Onko ketään muuta siellä jonka mielestä pienet syrjähypyt eivät ole kovin suuri 'synti' -jos synti ollenkaan? En ole ikinä ollut mustasukkaista tyyppiä enkä täysin pysty asettautumaan sellaisen asemaan joka on poissa tolaltaan kun mies/vaimo on käynyt vieraissa. Itse en ole tehnyt sitä vielä... mutta miksipä ei joskus tulevaisuudessa. En ole ikinä ollut kovin aktiivista tyyppiä, suurin osa elämästä kulunut selibaatissa (pitkinä sinkkuvuosina lähinnä) mutta jos joku hetki tuntuu todella oikealta niin miksi ei. Kun olimme mieheni työn vuoksi erossa pitkiä aikoja hän kävi vieraissa ainakin yhden, ehkä toisenkin naisen sängyssä eikä se haittaa minua ollenkaan. Minulla on aina ollut tälläinen avoin suhtautuminen vaikka en olekaan itse mikään jakorasia ja joskus olen ihmetellyt että onko minussa jotain vikaa, mutta hyvä näin. Meillä on hyvä avioliitto, nauramme paljon ja meillä on hyvin yhdenmukaiset toiveet esim. yleisen elämäntyylin, arvojen ja lastenkasvatuksen suhteen joten liittomme on hyvinkin onnistunut mutta joskus sitä haaveilee pienestä syrjähypystä piristämään elämää. Avioseksi ei vain voi aina olla niin tyydyttävää kun yhteiset arkihuolet painaa. Mieheni kyllä olisi valmis aina hommiin mutta kyllä varmasti molemmilla käy mielessä kuinka vapaata ja jännittävää avioliiton ulkopuolinen seksi voi olla.
Oma vai muiden moraali?
Joustava
7844
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mistä tiedät miehesi syrjähypyt?
Ei YK-faitteri semmoisia tee. Vuosi sinne tai tänne. Muisteleppa omiaa reissujasi.
Moro: Hanski
Jos suhde muuten toimiva miksi lähteä syrjähyppyjen tielle. Voisitteko yhdessä ottaa asian puheeksi. Sopia osittain avoimesta liitosta? Meillä tällainen on toiminut, eli jos siltä tuntuu voi käydä vieraissa kunhan kertoo asiasta kumppanille. Pari kertaa olemme molemmat niin tehneet. Vaatii tietysti avarakatseisuutta ja luottamusta toista kohtaan. Osa tuomitsee täysin, mutta kukin kohdallamme mietimme mikä meille sopii. Itse olin miellä se joka ehdotuksesta ensin loukkaantui, mutta asiaa laaja-alaisesti mietittyäni ymmärsin asian monet näkökulmat.
Olen itse eronnut ja tapasin kerran laivalla mukavan pariskunnan. Istuttiin iltaa ja jossain välissä tämä rouva sanoi minulle, että jos haluan mennä hänen miehensä kanssa sänkyyn niin ei häntä haittaa. Yllätyin todella ja kysyin, että mitä???? Hän siihen, että heillä on avoin avioliitto, muut sänkykaverit on sallittu. Myöhemmin illalla rouva häipyi jonnekkin suoraan tanssilattialta ja jäin miehen kanssa kahden. TAnssittiin ja pidettiin hauskaa ja sitten nukkumaan omiin hytteihin. Mies pyysi numeroani ja sen annoin. Tapasimme reilun kuukauden päästä ja sen jälkeen olemme tapailleet aina silloin tällöin seksin merkeissä. Itse en haluaisi miestäni jakaa, mutta häneen suhtauduin kuin ystävään. Minua ei haittaa hänen vaimonsa eikä hänen vaimoaan muut naiset - joten näinkin voi käydä.
Olemme olleet aviossa 18 vuotta ja harrastaneet ulkopulista seksiä muutaman vuoden. Onnistuu tosi hyvin kun molemmmat teemme
myynti työtä. Naisena pystyn nauttii antaumuksella ilman huonoa
omaa tuntoa. Suhde toimii hyvin jopa paremmin kun ennen päätöstä
että seksiä saa muiltakin. Suosittelen naisillekin kunhan pelisäännöt
on sovittu.
Voihan se avioliiton ulkopuolinen seksi olla vapaata ja jännitävää, tai sitten ei. AIka moni parisuhde kariutuu uskottomuuteen ja vieläpä tapaukseen, joka ei ole ollut lainkaan "vapaata ja jännittävää" seksia vaan hetken huumaa eikä edes huumaavaa, vaan humalaisten örvellystä ja ähellystä.
Jos olet vapaa seksin kannalla ja miehesikin sen hyväksyy, tuskin kenelläkään on siihen mitään sanomsita. Nämäa asiat tuppaavat vain kumuloitumaan eli kun tuolle tielle lähtee, huomaa, että uskottomuus on osa elämää, roolit vain vaihtuu eli välillä olet pettäjä, välillä petetty; kunnon parisuhde ei enää onnistukaan, siis sellainen, jossa ollaan tietyissä asioissa ainoita toisilleen.
Avioliitto on liitto miehen ja naisen välillä. Siinä kaksi ihmistä sitoutuu elämään seksin suhteen VAIN TOISILLEEN.
Mitkään syrjähypyt eivät voi tulla kysymykseenkään. Ja jos aviopuolisoiden suhde on kunnossa, silloin syrjähyppyihin ei ole kiinnostustakaan.
Yksi syy onnelliseen avioliittoon on juuri siinä, että puolisot voivat olla uskollisia toisilleen ja luottaa toisiinsa sataprosenttisesti.
Avioliittoon on aina suhtauduttava vakavasti, eikä pidä ryhtyä leikkimään synnillä.
Syrjähypyissä on kyse aviorikoksesta, joista Raamatussa, vanhassa testamentissa, seurasi rangaistuksena kuolema kivittämällä.
Aviopuolisot eivät ole lainatavaraa. He kuuluvat toinen toisilleen, eikä kenellekään muulle.
Et vain ole juuri lainkaan seksuaalinen.