Olen seurustellut onnellisesti mieheni kanssa nyt kymmenisen kuukautta. Nyt, elämäni ja mieheni on alkanut kyllästyttää minua. Tiedän, että mieheni rakastaa ja jopa jumaloi minua. Tiedän, etten rakastavampaa miestä voisi koskaan löytää, mutta miksi kaikki tuntuu niin ontolta? En tiedä pystyisinkö olemaan ilman häntä?
Hän sanoo joka päivä rakastavansa minua ikuisesti ja tunnen itseni kiusaantuneeksi kun en voi vastata hänelle samoin takaisin, koska en ole tunteistani ollenkaan varma..
Olemme keskustelleet asiasta, mutta puusta ei ole päästy pitkälle. Mitä tehdä? Jatkaako suhdetta vai päästää hellä ja rakastava mies taivaan tuuliin?
Hän sanoo joka päivä rakastavansa minua ikuisesti ja tunnen itseni kiusaantuneeksi kun en voi vastata hänelle samoin takaisin, koska en ole tunteistani ollenkaan varma..
Olemme keskustelleet asiasta, mutta puusta ei ole päästy pitkälle. Mitä tehdä? Jatkaako suhdetta vai päästää hellä ja rakastava mies taivaan tuuliin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Monen naisen hölynpölyn unelma toteutuu sinun suhteessa: Mies jumaloi sinua, se on suhteessa liikaa, se ahdistaa molemmat osapuolet jossain vaiheessa, ja mitä se jumalointi sitten kokonaisuudessaan pitää sisällään....? Väittäisin että ihmisen jumalointi on ihmis suhde riippuvuutta...
Sinun miehesi on "helmi", ja hänen avoin rakkautensa on tullut sinulle lyhyessä ajassa itsestään selvyydeksi ja jopa ahdistavaksi, koska lupauksen antaminen , valojen vannominen, lupaus ikuisesta rakkaudesta, asettaa myös vastapuolen asemaan jossa hän tuntee olevansa vastaavanlaisen lupauksen velkaa.
Ehkä mies odottaa sinulta lupausta, ikuisen rakkauden lupausta, se että voiko sellaisen antaa on kyseenalaista, elämä ei makaa lupausten varassa, lupaukseen on sisällyttävä jotain muuta kuin pelkkä lupaus.
Itse sinun on päätettävä mitä teet, itse sen kuitenkin parhaiten tiedät.
Jos miehesi rakkaus olisi hieman kyseenalaisempaa, se voisi selventää sinunkin tunteitasi.
tervetuloa arkeen!
kun alkaa seurusteleen, niin alussa kaikki tuntuu aivan IHANALTA! tää tunne vähitellen haihtuu, ja alkaa arkinen elämä. et silleen.
Oletteko tiiviisti yhdessä?Sekin voi ahdistaa,oma elämä,kaverit ja harrastukset ovat tärkeitä.Älä lopeta suhdetta,vaan tutkiskele itseäsi ja sisintäsi.Sanot olleesi onnellinen 10 kuukautta.Mihin on onni kadonnut?Oletko rakastunut?Kaipaatko häntä ollessanne erossa?On täysin normaalia tuntea ailahtelevia tunteita.Harvassa on ne ihmiset,jotka ovat tunteissaan täysin varmoja.Rentoudu ja lakkaa murehtimasta.
Vai onko sulle käynyt samalla tavalla aikaisemminkin? Mun ensimmäinen seurustelusuhde oli sellainen että mä mietin koko ajan että hei mikä tässä mättää? En ollut yhtään innostunut koko jutusta, mutta koska mulla ei ollut aikaisempaa kokemusta seurustelusta, kuvittelin että näin se kai sitten pitää ollakin ja että tällästä tää miesten kanssa sählääminen on, kunnes huomasin että se äijä oli täsmälleen väärä tyyppi mulle. Sen jälkeen rakastuin ihan oikeastikin ja opin tietämään mitä se on. Mutta jos tää sun tapaus ei oo ensimmäinen, niin sitten sulla on tunnepuolella hieman kehittymisen varaa.
Olen seurustellut jo yli seitsemän kuukautta.
Ja tykkään kumppanistani todella paljon ja tiedän että hän musta. ongelmana on ettähän ei osaa näyttää tunteitaan ja on kertonut siitä minulle ja monesti tuntuu et en saa vastarakkautta ja kun ollaan keskusteltu niin kyl se ny yrittää ainakin parhaansa näyttää,et tykkää ja paljon ja mielestäni jos sanoo rakastavansa toista liian useasti niin se sana menettää merkityksensä..*kuihtuu*.se sana oisi mukava kuulla 2-3 viikos:)!! minä olisin kyl aika onnellinen jos mul ois tollanen hellä huomioon ottava mies,mieti mitä tunnet mieheäsi kohtaan,tutkiskele itseäsi ja jos tulet tulokseen että et rakasta häntä niin mitä järkeä jatkaa!!??..silloinhan päästät hänet taivaan tuuliin!!!!....