Mikä ihme siinä on, että kun ihminen aloittaa suhteen tulee hänestä joissain, useissa tapauksissa helvetin sokea? Ei huomata enää mitään muuta kuin oma itsensä ja oma elämä, heidän elämästään tulee se ainoa oikea vaihtoehto. Esimerkiksi minulla on ystävä, joka aloitti suhteen noin vuosi sitten. Minä olen aina ollut sinkku, eikä se minua häiritse kuin joskus heikolla hetkellä kun muu maailma kaatuu muutenkin päälle.
Kerran kaverini naurahti ettei ikinä voisi olla enää sinkku, siinä ei kuulemma ole mitään järkeä. Sanoin, että minä olen elämääni ihan tyytyväinen vaikken olekaan roikkumassa koko ajan jonkun lahkeessa (no, muotoilin sen kyllä sanoin "vaikken seurustelekaan")ja hän vain naurahti vähättelevästi.
Mikä siinä on, että rakastuneena ihmisestä tulee täysi törppö? Sitä ollaan niin ihmeellistä ihmistä ja muiden elämä ei voisi koskaan olla yhtä hyvää vai?
Kerran kaverini naurahti ettei ikinä voisi olla enää sinkku, siinä ei kuulemma ole mitään järkeä. Sanoin, että minä olen elämääni ihan tyytyväinen vaikken olekaan roikkumassa koko ajan jonkun lahkeessa (no, muotoilin sen kyllä sanoin "vaikken seurustelekaan")ja hän vain naurahti vähättelevästi.
Mikä siinä on, että rakastuneena ihmisestä tulee täysi törppö? Sitä ollaan niin ihmeellistä ihmistä ja muiden elämä ei voisi koskaan olla yhtä hyvää vai?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kun löytää itselleen sen oikean tai jotain sinne suuntaan, niin tietysti se voi vaikuttaa siltä, ettei elämä ennen ollut "yhtä hyvää". Siis kun rakastuneena ja toimivassa suhteessa kokee olevansa valtavan onnellinen niin kyllähän sitä samanlaista onnea toivoisi ystävilleenkin.
Ihmettelen tuota seurustelevien solvaamistasi. Jos olet tyytyväinen tilanteeseesi, niin ei sen luulisi vaivaavan, vaikka läheisesi elävätkin suhteessa.
Itsellänikin kaverit menevät pikkuhiljaa naimisiin tai ainakin tekevät lapsia ja muuttavat yhteen, mutta en koe sitä painostavana. Elämänsä kullakin, enkä minä ainakaan edes olisi valmis vakiintumaan tai vääntämään niitä lapsia. Ehkä sitten joskus. Tulevaisuudessa :)
Ei minua vaivaisi, jos osaisivat käyttäytyä kuin ihmiset. Mutta sellainen ylpeily ja itsestään paremman tekeminen todellakin ällöttää.
Tulee kyllä muuten mieleen sellanenki vaihtoehto, että ylpeilyllä yrittää pitää kulissiaan koossa. Eräs tuttavani elää erittäin onnettomassa suhteessa, mutta silmät sinisenä väittää, että he yrittävät lasta yms.
Sitä on jo outoa katsoa sivusta, vaikkei oma ystävä olekaan kyseessä, vaan kaverin kaveri. Tässä ihmisessä on kyllä havaittavissa myös selkeää kateutta toisten onnellisuuteen, eikä hän esim kykene lähimainkaan vilpittömästi onnittelemaan ystäväänsä kihlauksesta, vaan ilmeisestikin suurinpiirtein kokee sen olevan häneltä itseltään pois, vaikka samalla hehkuttaa olevansa onnellinen, minkä siis tiedämme paskapuheeksi erinäisten seikkojen johdosta..
Voi jukra Pihkura,nyt petyin! Aloin oleen varma,että olet se Miss Oikee mulle!:D
Voitaiskin sopia silleen että kaikki kulissijutut heti poikki ni johan piisais kumppaneita meille tositarkotuksella oleville:)
Mikä tuossa niin pahasti kalahti korvaan.. tai tökkäs silmään, kun kirjotuksesta on kerran kyse ;)
Musta tuntuu, että jossain sisällä oot hieman epävarma siitä onko sinkkuna sittenkään niin kivaa. En sitä kiellä, ettäkö yksin olisi muka kiva vanheta ja kuolla näin itsekkin sinkku kun olen aika pitkään ollut. Ikää muuten 27v. Olisi kuitenkin ollut mahdollista seurustella, useastikkin ja kysyntää on ollut mutta kun elämässä tuntuu olevan niin paljon muutakin. Minulla opiskelut, työt ja musiikkiharrastus joka vie myös aikaa ja josta saan paljon. Se on vähän eri tilanne silloin kun esim mulla paljon kavereita joilla ei ole kuin se voisko sanoo kapea-alainen elämä jossa on työ tai koulu eikä harrastuksia tai sen enempää kavereitakaan. Kuinka helppoa silloin on seurustella kun voi antaa jakamattoman huomionsa vain sille kumppanille.
Mä aion kyllä tehdä niitä uhrauksia ja "hankkia" sen naisen kyllä vielä mutta en tunne paniikkia asiasta koska *tiedän* että se on mahdollista. Ja itse uskon myös, että aina on olemassa vapaita naisia jotka oikeasti ovat kiinnostavia.. en usko siihen, että kun tulee tiettyyn ikään, olisi jäljellä vain "rämät" kuten eräs tuttuni tapaa sanoa. Vaihtuvuutta on koko ajan, pitää vaan avata silmät ja löytää se josta on kiinnostunut ja rakentaa suhde ja oppia antamaan ja ottamaan. Siihen mä uskon. Enkä mihinkään kapea-alaisten ihmiten ahdasmielisiin pelkojen heijastamaan elämänkatsomukseen. Miksi sellasia pitäisi uskoa?
Joku syyhän siinä kierrätyksessä tai kelpaamattomuudessa on! Usko vaan tuttuas, sillä se on OIKEASSA. Nimimerkillä kokemusta löytyy :P
Ei asia nyt ole noin yksiselitteinen.
Ihmiset jotka eroavat ja palaavat vapaille markkinoille ovat vain lähteneet suhteesta sen mahdollisen toimimattomuuden vuoksi, ei sen takia että itse tai toinen olisi jotenkin rämä :D Kyllä niitä rämöjä toki löytyy vapaina ja varattuina, se on selvä. Ei kuitenkaan niin että jokainen vapaa tai uudelleen vapautunut olisi rämä. On syytä tässä vaiheessa ehkä katsoa peiliin että kuka on se rämä ja kuka ei.
Terveisin, "avioliitossa oleva jonka ei tarvitse ylpeillä vaan olla ihan oma itsensä ja mieskin kerkeää aivan mainiosti harrastamaan musiikkia"
Ei hyvät miehet tai naiset ole pitkään sinkkuina, he löytävät oman tasoistaan seuraa kuitenkin. Eri asia on, jos ei halua löytää ketään. Nämä rämät eivät onnistu ihmissuhteissaan, koska heillä jotain huonoja luonteenpiirteitä, esim. kiukkuisuus tai itsekkyys. Ei hyvästä kumppanista erota.
Se, että ihminen ryhtyy toiselle kumppaniksi, tarkoittaa päin vastoin sitä, että hän on kykeneväinen näkemään jonkun muunkin ihmisen kuin itsensä kiinteänä osana elämäänsä.
Vaikea uskoa, että ystäväsi mitenkään väheksyisi sinun elämääsi sinkkuna. Selvää tietysti on, että yhtymäkohdat välillänne hiukan vähenivät hänen suhteeseen ryhdyttyään. Sen ei tarvitse tarkoittaa ystävyytenne päättymistä, sinun on vain hyväksyttävä, että ystävillesi tapahtuu asioita, jotka muuttavat heidän elämäänsä.
Ystävästäsi ei ole tullut törppöä, sinä vain näet asian negatiivisena, koska häneltä ei riitä enää niin paljon aikaa sinulle, ja hänen kiinnostuksensa kohteet ovat osin muuttuneet. Mustasukkaisuuden sijasta ole iloinen hänen puolestaan. Ei sinunkaan elämäsi tule koko aikaa samanlaisena pysymään.
kaverisi on henkisesti teini. Sille on noussu kusipäähän. Kun se huomaa, että arki koittaa, että siitä tulee sellainen, millaista se on koko elämänsä pilkannut niin sit tulee se pettymys ja sit valehtelu, viina ja niin edelleen ja niin edelleen.
"sit tulee se pettymys ja sit valehtelu, viina ja niin edelleen ja niin edelleen."
Jepjep..mistä tätä porukkaa oikein löytyy? Onko kaikki edes samalta planeetalta? :D
On sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät missään nimessä HALUA olla yksin. Eli heistä vaan on niin pirhanan mukavaa kun vierellä on joku, joka työntelee niissä elämän vastamäissä ja on hyppäämässä kyytiin, kun myötämäki alkaa.
Sitten on niitäkin, jotka sinkkuna ollessaa ovat kavereiden kanssa, mutta kun tapaavat jonkun niin kaikki kaverit jää. Parhaimmillaan se on todellakin sellaista, että ei pidetä mitään yhteyttä keneenkään. Sitten kun suhde loppuu, niin kavereidenkin seura kelpaa.
Sitten on sellainenkin alalaji olemassa kuin tämä kaverisi. Kuten tuossa "Kieputtaja" totesikin, niin jotenkin tuntuu ylimieliseltä ihmiseltä. Mun(kin) mielestäni siis. Eli aivan kuin kokisi itsensä paremmaksi kuin nämä ei-seurustelevat ihmiset. Eli olisi jotenkin sinuakin parempi koska hänelläpä onkin parisuhde.
Kyllä se ylimielisyys on takapuolesta, ja aika syvältä vielä :)
Niin ja sitten taitaa päteä sekin viisaus, ainakin joidenkin kohdalla koska itsehän en tiedä tästä mitään, että kun rakastuu niin ei näe mitään muuta kuin sen puolison (vai miten se nyt menee?????). Ei näe virheitä eikä huonoja puoli jne. Mutta kyllä se arki koittaa näillekkin ihmisille, ei se elämä pelkkää auringonpaistetta voi olla. Kyllä se siitä vielä pilvistyy.
Jos seurustelee siksi että se on trendikästä mutta sisäisesti voi sen seurauksena huonosti niin silloin on aika tyhmä.
Jos seurustelee rakastuneena ja voi hyvin niin se ei ole tyhmää.
Onnellinen parisuhteellinen on onnellisempi kuin onnellinen sinkku.
Kaaleppi sen sano taas,aivan näin! Ja kiinnittäkää huomiota tuohon ekaan ryhmään!
Tollaset hengailijat varaavat hyvät naiset miehiltä jotka todella olisivat valmiita suhteeseen...
sanottu, en tosin itse ajattele noin.
on meitä ihmisiä. oon itsekkin saanut vastaavanlaista
kohtelua osakseni. hauskintahan yleensä näissä "hehkuttajissa" se, että ne on yleensä seurustellut suht vähän aikaa...eli nämä ihmiset on ollut vielä viime viikolla ihan samanlaisia ja tehnyt myös samoja asioita, ku minä itse. yht`äkkisen seurustelun myötä
asenne on muuttunut aika kaikki tietäväksi ja saamarin ehdottomaksi(siis muutama tyyppi). se oma perse on se, mihin muidenkin pitäis uskoa...nopeasti kaverit tuollaisten tyyppien luota katoaa.
Ystäväni meni tosiaan kihloihin sen maalaistollon kanssa ja kuvittelee sormuksen muuttavan jotain suhteessa, mutta se on hänen häpeänsä.
Miksi muuten onnellinen parisuhteessa olisi onnellisempi kuin onnellinen sinkku? Miksi sinkut eivät SAA olla onnellisia? Aina on joku tivaamassa ja inttämässä ettei sinkkuihminen missään nimessä voi olla onnellinen, ei ainakaan niin onnellinen kuin parisuhteessa oleva. Se on jälleen sitä ylpeilyä.
Jäi ikään kuin kesken tuo ensimmäinen lausahdus. Ystäväni meni siis kihloihin ollessaan melkein 18. Taisin sanoa aikaisemmin väärin, he ovat seurustelleet nyt siis yli puolitoista vuotta, menivät kihloihin noin puoli vuotta alkamisen jälkeen. Kihlaus on esimakua avioliitosta ja henkilökohtaisesti en tajua kihlauksia nuorella iällä, varsinkin kun on erittäin mahdollista (ja yleistä) ettei sen saman ihmisen kanssa loppuelämää vietetä. Mutta ilmeisesti joillain ihmisillä on käsitys, että kiiluva rengas sormessa jotenkin parantaa suhdetta tai lähentää ihmisiä, joka on tietenkin mielikuvitusta. Kihlautuminen nuorella iällä, puolen vuoden seurustelun jälkeen taitaa olla jälleen kerran yksi leuhkimismuoto vaikkei sitä itselleen tunnustaisikaan. "Nyt kaikki näkee että mullapa onkin sormus."
Myös sitä en tajua miksi minut kutsutaan heille tai heidän mukaansa johonkin jos he eivät kykene tekemään muuta kuin nuoleskella toisiaan. Miksi minut pyydetään sitä katsomaan?
" hauskintahan yleensä näissä "hehkuttajissa" se,
että ne on yleensä seurustellut suht vähän aikaa."
Tämä on useimmiten totta. Itsellänikin on yksi naispuolinen
tuttu, joka oli pitkään sinkkuna ja näytti ainakin
nauttivan elämästään siinä kuin minäkin.
Noh...tyttö muutti opiskelemaan muualle. Kyselin vähän
vaille kuukauden päästä kuulumisia ja oli kuulemma
seurustellu JO 3 viikkoa. Seuraavassa viestissä
tyttö sanoi että minunkin olisi jo aika etsiä joku
mukava tyttö ja asettua aloilleni.
Kauan sinkkuilleesta tytöstä tuli 3 viikossa oikea
ihmissuhteiden asiantuntija :)
luulen, että frendisi on näitä "jäänyt lapsena lelut patterin väliin"..oiskohan se kauhia näyttämisen halu.
... ei tule aliarvioida. Kyllä se ystäväsi tulee järkiinsä sitten kun suhde päättyy. Älä huoli, saat kyllä ystäväsi takaisin.
"Taas joku huomaamatta maahan lankeaa
Miksei onnelliset peitä onneaan?
Ei ne muista miltä tuntuu kun ei saa mitä haluaa"
"Mä en jaksa nähdä kun ne palvoo toisiaan
Miksei onnelliset peitä onneaan?
Ne ei muista miltä tuntuu kun ei saa häntä, kenet haluaa!"
Eiköhän nää pätkät kerro kaiken olennaisen. Sehän siinä juuri hätkähdyttää, miten nopea tuo muutos seurustelun aloittamisen jälkeen on. Useimmissa muissa ihmiselämään liittyvissä asioissa muutos tapahtuu huomattavasti paljon hitaammin. Ja kyllä, itselle nuo Jonnan sanat on taas tällä hetkellä enemmän kuin totta. Ei jaksa katsella niitä kiehnaavia pareja. Ja nimenomaan, kun itsekin on joskus ollut sellainen kiehnaaja, tuskin kuitenkaan pahimmasta päästä.
Tottahan sekin on, että jotkut tulevat järkiinsä, kun suhde loppuu. Mutta jotkut jäävät siihen huonoon suhteeseen ja hyväksyvät eristäytymisen. Se on ollut sitten sen kaverisuhteen loppu. Ja taas kuva seurustelevista pareista ei ole ainakaan parantunut. Vanhaa viisautta vielä lainatakseni, parisuhde on ihmiselle niin kokonaisvaltainen asia, että ei siihen kaipaa ainakaan alkuvaiheessa mitään muuta lisää. Voi vain lyödä takaisin aikanaan.
Vanha ystäväni alkoi muinoin selittämään, minkälaisia miehet ovat, kun aloitti ensimmäisen pitkän seurustelusuhteensa ja itse olin sinkku. Itselläni oli kuitenkin veli ja kokemusta miesten kanssa elämisestä oli häntä huomattavasti enemmän, koska hänellä ei ollut veljeä. Silti hän oli muutaman kuukauden kokemuksella hyvin varma, minkälaisia miesten elintavat ovat. Melkoista yleistystä.
Ihan pisti naurattamaan, kun oli niin tuttua tekstiä!
Itse olen koko sukuni ainoa likka, äiti mulla tietenkin on, mutta veli ja serkut kaikki poikia. Siinä varmaan syy, miksei minua alkanut pojatkaan varhain kiinnostaa;)
Kyllä oli naurussa pitelemistä kun kaverit alkoivat seurustella ja pitää minulle luentoja siitä, minkälaisia pojat oikein ovatkaan..