Vielä emme ole eronneet, puhetta on ollut paljonkin. Yhdessä n.parikymmentä vuotta. Epäilen, että miehelläni on toinen. Jo ajatus siitä, että lasten pitäisi tutustua uuteen AKKAAN ON HELVETINMOISTA!!! Jos minusta haluaa eron, niin ehtonani on ettei lasten tarvitse "tutustua" uuteen. Olen niin järettömän vihainen, etten tiedä mitä tehdä! Suru pusertaa rintaa...
Olen VIHAINEN!!!
ja surullinen
474130
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Tuollainen ehto on naurettava vaikka oletkin vihainen, yritä järkätä oma elämäsi ja anna toisten elää. Kukaan ei voi toista väkisin pitää. Ja mitä se toinen akka välittää sinun lapsista, sinä olet niiden äiti ja sinun miehesi on se joka on lastesi isä, te hoidatte asiat vain niiltä osin kuin laki sen sallii ja sinä et voi puuttua tällaisiin asioihin. Jos miehesi rakastuu niin minkäs teet, sille ei voi mitään, neuvoisin pitämään väli lasten isään kunnossa turhia riitelemättä, sillin voitte edes ystävinä erota, mikä on uuden naisen haittapuoli uudessa suhteessa:(
Reaktiosi on ymmärrettävä ensireaktio. Toivottavasti pääsette keskustelemaan erosta ja suhteestanne rauhallisesti. Hakeutukaa vaikka ammatti-ihmisen luokse puhumaan, se on usein helpompaa niin. Tulee vielä aika, jolloin kestät senkin, että lapsesi tapaavat mahdollisen isän "uuden". Toivottavasti sinulle on joku ystävä, jolle voit pahaa oloasi purkaa juuri nyt.
pahintahan se on jos mies löytää toisen naisen. Kyllä pitäis laki säätää, ettei mies saa alkaa eron jälkeen seurustelemaan tai mennä naimisiin. Sehän olisi niin VÄÄRIN ex- vaimoa kohtaan.Kyllä niitten miesten on jäätävä vain reserviin ja varalle, jos vaikka ex-vaimot vaikka tarviikin niitä vielä tukenaan.Se on niin henkisesti rankkaa ja uhkaavaa, jos vaikka ne lapset alkais pitääkin siitä isän uudesta naisesta. Kyllä miehen on pysyttävä ikuisesti ex-vaimon nuorassa. Pitäis vissiin ehdottaa noille poliitikoille,että alkavat laatia lakia. Voi jessus tuota naisten avuttomuutta ja itsekkyyttä erossa.
Missään ei kirjoitettu, että lasten tarvitsisi niin tehdä. Itse tein aikanani ehdon miehelleni,että sitä kärsimystä älä lasten eteen tuo, ja lupauksen on pitänyt. Ei ole lasten vika että vanhemmat eroaa, ei heidän tarvi siitä seurauksiakaan kärsiä.
Mua ainakin puistattais jos joku akka meuhkais siinä minun lasteni kanssa, hui kauhee!
Lapset ovat minun ja ex mieheni, ne eivät kuulu muille! Siksi lapseni ovatkin hienoja isoja ihmisiä, hyvin menestyneitä jo koulussakin.
ja eronnut, mutta eronnut tunteiden loppumisen jälkeen. Ei todella voi ymmärtää naisten kommentteja ex miehen elämään puuttumiseen ja uuden löytämiseen ,jossain mättää ja pahasti.
nauraa!! :-D Ei hitto, kyllä ihmiset on sitten katkeraa porukkaa. aivan täysin ymmärrettävää on, että tunteet on pelissä ja ex-puolison uusi rakkaus kirpaisee. Ei minustakaan hyvältä tuntunut, että lapset menivät isänsä luokse kun hän oli muuttanut uuden naisen kanssa asumaan (erostamme oli silloin kulunut n.1,5v aikaa). Mutta mielestäni minulla ei ollut oikeutta puuttua entisen mieheni uuteen elämään ja ihmissuhteisiin. Toki olimme sopineet, ettemme välittömästi erottuamme raahaa uutta naista/miestä esittelyyn.
Hänellä on uusi nainen ja isä tapaa lapsia joka toinen viikonloppu, olisi mielestäni epäluonnollista että nainen häipyisi koko viikonlopuksi pois lasten silmistä tai vaihtoehtoisesti isä viettää lasten kanssa hotelli yms. viikonloppuja.
Ero ei ole koskaan mukava asia ja lapset minua säälittävätkin eniten. Itse olen kuitenkin yrittänyt olla rehellinen salaamatta mitään, ettei lapsille tule tunne, että heidän elämässään on tapahtunut jotain hävettävää tai epänormaalia. kai se uusi nainen lapsille olisi jossain vaiheessa tullut ilmi ja miten kummassa selittää hänen "näkymättömyytensä".
Tiedoksi vaan sinulle että lapsistasi ei ole tullut "hienoja ihmisiä, hyvin menestyneitä jo koulussakin" sen takia että isänsä naista eivät ole nähneet. Me kaikki muutkin vanhemmat pidämme lapsiamme hienoina ihmisinä.
Taisit itse jäädä ilman uutta ukkoa tai vanhan perään ruikuttamaan kun noin katkeralta ämmältä vaikutat.
ihminen. Mistäs tiedät kuinka mukava se uusi on kun noin arvostelet vaikket ole nähnytkään. Tällä tavalla lapsesikin tulevat ennakkoluuloiseksi erillaisia ihmisiä kohtaan, miten he pärjäävät, sillä pitäisi olla suvaitsevainen:(. Teet lapsillesi vain hallaa.
Ihana!!! Anna mun kaiki kestää! Eikös ne uudet naiset ole vähän piilottelevaa porukkaa? Harva se ex vaimon hyväksyntään uskaltaa tulla, jonka minä pitäisin verrattain kovana.
Jos naiset haluu lapsia elämään, tehkööt jokainen ite, ei se niin vaikeeta ole. Enhän lainaa edes autoanikaan tai asuntoani toisille, miksi siis lapsiani?
Ex mieheni ymmärtää kantani, toisin kuin eräät täällä.
Miksi sen miehesi uuden vaimon pitäisi tulla sinun "hyväksyntääsi"? Jos ex-miehesi hyväksyy hänet ja sen, että hän tapaa YHTEISIÄ lapsianne, eikö sen pitäisi riittää? Kai isälläkin on jotkut oikeudet? Ei hänenkään tarvitse sitten varmaan "lainata" lapsia sinulle, jos satut löytämään uuden miehen. En ymmärrä, miten ex-miehesi voi ymmärtää kantaasi. Sen sijaan ymmärrän oikein hyvin, miksi hän halusi erota tuollaisesta ämmästä.
Oletko hullu? Että minun lapseni jonkun vieraan ihmisen, jota minä en tunne??? Huh huh! Ei, kyllä mun on aina teidettävä missä lapseni ovat ja kenen seurassa.
Isällä on oikeus olla lasten kanssa ja toisinpäin, mutta mihin niitä naisia sillon tarvii? Ei mun tietääkseni mihinkään. Olkoon se isän seuralainen, mutta lapset eivät heitä tarvi.
En voisi kuvitella, että joku suttura sotkisi heidän elämänsä. Aivan puistattava ajatus, kuin lastenikin mielestä.
Sinänsä mulla on viisas mies, että ymmärsi ehtoni. Eiks vain?
Mieheni ei halunnut erota minusta, minä jätin hänet. En jaksa katselle nössöjä. Itkeine on pyytänyt tulla takasin, mutta en huoli.
tulla minun hyväksymäksi mitenkään. Se että lasten ei tarvitse tutustua kehenkään uuteen "tätiin/äitipuoleen", koska lapsilla on jo OMA ÄITI!. Ja kun en itse aio sellaiseen syyllistyä, tuomalla jotain miehen roikaletta lasteni eteen uudeksi "sedäksi/isäpuoleksi". Lapset saavat olla isänsä kanssa niin paljon kun haluavat, koska isänä mieheni on maailman paras! Enkä aio kääntää lapsia isäänsä vastaan, koska jos niin teen niin se on lasten puolelta good bye mum. Lasten ei tartte kärsiä vanhempien erosta yhtään enempää kuin on tarvis, vaikka kärsivät siitä huolimatta ja se särkee sydämen, että näin piti käydä...
Niin, eihän lasten tarvi hyväksyä isän uusia naisia mitenkään. Johan se lapsikin ymmärtää, et jos äiti ei kelpaa, miksi sitten joku ummikko? On törkeetä miehen osalta,jos ehdottaakaan sellaista lapsilleen. Eihän niillä ole mitään osaa lasten elämässä, mitä he ovat? Miksi he ovat? Hyvä äiti ei jätä lapsiaan, eikä anna niitä kenellekkään.
Sinäkö se taas täällä purat katkeruuttasi.
Niin miehesi onkin nössö, mutta kuka hänestä on tehnyt sellaisen? Sinä? Rakastat varmaan manipulointia, ex-miehesi on sinun omaisuutta, lapsesi on sinun omaisuutta. Mikäs sen hauskempaa kuin repiä kärpäseltä siivet pois. Toisaalta miehesi tilanne nyt varmaan parempi, vaikka traumoja sai kokeakin. Noh, te olette aikuisia, mutta lapsia sääliksi käy. Toivottavasti heistä kasvaa tasapainoisia aikuisia, ilman tarvetta manipuloida ja omaavat terveen itsetunnon. Eivätkä kärsi katkeruudesta äitiään kohtaan. Vaikka sinä olet mitä olet, mutta lapsien vuoksi toivon näin käyvän.
Miten miehesi uskaltaisikaan enää naisen kanssa olla, jos noin kamalia kokemuksia sillä saralla takana. Olet onnistunut hyvin tavoitteessasi, kukaan ei hullun ex-vaimon takia miestä varmaan ota. Jos ottaa, niin silloin tämä nainen todella välittää miehestä.
Vaikka miestäsi haukut, niin näen hänet pienempänä pahana tuossa suhdesopassanne. Hän ei sentään ole sadistinen ja noin katkera. Onneksi sinunkaltaiset ovat poikkeus.
Totta, ex mieheni tilanne on paljon parempi, kun on vertaistensa seurassa. Minä olin liian hyvä hänelle.
He ovat tasapainoisia, yksi on jo aikuinen omaa perhettään perustamassa. Loput tässä miettivät ammatinvalintaansa. Mitä traumoja siitä voi jäädä, jos äiti lastensa puolia pitää?
Ei se ole lasten vika, jos vanhemmat eivät tule toimeen, ja isä on niin heikko, että luikkii pakoon. Ei lasten tarvi sillon kärsiä seurauksista, vaan heitä pitää suojella kokemasta enempää tarumoja elämässään.
Meidän puolesta mies voi harrastaa niitä naisia niin paljon kuin sielu sietää, meitä ei hetkauta, kunhan muistaa että lapsiakin on olemassa, ei vain hänen mielensä mukaan, vaan lasten mukaan.
Äskön se olit sinä, joka luikki pakoon ja jätti miehen, kun ei jaksa nössöä katsella.
Aivn jätin miehen, mutta on eri asia luikkia pakoon! En jättänyt lapsiani, vaan nössön miehen, joka ei osaa olla osa perhettä. Mies joka ei osa puhua kun on puhumisen aika, mies joka ei ymmärrä mitä on omistaa perhe. Mies luikki pakoon kaikkea vastuuta, en siis minä.
Vihan tunteet ovat edelleen vahvat. On ystäviä joille purkaa tuntojaan...
Mutta ajatus, että joku toinen koskisi meidän lapsiin on niin kammottava, että sairasta tekee! Tai se toinen rupeaa "opettamaan", että hän on äitipuoli (kaamea sana)ja hänen mukaan mennään, eihän se mies siinä koko ajan vahtaamassa, mitä "äitipuoli" hommaa...
Jos ero tulee, niin arkihommissa kyllä PÄRJÄÄN paremmin kuin mies, tällä tarkoitan esim. vasarointihommia, lampun vaihdot,tapetoinnit, tukkeutuneet viemärit, renkaitten vaihdot, leirielämä( nuotiot, metsässä kulkeminen ilman karttaa, kuin kaupungeissa kulkeminen myös), ja autoakin osaan ajaa keskivertoa paremmin yms. pientä mainitakseni.
Eli kädetön en missään nimessä ole( vahva olen aina ollut myös, en ole paljoa kantoapua tarvinnut), tosin olen viime aikoina miettinyt, että oliskos pitänyt olla jossain määrin "avuton", esim. en osaa, en jaksa kantaa yms. Mutta se taas on vastoin omaa luontoani, pienestä asti olen itse ottanut asioista selvää ja aina ollut kätevä käsistä( pyysin kerran äitienpäivä lahjaksi päivän aikaa, ja niin siinä sitten puukolla vuolsin kaverin saunapaneleista meille portin).
miestä sitten olet tarvinnutkaan kun lasten tekemiseen. En ymmärtänyt mitä tuolla kirjoituksellasi tahdoit ilmaista. Siis oletko niin "miehekäs", että pystyt toimimaan sekä isänä että äitinä tulevaisuudesa vai miksi tuon pärjäämisen otit puheeksi ("vahva olen aina ollut myös, enkä kantoapua ole tarvinnut") So??. Etkä ole mielestäni käyttäytynyt sankarillisesti ja miehekkäästi kun äitienpäivälahjaksi saamasi ajan käytit saunapaneeleiden vuolemiseen. Mielestäni ole ennemminkin marttyyri.
Muista, että lapset ovat myös tulevan ex-miehesi ja hän saa päätää myös asioista. Teet lapsillesi todellista hallaa jos rupeat kääntämään lapsianne isäänsä/isän uutta naista vastaan. Ensinnäkin miehesi alkaa inhoamaan sinua ja kasvettuaan lapsetkin ymmärtävät mistä on ollut kysymys.
Eihän äiti voi korvata isää!!!Pärjääminen sen takia, etten jää avuttomana pyytämään apua ex-mieheltä, jos jotain edellä mainituista tulisi esiin. Tosin mies on kyllä aina pitänyt piirteestäni "osaava vaimo". Lapsia en missään nimessä tule kääntämään isäänsä vastaan! Isänä paras mahdollinen, mutta nyt aviomiehenä...
Tekstiä tulee, vaikkei ymmärrä? Aika outoa
Siis onko miehesi uusi jo vaatinut itseään kutsuttavan äitipuoleksi? Miehelläni on lapset entisestä suhteesta, mutten koskaan ole vaatinut, pyytänyt, käskenyt, lapsia kutsumaan minua äitipuoleksi. Minä olen minä, lapsilla on oma äiti. Eivät lapset mitään puolikkaita äitejä tarvitse jos kerran äiti on olemassa. Miten ihmeessä niin usein oletetaan, että ne ex:n nyxät (ah mitä sanahirviöitä!) vaativat päästä äiti-/isäpuoliksi? Vähän nyt ymmärtämystä meitinkin suuntaan. Me olemme niitä nykyisiä puolisoita, elämänkumppaneita, ei mitään puolikkaita.
jaksaa jahtaa uuden ystävänsä lapsia ja vaimoa ja kiusata heitä! Mikäköhän siinä oikein on takana. Täälläkin jatkuvasti joku herjaa ja haukkuu. Onkohan niillä joku psyykkinen ogelma vai onko niitä lapsena kiusattu vai mikä on? Kosto, mustasukkaisuus ja katkeruusko ajaa ihmisparat tuollaiseksi.
Outoa on myös se, ellei mies laita naiselleen stoppia. Pidä vaan aloittaja pääsi, ja tee kuin sulle itselle sopii. Lasten ei ole pakko hyväksyä kaikkea, eikä sun äitinä.
oli oikein osuvasti sanottu, KIITOS! On vain minä ja lapset! Ei minun, sinun ja meidän lapset- tilannetta ainakaan itselle, jollekin se ehkä sopii...Ja uusiin naimisiin en enää koskaan mene ja "uutta"miestä, jos sellaista enää huolin,en lasten eteen tuo, niin lapset säästyy "isipuolilta". Itse haluan lasten säästyvän sekasotkuilta, joita tulee kun vaimo tai mies vaihtaa kumppaniaan lennossa ja aina roudataan uusi ehdokas lasten eteen...
Nyt on mieli näin mutta 5v eteenpäin tästä miltähän se sinun maiilmankuvasi näyttää?:) Onko uusi kaveri punkassa, joten toivottavasti muistat tämän repliikin, niin näet itsekkin millainen vietti se meitä ihmisiäkin vetää puoleensa:(. Me ollaan vain toisiaan itsekkin ei niinkään ylempiä olioita vaan ihan tavallisia luonokappaleita, joita määrää erillaiset hormoonalliset toiminnat, kemiat sun muut höpöhöpöt.
ajattele lapsen parasta, ei omaa parasta. On lapselle parasta että kaikille a säilyy välit! Minä olen ollut onnellinen siitä, että lapseni tulevat uuden äitipuolensa kanssa hyvin toimeen, silloin heidän on parempi olla. Hyväksymällä uuden, säilytät välit mieheen ja pystyt myös paremmin olemaan yhteydessä ja silloin lapsesi kertovat sinulle enemmän tunteistaan. Älä pilaa lapsiesi elämää katkeruudella! Lapsille isä on tärkeä, vaikka olisikin petturi ja jättäjä!!
lapseni eivät tarvitse uutta äitipuolta, koska minä olen yksi ja ainoa ÄITI! Mies vieköön eukkonsa vaikka motelliin, mutta lasteni ei tartte osallistua moiseen "uusperhe-hölynpölyyn". Eikö sinusta ole kamalaa kun joku toinen silittää lastasi tai vie parturiin ja leikkaa hiukset pitkistä lyhyiksi, saati suukottelee, EI KOSKAAN!!! Itse en tosiaankaan aio miestä tuoda lasteni eteen, vaikka kuinka olisi "hyvä". Enkä koske toisten lapsiin, OMAT on tärkeimmät!
Mikä on lapsen paras? Sekö että isä vaihtelee naisiaan kokko ajan? Johan se on lapselle aivan järjen vastaista.
Tottakai lapselle se on paras että isän ja äidin välitä säilyy, mutta miten siihen ne naiset liittyy? Ei mun mielestä mitenkään.
Jos isä on niin typerä, että ei lapsistaan välitä kuin naiseten seurassa, niin ei se lapsiaan rakasta yhtään. Se aika on täysin isän ja lapsen välinen.
Hirveää ajatellakin, et siinä olis joku maalaistollo hääräämässä, ei ikinä.
hepsankeikka, joka ei osaa muuta kuin peilikuvaansa katsoa. Lasten kasvatus kun ei ole niitä helpoimpia, tai saahan siitä helppoo, jos ei välitä mistään mitään miten lapset kasvaa. Lapset tarvitsevat rakkautta ja rajoja ja vanhempien LÄSNÄOLOA kirjaimellisesti. Ja lasta pitää KUUNNELLA, mitä lapsella on asiaa.
Millä tavalla se on keneltäkään pois, että lapsi tutustuu uusiin ihmisiin?
Lapsella on äiti ja isä, tämä on selviö - näitä ei ota pois kuin kuolema. Miksi lapsella ei voi olla elämässään isovanhempia, setiä, tätejä, naapureita, opettajia, vanhempien uusia puolisoita? Selvää on, että vastuu lapsesta ja hänen kasvatuksestaan on aina vanhemmilla, mutta vanhemmilla on myös vastuu siitä, että lapsi oppii luontevasti suhtautumaan uusiin ihmisiin ympäristössään.
Miten ihmeessä voit laskea lapsesi edes kouluun, jos vieras aikuinen ei saa mitenkään puuttua hänen elämäänsä? Harvemman isän uusi puoliso puuttuu lapsen elämään, olemiseen tai tekemisiin ollenkaan siinä määrin kuin opettaja. Tunnetko ahdistusta myös siitä?
Minusta on fiksumpaa antaa lapsen tutustua isän uuteen puolisoon ihan normaalioloissa, ettei tarvitse perunkirjoituksen jälkeen kuulla, että "Sehän oli ihan tavallinen, mitä varten äiti aina antoi ymmärtää että se on joku epänormaali hirviö joka syö lapsia?"
Kysyn vielä: keneltä on poissa, jos isän uusikin saa olla kotonaan, kun isä tapaa lapsiaan siellä?
Tuo nainen on vakavasti SAIRAS! (tai sitten lääkitys on juuri nyt pahasti pielessä)
Meuhkoaa tässä samassa ketjusssa usealla nickillä....eli vastailee itselleenkin!
Eipä tarvitse ihmetellä, että tuon naisen puoliso on lähtenyt...varmaankin helpottuneena, kun tuon "ihmispedon" kynsistä on elävänä selvinnyt.
Veikkaanpa, että pian tuo nainen menettää lapsensa heidän isälleen (joutuu esim. pakkohoitoon). Kyllä asiantuntijat sos. virastossakin erottaa, kuka on sopiva lapsiensa kasvattajaksi. Voi noitakin lapsiraukkoja, kun joutuvat seuraamaan äitinsä katkeruutta ja siitä johtuvaa vihaa.
Kateus, katkeruus ja mustasukkaisuus syö ihmistä aina, joten hoitoon pitäisi päästä ja äkkiä!
Normaallit aikuiset kyllä kaikki ymmärtävät, opettajat, sukulaiset ja ystävät , naapurit ja sensemmoiset. Mutta nämä uudet isän naiset ovat ihan asia erikseen. Heillä ei ole mielessä kuin perheen kiusaaminen ja lasten asioiden utelu, ja mahdollinen perinnön käsiin saaminen.
Jos mun lapsuudessa isä olis uuden naisen itelleen ottanu, mä olisin pistäny välit poikki siihen mieheen heti. Mä en voisi kuvitella, että isä olisi äidin jättäny jonkun idiootin takia. Ovat yhdessä edelleenkin! Hieno homma. Se olisi ollut loukkaus meitä lapsia kohtaan ja varsinkin äitiä kohtaan, että isää mulla ei olisi enää ollut.
Sama koskee minun lapsiani.
Keneltä poissa? Lapsilta ja isältä yhteinen aika on poissa, ehdottomasti. Se on heidän aikaa, siihen ei virailla ole asiaa. Jos ei äiti kelpaa, miksi sitten joku nainen, aivan vieras? Äitihän on läheinen, ei ulkopuolelta tullut kiipijä.
Kannattaisi nyt ihan vain rauhoittua.
Sisareni tapasi miehensä, kun tämä oli eroamassa vaimostaan. Heillä on pieni tytär, joka jäi äidilleen, mutta vanhemmilla on yhteishuoltajuus, joten tyttö on usein myös isänsä luona. Näin ollen myös sisareni elää arkea tämän tytön kanssa. Kyllä tyttö ymmärtää, että kuka se oikea äiti on. Sisartani hän kutsuu tämän nimellä, ei miksikään äidiksi tai äitipuoleksi. Ei sisareni ole edes halunnut olla mikään äitipuoli, vaan aikuinen, johon tyttö voi turvautua tarvittaessa.
Sisareni on ollut miehensä kanssa yhdessä jo nelisen vuotta ja nyt heille syntyy yhteinen lapsonen. Jostain syystä tämä ex-rouva ei voi sietää siskoani, vaikka sisareni ei todellakaan ole tehnyt mitään, mikä aiheuttaisi tämän vihan. Päinvastoin - hän on yrittänyt pysytellä mahdollisimman kaukana ex-rouvasta. Tosin tämä rouva jaksaa aina panetella ja haukkua ex-miehelleen, miten 'tyttö kärsii isänsä luona'. Ihan hullua! Jotkut jutut on ihan uskomattomia, mitä palturia tämä ex-rouva on sanonut.
Olen hyvin läheinen sisareni kanssa ja käymme usein harrastamassa yhdessä. Tyttö on joskus meidän mukana, viimeksi oltiin uimassa yhdessä. Ainakin näin maallikon silmin tyttö näyttää onnelliselta kuusivuotiaalta, iloiselta höpöttäjältä, joka on avoin ja hyvin energinen. Kärsimystä en ole huomannut, vaikka äitinsä niin väittääkin.
Nyt tämä ex-rouva on keksinyt, että tyttö tuntee jäävänsä ulkopuolelle tämän uuden vauvan vuoksi (vauva ei ole vielä edes syntynyt). Isänsä otti asian puheeksi tyttärensä kanssa ja tyttö ei oikein edes ymmärtänyt, että mistä oli kyse. Kuulemma odottaa pikkusisarusta innolla.
Minusta on järkyttävää, että aikuiset ihmiset käyttävät pikkulapsia hyväkseen omissa kostotoimenpiteissään. Isä rakastaa tytärtään äärimmäisen paljon. Muutenkin sisareni mies on lapsirakas ja aikoo jäädä hoitamaan vauvaa kotiin, kun sisareni lähtee töihin. Miksi siis tämä ex-rouva ei voi hyväksyä, että ihmiset menevät eteenpäin? Onko järkevää tuhlata oma elämä katkeroituneena synkkien ajatusten hautomiseen ja lasten kautta kostamiseen.
Lapsetkin ovat (yllätys ehkä joillekin) ihan omia persooniaan - eivät äitinsä jatkeita. Lapsi on itsenäinen ihminen, jolla on omat mielipiteet ja tahto.
Jotkut 'äidit' eivät tätä vain tahdo kestää, että lapsi kasvaa ja ehkä lapsen elämässä on muitakin tärkeitä ihmisiä kuin vain se kaikkivoipainen mutsi, joka tietää ja osaa kaiken.
Miksi vertaas siskos juttuja toisten asioihin?
Jos siskos tykkää niistä naisista, sitten tykkää, kaikki ei!
Ja kaikilla äideillä on oikeus suojella omia lapsiaan, ja pitääkin.
Lapsella on aivan tarpeeksi niitä aikuisia elämässään, ei niitä turhanpantteja tarvi siihen enää sotkemaan.
sitten niin, että minä(äiti) tunnen itseni riittämättömäksi äitinä, jos lapset tykästyisivät uuteen naiseen, se siinä tuntuu kauhealta, mutta jos lapset ovat tasapainoisia ja terveitä, eikä äiti tai isä ole kääntänyt lasten mieltä, niin ehkä minun täytyy opetella luovuttamaan pikkuhiljaa...ja opetella hyväksymään asiat, mutta tuskaa se varmasti olisi alussa...
Entä jos käy, että minä saan->joudun elämään yksin? Voinhan olla onnellinen lapsistani =). Entäs jos mies rupeaa lisää lapsia tehtailemaan, kun itse olisin vielä halunnut lisää? Että voi olla vaikeaa...
Näistä sairaan omistavista äideistä tuleekin ne hirviöanopit, jotka eivät millään osaa päästää lapsistaan irti. Tämäkin aloittaja vertasi lapsiaan jopa autoon tai johonkin muuhun tavaraan, joita ei myöskään toisille luovuttaisi. Sairasta ja kauheaa, kun luulee omistavansa lapsensa. Pahasti sairas tämä äiti onkin ja häntä käy sääliksi ja lapsia myös.
Tämä kirjoitus on sairas. Pidä rouvahyvä huoli, ettei sitten lapsenne koskaan tutustu yhteenkään sinun uuteen mieheesi. Vai aiotko elää ilman miestä loppuelämäsi? Tajuatko, että lapsesi kasvavat koko ajan? Ajan mittaan he tajuavat, että äiti on ollut hysteerinen, vainoharhainen, mustasukkainen ja komenteleva hullu. Mahtaa sulla olla hyvä olo silloin. Lapset kyllä tajuavat aika pienestä, missä mennään. Tajuavat kyllä, että äiti yrittää turhaan hankaloittaa isän ja hänen naisensa elämää. Silloin et sympatiaa saa. Näitä tapauksia on jo ihan riittämiin. Mene itseesi, senkin sairaalloisen mustasukkainen käskyttäjä. Et sinä tässä pohjimmiltaan lapsiasi ajattele, etkä varsinkaan heidän suojeluaan ja etuaan. Ajat asiaasi oman, henkilökohtaisen katkeruuden ja kostonhimon vimmassa. Käytät lapsia koston kappaleina. Lastensuojelulle susta pitäis ilmoittaa.
Se on totta, että äideillä, siinä missä isilläkin, on velvollisuus suojella lasta todelliselta hädältä. Todellinen hätä ei ole isän uusi onni. Todellinen hätä on pikemminkin sairaalloisen hysteerinen äiti.
Entäpä jos sinun puolisosi pettäisi ja jättäisi. Olisitko tasapainossa ja olisivatko tunteesi rakkaudellisia. Älä kuvittele. Kokematon, kun selkeästi olet, voit kirjoittaa tällä tavalla.
On kamalaa, kun elämän perustat järkkyvät, mutta onneksi siitä toipuu pikkuhiljaa, pettäjä puolisolla toipuminen voi olla tulematta.
Vaikka pettäjä nyt nauraa, hän myöhemmin itkee ja katuu.
Niin että järkytys on hyvä syy käyttää lapsia tässä aseena? Taidat olla just tollanen kostaja.
Voin kokemuksesta sanoa, että jos lapset ovat yhtään fiksuja, he ymmärtävät äidin kannan.
Kun aikoinaan toinen nainen vei minun mieheni, lasteni isän, meltä kysymättä, meistä välittämättä, en antanut lasteni millään muotoa tavata tai nähdä niitä isän uusia naisia, enkä anna vieläkään, vaikka ovat jo isoja, ei se ole jättänyt lapsiin minkäänlaisia jälkiä tai minuun kohdistuvaa vihaa yms. Lapset näkevät isää, silloin kun HÄNELLE sopii, mutta naisia ei ole lupa katsastaa. En näe mitään syytä, että lasten tarvisitsi sellaisia nähdä.
Joten turha on puhua oletuksilla, mitäs sitten jos...!
Jos isä perheensä pettää, ei minulla ja lapsilla ole mitään anteeksi annettavaa, eikä tarvi hyväksyä sellaisia asioita vasten omaa tahtoa, mikä sotii omaa näkemystä vastaan. Isä tässä väärin on tehnyt, sopeutukoon hän meidän vaatimuksiin, jos kerran meidän on sopeuduttava hänen ajattelemattomuuteen. Minulla on lasten kanssa hyvät välit edelleen, eikä he ole koskaan olleet pahoillaan siitä, ettei isän uudet naiset kuulu heidän elämään, voisin sanoa että ovat todella iloisia ja ihania lapsia. Toisin voisi olla, jos siinä pyörisi joku, joka sotkisi heidän elämänsä.
Mahtavasta viestistä!!! Uskon, että on parempi, jos lapset eivät näe isänsä heiloja, niin säästyvät kärsimyksiltä. Ja viestistäsi voi rivien välistä lukea, että olet onnellinen lastesi kanssa! Hyvät jatkot Sinulle!!! =)
Kuinka monta niitä naisia oikein on? Ensin yksi nainen ja sitten useita, vai miten se oikein menee?
hommattiin sitten kämppä, jossa ollaan vuorotellen ja mietitään asioita. Lapsille sanoimme, että isi ja äiti ovat vuorotellen "lomalla" ja myös perheenä vietetään viikonloppuja kämpässä. Ja sanoimme myös, että saamme hieman "lomaa" perheenä(vkl:t)kotiympyröistä. Mies lähti ekana ja tunteet pyörii vuoristorataa...Nähdään kuitenkin melkein joka päivä. Katsotaan miltä tuntuu tämä vaihtoehto "aikalisänä". Tuntemuksesta, että miehellä on toinen on edelleen, mikäs se sellainen homma on, että nukutaan kännykkä kainalossa ja saunaankin se tulee mukaan? -> toinen nainen?
naisesta. Onhan se ihan selvä, että ensijärkytys mahdollisesta toisesta naisesta on niin valtava, ettei sitä pysty heti anteeksi antamaan. Eikä haluaisi sitä naista lähellekään lapsia.
Vastaavassa tilanteessa (emme eronneet) halusin sen naisen katoavan maanalle, sairastuvan, kokevan vaikka mitä kauheuksia. Toivoin vain pahaa.
Lopulta helpotti, pystyin ajattelemaan selkeämmin. Tajusin itsekin raivoni mielettömyyden. Mutta edelleenkään en halua sitä naista lähellekään lapsiani. Toivottavasti pysyykin poissa, sillä lapsemme tietävät, miten paljon häntä inhoan edelleen.
Onneksi lapsemme eivät ole enää pieniä, pystyvät ajattelemaan omilla aivoillaan. Eivät ole vain minun ohjausnuorassani, sen paremmin kuin miehenkään.
Tsemppiä. Kyllä se siitä, kun suurin viha menee ohi.
Tässä ketjussa naiseus näyttää pahinta puoltaan. Lapsista tullut äidin omaisuutta, omaisuuden käytöstä määrää äiti. Äidillä myös kuvitteellinen oikeus hallita ex -miehensä elämää.
Häpeän puolestanne. Ei tuollaista omistushalua voi millään äidinrakkaudella selittää.
Tässä ketjussa äiti on uhri, joka voi uhriutensa varjolla määrätä läheistensä ihmissuhteista. Veikkaan, että jos mies olisi tuollaisen aloituksen tehnyt, hänet olisi leimattu sairaalloisen mustasukkaiseksi, mielenterveysongelmaiseksi ahdistelijaksi ja naiset kuorossa olisivat toitottaneet, että lähestymiskielto tuollaiselle pitäisi määrätä.
Olemme kuulleet vain äidin version tapahtumista. Mikä on isän versio? Miksi hän lähti? Muuten vaan vai? Täälläkin monasti ollaan hoettu, että riitaan tarvitaan kaksi. Eli isä ja...? Niin, kuka? Ei tuota tilannetta sovuksikaan voi sanoa.
olen samaa mieltä että tämän viestiketjun luettuani häpeän olla nainen, hyi olkoon!
Siinä olet oikeassa. En halua mitenkään puuttua mieheni elämään, eläköön miten lystää, vaihtakoon vaikka eukkoa joka päivä, MUTTA lasten ei tarvitse olla osallisena mitenkään uuteen naiseen/naisiin, en halua heille sitä kärsimystä. Aikaisemmin ei ollut mitään luottamuspulaa, mutta nyt siihen on aihetta(toinen nainen), enkä juuri halua pilata lasten enkä omaa elämää olemalla kyttääjä tai vainoharhainen. Minä haluan lasten kanssa vain tavallista ja rauhallista kotielämää, ilman miehen jatkuvaa uutta elämän hakua (uusi rakkaus, ryyppäysiltoja "kavereiden kanssa"?). Mikä siinä oikein on, että 20 vuoden jälkeen tulee uusi "teini-ikä"?
Mistä tiedät, että miehelläsi on menossa mikään teini-ikä? Jos hän on vain todennut, ettei suhteenne toimi. Edelleenkään emme tiedä miehesi näkemystä päättyneestä liitostanne. Ei hänellä välttämättä ole tarvetta vaihtaa naisia kuin sukkia. Ehkä hänellä on tavoitteena uusi, toimiva pysyvä parisuhde.
Hae apua itsellesi ja puhu näistä tapaamisen estämisistä (koskien siis uutta naista/naisia) myös ammattiauttajalle. Ehkä saat uutta näkökulmaa. Yksin kiukutellessa asiat monesti saavat liian suuret mittasuhteet.
Ja hei... Mitä pahaa siinä on jos lapset vaikka tykästyisivät isän uuteen? Eivät lapset silti sinua hylkää. Sinä olet heidän äitinsä. Ja edelleenkin, kai sinullakin on oikeus uuteen onneen? Yhtälailla tämäkin onni mullistaa lasten elämää. Ei siinä auta selitellä, että mutku mutku mies aloitti tämän niin se on eri asia.