Onpas rasittunut olo... Parisuhteeni on yhtä soutamista ja huopaamista. Ollaanko yhdessä vai erotaanko. Välillä erotaan ja taas ollaan yhdessä. Välillä minä vihaan naistani ja hän rakastaa ja kohta on jo toisinpäin, että hän vihaa ja minä rakastan... Haluaisi jo pikkuhiljaa selvyyttä tähän hommaan.
Eli kun meille tulee ongelmia, niin ne on sitten megasuuria (omasta mielestä) ja sitten tapellaan -> erotaan. Jos em. sota on ollut esim. edellisenä iltana ja minä käyttäydyn normaalisti (viestin, juttelen, olen ystävä kuin mitään tappelua ei olisi ollut) niin sitten ollaan taas mukamas yhdessä. Rasittavaksi tämän tekee saman katon alla asuminen.
Minä tunnustan, etten osaa päästää irti kun en eders tiedä pitäisikö??? Rakastan häntä paljon mutta ikävinä hetkinä viha voi olla yhtä voimakasta. Veikkaanpa, että hänen tuntemuksensa ovat pitkälti samat...
Antakaa nyt hyvät ihmiset jotain toimintaohjetta tollolle kun ei osaa päättää ainakaan omalta osaltaan... kele.
Eli kun meille tulee ongelmia, niin ne on sitten megasuuria (omasta mielestä) ja sitten tapellaan -> erotaan. Jos em. sota on ollut esim. edellisenä iltana ja minä käyttäydyn normaalisti (viestin, juttelen, olen ystävä kuin mitään tappelua ei olisi ollut) niin sitten ollaan taas mukamas yhdessä. Rasittavaksi tämän tekee saman katon alla asuminen.
Minä tunnustan, etten osaa päästää irti kun en eders tiedä pitäisikö??? Rakastan häntä paljon mutta ikävinä hetkinä viha voi olla yhtä voimakasta. Veikkaanpa, että hänen tuntemuksensa ovat pitkälti samat...
Antakaa nyt hyvät ihmiset jotain toimintaohjetta tollolle kun ei osaa päättää ainakaan omalta osaltaan... kele.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sopikaa, että yritätte kehittää itsehillintää ja jättää ainakin arkipäiväiset riidat pois, kuten hammastahnapurkin puristus, tiski- tai imurointivuorot jne. Puhukaa asioista mitkä kumpaakin ärsyttää ja yrittäkää tehdä niihin molemmin puolin parannusta. Tsemppiä :).
ne on tunteita molemmat. Se yhteys teidän välillä on loppu kun tunteita ei enää löydy. Kyllä sitä joka suhteessa välillä leiskuu kuumat ja välillä kylmät tunteet.
kulkee rakkaus ja viha. Osta naiselle tulppaanikimppu. Helli ja hali sitä, sano ettet enää halua riitaa, että se syö sun sisintäs. Kun rakastaa oikein kovasti, saattaa sen tulkita heikkoina hetkenä vihaksi. Kun toinen on niin lähellä, mutta niin kaukana... Eli rakkaus on sitä kun toisen on päästänyt / toinen on lähellä, mutta kun sen toisen ajatusmaailma menee riitatilanteissa niin kauas se satuttaa jopa niin paljon että vihaa. Läheisyyttä, läheisyyttä läheisyyttä, ainut resepti - aikaa toiselle, kuunnella toista ja - kauheaa suomalaisluonteelle - mutta nöyrtyä molempien silloin kun luonteet kohtaa. Ja tosiaan , monesti ne on asiat jotka kinaa, ei nie henkilöt välttämättä itse. Jos on paljon elettyä elämää takana ja siihen elämään ei ole kuulunut se toinen niin nekin vaikuttaa - se riita voi olla sitäkin kun mukaudutaan sen toisen elämään. Mutta mieti voisiko kukaan olla sulle niinkuin hän... ei varmasti, jos se kerran on noin ihanan tuskaista ja jumalallista samaan aikaan. Ja jos siihen ei kuulu muita kuin te kaksi. Eli tulppaanikimppu, kahdenkesken oloe, hemmottelua, pikku yllätyksiä, viestejä ja niitä rakkauden tunnustuksia. Aikaa on kulunut jotta riitoihin on päästy joten aikaa kuluu ennenkuin kaikki asiat on selvitetty.´.. Vai?
AIvan ihanaa tekstiä. Kiitos sinulle vaikka tämä ei minulle ollutkaan :)
Ehkä te kaipaatte tollasta sähinää ja voimain koettelua parisuhteessannekin... Jotakin te siitä saatte kun kerran sitä siedätte. Palkintohan sekin on, ettei tarvitse päättää mitään lopullisesti, voi kinata ja jopa erota hetkeksi, mutta kumpikin tietää, että yhteen taas kohta palataan.
Saamattomuutta? Muovautumista ja tottumustakin?
Ettepä te siinä kähisisi jos tyyni tasapaino olis teidän molempien luonnollinen olomuoto.
No joo... Onhan se tietysti totta, että hyviä asioita on ikävä jättää taakseen mutta kun sitä kinaamistakaan ei jaksaisi...
Olen pohjimmiltani hyvin rauhallinen luonne mutta tarvittaessa sähäkkyyttä löytyy. Olen vain viimeaikoina miettinyt, että eihän loppuelämä tällaista voi olla. Minäkin alan kalistumaan tuohon suuntaan, että siitä jatkuvasta "väännöstä" on tullut enemmänkin krooninen ilmiö kuin mikään aitoihin syihin perustuva. Siksi se rasittaa...
Nyt näyttää minun osalta TAAS siltä, että fiilis on; Katsellaan.... Eli ei mitään ratkaisua puoleen eikä toiseen. Kai sitten olen saamaton tai niin rakastunut, että siedän tällaista. Outoa...