi mahdollinen. Mielenkiintoista on, että kukaan ei ole kohdannut tapausta, jossa kohtu olisi revennyt itsestään esim. kotona nukkuessa. Oletteko te kuulleet tällaisesta?

        Olisi kiva kuulla lisää kokemuksia tästä aiheesta. Itselläni kohtu repesi t:n muotoisesti vanhasta arvesta. Ilmeisesti käynnistyksellä oli osuutta asiaan. Leikkaava lääkäri antoi vielä luvan raskautua, mutta itse ajattelin että ei enää koskaan. Nyt kun nuorimmainen on kolmen, niin alkaa mieli muuttua. Onkohan kenellekään tälläisen kokeneelle ja uudelleen raskautuneelle käynyt huonosti?

      • -viivamassu-
        vend3 kirjoitti:

        Olisi kiva kuulla lisää kokemuksia tästä aiheesta. Itselläni kohtu repesi t:n muotoisesti vanhasta arvesta. Ilmeisesti käynnistyksellä oli osuutta asiaan. Leikkaava lääkäri antoi vielä luvan raskautua, mutta itse ajattelin että ei enää koskaan. Nyt kun nuorimmainen on kolmen, niin alkaa mieli muuttua. Onkohan kenellekään tälläisen kokeneelle ja uudelleen raskautuneelle käynyt huonosti?

        Löytyi näin kiinnostava aihe, että koitetaan löytyykö tälle uusia kokemuksia. Aihe on itsellenikin läheinen. Kertokaa jos on kokemuksia!

      • kahden äiti
        -viivamassu- kirjoitti:

        Löytyi näin kiinnostava aihe, että koitetaan löytyykö tälle uusia kokemuksia. Aihe on itsellenikin läheinen. Kertokaa jos on kokemuksia!

        Itselläni repesi vanhasta arvesta supistusten aikana. hoitajat olivat todella tylyjä ettei minuun voi sattua jne kun ei supistakaan.. Huusin kuin palosireeni , tuntui kun saisin puukoniskuja , vedin ilokaasuu liikaa että näin tähtiä ja lopulta oksensin. ja viimeisillä hetkillä sain vasta epin kunnes lääkäri tuli tutkimaan. Olin 9 cm auki ja lääkäri teki hätäsectio päätöksen, siinä luhistuin täysin ( todella huono kokemus edellisestä sectiosta) Vauva syntyi lähestulkoon kokonaan vatsaontelostani , pää oli vain enää kohdussa ja leikkaavat lääkärit luuli alkuun että menivät suoraan virtsarakkoon. vauvan sydän äänet heikkeni ja minulta meinasi tuhoutuu sisäelimet!! En riskeeraa että tulisin raskaaksi uudelleen. parempi elävä äiti. Vauva syntyi kuitenkin terveenä 43 1tai2 viikolla ja nyt on reipas 1v4kk ikäinen =)

      • mem86
        -viivamassu- kirjoitti:

        Löytyi näin kiinnostava aihe, että koitetaan löytyykö tälle uusia kokemuksia. Aihe on itsellenikin läheinen. Kertokaa jos on kokemuksia!

        kirjoitin aiheesta jos et ole huomannut, sinun jälkeesi :)

    • mem86

      heii, tosi surullista toi kohtu repeämä itse koin sen viime kesänä ja en sen jälkeen ole oikein kirjoitellut asiasta mitään ja nyt päätin laittaa kierukan niin ajattelin etsiä onko muita saman kokeneita ja kiva kun löysin tämän sivun.. Niin tosiaan minun ensimmäinen poika syntyi 2007 ja silloin jouduin hätäsektioon.. Ja viime kesänä odotin toista vauvaa enkä ajatellut edes mitään repeämä juttuja.. niin vain tapahtui, synnytys kesti kauan ja vauva oli jo tulossa pari ponnistusta vaille, nii kappas vain vauva humpsahti takaisin.. Ei kipuja ollut, mutt tunsin etten pystynyt tekemään mitään ja vointini meni huonoksi..Lääkäri tuli apuun ja sai imukupilla otettu toisella kerralla vauvamme pois (onneksi oli kokenut lääkäri).. vauva voi alussa huonosti mutt alkoi selvitä, hätäsektioon ei oltais keretty vauvamme olisi menehtynyt.. Onnex selvisi. No sitten kun vauva saatiin ulos, nii alkoi kovat tuskat, aloin oksentaan ja sydän hakkasi.. Kätilöt sanoi että ei enää satu ja sanoi että istukka työnnettävä vielä, mie sanoin että en pysty satui ihan helv. paljon.. ja tuntu että nukahdan.. No ne alkoivat painella mahaa ja mie huusin ja huusin, lopulta istukka tuli ja vasta sitten mie huusinki,, Ne vielki ettei voi sattua, nohh lääkäri ultrasi sanoi että kyl siel vuotaa jokin.. ja äkkiä leikkaukseen.. Siellähän oli vatsa auki vanhasta leikkauskohdasta ..selvittiin ja siitä onnellinen, mutt sanon vain että minulla olo kyl kovat kivut ja olin vähällä kuolla, nyt täytyy ottaa aikaa ja katsoa jos joskus saisimme kolmannen.. Mutt onnellinen kun on jo kaksi poikaa on, ihana asia.. Mutt ei ne kieltänyt raskautta vaan sanoi että ainakin kolme vuotta taukoa pitää pitää.. mutt se jää nähtäväksi uskaltaako enään.. Mutt kaikille voimia ja ihanaa kun pystyin kertomaan sen teille jotka on saman kokenut.. ja toivottavasti te jotka haluatte saatte viel lapsia

    • .............

      Hei vaan! Olen jo aikaisemminkin kertonut tarinani täällä palstoilla, olen siis kokenut kohdun repeämän, ja kerran sen jälkeen synnyttänytkin suunnitellulla sektiolla ihanan, terveen lapsen, jolla pian ikää kuusi vuotta. Ja sen ajan on menty kierukalla eteenpäin, mutta nyt taas hiukan välillä vauvakuume nostaa päätään. Minulla siis oli "kunnia" olla alueemme ensimmäinen "tapaus, joka raskautui repeämän jälkeen". Vieläkin muistan tuon kauhean synnytyksen, ja sen vihan, jonka koin sen jälkeen. Kolmannen, eli sen lapsen, jonka tein repeämisen jälkeen, sektion suorittanut lääkäri "antoi luvan" uudellekin raskaudelle, joskin huomioon tulee ottaa keskosuuden riskit, eli jos uusi raskaus tulee vielä, tehdään sektio viikoilla 32 tai pian sen jälkeen, koska edellinen sektio tehtiin ihan viime tipassa, ja viikkoja oli silloin se 37.

      Välillä siis tuntuu, että uskaltaisi uudelleen, välillä taas paniikkinappulaa painan. Ongelmiahan se raskaus toisi ihan varmasti, ja varautua pitäisi pitkään sairausloman jo aika raskauden alkuajoista lähtien. Vuodet vierivät, viimeisestä sektiosta on lähes kuusi vuotta, mutta kun satun tietämään, että ne vuodet raskauksien välissä eivät anna mitään varmuutta touhun turvallisuudesta, niin panee miettimään. Tällä hetkellä siis kierukkakin vaihdetaan erikoissairaanhoidon puolella, repeämästä johtuen sitä ei tehdä normaalin käytännön mukaan omassa terveyskeskuksessa, vaan sairaalareissu on.

      Meitä tämän kokeneita on yllättävän paljon, ja valitettavasti tapaukset lisääntyvät. Ilmeisesti niiden taustalla on lisääntyneet sektiotkin osaltaan, ja tosiaan lähes kaikkien tapausten taustalta tuntuu löytyvän "synnytyksen vauhdittaminen" esim. oksitosiinilla.

      Itse siis toistaiseksi olen tyytynyt ottamaan koiran pahimpaan vauvakuumeeseen, intohimoisena koiraharrastajana, mutta laiha lohtuhan se on. Lohtu kuitenkin. En ole yhtään varma, kestäisinkä enää sitä pelkoa ja epävarmuudessa elämistä, sain niin kovaa pelottelua silloin vuosia sitten kohdalleni, etten pysty ikinä unohtamaan sitä varmaan. Eikä se ollut ihan kivaa makoilla paikallaan se puoli vuottakaan raskaana ollessani. Ja vielä vähemmän mukavaa sen makoilun seurauksena iaheutunut lihaskunnon huononeminen, sekä ennen töihin paluuta vaadittu kuntoilukaan :)

      En sano koskaan kenellekkään, että tee vain lapsia, vaikka kohtusi onkin revennyt. Minä tein sen, joskin ehkäisyn pettäminen auttoi hiukan tässä asiassa, sekä oma vahva abortin vastaisuuteni. Mutta jokaisen tulee tehdä päätös ihan itse, ja omat riskinsä punniten.

      Itse sain kolmennen lapseni hetkeksi silmieni alle, ja aika pian heräämöön vierelleni, ja puolisoni sai olla kanssani sielläkin. Noiden hetkien muistot ovat kauniita, ja olen kiitollinen sitä, että sairaalassa poikettiin säännöistä kohdallani. Itsekin olin harmitellut juuri sitä, että aikaisemmat lapseni olivat molemmat teholla, jolloin en päässyt heti alkuun heitä hoitamaan juurikaan. Mutta minun murheeni kyllä kuultiin, ja kolmannella kerralla oikeasti pyrittiin myöskin niitä toiveitani huomioimaan, kun oli siihen mahdollisuus. Ja sain koeka sen tunteen, että olin saanut terveen lapsen, joka hengitti ihan itse, ja kykeni imemäänkin itse. Mutta ihan yhtä rakkaita ovat lapsistani kaikki, myös ne, joita en saanut tavata ja hoivata juurikaan parin ensimmäisen elinpäivän aikana :)

    • kuviotUusiksi

      Hei.
      Olipa ihanaa lukea tästä aiheesta. Itsekin hiljattain olen kokenut kohdun repeämisen ponnistusvaiheessa. Lapsi syntyi hätäsektiolla vatsaontelosta. Enempää lapsia ei saada. Sanoivat että se olisi liian vaarallista. Kohtu repesi pitkästi alhaalta ylös toiselta sivulta. No meillä on onneksi jo useampi. Mutta siltikin, se on niin haikeaa, surullista, kun tietää että tämä on nyt meidän viimeinen vauva. Haluaisinkin kuulla, teiltä joilla lääkäri kieltänyt saamasta enempää lapsia, että miten te olette sopeutuneet siihen? kestikö kauan ja kuinka vuosien myötä, tuleeko uudestaan suru aikoja?

      Järki kyllä sanoo että ei uskaltaisikaan enää, eikä aijotakaan enempää hankkia, mutta tunnepuolella tämä on käytävä läpi kun olimme haaveilleet isommasta perhestä.

      Voimia kaikille saman kokeneille! On se vaan todella rankka kokemus. henkinen toipuminen kestää...tai mulla ainakin! Miten muuten tuntuiko kellään että tuli sen jälkeen enempi tai vähempi jonkinlainen masennus? kävittekö juttelemassa esim. psykologilla tapahtuneesta?

      • UterusRuptura

        Minulla syntyi vauva myös vatsaonteloon koska kohtu halkesi kahtia. Ensimmäinen syntyi hätäsektiolla koska ei mahtunut tulemaan ja toisen kohdalla synnytys käynnistettiin viikkoa ennen laskettua aikaa ettei kasvaisi yhtä suureksi kuin esikoinen. Kaikki eteni normaalisti kunnes yhtäkkiä tuli viiltävä tuska vatsan yläosaan. Kätilö oli tollo eikä uskonut vaan hoki että "sullahan on puudutus, ei voi käydä kipeää". Tuskanhuudot toi paikalle toisen kätilön joka hälyytti lääkärin paikalle. Kiireelliseen sektioon mentiin samantien ja vatsan avattuaan lääkäri aivan säikähti kun lapsi olikin heti vatsanpeitteiden alla. Henki meinasi lähteä sekä vauvalta että minulta. Minua ommeltiin kasaan pari tuntia samalla kun vauva taisteli hengestään teholla. Loppujen lopuksi kaikki kääntyi viikon sairaalassaolon jälkeen hyväksi ja molemmat selvittiin. Merkillisintä minun repeämisessä oli se että kohtu oli eheä vanhan sektiohaavan kohdalta. Syytä halkeamaan ei tiedetä mutta enää en ala riskeeraamaan henkeäni tekemällä lisää lapsia vaikka luvan sainkin. Minulla on kuitenkin kaksi pientä lasta jotka tarvitsevat äitiä

    • Auuttss

      No auts, itse en ole revennyt vaikka melkein olin siinä pisteessä..

    • Kolmas yllätyksenä

      Olen kahden lapsen äiti. Ensimmäinen syntyi kiireellisellä sektiolla seitsemän vuotta sitten ja toinen viisi vuotta sitten hätäsektiolla kohdun repeämän vuoksi (vanha arpi oli pettänyt) 27h supistelujen/synnytyksen jälkeen ponnistaessa. Lääkäri sanoi että ei voi kieltää uusia raskauksia, mutta jos voisi, niin kieltäisi. Tämän jälkeen olen kuullut eri lääkäreiltä eriäviä näkemyksiä - siis että riskit on suuremmat kuin normaalissa raskaudessa, mutta onnistunut raskaus sektio olisi mahdollinen.

      Miehelleni oli selvä että ikinä ei enää uusia raskauksia tulisi. Aikaisemmat synnytykset olivat olleet jo niin pelottavia. Itselleni meni pitkään päästä ajatuksen yli että en voisi enää saada lapsia. Just kun olen oppinut elämään ajatuksen kanssa niin totesin tänään että raskaustesti viestii raskaudesta, yllättäen.

      Nyt päätöksiä on tehtävä pikaisesti, mikä tuntuu aika kauhealta. Ensimmäisenä varasin gynekologi ajan varmistaakseni tilanteen. Toisaalta haluaisi olla onnellinen tästä mahdollisuudesta, mutta samalla on pelko että miten raskauden kanssa voi käydä. Miehellä varmasti vielä suurin menettämisen pelko.

      Olisi ihana jos saisi vastauksia onko revenneen kohdun ommellut lääkäri enemmän oikeassa kuin muut lääkärit? Jos tietäisin sen varmasti, niin päätös raskauden keskeytyksestä olisi helpompi...

      Voi kun joku voisi antaa raskaudesta edes "normaalin" takeen...

    • me.m86

      Hienoa että tästä asiasta voi puhua teidän kanssa jotka on kokenut saman.. Minullakin on ollut lievä alakulo ja tuntuu välil todella surulliselta ja melkein itken kun mietin että jospa ei enään saa lapsia, kun olen viel aika nuorikin.. Mutt sitten olen koittanut ajatella, että kun sen lapsen haluaminen tulee eteen niin menen äitipolille jutteleen ja niin ne sanoi, että jos haluaa vielä niin ekana tulee juttelemaan sinne, ja niin minä kyllä teen.. Mutt en tiedä uskallanko enään edes harkita :`( Ja se on inhottavaa kun moni kysyy, meinaatko viel lisää?..
      t. mem86

    • Kahden äiti

      Hei,

      "ihana" kun löytyi tällainen ketju, jossa tavallaan saman kokeneita ja samaa tuskaa tuntevia. Minulla on 06 tehty päivystyssektio ja samoin -10 tehty. Tässä toisessa sektiossa huomattiin, että kohdussa oli laaja fenestraatio (ts.ikkuna, josta saattoi kurkistaa sisään) vanhan arven kohdalla. Leikkaava lääkäri sanoi, ettei ala minulta vielä kieltämään uutta raskautta, mutta riskit täytyisi ymmärtää. Kertoi myös paikanneensa arpea tuplaompelein (kahdeksikko)Kaksi vuotta sanoi minimi väliksi uuteen raskautumiseen, mielellään enempi. Olen tämän jälkeen jutellut asiasta vielä äitipolilla kokeneen lääkärin kanssa, jonka mielestä uusi raskaus ei olisi hullunhommaa..Mutta minulla mietityttää silti todella paljon! Teillä usealla on repeäminen tapahtunut synnytyksen aikana, minulla se oli venynyt hiljalleen vatsan kasvaessa. Lapsi tosiaan syntyi vk 39 2. Vauvakuume on vaivannut lähes viime sektiosta asti, siitä syystä, että tilanne on tämä. Olen äärettömän onnellinen kahdesta lapsestani, mutta kuten tiedätte sille kuumeelle ei voi mitään. Asia sapettaa älyttömästi, ikääkään kun ei ole vielä hirmuisesti..
      Jos vain jollakulla on kokemusta raskaudesta todetun fenestraation jälkeen, niin kirjoitelkaa!

    • Marenda2

      aina silloin tällöin tänne näköjään kirjoitellaan edelleen. Itsekkin näköjään aiemmin kirjoittanut tänne.


      Meillä tilanne on siis se että esikoinen syntyi sektiolla 04. Kakkosesta synnytyssupistukset saivat aikaan kohdunrepeämän, hätäsektio 06 Lupa uuteen raskauteen annettiin vielä. ( yllä aiempi kirjoitukseni aiheesta)

      Meille syntyikin tyttö 09 rv 36 kun alkoi supistella kipeästi, kiireellisellä sektiolla. Kohtu oli jo paperin ohut ja siitä näki läpi.
      Vauva voi kuitenkin kokoajan loistavasti. KOhdusta poistettiin heikkoa osaa ja se paikattiin hyvin.

      Uutta raskautta ei kielletty, mutta muutama vuosi käskettiin odottaa. Nyt kuitenkin yllätysvauva massussa ihan aluillaan.

      Vauvasta olen todella onnellinen, mutta raskausaika pelottaa. Pian tarkoitus soitella neuvolaan ja vaatia yhteydenottoa äippäpolille. Jos pääsisi jo heti alussa juttelemaan lääkärin kanssa tästä tilanteesta.



      Eipä tässä voi muutakuin toivoa parasta.

      • Kahden äiti

        Hei Marenda!

        Sinulla on ollut kolmannessa raskaudessa hieman sama tilanne kuin minulla.. Olitko lisäseurannassa raskauden aikana? Entä oliko se paperinohuus arven kohdalla vai muutoin kohdussa? Miten muuten raskausaikasi sujui? Jokaisen kohdallahan tilanne on yksilöllinen, mutta kokemuksia olisi niin ihana kuulla! Kaikkea hyvää sinulle raskauteesi, toivottavasti kaikki menee hyvin!

    • Marenda2

      kiitos kahden äiti. Eihän tässä voi muuta kuin toivoa ja luottaa että vaikka raskaudesta varmasti tulee vaikea niin kaikki tulee menemään hyvin.


      Olin lisäseurannassa, rv 20 tienoilla oli muistaakseni eka käynti äippäpolille ja siitä sitten säännöllisesti käytiin.

      Kohtua ja vauvaa ultrattiin ja kyllähän se jo raskausaikana huomattiin ohueksi. Mutta kun sitä on mahdoton sanoa paljonko se kestää.

      rv 37 oli sovittu suunniteltu sektio mutta rv 36 alkoi tosiaan supistella sen verran että kiirellinen sektio tehtiin.
      Kohtu oli paperin ohut ja unohtui näköjään aiemmassa mainita että siinä oli myös sormenmentävä reikä.
      Eli raskaus oli vain venyttänyt sen ihan äärimmilleen.


      Käsky oli myös tulla äippäpolille herkästi näytille ja tulihan siellä ravattua. Varmaan osin turhaankin, mutta mitä sitä ei oman mielenrauhan ja vauvan takia tekisi.

      Loppujenlopuksi se raskausaika on niin lyhyt ja palkinto niin ihana lopussa.

      ilmeisesti se paperinohuus oli laajemmalla alueella. En tajunnut tarkemmin kohtaa silloin kysyä.


      Jänskättäähän tämä raskausaika uuden pikkuisen kanssa kovasti. Mutta silti, eiköhän tämä ole taas sen arvoista. Ihan rakastunut jo pikkuiseen vaikka ihan aluillaan vasta mennään.

      Huomenna soitto neuvolaan. Sitten ollaan varmasti taas fiksumpia.


      Onhan se raskaus tässä tilanteessa vielä normaalia isompi päätös. Mutta ehkä mie luotan kaikista eniten sen leikkaavaan lääkärin sanaan. Hän on kuitenkin nähnyt sen tilanteen siellä. Onnea sinulle kahdenäiti, mihin päätökseen päädyttekin.

    • KuviotUusiksi

      Ihana lukea täältä kohtalotovereiden kokemuksia. Meitä on(onneksi) niin harvassa. Se on kyllä tärkeää muistaa että nää on niin tapauskohtaisia asioita ja parasta on kuulla sitä leikannuttta lääkäriä tai lääkäreitä jotka on ollu paikalla kun kohdun repeämä on tullut ja sitä on hoidettu. Ne on parhaita sanomaan voiko vielä olla raskaana.
      Ei sitä surua voi pyyhkiä sillä, että onhan teillä jo lapsia. Kyllä se ainakin minulla on ollut paljon mielessä ja lähes päivittäin ajattelen että tää on nyt meidän viimeinen vauva ja meidän perhe on nyt sitte tässä. Monet vasta tässä iässä alkaa saamaan lapsia. Minulta kiellettiin uusi raskaus. On kiitollinen mieli tästä perheestä mutta on se oma surutyönsä luopua siitä toivosta että meille tulisi joskus vauva. Nyt tuntuu että vauva kasvaa silmissä. Ja olen kyllä käynyt monenlaista kriisiä tässä sen repeämän jälkeen. Jotenki nostattanu paljon tunteita menneestä ja tulevasta pintaan. Mutta onneksi nyt jo helpottanu.

    • p+p

      Heippa kaikille kohtalotovereille,

      olen tätä keskustelua alkanut lukemaan ensi kerran huhtikuussa 2010, hieman sen jälkeen kun toinen poikani syntyi hätäsektiolla rv 36, lähes kokonaan vatsaonteloon syntyneenä (pää enää kohdussa).
      Ensimmäinen poika synty -08 suunnitellulla sektiolla rv 38 suuren kokonsa vuoksi. Tässä toisessa raskaudessa kaikki meni normaalisti, rv 35 otettiin lapsivesipunktio jossa katsottiin vauvan keuhkojen kypsyyttä, mahdollista synnytyksen käynnistystä silmälläpitäen, ettei vauva tällä kertaa kasva liian suureksi. Viikko punktion jälkeen supistukset alkoivat, supistelin pari päivää hyvin säännöllisesti, kuitenkin siedettävästi (aikaisempaa kokemusta synnytyssupistuksista ei siis ollut ja kipukynnykseni on korkea, oli vaikea arvioida milloin olisi "tosi kyseessä"). Ä-polille minua ei huolittu ennenkuin oloni on niin sietämätön etten kotona pärjää. Toisena supistelupäivänä aloin vuotamaan verta ja samaan aikaan lapsivedet meni. Lähdimme sairaalaan jossa synnytystä yritettiin kaikin keinoin tahkoa yön läpi alateitse, päätyen tähän hätäsektioon. Vauva syntyi elottomana ja luonnollisesti huonokuntoisena. Tokeni tehohoidossa hyvin mutta yhä edelleenkään (poika 1v6kk) mitään takeita ei ole etteikö jokin kehitysvaurio tästä olisi voinut syntyä, ja poika onkin motorisesti kehityksestä viiveellinen ja seuraava aika neurologille on ensi viikolla.
      Minulle sanottiin monen paikalla olleen lääkärin puolesta ettei lisää lapsia olisi enää mahdollisuutta saada. Repeämä oli koko kohdun mittainen (ei revennyt kuitenkaan vanhan sektioarven kohdalta!) ja ympäröivä kudoskin on kertomuksen mukaan ollut "höttöä". Leikkaus ja kursiminen olikin sen verran vaativa, että kursivat samalla myös virtsanjohtimeni kohdun mukaan. Asia kuitenkin huomattiin leikkauksessa ja korjattiin, ilman pysyviä vammoja.
      Fyysisesti paranin niin hyvin kun moisesta on mahdollista (pari viikkoa sairaalassa mittavan tulehduksen vuoksi) ja kipuja on enää harvakseltaan. Henkinen puoli on heikko. Kokemus ravisteli olan takaa ja mietin yhä edelleen päivittäin tapahtunutta. Olen käynyt asiasta puhumassa neuvolapsykologille, mutten ole kokenut sen auttavan.
      Kaikista ristiriitaisinta tämän jälkeen on ollut se, kun sain epikriisin kotiin. Sen kirjoittanut lääkäri on ilmoittanut että estettä seuraavalle raskaudelle ei ole, kunhan sitä seurataan tarkasti ja sektio suoritetaan mahdollisimman aikaisin kun lapsivesipunktio näyttää keuhkojen olevan kypsät. Mietinkin nyt onko tämä joku mielipidekysymys? Onko mahdollisuutta uudelle raskaudelle, kaikille mieluisin tuloksin? Itse olen vasta 26 vuotias ja todella, todella haluaisin vielä yhden lapsen. Toki tappamaan en halua tietentahtoen lähteä, itseäni tai lastani. Aionkin ottaa yhteyttä synnytyssairaalaan, mahdollisten lisäselvitysten vuoksi. Jospa asiaa voitaisi tutkia ja selvittää onko mahdollista vielä saada se yksi. Ja mitä se vaatisi.

      On hyvä kun löysin tämän ja tänne on lisää kohtalotovereita löytynyt. Asia tuntuu olevan vielä varsin ihmetys jopa kokeneille lääkäreille eikä infoa oikein löydy.

    • Sama Marijo_

      Voi Marenda 2 !

      Miten sulla sujuu ? Mitä äippäpolilla on sanottu ? Mulla on itellä nyt viiden vuoden suremisen jälkeen aika gynekologille ens viikolla, ja aion otattaa kierukan pois ja uskaltautua vielä raskaaksi. Vauvakuume ei siis ole viiden vuoden aikana mennyt ohi, vaikka järki ja kolme rakasta lasta ovatkin olemassa.
      Tuntuu oudolta, että näitä raskauskieltoja tai suosituksia paremminkin, annetaan, kun kuitenkin monet ovat seurannassa pystyneet vielä turvallisesti lisääntymään. Mikähän mahtaa olla syynä, että raskautta yritetään venyttää mahdollisimman pitkälle, kun jo kuitenkin esim.35-viikkoinen selviää nykyajan hoidolla aivan loistavasti? Olen itse syntynyt rv 34 70-luvun lopulla, ja silloinkin on selvitty loistavasti vieläpä pienessä sairaalassa. Eivätkö kohdunrepeämän aiheuttamat murheet kuitenkin ole paljon suuremmat sekä vauvalle että äidille, kuin pari viikkoa aiemmin tehdyn sektion esim.vk 35 -36 aiheuttamat ongelmat, jotka ovat siis satavarmasti hoidettavissa?

      Ja älkää nyt sitten viitsikö tässä hulluksi haukkua, en minäkään halua kuolla, ja jos siis gyne kauhistuu ajatuksesta, saa kierukkakin jäädä. Isommat tarvitsevat äitinsä!!

    • Kahden äiti

      Hei vaan!

      Täällä kans kiinnostaa miten sulla Marenda sujuu? Vauvakuume on ja pysyy tuolla jossain sielujen sopukoissa, välillä vahvana ja väliin tasaisempana. Jossakin vaiheessa aion kyllä haastatella lääkäreitä, voiko tälle kuumeelle ikinä enää tehdä mitään...
      Kurkin tuossa nuita aiempia viestejä, etenkin sinun kertomusta Marijo_. Sinullakin siis oli fenestraatiota arven ympärillä? Minulla samoin, vanha arpi oli fenestroitunut, pelkän kalvon varassa oli lapsi, siis arven kohdalta. Ja raskauskieltoa en saanut, mutta pitkän saarnan riskeistä.

      Kirjotelkaahan kohtalotoverit kokemuksistanne!

      • Marijo2_

        Hei !
        Nyt on kierukka pois ja pikkuista kovasti odotellaan ! Merkillisiä asioita paljastui tästä tilanteesta ja raskauskiellosta tämän prosessin aikana, jona tapasin kahta kokenutta ja ansioitunutta gynekologia. 6-kymppinen konkari ei ole uransa aikana koskaan törmännyt tapaukseen, jossa kohtu olisi itsestään revennyt raskausaikana. Muutamat repeämät ovat aina sattuneet synnytyksen aikana, mutta ei muistanut äitejä koskaan menehtyneen tällaisessa tapauksessa. Aivan pari lapsikuolemaa muistui mieleen, ja takana siis yli 30 vuoden ura keskussairaalassa. Uskoi kaiken menevän hyvin , joskin tarkassa seurannassa.

        Kierukka poistettiin naistenpolilla, jossa hoitavana lääkärinä oli synnytysosaston vastaava lääkäri. Sanoi fenestraation ja jopa pienen reiän arven vieressä olevan aika usein nähty tila, ei siis mitenkään harvinainen kuulemma. Raskausaikana ei tarvi pelätä repeämistä itsestään. Sektio viimeistään 38- viikolla tai jos synnytyssupistukset alkavat aiemmin, niin silloin. Sanoi suoraan,( hiukan leikillään tietysti!) että synnytykset loppuisivat sairaalasta, jos kaikille fenestraatioäideille pistettäisiin raskauskielto. Meidän alueellamme asuu paljon lestadiolaisia, joten kokemusta varmasti usean sektion äideistä on runsaasti.

        Voin sanoa, että kyllä on mieli huojentunut näiden keskustelujen jälkeen. Hiukan kyllä kummastuttaa, että miksi mieslääkäreiden kanta on ollut niin vastaan verrattuna naislääkäreiden haliitujen riskien ajatukseen. Kysykää kohtalotoverit tosiaan useamman lääkärin mielipiteitä !!! Koitan pitää ajantasalla, miten projekti etenee, ja pistän kädet ristiin silkasta ilosta tähän mahdollisuuteen.

      • Kahden äiti
        Marijo2_ kirjoitti:

        Hei !
        Nyt on kierukka pois ja pikkuista kovasti odotellaan ! Merkillisiä asioita paljastui tästä tilanteesta ja raskauskiellosta tämän prosessin aikana, jona tapasin kahta kokenutta ja ansioitunutta gynekologia. 6-kymppinen konkari ei ole uransa aikana koskaan törmännyt tapaukseen, jossa kohtu olisi itsestään revennyt raskausaikana. Muutamat repeämät ovat aina sattuneet synnytyksen aikana, mutta ei muistanut äitejä koskaan menehtyneen tällaisessa tapauksessa. Aivan pari lapsikuolemaa muistui mieleen, ja takana siis yli 30 vuoden ura keskussairaalassa. Uskoi kaiken menevän hyvin , joskin tarkassa seurannassa.

        Kierukka poistettiin naistenpolilla, jossa hoitavana lääkärinä oli synnytysosaston vastaava lääkäri. Sanoi fenestraation ja jopa pienen reiän arven vieressä olevan aika usein nähty tila, ei siis mitenkään harvinainen kuulemma. Raskausaikana ei tarvi pelätä repeämistä itsestään. Sektio viimeistään 38- viikolla tai jos synnytyssupistukset alkavat aiemmin, niin silloin. Sanoi suoraan,( hiukan leikillään tietysti!) että synnytykset loppuisivat sairaalasta, jos kaikille fenestraatioäideille pistettäisiin raskauskielto. Meidän alueellamme asuu paljon lestadiolaisia, joten kokemusta varmasti usean sektion äideistä on runsaasti.

        Voin sanoa, että kyllä on mieli huojentunut näiden keskustelujen jälkeen. Hiukan kyllä kummastuttaa, että miksi mieslääkäreiden kanta on ollut niin vastaan verrattuna naislääkäreiden haliitujen riskien ajatukseen. Kysykää kohtalotoverit tosiaan useamman lääkärin mielipiteitä !!! Koitan pitää ajantasalla, miten projekti etenee, ja pistän kädet ristiin silkasta ilosta tähän mahdollisuuteen.

        Hei Marijo2_ !

        Tosi mukava kuulla tällaisia uutisia:) Mulla ei ole toive kolmannesta lapsesta hiipunut vähääkään ja varmasti vuoden sisällä aion olla yhteyksissä lääkäreihin. Ihan vielä ei ole sen aika. Kuopus siis vasta 1,8 kk. Mutta rauhaa tältä ajatukselta ei saa, aina se on tuolla takaraivossa. Mulla kanssa silloin synnytyksen jälkeen vanhemman polven lääkäri oli sitä mieltä, että kolmas raskaus ei olisi lainkaan hullua, mutta nuorempi lääkäri oli hivenen toista mieltä. Leikkaava lääkäri taas piti uutta raskautta mahdollisena, mutta varoitteli riskeistä. Ja mulla siis toisen raskauden jälkeen oli se fenestraatio arven kohdalla.

        Saanko kysyä mistä päin suomea olet? Ja haastattelitko ihan oman alueen lääkäreitä? Itse asun ihan keskussairaalan alueella ja mietin onkohan mahdollisuutta olla yhteyksissä yo-sairaalaan, sieltä varmasti löytyy enemmän asiasta kokemusta. (lestadiolaisia myös paljon).

        Kiitos kommentistasi ja paljon onnea matkaan! Käyn aina välillä täällä kurkkimassa ja olisi kiva kuulla jatkosta :)

      • Marijo_
        Kahden äiti kirjoitti:

        Hei Marijo2_ !

        Tosi mukava kuulla tällaisia uutisia:) Mulla ei ole toive kolmannesta lapsesta hiipunut vähääkään ja varmasti vuoden sisällä aion olla yhteyksissä lääkäreihin. Ihan vielä ei ole sen aika. Kuopus siis vasta 1,8 kk. Mutta rauhaa tältä ajatukselta ei saa, aina se on tuolla takaraivossa. Mulla kanssa silloin synnytyksen jälkeen vanhemman polven lääkäri oli sitä mieltä, että kolmas raskaus ei olisi lainkaan hullua, mutta nuorempi lääkäri oli hivenen toista mieltä. Leikkaava lääkäri taas piti uutta raskautta mahdollisena, mutta varoitteli riskeistä. Ja mulla siis toisen raskauden jälkeen oli se fenestraatio arven kohdalla.

        Saanko kysyä mistä päin suomea olet? Ja haastattelitko ihan oman alueen lääkäreitä? Itse asun ihan keskussairaalan alueella ja mietin onkohan mahdollisuutta olla yhteyksissä yo-sairaalaan, sieltä varmasti löytyy enemmän asiasta kokemusta. (lestadiolaisia myös paljon).

        Kiitos kommentistasi ja paljon onnea matkaan! Käyn aina välillä täällä kurkkimassa ja olisi kiva kuulla jatkosta :)

        En halua laittaa keskussairaalapiiriä julki, koska lääkärit olisivat tunnistettavissa. Mutta oulun yliopistosairaalan piiriin kuulutaan. Tämmösestä itsestään repeämisestä, joka olisi hengen joltain osapuolelta vienyt, ei ollut kuullut koskaan myöskään Naistenklinikalla ja Jorvissa työskentelevä gynekologi

    • äiti vain yhdellekö?

      Olipa "mukava" lukea kohtalotovereiden kirjoituksia.. Jos ensin hieman taustaa kertoilisin, eli poika syntynyt sectiolla rv 37 5 raskausmyrkytyksen takia -09 uutta raskautta toivottu kovasti jo pitkään ja syyskuulla plussasinkin, nyt kuitenkin kävi niin että viime viikolla sain keskenmenon ja sen takia useaan kertaa monella eri lääkärillä ehdin viime viikolla käydä ultrassa kun tyhjennys projekti ei mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan
      ensimmäinen lääkäri kun ultras puhui huolestuneena jotain jostain repeämästä, mutta kovien kipujen takia en osannut sillä hetkellä kysyä mitään, seuraavana päivänä toinen lääkäri ultrasi ja mainitsi myös tämän repeämän, sitten jo kysyin että mikä ihme siellä on? Ja lääkäri vain totesi että pieni repeämä on kaiketi tullut pojan syntymänyhteydessä. Ja että se ei aiheuttanut keskenmenoani, eikä se este uudelle raskaudelle.
      mietin että miksei kukaan ollut koskaan maininnut asiasta, vai oliko se niin pieni ettei sitä katsotu mainitsemisen arvoiseksi silloinkun poika syntyi. No viimesenä päivänä minut sitten ultrasi silloin aikoinaan minut sectioinut lääkäri jolta sitten kyselin asiasta enemmän ja hän myöntää että ei ollut katsonut aiheelliseksi aikoinaan kertoa minulle että näin oli käynyt?? Ei ollut ajatellut,että sillä olisi ollut merkitystä tulevia raskauksia ajatellen!!! Siis mitä ihmettä? Nyt kuitenkin oli sitten sitä mieltä,ettei suosittele enää uusia raskauksia, koska voisi olla niin iso riski minulle tai vauvalle tuo raskaus aika vaikka olisin hyvässä seurannassakin..
      Mikäli siis edes koskaan pääsisin tämän pidemmälle raskauksissa kun nyt olin (eli n rv 9) Eli tämän toisen lääkärin mielestä keskenmeno johtui siitä repeämästä vaikka toinen oli taas toista mieltä.
      Tosin eihän tämäkään lääkäri voi kieltää minua raskautumasta uudelleen, mutta ei tosiaan suositellut sitä.. Nyt monenlaiset tunteet pinnassa... Onhan meillä onneksi tuo yksi ihana poika, mutta näinkö tässä nyt käy etten uutta raskautta voi enää harkita.. ´Voiko riskit tosiaan olla liian suuret? Tässä taas kun luki toisten kokemuksia,että uusi raskaus voisi onnistua ja aloin miettiä että entä jos kuitenkin kokeilisi vielä kerran jatkuisiko raskaus loppuun asti, mutta vaakakupissa painaa myös nuo hurjat kokemukset mitä täällä on myös kirjoiteltu, entä jos poika menettää äidin,kun toive toisesta lapsesta on niin suuri? Tai entä jos me menetetään vauva 30 rv viikoilla? Tai entä jos kaikki menisikin hyvin? On tässä pienelle ihmisparalle pohtimista...

    • Kahden äiti

      Nostetaanpas taas tätä ketjua...Josko vaikka lisää tarinoita saisi kuulluksi!
      Onpa aika uskomattoman ikävän kuulonen tarinasi "äiti vain yhdellekö?" ! Luulisi, että hivenen tarkemmin informoisivat asianomaista itseään moisessa asiassa! :O
      Koskaanhan ei voi tietää miten käy, kannattaa kovasti jutella (eri) lääkärien kanssa ennen päätöksien tekoa.

      Marijo_ : Oulun yliopistollisen sairaalan piiriin kuulutaan täälläkin, liekö pian ihan saman keskussairaalan alueella oltais:D

    • Marenda paksumpana

      olinkin hetkeksi unohtanut koko tämän ketjun. Mutta onneksi tuli taas mieleen ja suosikeista löytyi. Mielenkiintoista kyllä lukea muidenkin kokemuksia.

      Meillä siis sektio 04, kohdunrepeämä (ja tietenkin sektio) 06, sektio 09 jossa paperinohut kohtu ja sormenmentävä reikä.

      Neljäs ja luultavasti viimeinen nyt tuloillaan. Rv nyt 23 äippäpolin seurannassa ollaan ja ainakin tällähetkellä kaikki vaikuttaa menevän hyvin.

      Tavoite on päästä rv 32, mielellään tietenkin pisemmällekkin. Mutta sektio tehdään viimeistään rv 36 Sitä ennen tehdään lapsivesipunktio jossa katsotaan pienen keuhkojen kypsyys ja tilanne päätetään sen mukaan.

      tämä siis tämänhetkinen suunnitelma. Tottakai sitten katsotaan viikko ja päivä kerrallaan ja suunnitelmat muuttuvat tilanteen mukaan.

      Kipuja vatsan aluelle tulee herkästi jos rasittaa itseään. Mutta otettava levon kannalta ja silloin olo onkin mitä mainioin. Pikkuinen voi mahassa hyvin ja kevättä ja hänen syntymäänsä odotellaankin jo kovasti.
      Onhan tätä elämää pitänyt raskauden ajaksi järjestää vähän uusiksi, toisinsanoen mie laiskottelen ja isäntä hoitaa kaikki lumi ja kotityöt. Mutta ei se haittaa kun ei tämä niin kauan kestä ja niin ihanan asian puolesta.

      Eli tällähetkellä kaikki ainakin vaikuttaa hyvältä ja hyvillä fiiliksillä mennään. Loppuraskaushan sen sitten näyttää miten käy. Ollaan jo niin hurjia että toivotaan suunniteltua sektioa ja että isäntä pääsisi sinne mukaan. Aiemmat kun olleet yksi hätäinen ja kaksi kiireellistä.

      Eli olen se sama Marenda joka aiemminkin kirjoitellut tähän ketjuun. Tsemppiä hurjasti muille ketkä miettivät uudelleen raskautumista. Toivotaan kovasti että kaikki menee hyvin.


      ärsyttävä kun en ole rekisteröitynyt niin tämä ei anna laittaa nimimerkiksi pelkkää marendaa vaan valittaa että se on jo varattu.

      • Kahden äiti

        Hei!
        Mitenkä teillä raskautuneilla on mennyt? Etenkin sinun Marenda kuulumisia olisi ihana kuulla! Aika ajoin pitää aina käydä täällä kurkistamassa, onko uusia päivityksiä :) Aiemminkin olen tuonne omia kokemuksia kertoillut ja mulla se 3.raskaus on edelleen haaveissa. Mitään asian eteen ei kuitenkaan ole vielä tehty.

      • nannapkl

        Hei!

        Minulle tehtiin sektio 2008 ja siihen strilisaatio koska kohtuni oli paperin ohut. ja leikaava lääkäri sanoi etten voi tehdä enää yhtäkään lasta. Mutta luin sinun jutun ja tuntuu että sinulla olisi ollut saman kaltainen kohtu kun minulla. Ja nyt minulla on tullut raskaus oireet Ja menkat jääneet pois vaikka minulla on strilisaatio ja lääkäriin pitäisi mennä. Pelottaa mennä edes kuulemaan mitä ne ovat mieltä.

    • Marenda rv 34+

      Heissan,
      rv nyt 34 ja nyt alkanut tulla supisteluja ja mahakipuja. Vielä kuitenkin yhdessä kasassa ja pikkuinen masussa voi hyvin.

      rv 35 tehdään lapsivesipunktio missä katsotaan vauvan keuhkojen kypsyys ja jos vain ovat kypsät niin aika pikaiseen sektio tehdään sitten.

      Levossahan tässä on oltava ja otettava hyvin rennosti. Mutta onneksi nämä kurjat olot ovat lähinnä mulla ja pikkuinen masussa voi kokoajan hyvin. Viikon verran siis vielä sinniteltävä ja sen jälkeen saa pienen syliin.

      Osastolle olisin tervetullut pötköttelemään, mutta mielummin mie teen sen omassa sängyssä. Sairaalaan lähdettävä toki hyvin herkästi. Ja on siellä varuiksi tullutkin käytyä. Mutta onneksi ollaan jo näin pitkälle päästy.

      Ja vaikka ainahan vauvan olisi parempi täysaikaiseksi kasvaa. Mutta onneksi ollaan näinkin hyville viikoille päästy ja lääkärit uskovat että pikkuinen on rv 35 jo valmis syntymään.

      Täytyy kyllä myöntää että on tämä ollut sekä henkisesti että fyysisesti sen verran rankka raskaus että kiitollinen olen kun tämä neljäs muru saadaan syliin. Ja sen jälkeen on myönnettävä että meidän lapsiluku on tässä.

      Raskaus ei ole ollut helppo, kohdun kunnon lisäksi ongelmia aiheuttaneet korkeat verenpaineet yms. Mutta sinnitellään sinnitellään. On tämä sen arvoista.

      Pitää tulla sitten pienen syntymän jälkeen taas päivittelemään kuulumisia että miten viimeiset päivät menivät.

    • ruptuura

      Minä kamppailen myös sen surun kanssa, saadaanko me enää lapsia. Minulla ollut 3 keskenmenoa, joista kolmas hätäsectio, kun aloin vuotaa yllättäen hurjasti verta. vauva oli rv22 eikä selvinnyt. aikaa tästä on kulunut, mutta itkettää herkästi yhä. minulla todettiin jossain vaiheessa herttamainen kohtu, jolla voi olla osuutta keskenmenoihin. tulin piakkoin raskaaksi tämän jälkeen, ja raskaus meni todella hyvin rv33 asti, kunnes kivun vuoksi menimme sairaalaan. vauvan sydänäänten lasku aiheutti sen, että menimme hätäsectioon. Kohtuni repesi siinä leikkauspöydällä vanhasta arvesta jonkin verran. Mutta meille syntyi ihana tytär, joka sai hyvät pisteet, ja on koko ajan voinut ja kasvanut hyvin. tämän kaiken onnenhuuman keskellä minulle sitten lyötiin faktat naamalle, eli lapsia ei saa enää tulla, ei ei ja ei. ehdotettiin sterilisaatiota. Jotkut teistä tietää, miltä tällainen tuomio tuntuu.. Olen ajoittain masentunut, kun mietin asiaa. Jälkitarkastuksessa käydessäni koin todella suuren yllätyksen, kun lääkäri sanoi, että onneksi et ole tehnyt sterilisaatiota, kyllä hänen mielestään raskaus voisi vielä onnistua. En tiedä ketä uskoa, toiset sanoo ettei missään tapauksessa ja toiset että miksi ei.. no, muutama vuosi tässä annetaan kohdun parantua ja sitten juttelemaan lääkärin kanssa. vauvakuume on ollut synnytyksestä lähtien kova, ihan niinkuin joku jo aikaisemminkin sanoi. Kaikesta huolimatta ajattelen, että kaikki on korkeimman kädessä. harmittaa, kun tietoa kohdun "epämuodostumasta" ja kohdun repeämästä on niin vähän, ja varsinkin nämä kaksi asiaa yhdessä!

      • Marijo_2

        Hei vaan!

        Miten meni sulla Marenda? Vauva lienee jo maailmassa toivottavasti turvallisesti!
        Ite oon nyt vk 17 raskaana, ja toistaiseksi kaikki on sujunut ihan kuin edellisissä kolmessakin raskaudessa, Ei kipuja haavan seudulla tai muuta vastaavaa. Lääkäri sanoi, että odotettavissa on normaaliraskaus, jota kuitenkin puolivälin jälkeen seurataan ihan varmuuden vuoksi tarkemmin. Tavoitteeena olisi päästä vk 37 tai jopa pidemmälle. Siihen en aio kovin herkästi suostua, jos vain hiukankin riskirajoille rupeaa seinämän paksuus kontrolleissa menemään. Mutta toistaiseksi kaikki hyvin! Suurella kiitollisuudella ja toiveella siis eteenpäin!

    • ...

      Nostetaanpa tätä ketjua ylöspäin! Miten aiemmilla kirjoittajilla on mennyt? Onko uusia kokemuksia?

      • Marijo-2

        Täällä Marijolla sujuu ihan normisti vk 27. Maha on kasvanut ihan yläkäyrillä koko ajan, harjotussuppareita on ollut paljon, mutta silti kohdunseinämä näytti oikein hyvältä viikko sitten ultrassa. Olo on kiitollinen, sillä olin varautunut vuodelepoon jo 20 vk lähtien. Toivottavasti kaikki sujuu loppuun asti yhtä hyvin! Seuraava kontrolli on vk 32, sitä ennen neuvolalääkäri parin viikon päästä. Itsellä ajatukset ovat jo niin kääntyneet kohti vauvaa, että enää ei oikeastaan muista edes ajatella, että tässä raskaudessa jotain poikkeavaa olisi. Eikä siis tietysti ole ollutkaan. Äitiyspolilta on sanottu, että aina saa tulla näytille heti, jos jotain poikkeavaa ilmenee. Tuntuu siltä, että pidetään oikeasti huolta, syyttelevää ilmapiiriä " koitas nyt pärjätä, ku ite tätä halusit" -tyyliin en todellakaan ole havainnut. Tsemppiä ja voimia kaikille vauva-haaveiden parissa kipuileville!! Koitan muistaa ilmoitella ja päivittäkää te muutkin repeämäriskin alla raskautuneet ja jo varmaan synnyttäneetkin!

      • Berniina
        Marijo-2 kirjoitti:

        Täällä Marijolla sujuu ihan normisti vk 27. Maha on kasvanut ihan yläkäyrillä koko ajan, harjotussuppareita on ollut paljon, mutta silti kohdunseinämä näytti oikein hyvältä viikko sitten ultrassa. Olo on kiitollinen, sillä olin varautunut vuodelepoon jo 20 vk lähtien. Toivottavasti kaikki sujuu loppuun asti yhtä hyvin! Seuraava kontrolli on vk 32, sitä ennen neuvolalääkäri parin viikon päästä. Itsellä ajatukset ovat jo niin kääntyneet kohti vauvaa, että enää ei oikeastaan muista edes ajatella, että tässä raskaudessa jotain poikkeavaa olisi. Eikä siis tietysti ole ollutkaan. Äitiyspolilta on sanottu, että aina saa tulla näytille heti, jos jotain poikkeavaa ilmenee. Tuntuu siltä, että pidetään oikeasti huolta, syyttelevää ilmapiiriä " koitas nyt pärjätä, ku ite tätä halusit" -tyyliin en todellakaan ole havainnut. Tsemppiä ja voimia kaikille vauva-haaveiden parissa kipuileville!! Koitan muistaa ilmoitella ja päivittäkää te muutkin repeämäriskin alla raskautuneet ja jo varmaan synnyttäneetkin!

        Kommentoinpa itsekin tähän ketjuun, sillä pisti silmään tuo Marijo-2 aikaisempi kommentti, jossa lääkäri oli sanonut, ettei kohdalle ole sattunut semmoista tapausta, jossa kohtu olisi revennyt raskausaikana. No..täällä on semmoinen tapaus kuitenkin. Kohtu repesi nukkuessa.. eikä aikaisempia sektioita ole takana, yks normaali alatiesynnytys vain. Ilmeisen harvinaista tämmöinen, mutta kuitenkin mahdollista.

    • hyyyi

      HYI SAAAAAAATANA

    • synnäriläinen

      Berniinalle vastaus edelliseen. Kaikkeahan siis nähtävästi voi sattua. Tätä kyseistä naista ei todennäköisesti oltu seurattu kohdun kunnon takia millään tavalla erityisesti, ja näin päässyt pahin mahdollinen tapahtumaan.Miksi olisikaan seurattu, kun historia ei ollut hänen kohdallaan antanut mitään aihetta sellaiseen? Todella huono tuuri, kaikkeen pahaan ei voi millään varautua tai elämä jää elämättä pelätessä!

      Kun miettii kuitenkin kaikkia muita riskejä, mitä ns. riskittömiinkin raskauksiin aina liittyy,(esim.istukan irtoaminen, vaikea raskausmyrkytys, massiivinen vuoto synnytyksen yhteydessä jne.) joihin ei pysty itse vaikuttamaan, asettuu repeämisriski ilman synnytyssupistuksia oikeisiin mittasuhteisiin. Raskaushan on aina tietyllä tapaa terveysriski, jos niin halutaan ajatella:-/.

      Tässä ketjussa on kuitenkin keskusteltu lähinnä tilanteista, joissa raskaudesta haaveilevalla tai jo raskautuneella on takana jokin "vamma" kohdussa. Tällaisia raskauksia myös seurataan silloin tarkemmin. Normaali kohtu ei ohene useammasakaan raskaudessa niin heikoksi, että sen repeämistä ilman syytä tarvitsisi kenenkään ruveta pelkäämään.

    • Berniina

      Olen pahoillani, että edes kerroin..

    • _Marijo

      Vauvaterveiset Marijolta!

      Nyt on nyytti sylissä, syntyi sektiolla vk 33 6. Vk 32 asti kaikki sujui kuten aiemmissakin raskauksissa, mutta sitten alkoi tapahtua. Liikkuminen kävi lähes mahdottomaksi alavatsan "kumman tunteen" ja supisteluherkkyyden vuoksi. Niinpä ei ollutkaan mikään suuren suuri yllätys, kun viikolla 33 2 kontrollikäynnillä ei kohdunseinämää oikein varmasti enää voitu todeta. Kortisonit tippumaan ja vuodelepoon odottamaan sektiota.
      Sektiossa koko kohdun alaosa todettiin taas kalvomaisen ohueksi, vauvan tukka kuulsi mukana olleen kätilön mukaan läpi. Samasta syystä myös leikkausarpi tehtiin entisiä ylemmäs, jotta saataisiin ommeltua kohtu kunnolla kiinni. Meidän onneksemme kaikki meni hyvin, vaikka viimeinen viikko oli todella stressaava kaikesta ns.henkisestä valmistautumisesta huolimatta. Sektioon mennessä oli selvää, että meidän lapsiluku on nyt täynnä. Enää en halua riskeerata omaa tai vauvan henkeä näin vakavasti. Tilanteen vakavuus nimittäin valkeni itsellekin lopullisesti vasta sairaalan seurannassa, jossa makasin jatkuvasti kiinni mittareissa hälytyskello kiinnitettynä käteen, ettei vain tipu lattialle, jos jotain tapahtuu. Yölläkin kätilöt kävivät kysymässä, onko tuntemuksia.

      Mutta muille tämän sortin riskiraskautta suunnitteleville voin nyt omasta kokemuksestani sanoa seuraavat asiat. Henkinen stressi on takaraivossa koko ajan,vaikkei sitä varsinaisesti miettisikään. Sairaalassa levossa vietetyt päivät ovat pitkiä, ja aika saattaisi olla jopa kuukausia. Järkytys ja väsymys tulevat viimeistään , kun kaikki on ohi. Toisaalta kohdun ohenemisen yli riskirajan kyllä tuntee olossaan. Se tuskin tapahtuu huomaamatta, ja seuranta on tiheää n 30 vk lähtien.

      Tärkein asia, vauva ,on kuitenkin juuri niin rakas ja suloinen, ja vielä enemmän, kuin mitä oli toivonut. Yksikään varovastiedetty hetki ei siis mennyt turhaan, ja pikkuisen takia tekisin kaiken uudestaan , jos tarve olisi. Helpoiksi raskautta ja keskosuuden aiheuttamia starttivaikeuksia ei kuitenkaan voi sanoa. Henkinen kantti on vielä fysiikkaakin kovemmalla koetuksella,koko perheellä.

      • P+P

        Olenkin odottanut sinun kuulumisiasi! Onnea pienestä ja mahtavaa että kaikki kuitenkin meni hyvin, ainakin näin jälkeenpäin katsottuna :).

        Meillä on nyt rv 18 meneillään ja kamala pelko kaiken suhteen kalvaa kyllä mieltä suurimman osan aikaa. Hurjinta on kun ei tiedä yhtään millä aikataululla kaikki tapahtuu, milloin joutuu sairaalaan, milloin vauva syntyy, kuinka kauan on sairaalassa jos selviää. Ja siihen päälle vielä huoli jo kahdesta nykyisestä pienestä pojasta, joita olen tähän asti hoitanut kotona, miten heidän hoitonsa järjestyy kun joudun sairaalaan? Isäkään kun ei sairaslomaa siitä saa kun olen hoitovapaalla. Monta pulmaa pureskeltavana, mutta oli helpottavaa kuulla että te saitte pienen hyvin voivana maailmaan ja äitikin on häntä vielä hoitamassa vaaratilanteesta huolimatta :).

    • 2013

      Mitä teille P P ja Kahden äiti kuuluu?

    • nro 3

      Täällä kanssa yksi vauvasta haaveileva.Ensimmäinen lapsi syntyi kiireellisellä sectiolla 09 ja toista aloin sitten odottaa reilu vuosi section jälkeen.Alatiesynnytys alkoi ihan normaalisti ja pääsin ponnistamaan asti kunnes alkoi ihan hirveät kivut.Kätilöt vaan laittoivat lisää tippaa jotta supistukset lisääntyisivät.No eihän kukaan tiennyt että kohtu oli revennyt vanhasta arvesta ennen kuin mentiin kiireelliseen sectioon koska olin mennyt ihan siniseksi ja huusin kivusta.Mies oli ihan paniikissa mitä tapahtuu.
      Terve ihana poika syntyi ja minua paikkailtiin kauan kasaan ja menetin paljon verta.
      Nyt kuitenkin 2,5 vuotta tämän jälkeen olisi haaveissa vielä yksi vauva,mutta kamala pelko selviäisinkö :(

      • 2013

        nro 3: mitä lääkärit sanoivat sinulle uudesta raskaudesta?

      • viivi1981
        2013 kirjoitti:

        nro 3: mitä lääkärit sanoivat sinulle uudesta raskaudesta?

        Heippa te uudelleen raskautuneet!

        Olisin kysellyt minkälaisia kohdun seinämän paksuuksia teillä on mitattu raskauden aikana?

        Itselläni takana kaksi sektiota ja nyt odotan kolmatta rv28 1 ja juuri tänään vanhasta sektioarvesta mitattu paksuus 3,4mm, oli lekurin mielestä ohut ja oli sitä mieltä että joudutaan leikkaamaan etuajassa.. tarkoitus oli leikata vasta rv 39 ennen tämän seikan ilmituloa. Lisähuolta aiheuttaa supistukset, joita on päivittäin..

      • Hansu3
        viivi1981 kirjoitti:

        Heippa te uudelleen raskautuneet!

        Olisin kysellyt minkälaisia kohdun seinämän paksuuksia teillä on mitattu raskauden aikana?

        Itselläni takana kaksi sektiota ja nyt odotan kolmatta rv28 1 ja juuri tänään vanhasta sektioarvesta mitattu paksuus 3,4mm, oli lekurin mielestä ohut ja oli sitä mieltä että joudutaan leikkaamaan etuajassa.. tarkoitus oli leikata vasta rv 39 ennen tämän seikan ilmituloa. Lisähuolta aiheuttaa supistukset, joita on päivittäin..

        Hei,

        Nostanpa tämän viestiketjun vielä uudestaan keskusteluun. Onko uusia kohtalotovereita kohdun repeämistä tai fenestraatiosta? Miten raskaus sujui Viivi1981?

        Minulla todettiin laaja kohdun fenestraatio 2. lapsen suunnitellussa sektiossa. Ensimmäinen syntyi hätäsektiolla ja toisen kohdalla päädyttiin sektioon mm. ultrassa todetun kohdun haurauden johdosta. 2. raskaudessa ei aiheutunut ongelmia vaikka kohtu oli ohut ja ohuus tuli sen johdosta yllätyksenäkin.

        Sektiossa ei silloin fenestraatioa korjattu, koska suunnitelmissa ei ollut kolmatta lasta. Nyt asia kuitenkin mieityttää kovasti. Olen kuullut, että kohtua voitaisiin korjausleikatakin jälkeenpäin. Onko kellään kokemusta tällaisesta? Mitä käytännössä merkitsee, millä edellytyksin tällaisia suoritetaan ja miten leikkauksen jälkeen voidaan arvioida uuden raskauden turvallisuutta?

    • pelokas88

      Voiko kohtu revetä voimakkaasta iskusta kylkeen tai lantioon? En ole raskaana ollut, mutta harrastan kick boxingia ja olen kyllä muutaman kovan iskun saanut, niin, että on kylkiluut murtunu ja kerran lantio.

    • myy1

      Hansu 3: kirjoitat, että fenestraatiota ei korjattu. Tehtiinkö kohtuun siis uusi viilto toiseen kohtaan? En osaa vastata kysymykseesi korjausleikkauksesta mutta, ymmärtääkseni asiantunteva gynekologi voi ultralla tutkia miltä arpinen alue näyttää ja kuinka paksu kohtulihas arpisella alueella on.

      • Hansu 3

        Käsittääkseni samasta viillosta otettiin ja ohut kohta ei varsinaisesti ollut arpi vaan sen alapuolella. En siis ihan tarkkaan tiedä, mikä kohdun tilanne tosiaan on, mutta tarkoitus oli tätä selvittää kokeneilta gynekologeilta. Kokemuksia olisi kiva kuulla, jos sektion jälkeen on jälkikäteen kohtua "korjailtu".

    • myy1

      Hansu: mitä lääkärit sanoivat sinulle uudesta raskaudesta silloin toisen sektion jälkeen? Jos käyt tarkistuttamassa kohtusi kuntoa niin kerro tännekin mitä siitä sinulle sanottiin.

    • iltatähti

      Heissan!

      Täällä yksi kohtalontoveri. Minulle tehtiin 2011 kesäkuussa suunniteltu sektio kaksosten A-vauvan perätilan vuoksi vaakaviillosta suunnitellusti viikolla 39. Seuraava vauva ilmoitti tulostaan 2013 jolle laskettu aika oli 24.3.14. Esteitä ei kuulemma alatie synnytykselle todettu ja itsekin ehdottomasti halusin sen kokea. Viikko jälkeen lasketun ajan jälkeen otettiin osastolle sisään käynnistystä varten Hämeenlinnaan. Pari ensimmäistä päivää käynnisteltiin cytotec pillereillä varovasti, saivat aikaan hyvin lieviä supistuksia ja kypsyttivät kohdun suuta niin että keskiviikkona saatiin ballonki kohdunsuulle laitettua, ballonki aiheutti lieviä supisteluja ja tuli samana päivänä vetämällä pois, oli siis auki n.3cm, mutta ei lähtenyt käynnistämään synnytystä. Torstaina sama juttu ballongin kanssa. Noh perjantaina alkoi tapahtua ja sisätutkimuksessa lääkäri sai kalvot puhki, alkoivat epäsäännölliset supistukset. Lopulta päätettiin avustaa synnytystä oksitosiinitipalla, asennettiin myös kohdunsisäinen painemittari. Aukeaminen kesti ja lapsi ei laskeutunut riittävästi. Supistukset tuntuivat melko jovilta joten sain epiduraalin ja useita uusia annoksia 3h välein epiin. Myös synnytyksen aikana ultrattiin entistä sektioarpea kun sanoin että supistukset tuntuvat melko voimakkailta alavatsalla. Silloin arpi näytti ok. Perjantai vaihtui lauantaiksi. Kätilö kävi usein katsomassa ja oksitosiinitipan nopeutta vaihdeltiin tuntemuksien mukaan. Lääkitys auttoi hyvin. Aamulla hieman ennen puoli 7 kivut yltyivät yht'äkkiä, tuntui kuin olisi iskenyt järjetön supistus joka jäi päälle. Tuntui kuin kuolisin siihen paikkaan. Äkkiä syntyi päätös sektiosta ja alkaneen alatievuodon takia tehtiin hätä päätös. Salissa katsoivat vielä lapsen sydän äänet jotka olivat laskussa. Minut nukutettiin, Pystyviilto vatsalle, kohdusta löydettiin istukka joka myös irtosi samalla ja poika oli mennyt vanhasta sektio arvesta kokonaan vatsaontelooni. Vartissa poika oli ulkona, siitä kun kestosupistus iski. Jouduttiin hieman antamaan hänelle lisähappea, mutta oli pian kuulemma skarpannut.Mitään vauriota ei ole hänessä havaittu. Jouduin itse vielä päivällä uudestaan leikattavaksi kun kipujen vuoksi tehdyssä ultrassa näkyi vielä vatsaontelossa eritekertymää, vuotoa. HUH! Siitä vuorokaudesta, viikosta selvittiin ehjin nahoin ja täysjärkisinä, molemmat

      • iltatähti

        Loput viestistä mystisesti katosi... Noh, kuitenkin.. Minulle suositeltiin ettei enää raskauksia ja oltaisiin sterilisaatiokin tehty jos olisin halunnut. En kuitenkaan ole vielä valmis tekemään niin lopullisia päätöksiä. Jatkossa pitää vielä ottaa yhteyttä leikanneeseen lääkäriin ja puida leikkausta ja kohdun tilaa vielä tarkemmin, sillä kotiutuessani ei leikannut lääkäri ollut paikalla. Hän kun sen parhaiten osaa kertoa.. Elämä osaa joskus koetella ja välillä pahimmat pelotkin voivat käydä toteen, onneksi meistä naisista löytyy uskomaton määrä tahtoa ja voimaa kun on tosi kyseessä. Vaikeudet vahvistavat ja saavat arvostamaan elämää sitäkin enemmän.

    • myy1

      Onko teidän tilanteestanne iltatähti ja Hansu 3 selvinnyt jotain uutta? Entä viivi1981 ja nro 3? Entä miten Kahden äidin ja P P:n raskaudet sujuivat?

      • Hansu 3

        Hei,

        Hieman viiveellä vastaukset. Hurjalta kuulostaa Iltatähden viesti, onneksi kuitenkin selvisitte.

        Minulle lääkäri sanoi tarkastuksessa, että kohtu on palautunut hyvin ja ei pitänyt uutta raskautta kuitenkaan mahdottomana, joskin sanoi, että kannattaa vielä tarkistuttaa kohdun tilannetta uudelleen, koska sektiosta ei vielä ole kovin kauaa, vaikkakaan ultralla ei koskaan koko totuutta näe.. Sanoi, että jos fenestraatiota olisi korjattu sektion yhteydessä, olisi sinne tullut taas yksi arpi kohta lisää ja sekin myös lisäisi riskejä. Toki sanoi, että jos kolmanteen päädyttäisiin, niin sitten pitäisi tilannetta seurata tarkasti ja riskit on toki kasvaneet vaikka samalla sanoikin, että harvinaisia lopulta kuitenkin kohdun repeämät on (vaikka kuten tästäkin viestiketjusta tulee ilmi, niin aina niitä kuitenkin jollekin sattuu!). Ja suositteli joka tapauksessa väliä 1,5- 2 vuoden väliä, vähintään, ennen kuin raskautta yrittäisikään eli ei ole sinällään edes ajankohtainen asia. Ja saa nähdä tuleeko edes koskaan ajankohtaiseksi... Mielenkiinnolla kuitenkin seuraan näitäkin keskusteluja, koska eihän sitä koskaan tiedä!

      • P+P
        Hansu 3 kirjoitti:

        Hei,

        Hieman viiveellä vastaukset. Hurjalta kuulostaa Iltatähden viesti, onneksi kuitenkin selvisitte.

        Minulle lääkäri sanoi tarkastuksessa, että kohtu on palautunut hyvin ja ei pitänyt uutta raskautta kuitenkaan mahdottomana, joskin sanoi, että kannattaa vielä tarkistuttaa kohdun tilannetta uudelleen, koska sektiosta ei vielä ole kovin kauaa, vaikkakaan ultralla ei koskaan koko totuutta näe.. Sanoi, että jos fenestraatiota olisi korjattu sektion yhteydessä, olisi sinne tullut taas yksi arpi kohta lisää ja sekin myös lisäisi riskejä. Toki sanoi, että jos kolmanteen päädyttäisiin, niin sitten pitäisi tilannetta seurata tarkasti ja riskit on toki kasvaneet vaikka samalla sanoikin, että harvinaisia lopulta kuitenkin kohdun repeämät on (vaikka kuten tästäkin viestiketjusta tulee ilmi, niin aina niitä kuitenkin jollekin sattuu!). Ja suositteli joka tapauksessa väliä 1,5- 2 vuoden väliä, vähintään, ennen kuin raskautta yrittäisikään eli ei ole sinällään edes ajankohtainen asia. Ja saa nähdä tuleeko edes koskaan ajankohtaiseksi... Mielenkiinnolla kuitenkin seuraan näitäkin keskusteluja, koska eihän sitä koskaan tiedä!

        Pitkästä aikaa heippa täältäkin!

        Monesti miettinyt että pitäisi tulla tätä ketjua kurkkaamaan, mutta on kiireessä unohtunut.

        Olin näköjään viimeksi kirjoitellut rv 18 tänne, nyt voin ilokseni kertoa että tuo vauvakin on jo 1v5kk vanha reipas ja terve pieni tyttö! Matka ei kuitenkaan ollut ruusuinen. Raskauden puolivälin jälkeen kivut vanhassa repeämäkohdassa alkoivat yltyä koviksi. Lääkäri suositteli täyslepoa ja meillä kävi kaupungin kotihoitopalvelusta hoitaja viemässä poikia ulos ja kerhoon, itse makoilin ja panikoin. Stressi ja pelko oli ajoittain täysin sietämätöntä! Koko raskauden ajan lääkärit muistuttivat kuinka riskialtis odotus on ja kuinka mitään ei ole tehtävissä jos repeäminen tapahtuu esim kotona, joskin sitä pidettiin epätodennäköisenä (todennäköisempää olisi että supistelu aiheuttaisi repeämän).
        Ramppasin päivystyksessä ja kontrolliultrissa lähes joka viikko, ja kohdun todettiin aina olevan ohut, ja ohevan entisestään, joskin ultraamista pidettiin aina epävarmana.

        31 viikolla vietin normaalisti päivää poikien kanssa, kunnes olimme käymässä päiväunille. Olin koko päivän taas kipuillut ja vessaan mennessä huomasin vuotaneeni verta. Soitin Naistenklinikan päivystykseen josta käskettiin välittömästä soittamaan ambulanssi. Ambulanssi tuli supernopeasti hälyytysajoa ja samaa vauhtia jatkettiin sairaalaan, jossa oli varsinainen komitea vastassa. Ultrassa todettiin kuitenkin kohdun olevan ehjä, joskin hyvin ohut, jäin osastolle.
        Seuraavan päivänä pyysin saada kortisonipistokset, koska aavistelin raskauden olevan lopuillaan. Sitä ensin hiukan mietiskeltiin, mutta päivän kontrolliultran jälkeen vuosin jälleen ja ensimmäinen pistos laitettiin. Illalla aloin supistella, ja ne yltyivät pikkuhiljaa kovemmiksi. Sain vahvaa supistuksenestolääkitystä ja asetuttiin sektiovalmiuteen. Heti naistenpäivän aamuna kahdeksalta, vuoron vaihduttua, päädyttiin kiireelliseen sektioon ja terve, pieni tyttö syntyi 31 5. Mittaa hällä oli mahtavat 2160g/43cm. Sektio sujui ongelmitta, kiinnikkeitä ei ollut nimeksikään, leikkaus tehtiin vanhasta pystyviillosta, joskin kohtu oli aivan paperinohut (viimeisessä ultrassa alle 0,5mm) ja jopa ohuempi puolelta joka ei ollut viimeksi revennyt. Sterilisaatiota suositeltiin moneen otteeseen, mutten siihen suostunut. Emme ole suinkaan suunnitelleet enempää lapsia, mutta koska tämänkään ei pitänyt olla mahdollista, ja kuitenkin oli, en aio 28-vuotiaana lopullista päätöstä tehdä.

        Tyttö oli teholla ensimmäisen viikon, josta siirtyi Kättärille jatkohoitoon reiluksi viikoksi, kotiutui siis jo reilu 33 viikkoisena! Ensin nenämahaletkun kanssa ja siitä opeteltiin vielä täysimetykselle, joka jatkui 6kk, ja muun ravinnon ohella reilu 1-vuotiaaksi. Tyttö on kasvanut ja kehittynyt muutenkin loistavasti!

        Siis kärsimysten odotus todella palkittiin, isosti.

    • Monta kysymystä

      P P hurja tarina mutta onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin! Mitä lääkärit sanoivat sinulle edellisen sektion jälkeen? Oliko repeämä iso? Repesikö kohtu pystysuuntaan? Tutkittiinko kohtua jotenkin ennen tätä viimeisintä raskautta? Oliko raskauteen lääkäreiden "lupa"? Kuinka paksu kohdun seinämä oli arpiselta alueelta ennen raskautta/alkuraskaudessa? Miten lääkärit Naistenklinikalla suhtautuivat sinuun/raskauteesi raskauden aikana?

      • P+P

        Edellisen sektion ja kohdunrepeämän jälkeen saimme siis täyskiellon jatkoraskauksille. Kohtu repesi pystysuunnassa (täysin vanhasta sektioarvesta erillisenä) aivan kylkiluiden alapuolelta aivan alas asti, vauva oli täysin vatsaontelossa. Koko kohtu oli ommeltaessa "täysin höttöä" ja siinä samassa ompelivat mm. virtsanjohtimet vahingossa umpeen. Tilanne oli siis todella haastava ja aivan hilkulla ettei kohtua jouduttu poistamaan. Myös sisäelinvaurioita pelättiin alkuun, onneksi sellaisia ei tullut. Sain myös mittavan infektion vatsaan (ei haavaan vaan vatsaonteloon), joka ei tehnyt toipumista lainkaan helpommaksi, olin sen takia synnytyksen jälkeen lähemmäs 3 viikkoa sairaalassa.

        Kohtua ei tutkittu mitenkään ennen tätä seuraavaa raskautta, koska sellainen tutkimus ei antaisi mitään tietoa siitä kuinka se raskauden kestäisi. Heti repeämän jälkeen lääkärit sanoivat että se paranee seuraavan vuoden aikana sen minkä paranee, eikä sen jälkeen lisävuodet tuo muutosta (vahvistusta) tilanteeseen. Sanottiin myös että kohdun runsaat arpeumat vaikeuttaisi jo itsessään raskaaksi tuloa, ja näin se tekikin (2 km:a tuossa välissä). Mitään siunausta raskautumiselle en myöskään käynyt hakemassa, koska se oli jo hyvin käsitelty etten sellaista tulisi saamaan. Lääkärin viesti jälkitarkastuksessa oli että "jos haluat olla äitinä vielä jo kahdelle nykyiselle lapselle, en voi jatkoraskauksia suositella".

        En valitettavasti osaa sanoa kohdun paksuutta ennen raskautta/alkuraskaudessa. Kuten sanottu, kohdun paksuuden ultraaminen on hyvin epävarmaa eikä ole tiedossa minkä paksuinen riittää kantamaan loppuun asti, toisella joku riittää ja toisella ei, syytä repeämään ei varsinaisesti koskaan tiedetty.

        Kävin aivan ensimmäisessä ultrassa (rv7) yksityisellä Femedassa, jossa aivan mielettömän ihana lääkäri valoi uskoa ja toivoa, ettei se raskaus ole mahdottomuus, asiat kuitenkin sillä hetkellä olivat niin normaalisti kuin saattoi. Niskapoimu-ultran minulle teki Naistenklinikalla ylilääkäri Mika Nuutila, joka oli realistinen tilanteessa. Toisti riskit ja kysyi useaan otteeseen olenko varmasti ne ymmärtänyt. Myös keskeytyksen mahdollisuudesta muistutettiin aina pitkälle asti. Jouduin myöhemmin raskauden aikana palaamaan Nuutilalle tilanteesta, ja hänestä oli suuri tuki ja turva. En aina saanut mitä lämpimintä vastaanottoa, mutten sitä odottanutkaan. Pyysin vain heitä lunastamaan lupauksensa siitä että mahdollinen "vahinko" tultaisiin hoitamaan niin hyvin kuin mahdollista ;)...

    • Vivin_

      Mun tarina...
      Ensimmäinen lapsi syntyi kiireellisellä sektiolla.
      Kaikki meni hyvin.
      Kun sektiosta olisi jo pitänyt olla toipunut mulla oli edelleen kipuja alavatsassa sekä todella rajut kuukautiset.
      Ravasin yli vuoden leikkauksen jälkeen lääkäreillä kipujen ja vuotojen takia kunnes syy löytyi.
      Kohdun leikkaus haavassa reikä. En voinut uskoa todeksi. REIKÄ ?
      Siitä sitten magneettikuvaukseen josta saatiin tarkempaa tietoa reiästä.
      Reikä oli kooltaan 2x0,7cm joka tulkittiin kookkaaksi mikä ehdottomasti piti paikata mikäli haluan raskaaksi.
      Näin tehtiin.
      Mun onni että reikää peitti ohut kalvo jotta kohdun limakalvoa tai muuta sellaista ei ollut päässy vuotamaan vatsaonteloon.
      Tähystysleikkaukseen ja sanottiin et 6kk pitää ainakin olla ennen kuin saa raskautua.
      No nyt voisin jo siis raskautua mutta mulla on hirvittävä pelko ja taakka kuinka mä selviän seuraavasta raskaudesta. Miljoona kysymystä mielessä ja mitä-jos- ajatuksia.
      Sekä tehty selväksi se että seuraava raskaus on leikkauksella myöskin koska kerran leikattu ja kerran revenny sektiohaava ei välttämättä kestä synnytyksen aikaisia supistuksia.

      huoh mitä tarinoita täällä löytyi.
      Jokainen raskaushan on omanlaisensa mutta se ei poista sitä pelkoa.

    • tajutonkipu

      Itseltäni repesi kohtu kolmannen raskauden aikana. Ambulansilla sairaalaan ja suoraan hätäsektioon.

    • Minnna

      Hei. Olen lukenut monta kertaa tätä keskustelua. Kiva lukea näitä melkein saman kokeneita tapauksia.

      Mun tilanne on tämä:
      Oon kahen lapsen äiti. Ensimmäinen lapsi syntyi v. 2013 hätäsectiolla pitkittyneen synnytyksen vuoksi rv 42 2. Leikkauksessa lääkäri totesi että ei olis mahtunu es syntymään. Käynnisteltiin päiviä eikä vaan lähtenyt ite syntymään joten päädyttiin sectioon. Puoli vuotta siitä tulin uuellee raskaaks, raskaus sujui normaalisti. Ei mitään erityisiä kipuja ollu. Vesi meni kotona joten piti lähteä sairaalaan. Omia supistuksia ei lähteny tulemaan joten alettiin tätäki käynnistämään. Ensi tabletein joista ei mitää etenemistä tapahtunu. Siinä vaiheessa sanoin lääkärille että eikö voisi tehä sectiota että edellisen kohalla meni samaten että ei tämäkää lapsi tuu pois muutaku leikkaamalla. No lääkäri totes että koitetaan vielä tipalla käynnistää. Samantien mentiin saliin ja käynniatystippa laitettiin. Supistuksia alako tulemaan ihan säännöllisesti ja kipeitä mutta eivät saanu nekään mitään aikaan. Supistukset vaan paheni, oli suoraan sanottuna ihan h*elevetin kipeitä, paljon kipeämpiä kun edellisessä käynnistyksessä. Yritin vaan parhaani mukaan kestää niitä. Lopulta lääkäri teki päätöksen että leikkuupöydälle mennään kun synnytys ei lähe käyntiin. Maha aukastiin ja vauva oli siinä heti vastassa, vain semmonen ohuen ohut kalvo peitti vauvan. Leikkaava lääkäri sanoi että fenestraatio oli koko leikkausarven pituinen. Paikkasi kuitenkin arven niin hyvin ku pystyi. Kielsi heti seuraavat raskaudet. Nyt olen raskaana, viikot on tällähetkellä 10 3. Viimesestä raskaudesta on nyt aikaa 4v. Olen käynyt normaali neuvolassa ja parin viikon päästä on äitiyspolille aika. Keskustellaan tästä tilanteesta ja kuullaan sitten lääkärin "tuomio" että onko parempi keskeytys vai onko mahollisuutta jatkaa raskautta. Mua pelottaa iha pirusti tilanne. Toisaalta oon tosi onnellinen raskauesta ku mulla on ainainen vauvakuume mutta toisaalta ku mulla on jo kuitenki 2 lasta. Ne tarvii äitiä niitten elämään vielä pitkäks aikaa. Menis se kaksi viikkoa nopeaa niin saa lisätietoa tulevaisuudesta.

      Miten sulla nimimerkki tajutonkipu kohtu repesi? Miten pitkä oli sairaalaan ja kuinka raskaus suijui? Entä kiellettiinkö seuraavat raskaudet?

      • kysymyskysymyskysymys

        Minnna, selvisikö raskauden jatkosta jotain?

      • Toiveissavielävauva

        Mua jäi myös kiinnostamaan, mihin Minnna olette päätyneet? Mitä lääkäri sanoi?

    • Eirepeämäämuttariskinä

      Kiinnostaa Minnnan vastaus minuakin.

    • Anonyymi

      Kohtuni repesi sektion aikana ekassa synnytyksessäni. Synnytys päättyi sektioon etenemättömänä 4 vrk pusertamisen jälkeen. Repeämä syntyi kuitenkin vasta kun laskeutunut lapsi irroitettiin sieltä vähän voimaa käyttäen. En ole kohtalotovereita vielä löytänyt, vaikka tuskin ainoa olen jolle on käynyt näin.

      Kohtu saatiin parsittua kasaan ja raskautumista käskettiin odottaa vähintään vuosi. Repeämän takia en leikanneen lääkärin mukaan saa enää alatiesynnyttää, vaan suunniteltu sektio jatkossa.

    • Anonyymi

      Mitenhän Minnnan tilanne?
      Tai onko muita samojen asioiden parissa olevia?

    • Anonyymi

      Minulla kaksi sektiota taustalla, yksi enkelivauva ja yksi elävä lapsi (sektio eikä fenestraatio eivät liity toisen vauvamme kuolemaan). Toisessa sektiossa todettiin fenestraatio, mutta uusia raskautumisia ei kielletty, todettu vain että mahdolliset seuraavat synnytykset ovat automaattisesti sektioita. Mulla vahvana epäilyksenä että fenestraation aiheutti toisessa synnytyksessä käytetyt cytotecit, joita ei suositella jos sektio taustalla. Vihastuttaa jälkikäteen tämän asian tajuaminen. Lisää lapsia on haaveissa, siksi käyn tätä keskustelua välillä lukemassa...

      • Anonyymi

        Sanottiinko sulle mitään sen fenestraation koosta tai siitä missä kohtaa se on? Puhuttiinko myöskään, miten pitkälle mahdollinen uusi raskaus sais jatkua?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sanottiinko sulle mitään sen fenestraation koosta tai siitä missä kohtaa se on? Puhuttiinko myöskään, miten pitkälle mahdollinen uusi raskaus sais jatkua?

        Leikkauskertomuksessa muistaakseni oli vain että arven kohdalla selkeä fenestraatiolöydös, pyritään ompelemaan/korjaamaan? vahvaksi seuraavia raskauksia varten. Tämän vuoksi seuraavissa raskauksissa automaattinen seuranta äitiyspolilla jo alkuraskaudesta lähtien. Suositellaan odottamaan vuosi ennen seuraavaa raskautta.
        Fenestraation koosta ei lukenut eikä mahdollisesta seurannasta muuta tai missä vaiheessa sektio olisi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Leikkauskertomuksessa muistaakseni oli vain että arven kohdalla selkeä fenestraatiolöydös, pyritään ompelemaan/korjaamaan? vahvaksi seuraavia raskauksia varten. Tämän vuoksi seuraavissa raskauksissa automaattinen seuranta äitiyspolilla jo alkuraskaudesta lähtien. Suositellaan odottamaan vuosi ennen seuraavaa raskautta.
        Fenestraation koosta ei lukenut eikä mahdollisesta seurannasta muuta tai missä vaiheessa sektio olisi.

        Okei. Mullakin luki leikkauskertomuksessa ihan vikana lauseena, että "mainittakoon vielä, että kohtuarven alapuolella selvä fenestraatio". Mua niin harmittaa, että on noin suppeesti kirjotettu, eikä enempää kuvailtu, millanen se on ollu. Enkä oo tajunnu sitä sit heti siel kysyy. Eikä leikkaava lääkäri tullu mun juttusille, vaan oli joku muu.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Okei. Mullakin luki leikkauskertomuksessa ihan vikana lauseena, että "mainittakoon vielä, että kohtuarven alapuolella selvä fenestraatio". Mua niin harmittaa, että on noin suppeesti kirjotettu, eikä enempää kuvailtu, millanen se on ollu. Enkä oo tajunnu sitä sit heti siel kysyy. Eikä leikkaava lääkäri tullu mun juttusille, vaan oli joku muu.

        Hei, nyt olen itse rv37 ja sektio sovittu rv38 . Ei ole arven kanssa ollut ongelmia tai kipuja, viikko sitten ultrassa hieman sitä katsottiin ja näytti ok, mutta ultralla ei tietenkään näe täysin tilannetta. Ei myöskään ole ollut supistuksia. Toivottavasti loppuun asti kaikki menee ok!

    • Anonyymi

      Mullakin valitettavasti kokemusta kohdun repeämisestä.
      Kohtu repesi spontaanisti vanhasta arvesta. Sairaalaan ei ehditty ajoissa,joten sektiolla sain enkelivauvan..
      Kivut oli todella kovat ja vauva ja istukka löytyi kokonaan vatsaontelosta.
      Tuo toivoa lukea kokemuksista joissa seuraava raskaus on ollut mahdollinen ja mennyt hyvin.
      Itsellä kova vauvakuume edelleen ja odottelen että aika olisi kypsä yrittämiselle. Tsemppiä kaikille!

      • Anonyymi

        Ompa ikävää :( osanotot menetykseen! Pahoittelen jo etukäteen tulevaa kysymystulvaa! Millä viikoilla tää tapahtu? Alkoiko kipu yhtäkkiä hirveenä, vai pikkuhiljaa? Kauanko teillä kesti päästä sairaalaan? Huomattiinko sitten tässä enkelivauvan sektiossa, että kohtu olisi ollu ohentunu arven seudulta? Saitte kuitenkin vielä luvan uuteen raskauteen?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ompa ikävää :( osanotot menetykseen! Pahoittelen jo etukäteen tulevaa kysymystulvaa! Millä viikoilla tää tapahtu? Alkoiko kipu yhtäkkiä hirveenä, vai pikkuhiljaa? Kauanko teillä kesti päästä sairaalaan? Huomattiinko sitten tässä enkelivauvan sektiossa, että kohtu olisi ollu ohentunu arven seudulta? Saitte kuitenkin vielä luvan uuteen raskauteen?

        Eipä mitään kysymys tulvasta! Mun mielestä on hyvä että näistä kysytään ja puhutaan.
        Meillä meni rv 37. Kipu yltyi minuuteissa tajunnan rajamaille vieväksi. Muistaakseni pysyin tajuissani koko ajan siihen asti kunnes sain kivunlievitystä. Koko ajan ambulanssissa oksetti ja luulin että kuolen. Sairaalaan pääsyssä meni ehkä tunti,en enää muista.
        Siellä heti ultrattiin eikä löytynyt vauvan sydänääniä.. seuraavana aamuna vasta sektio kun hb ei laskenut liikaa.
        Mehän ei saatu suositusta edes tähän raskauteen kun aikaisempi sektio laajalle alueelle tehty eikä luonnollisesti enää suositella raskauksia. Mutta jokaisen itse tekee päätöksen ja valitettavasti näin joskus käy. Arven ohenemista ei todettu.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eipä mitään kysymys tulvasta! Mun mielestä on hyvä että näistä kysytään ja puhutaan.
        Meillä meni rv 37. Kipu yltyi minuuteissa tajunnan rajamaille vieväksi. Muistaakseni pysyin tajuissani koko ajan siihen asti kunnes sain kivunlievitystä. Koko ajan ambulanssissa oksetti ja luulin että kuolen. Sairaalaan pääsyssä meni ehkä tunti,en enää muista.
        Siellä heti ultrattiin eikä löytynyt vauvan sydänääniä.. seuraavana aamuna vasta sektio kun hb ei laskenut liikaa.
        Mehän ei saatu suositusta edes tähän raskauteen kun aikaisempi sektio laajalle alueelle tehty eikä luonnollisesti enää suositella raskauksia. Mutta jokaisen itse tekee päätöksen ja valitettavasti näin joskus käy. Arven ohenemista ei todettu.

        Selvisit kuitenkin ite hengissä! Mut miten ne vasta seuraavana päivänä ryhtyi leikkaamaan, jos kohtu repesi? Oon käsittäny että se repeämä on nii vakava tilanne, että se on äkkiä henki pois, kun vuoto on niin rajua.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Selvisit kuitenkin ite hengissä! Mut miten ne vasta seuraavana päivänä ryhtyi leikkaamaan, jos kohtu repesi? Oon käsittäny että se repeämä on nii vakava tilanne, että se on äkkiä henki pois, kun vuoto on niin rajua.

        Pitkästä aikaa tulin lukemaan näitä juttuja. Edelliseen viestiin palatakseni siis.
        Joo saan olla kiitollinen että olen ite hengissä tosta koettelemuksesta..
        Seurattiin hemppaa muutaman min välein ja lääkäri päätti kun ei ole laskussa enempää niin sektio ns.päivävuorossa tehdään. En tiiä,jos olisin heittäny veivit tuohon niin ehkä hoitovirhe. Haava oli kuulemma lopettanut vuotamisen eikä repeämä ollut suonissa,onni onnettomuudessa.
        Muille jotka päihkeilee samanlaisessa tilanteessa,toivottavasti ei moni,tästä nyt vuosi aikaa ja noin kk sitten arven kohdalla tuntui jotain kipua. Eli menee aikaa että paranee. Pikkuhiljaa alkaa uskoa tulevaisuuteen ja kenties uskaltaa yrittää raskautta. En tiedä,otan naikkarille yhteyttä ja ultran jälkeen paljon paljon mietintää..

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miehille kysymys

      Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse
      Tunteet
      141
      4467

    2. Miksi kaivattusi on

      erityinen? ❤️‍🔥
      Ikävä
      93
      2139

    3. Olen tosi outo....

      Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap
      Ikävä
      15
      2071

    4. Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta

      https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi
      Kotka
      76
      1894

    5. Ylen uutiset Haapaveden yt:stä.

      Olipas kamalaa luettavaa kaupungin irtisanomisista. Työttömiä lisää 10 tai enempikin( Mieluskylän opettajat). Muuttavat
      Haapavesi
      142
      1542

    6. Haluaisin jo

      Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos
      Ikävä
      54
      1522

    7. VENÄJÄ muuttanut tänään ydinasetroktiinia

      Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi tiistaina päivitetyn ydinasedoktriinin, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mu
      Maailman menoa
      104
      1395

    8. Nainen olet valoni pimeässä

      valaiset tietäni tietämättäsi ❤️
      Ikävä
      75
      1316

    9. Oletko sä luovuttanut

      Mun suhteeni
      Ikävä
      101
      1297

    10. Hommaatko kinkkua jouluksi?

      Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k
      Sinkut
      120
      1109
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt