Miten voi käydä näin? Nainen jota olen rakastanut jo pitkään, ilmoitti ettei halua enää
tavata minua edes ystävänä. Totesi vaan, että anna hänen mennä, sanomatta sen tarkemmin syytä.
Miten joku voi jättää kaiken sen mitä olemme yhdessä kokeneet. Kyllä suhteessamme on ongelmia,
mutta ei kai mikään suhde ole täydellinen.
Luulen että hänellä on toinen, mutta en
haluaisi uskoa sitä. Yritän saada itseni kokoon ja jatkaa elämääni, mutta tuntuu etten
millään pysty siihen. Mietin vain syytä ja sitä miksei hän sanonut, jos oli näin suunnitellut jo pidempään
tai edes vihjannut että näin tulee tapahtumaan. Tai sitten en itse tajunnut, mene ja tiedä.
Alkuun lyhyt selostus tilanteesta.
Seurustelin maailman ihanimman naisen kanssa useamman vuoden.
Asuimmekkin jonkin aikaa yhdessä.
Nyt emme ole varsinaisesti seurustelleet muutamaan kuukauteen. Olemme kuitenkin hyviä ystäviä tai näin siis luulin.
Yhteisiä matkoja, yhteisiä asioita. Kaikkea mitä voi odottaa ystävyydeltä ja vähän enemmänkin.
Myönnän, että olen tehnyt elämässäni virheitä, mutta olen sitä mieltä
että virheistä oppii ja on osattava antaa anteeksi.
En puolustele tekojani, mutta mielestäni ansaitsen mahdollisuuden näyttää
hänelle että minäkin voin olla hyvä ihminen.
Hetken jo luulin, että saimme uuden mahdollisuuden. Olen tehnyt todella paljon
suhteen eteen sekä mennyt itse eteenpäin ihmisenä. Löytänyt itsestäni uusia hyviä piirteitä
sekä ymmärtänyt todella paljon asioita elämästä.
Kuvittelin kaiken menevän paremmin. Vähän kerrallaan, mutta kuitenkin. Rupesin saamaan omia
asioitani kuntoon. Kuvittelin, että myös suhteemme meni eteenpäin. Kuvittelin, että saamme
vihdoin olla onnellisia ja jatkaa yhdessä elämäämme. Suunnittelimme yhdessä asunnon ostoa, molemmat halusimme lapsia.
Tiedän mitä haluan tulevaisuudelta ja luulin, että halusimme molemmat samaa.
Yhtäkkiä kaikki kuitenkin muuttui. Tuntuu että maailmani romahtaa.
Nyt hän ei halua olla edes ystäväni. Luulen, että hän on tapaillut jotain toista jo
pidemmän aikaa vaikka sovimme, että jos jommalle kummalle näin tapahtuu, niin kerromme siitä
toisillemme. Kysyinkin sitä aika ajoin, vastaus oli ei.
Ja nyt hän kuitenkin tapailee erästä, kuulemma vain ystävänä, mutta miksei hän sitten sanonut
siitä minulle. Kuulostaa hieman epäilyttävältä, että hänellä ei ole ketään, mutta kuitenkin hylkää minut kokonaan
mutta tilaa kuitenkin on tälle uudelle "ystävälle"...
Rakastan häntä yli kaiken. Haluan olla onnellinen ja tehdä hänet onnelliseksi. Haluan, että olemme yhdessä onnellisia.
En jaksa käsittää miksi kaiken pitäisi päättyä näin. Vielä hetki sitten kaikki oli mielestäni ok, vai oliko.
En ymmärrä miten näin kaunis voi mennä särkyä.
En tosiaan tiedä mitä nyt teen, yritän mutta en jaksa. Toivon, että läheiseni ymmärtävät päätökseni oli se mikä tahansa.
tavata minua edes ystävänä. Totesi vaan, että anna hänen mennä, sanomatta sen tarkemmin syytä.
Miten joku voi jättää kaiken sen mitä olemme yhdessä kokeneet. Kyllä suhteessamme on ongelmia,
mutta ei kai mikään suhde ole täydellinen.
Luulen että hänellä on toinen, mutta en
haluaisi uskoa sitä. Yritän saada itseni kokoon ja jatkaa elämääni, mutta tuntuu etten
millään pysty siihen. Mietin vain syytä ja sitä miksei hän sanonut, jos oli näin suunnitellut jo pidempään
tai edes vihjannut että näin tulee tapahtumaan. Tai sitten en itse tajunnut, mene ja tiedä.
Alkuun lyhyt selostus tilanteesta.
Seurustelin maailman ihanimman naisen kanssa useamman vuoden.
Asuimmekkin jonkin aikaa yhdessä.
Nyt emme ole varsinaisesti seurustelleet muutamaan kuukauteen. Olemme kuitenkin hyviä ystäviä tai näin siis luulin.
Yhteisiä matkoja, yhteisiä asioita. Kaikkea mitä voi odottaa ystävyydeltä ja vähän enemmänkin.
Myönnän, että olen tehnyt elämässäni virheitä, mutta olen sitä mieltä
että virheistä oppii ja on osattava antaa anteeksi.
En puolustele tekojani, mutta mielestäni ansaitsen mahdollisuuden näyttää
hänelle että minäkin voin olla hyvä ihminen.
Hetken jo luulin, että saimme uuden mahdollisuuden. Olen tehnyt todella paljon
suhteen eteen sekä mennyt itse eteenpäin ihmisenä. Löytänyt itsestäni uusia hyviä piirteitä
sekä ymmärtänyt todella paljon asioita elämästä.
Kuvittelin kaiken menevän paremmin. Vähän kerrallaan, mutta kuitenkin. Rupesin saamaan omia
asioitani kuntoon. Kuvittelin, että myös suhteemme meni eteenpäin. Kuvittelin, että saamme
vihdoin olla onnellisia ja jatkaa yhdessä elämäämme. Suunnittelimme yhdessä asunnon ostoa, molemmat halusimme lapsia.
Tiedän mitä haluan tulevaisuudelta ja luulin, että halusimme molemmat samaa.
Yhtäkkiä kaikki kuitenkin muuttui. Tuntuu että maailmani romahtaa.
Nyt hän ei halua olla edes ystäväni. Luulen, että hän on tapaillut jotain toista jo
pidemmän aikaa vaikka sovimme, että jos jommalle kummalle näin tapahtuu, niin kerromme siitä
toisillemme. Kysyinkin sitä aika ajoin, vastaus oli ei.
Ja nyt hän kuitenkin tapailee erästä, kuulemma vain ystävänä, mutta miksei hän sitten sanonut
siitä minulle. Kuulostaa hieman epäilyttävältä, että hänellä ei ole ketään, mutta kuitenkin hylkää minut kokonaan
mutta tilaa kuitenkin on tälle uudelle "ystävälle"...
Rakastan häntä yli kaiken. Haluan olla onnellinen ja tehdä hänet onnelliseksi. Haluan, että olemme yhdessä onnellisia.
En jaksa käsittää miksi kaiken pitäisi päättyä näin. Vielä hetki sitten kaikki oli mielestäni ok, vai oliko.
En ymmärrä miten näin kaunis voi mennä särkyä.
En tosiaan tiedä mitä nyt teen, yritän mutta en jaksa. Toivon, että läheiseni ymmärtävät päätökseni oli se mikä tahansa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sama juttu mullakin, nainen katkaisee kaiken sen kummemmin selittelemättä... Ei voi muuta sanoa kuin että tutkimattomia ovat nuo naisten tiet...
Nimittäin empiirisen kokemuksen perusteella näyttää siltä että nimenomaan naiset ovat tuollaisten "katoamistemppujen" eksperttejä.
Otan osaa.
Pidä itsestäsi huoli. Olen saman käynyt läpi, erona vain että exäni on mies. He päätyivät yhteen oltuaan "kavereita" soveliaan ajan. Pääset yli ajan kanssa. Minä joudun elämään asian kanssa loppuelämni, sillä meillä on yhteisiä lapsia. En ole katkera, sillä olen saanut eron jälkeen elämääni paljon hyvääkin.
Aika parantaa, vaikka nyt tuntuu pahalta. Anna surun, vihan ja raivon tulla. Ne parantavat. Hän ei ollut sinulle se oikea jos noin sinua kohteli ja ei pitänyt lupaustaan. Meidän kaikkien pitäisi muistaa että jokaisella on tunteet ja että ihmistä ei saa kohdella huonosti. Vaikka se sattuu niin rehellinen pitää olla.
Voimia ja muista olla tekemättä itsellesi mitään. Se ei ole sen arvoista. Sinä olet arvokas ja matkalla tuskan läpi kasvat. Älä kuitenkaan menetä uskoasi naisiin. Meitä on moneen junaan.
Lähdin eteenpäin tilanteesta, jossa mies ei uskaltanut edetä eteenpäin joko erillään minusta tai yhdessä. Pidemmän aikaa tuntui siltä, että toinen roikottaa lankojen varassa ilmassa. Vähemmästäkin masennuin ja tuskin minkään ihmissuhteen aikana olen itkenyt niin paljon kuin tämän aikana. Ja ei se ollut edes kunnon suhde, vaan epämääräinen ystävyyssuhde. Koska edelleen haluan perheen, niin en voinut jäädä odottelemaan sitä, että toinen mahdollisesti kymmenen vuoden päästä päätyy yhteiseloon.
ei paraskaan tahto auta. Jos ei rakasta niin ei vaan yksinkertaisesti rakasta. Veikkaisin, että tämä "naisesi" ei rakasta sinua enää ja siksi lopetti suhteenne. Ei hän sille voi yhtään mitään. Ei sen enempää, kuin sinäkään. Ei auta vaikka kuinka olisit hänelle kiltti, kultainen, ihana, uros ja rakastaja. Vaikka kuinka haluaisit olla hänen kanssaan ja tekisit mitä vaan hänen eteensä. Mitkään asiat mitä teet tai sanot eivät saa häntä sinua rakastamaan. Rakkaus joko on tai ei ole. Aika selvää ettei sitä nyt ole.
Eikö nykypäivänä voi ex-rakastavaiset olla ystäviä? Kysynpä vaan. Mielestäni olimme ystäviä jo pitkään eikä seurusteltu, joten tästä voi vetää sen johtopäätöksen että niin kauan se onnistuu ennenkuin tulee se toinen osapuoli jommalle kummalle.
Ajan myötä onnistuu ystävyys, mutta jos on tunteita pinnassa, niin ystävyys ei onnistu. Jos lukisit oman alkuperäisen viestisi, niin huomaisit, ettei se sinunkaaan kohdalla ole ainoastaan ystävyyttä. Ehkä voisit laittaa viestin exän perään, että pidetään tauko myös ystävyydessä. Ehdottaa samassa yhteydessä, että kun tunteet ovat tasaantuneet, parin-kolmen vuoden kuluttua niin silloin voisitte ottaa yhteyttä ystävinä.
jos olet paha unohda se. jos olet hyvä ole hänelle kiltti ja anna hänelle ystävänpäivä lahja