Onko mielestäsi tärkeää, että nainen osaa laittaa ruokaa? Jos elät parisuhteessa, kumpi teillä kokkaa useammin? Ja kuinka usein syötte ns. kotiruokaa tai eineksiä? Kerro samalla oma "bravuurisi" ja ikäsi :)
Mitä naisen ruuanlaittotaito merkitsee sinulle?
helene
433187
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Ei tartte olla mikään kodinkone, välttämättä mut selkeesti se on plussaa jos osaa laittaa syötävää ruokaa. Minut saa kyllä valloitettua myös vatsan kautta, jos oikein tahtoo. Se ruoanlaittotaito on kyllä tosi mukava bonus joka ilmenee sit aikanaan.
Ite tykkään laittaa ruokaa, kun ei ole kiirettä tai ei ole muutakaan tekemistä ja on joku muuki syömässä kuin minä. Edellinen "parempi" ateria oli Kaneliset veneperunat kermaviilikastikkeella ja sit hunajamarinaadissa kypsennetyt kalkkunasuikaleet. Vei kielen mennessään, mut nyt oon sortunu taas makaroni jauhelihakastike linjalle. Ja kotiruokaa pyrin syömään päivittäin siis kotosalla ja koulussa on sit kouluruoka :D. Ja eineksiin... ehkä sillon tällön kun on liian monta rautaa tulessa ja muutenki kiire.
Entä jos tykkään syömisestä enemmän kuin ruoanlaitosta? En pidä ruokaan kohdistuvasta minimalismista, en gourmet-sörsseleistä.
Ei kuitenkaan pidä vetää sitä johtopäätöstä että tykkäisin vain saada, en antaa. Pidän ronskista menosta myös makuukamarin puolella, kuten sanoin, en liiasta hienostelusta. Perusruoat ja -maut kunniaan.
Rampe-rassaajakin heräs.
No tota, mun bravuuri on keitetyt kanamunat, mut meiän lähikaupan kassa osaa tehä ihan sikahyvii pihvei. Yleensähän naiset tekee ihan hyvää siskonmakkarakeittoo ja eväsleipii, mut sellast terveellistä ja ravitsevaa safkaa miehet tekee paremmin. Viime kiitospäivänä mä näin sen kassan kädet jauhelihataikinas - oliks vähä hyvän näköistä möyhintää. mä oon 32.
Minusta on mukavaa, jos nainen tykkää ruoanlaitosta, koska se on minullekin jonkinasteinen intohimo. Voidaan sitten kokkailla yhdessä ja tiedän, että nainen osaa arvostaa keitoksiani, koska ei ole pilannut makuaistiaan roskaruoalla ja mikroeineksillä.
Yleensä suhteessa minä olen ollut kuitenkin se innokkaampi ruoanlaittaja. Pyrin tekemään itse valmistettua ruokaa joka päivä, mutta aina en valitettavasti millään ehdi. Tietysti joskus on mukava käydä myös ulkona syömässä.
"Bravuurini" on varmaankin intialaiset kasvisruoat ja tykkään muistakin aasialaisista ruoista; japanilaisesta, kiinalaisesta, thaimaalaisesta...
Ikää minulle on kertynyt 35 vuotta ja ruoanlaittoa olen harrastanut oikeastaan lapsesta saakka.
Joo, mul on videokuvaa ku kelli kollinen vääntää neljä vuotiaana jauhelihafärssiä ja perunamuusia. Mikä parasta, se oli viel helvetin hyvää!
Mutta mistä sait videokameran, kun siihen aikaan oli vain kaitafilmikameroita?
Onhan se aikamoinen meriitti nykynuorten joukossa...Ex ei osannut laittaa juuri mitään, 3-4 perusruokaa joita sit teki vuorotellen. Yleensä käytti puolivalmisteita joita sit ite jatkoi jollain. Kelpasi mulle hyvin silloin. Nykyinen nainen on tosi hyvä tekee ruokaa, saattaapa olla jopa parempi kuin oma äitimuori ;) Nyt kyllä tajuaa sen ruuanlaiton merkityksen..ei huvittais enää syyä niin yksitoikkoista ruokaa kuin aiemmin. Mut mikäs mä valittamaan kun en oo mikään mestari keittiössä itekään :) Kyllä osaan tehä perusjuttuja, mut ne maistuu aina samalta ku en mä osaa kikkailla mausteiden kanssa jne. Annan mieluummin emännän hoitaa ruuanlaittopuolen ni saa rahoille vastinetta. Tottakai mä joskus jotain teen ja joskus vien ulos syömään. Mun ikä 32 ja jos nyt voi bravuuriksi sanoa ni se vois olla makaronilaatikko jos käy hyvä tuuri.
jos on muuten kiltti ja söpö :)
..helpotus! ;)
Osaan tehdä tarvittaessa itsekin melkein kaikkea ruokaa.
Plussaa nainen siitä toki saa.
Enemmän arvostan perinteistä naisellisuutta, salaperäistä, vähän hiljaistakin mutta niin se naisellisuus....
ei siis tatuoitu kälkättävä tasa-arvoakka.
Bravuureita on useitakin mutta joku flammattu brassihärkäpihvi wokkkivihannesten ja cono sur viinin kanssa on ssellainen suht varma.
Nimittäin nainen joka ei osaa kokata edes jotenkin, ei yleensä osaa sitten mitään muutakaan! Itse tykkään kokata ja kokkaankin, braavurina ehkä kotimainen ja italialainen ruoka. Ikä: 23.
Tuo on muuten totta, sen olen huomannut. Ellei nainen (tai mies!) osaa kokata, on elämantaidot muutenkin vähän hakusessa.
En voisi kuvitellakaan, että lapsiani ruokittaisiin millään Saarioisten hiilihydraattipitoisella (lue: sokeripitoisella) valmismömmöllä. Noita valmisruokia on pitkälti syyttäminen tämän kansan lihavuudesta, eikä meikäläisen lapsista tule mitään läskejä.
Itelleni osaan kyllä kunnon ruoat tehdä, siitä ei ole kysymys. Mutta kyllä naiselta pitää kunnolliset, terveelliset peruskotiruoat syntyä. Niillä kelpaa jälkipolven varttua terveiksi ja kunnollisiksi kansalaisiksi!
Aika monella tuntuu olevan se käsitys, että kaikki valmisruuat ovat pahasta. No, ei ne makunautintona kovin kummoisia ole, mutta iso osa valmisruuista on kohtuullisen terveellisiä verrattuna valmisruokiin.
Teepä kotona broilerkiusaus: Kermaa tietysti, koska sitä on kotiruokaan helppo lurauttaa. Vuoraa vuoka voilla, tietysti ettei pala kiinni. Lisää joukkoon vähän juustoa... jep. Mausta suomalaisella suolatyylillä. Mene sitten kauppaan ja katso broilerkiusauksen tuoteseloste. Jos haluaa valita terveellisemmän version, niin ostan kyllä valmista. Kotona tulee laitettua liikaa hyvää joka paikkaan.
Toki joku valmispizza on huono vaihtoehto esimerkiksi laihduttajalle, mutta huh minkälainen vaihtoehto on kotona tehty pizza... Ainakin meillä tehty! Tai missä tahansa muussa kodissa, missä olen aterioinut.
Älä ymmärrä väärin, kannatan toki kotiruokaa. Mutta epäterveellisyys ei ole se asia, mistä eineksiä voi syyttää. Hampurilaisateriat ovatkin sitten ihan toinen juttu.
Ei kannata tuijottaa pelkkiä kaloreita. Suurin osa einesruoista on varsinaisia lisäainepommeja ja lisäksi niissä on kaiken maailman transrasvoja (eli kovetettuja kasviöljyjä), joiden on todettu olevan terveydelle vaarallisempia kuin voi. Olen melko varma, että huolestuttavasti lisääntyneet allergiat, astma, erilaiset ihottumat ja diabetes johtuvat pitkälti valmis-, ja roskaruokien sisältämistä lisäaineista. Valmisruokien makua ei ainakaan voi verratakaan omatekoiseen. Ja halvemmaksikin ruoka tulee, kun sen itse valmistaa.
Hain netistä esimerkiksi Sparin lihapeunasoselaatikon tuoteselosteen:
Vesi, naudanliha, perunahiutale, rasvaton maitojauhe, kasvimargariini, rypsiöljy, kovetettu rypsiöljy, emulgointiaine E 471, soijalesitiini, happamuuden säätöaine E 330, aromi, väri E 160a, voi, sipuli, suola (0,9%). Lihapitoisuus 14%.
Ei kuulosta järin houkuttelevalta, vai mitä? Miksi tuohonkin tarvitaan neljää erilaista rasvaa?
Niin no. Eihän sitä Kossussakaan ole prosentteja kuin nimeksi, jos pirtuun vertaa. Kaipa sitten joku juoppo silläkin juomistaan perustelee. Aivan samahan se on, teetkö itse epäterveellistä ruokaa vai ostatko epäterveellistä ruokaa valmiina. Tulos on sama joka tapauksessa. Mutta mistä lähtien pizza on ollut kotiruokaa? Minä puhuin terveellisestä, kunnon kotiruoasta.
Kattelepa niitä tuoteselosteita hieman. Hiilihydraattia, tärkkelystä, sokeria, sokeria, sokeria, sokeria... Jopa chilitonnikalassa on sokeria! Sokeria on valmisruoissa aivan uskomattomat määrät - etenkin vähärasvaisissa, koska useimmiten rasva korvataan juuri sokerilla. Lihavuus, diabetes, kolesteroli ja verenpaine, kaikilla on yhteinen aiheuttaja: sokeri.
Veikkaisin, että siinä sun broilerkiusauksessakin on sokeria. Rasva ja suola eivät ole pahasta kuin liiallisina määrinä, ihmiskeho tarvitsee sekä rasvaa että suolaa. Mutta sokeria se ei tarvitse.
Ei. Minä. Aina pitkästä tavarasta. Ahvenfileet kurkku/kermakastikkeessa. 34 v.
paljon koska urheilen paljon ja tarvitsen ravintoa jotta jaksan. Ruoka on elämän tärkeimpiä asioita.. kotiruoka on terveellistä ja sitä on syytä osata itse valmistaa omaksi ja toisen iloksi. Oma bravuuri on varmaan valkosipulihärkä perunamuussin kera jossa punaviinistä valmistettu kastike. T. M26 vuotta
Exä ei osannut laittaa oikein mitään, vaan jouduin itse laittamaan meille ruokaa. Enkä oikein osaa kuin 3-4 perusruokaa joita sitten vuosikaudet mussutettiin. Nykyinen vaimoni taas laittaa erinomaista ruokaa, joilla sitten herkuttelen. Vuosikausia sai mennä keittiöalan ammatti-ihmisen, eli äitini pöytään jos halusi hyvää ja monipuolista ruokaa. Nykyajan uusavuttomat "naiset" eivät osaa oikein mitään muutakaan perinteisiä kodinhoitoon liittyviä hommia. Einestä vaan pöytään ja kauppoihin shoppaamaan, ei enää minulle kiitos. Kiitos siitä perinteiselle vaimolleni. Syökää vain Hesepullaa ja kiukutelkaa sinkkuina kaikki uusavuttomat naiset.
Selailin tässä taannoin kokkikirjaa jossa nuoret miehet paljastivat salaisimmat reseptinsä ja samalla aukeamalla oli kunkin kirjoittama ruokaan liittyvä juttu. Yhden, noin parikymppisen miehen, tarina alkoi lauseella: "Äitini on ihan paska ruoanlaittaja."
Koitan itse pitää mahdollisuuksien mukaan huolta siitä, että omat lapseni eivät pääse tuollaista lausetta sanomaan.
Todella tärkeää. Yksi tärkeimmistä asioista maailmassa. En ikinä haluaisi olla naisen kanssa joka on keskinkertainen kokki eikä panosta ruoanlaittoon. Eineksiä en söisi ikinä vaikka maksettaisiin. Kotiruokaa syön joka päivä 5-6 kertaa ja käytän ruoanlaittoon päivässä noin 3-4 tuntia aktiivista työaikaa. Bravuurini on välimerityyppinen ruoka koska en ole ikinä mitään muuta ruokaa tehnyt enkä syönyt. Ikä alle 30.
Mielelläni tekisin ja kokeilisin monia erilaisia ruokia, mutta valitettavasti aikaa ei kertakaikkiaan jää muuhun kuin aika yksipuoliseen ja yksinkertaiseen ruoanlaittoon. Kaikki aika kuluu töihin, opiskeluun, liikuntaan ja nukkumiseen. On vaan pakko yrittää pistää jotain nopeasti, kunhan vaan saa tarvittavat määrät ravintoaineita, ettei mee treenit hukkaan.
Eksoottisinta mitä oon tainnut joskus tehdä on ollut kai joku itämainen hunajaporsas, andalusialainen pata, omenamakaronivuoka... Tollasia nyt tulee mieleen. Peking-keittoa aion vielä joku päivä väsätä, se on niin jumalaisen hyvää. Respeti löytyy jo...
Ikä oli 22.
Mulle naisen ruuanlaitto ei merkitse mitään, koska elän jatkossakin yksin. Taisi siis olla vähän turhaa edes kommentoida koko asiaa.
Seurustelin lähes viisi vuotta naisen kanssa, joka ei osannut edes perunoita keittää... Se oli ahdistavaa, mutta en kuitenkaan ilennyt asiasta oikein huomauttaakaan, kun nainen oli luonnoltaan melkoisen kiivas loukkaantumaan. Onneksi se tarina on ollut jo vuosia takana!
Pidän ihan perinteisestä kotiruuastakin paljon, ja on ihanaa kun naiseni sitä tekee. Joskus on mukava myös maistella uusia tuulia, mutta ei joka päivä tartte olla mitään eksoottista. Lähinnä kai viikonloppuisin. Itsekin kokkaan joskus, ja kokkaisin useamminkin jos nainen antaisi! ;) Hän on sitä mieltä, että hyvä nainen laittaa ruuan, eikä miehen tarvitse. Joskus kokkaillaan sitten yhdessä. Se on jees.
Oma erikoisuuteni taitaa olla erilaiset variaatiot aurajuustikanasta, tai jotain.
lisäys.
hyvät muut taidot että mies ei edes muista ruokaa kun saapuu kotiin...
Kyllä se vaan näin on. Ruoanlaittotaidottomalla naisella ei oo muuta virkaa, kun pussien tyhjentämistarkoituksessa.
et saa koskaan naista.
On tärkeää. Fifty fifty. Kotiruokaa melkein aina. Eineksiä muutaman kerran vuodessa. Ei ole mitään erityistä bravuuria... jos ny joku on valita, niin vaikka sitten poronkäristys.
Siinähän tuo tulikin jo...
Mitä muuten nainen tekisi illat pitkät, katsoo sohvalla sipsipussin kanssa Blondiksiako ja lihoo? Onhan näitäkin kyllä.
Ruoanlaitto on sen tarpeellisuuden lisäksi hauskaa ja palkitsevaa. Ne valmissotkut on aikas tavaraa :(
Kirjoittaja nainen.
kun popsin lämpimän aterian joka päivä työpaikkaruokalassa ja vkl tulee oltua aika lailla liemi-dieetillä :-) Bravuuri on varmaanki voilepä kun en omista minkään sortin ruuanlaittovälineitä,itseasiassa mulla ei oo tällä hetkellä kämpillä edes minkään sortin veistä,kurkku ja tomaattikin pitää leikata töistä pöllityillä kertakäyttöveitsillä :-) Viimeks kun tein ns. lämpimän aterian se olo sienikastike pussista tehtynä,vähän paremman luokan eines lihapullia ja ranskalaisia uunissa.Ranskalaiset kastike on muuten yllättävän hyvä yhdistelmä,vois kuvitella että ne ei sovi yhtään toisiinsa mut paskan marjat,oikein maistuva kombinaatio.
Toivo vain, ettei sulle tule mitään ruoka-aine-allergioita, tai perheenjäsenillesi. Silloin et nimittäin syö vain HK:n lihapullia ja valmiskeittopussia vaan teet lähes kaiken ITSE.
on ihmeellinen tarve vittuilla joka välissä ja joka asiasta. Mitä sitten, jos teillä ollaan allergisia? Onko koko maailma velkaa teille sen vuoksi? Pitäiskö kaikkien lopettaa valmisruokien syönti siks, ku sä joudut tekemään kaiken? Mikä vittu ton kommentin pointti oli enivei?
Yrmis mä rakastan sua! Mennään naimisiin!
jotenki se tuntuu jo pelkkänä ajatuksena niin kahlitsevalta,miten ois naimaan :-)
mä kahlitsen sut sänkyyn ja naidaan sitten? Onko se ajatuksena houkuttavampi?
Enkä muuten btw ole tuo marke tai jtn.
vois ollakkin :-) Tosin jos aletaan tuhmaileen pilkkua kaiken muun kivan lisäksi niin joutuisit kahlitsemaan mut patjaan,mulla kun ei oo sänkyä edelleenkään :-(
sit mennään meille :) Mulla on sellanen iso parisänky, jossa rautaiset päädyt. Soveltuu oikein mainiosti pikku sitomisleikkeihin. Jos et uskalla tulla meille, niin sit me siirretään sitä patjaa ja mä sidon sut patteriin. Kyllä se hätä keinot keksii.. ;D
sä taidat tosiaan saada kicksejä noista sitomishommista :-) Mitäs sen rautoihin laittamisen jälkeen sit tapahtuis??? Varastaisit mun suurella vaivalla hankkimat pöytä-muovit,potkaisisit kaupantekijäisiksi munille ja jättäsit mut sätkimään lattialle :-)
No joo, aina ei voi voittaa. Ei ees joka kerta. Pusuja sulle!
Onhan se tietenkin sinänsä ihan mukava jos nainen osaa ruokaa laittaa, mutta suhdetta etsiessä sen ruoanlaittotaidon merkitys on aika tasan nolla. Kyllähän sitä sitten ehtii yhdessä opetella tai opettaa, riippuen omista kyvyistä. Paljon tärkeämpää on, että syö edes suht terveellisesti.
Olen 46-v nainen. Laitamme mieheni kanssa yhdessä ruokaa. Eikä vain niin että, hän olisi pelkkä apupoika vaan tasavertainen "kokki" kanssani. Mieheni on hieman kaavoihin kangistunut ja mielikuvitukseton. Itse arvostan hyvää ja vaihtelevaa ruokaa. Eineksiä emme juurikaan käytä. Joskus on oikeasti kiire ja on pakkokin turvautua johonkin puolivalmisteeseen, varsinkin silloin jos kiire tulee yllätyksenä enkä ole voinut edellispäivänä siihen varautua.
Arvostan omaa ruuanlaittotaitoani. En ole niitä naisia jotka tarvitsevat hirmuisen valikoiman aineksia voidakseen saada maukasta ja näyttävää ruokaa. MIeheni ihastelee usein "kokkauksiani" -niin moni muukin... Valitettavaa on etten taida koskaan päästä itse valmiiseen pöytään, esim ravintolaan.
Varmaan jostain luolamiesten ajalta saakka koti ja heimo on muodostunut juuri asumispaikan ja ravinnon/nuotiopaikan sijainnista. Siispä koti jossa ei kokata ei ole koti:) Otsikossa mainitsin bravuureista... Niitä on muutamia, ei vain aina sitä yhtä ja samaa. Jään lueskentelemaan...