Oliko Atkins sittenkin oikeassa?
Yhdysvaltalainen sydänlääkäri Roberk Atkins esitti ensimmäisenä, vuonna 1972, ajatuksen ettei kalori aina ole kalori. Hänen mukaansa lihosen syynä ovat liiat hiilihydratit, eivät niinkään rasvat. Hän kehitti kuulun Atkinsin dieetin, jossa ei ollut aluksi hiilihydraatteja juri lainkaan. Nyttemmin Atkinsin instituutti on muokannut dieetti niin, että se muistuttaa suosittelemaani ortoglykeemistä ruokavaliota.
Atkins sai tukea vuonna 2004 Filadelfian Temple-yliopison tutkimuksesta, jota johti Gunether Boden. Siinä tarkkailtiin kaksi viikkoa kymmentä ylipainoista diabeetikkoa, jotka pantiin vähähiilihydraattiselle dieetille. Koehenkilöt vähensivät syömistään keskimäärin 1 000 kilokalorin verran päivässä, noin 2 100 kilokaloriin, vaikkei heitä mitenkään kehotettu rajoittamaan syömistään. Samalla verensokeri ja insuliiniherkkyys paranivat huomattavasti, vaikka koehenkilöt söivät mielin määrin pekonia, munia, makkaroita ja muita ravitsemusterapeuttien kauhuruokia. Jos he olisivat jatkaneet tätä dieettiä, he olisivat ajan oloon päässeet ihannepainoonsa. Tutkimusta selosti tiedelehti New Scientist.
Onko ihminen tynnyri?
Lihavuustutkijoiden valtaenemmistö uskoo silti yhä vankasti että kalori on kalori tulipa se mistä ruokajalista tahansa. Heidän ajatusmallisssaan ihmisen elimistöä verraaan tankkiin tai tynnyriin, jonne ladataan ruoan muodossa energiaa. Ihmisen uskotaan joko kuluttavan sen tai – jos kulutus on saantia vähäisempää – varastoivan sitä rasvaksi. "Jos kulutat enemmän energiaa kuin saat sitä, laihdut. Jos kulutat vähemmän, lihot." Teoria oli järkeenkäypä, ja se noudatti fysiikan lakeja. Ravitsemusasiantuntijat saattoivat siis vedota tieteeseen ja sanoa lihaville ihmisille: "Laihduttaminen on helppoa: Syö vähemmän ja kuluta enemmän (kaloreita)."
Mielestäni ravitsemus- ja lääketieteissä ei ole riittävästi otettu huomioon glukoosin siirtäjien (GLUT) eikä kromin vaikutusta niiden toimintaan ja sitä kautta insuliiniherkkyyteen ja painonhallintaan. Kromilla saatta olla aivan erityistä merkitystä meille suomalaisille, koska meidän kromin saantimme ravinnosta on vähäisintä koko maailmassa ja tyypin 2 diabetes vastaavasti yleisintä. Myös lihavuudessa olemme kärkisijoilla Euroopassa.
Jo ensimmäisen maailmansodan aikoihin (1914-18) teoriaa alettiin epäillä. Tuolloin diabeetikkoja neuvottiin VÄLTTÄMÄÄN hiilihydraatteja – koska diabeteksen uskottiin johtuvan liiasta sokerin syömisestä – ja havaittiin, etteivät kalorilaskelmat pitäneetkään paikkaansa. 1950-luvulla kehitettiin isotooppitekniikka, jolla voitiin mitata tarkasti elimistön rasvan aineenvaihduntaa. Kävi ilmi, että eri ruokalajit vaikuttivat eri tavoin elimistön rasvan määrään ja että tietyt hormonit – lisämunuaisen kortisoni ja kortisoli sekä kilpirauhasen ja aivolisäkkeen hormonit säätelevät rasvakudoksen määrää vaikka kalorien saanti ravinnossa olisi vakio. Viimeisten 10 vuoden aikana on rasvakudoksesta löydetty useita ruokahaluun, lihomiseen ja terveyteen vaikuttavaa hormonia: adiponektiini, greliini, leptiini, obestatiini ja oreksiinit. Omega-6/omega-3-rasvahappojen epätasapaino ruokavaliossamme heikentää insuliiniherkkyyttä, mikä altistaa insuliiniresistenssille, metaboliselle oireyhtymälle, tyypin 2 diabetekselle ja sen lisätaudeille sekä lihomiselle. Perinteinen kalorien laskentaan perustuva laihdutusohjelma ei ota huomioon näitä seikkoja. Runsas hiilidydraattien jatkuva syöminen – jota meille virallisesti neuvotaan ja jota seuraa rasvojen välttämisestä – pitää yllä glykolyysiä, jonka sivutuotteina syntyy soluille myrkyllisiä ja ihmistä vanhentavia yhdisteitä, glyoksaalia ja metyyliglyoksisaalia.
Lääkäreiden ja ravitsemuksen asiantuntijoiden on ollut vaikea hyväksyä sitä tosiasiaa, että ihminen voi laihtua syömällä jopa enemmän kaloreita, koska väite näyttää sotivan termodynamiikan 1. pääsääntöä vastaan. Mutta termodynamiikan 1. pääsääntö ei sovellu ihmiseen, ja siksi virallisen laihdutusopin teoria on virheellinen. Asian ymmärtäminen vaatii perehtymistä peruskäsitteisiin.
Ravinnon kaloreista
Kalori on lämmön perusyksikkö. Ravinnosta vapautuva energiamäärä määritetään kalorimetrillä. Yksi gramma hiilihydraattia vapauttaa 4,2 kilokaloria. Gramma proteiinia vapauttaa 5,25 kcal, mutta koska proteiinin hapettumiseen uraksi ja muiksi tuotteiksi kuluu yksi kilokalori, se vähennetään, ja tulokseksi saadaan 4,25 kcal. Gramma rasvaa vapauttaa 9,2 kcal. Luvut pyöristetään ravintotaulukoissa tavallisesti lukemiksi 4, 4 ja 9 kcal.
Näiden lukujen sovelluksessa laihdutusohjelmiin on kuitenkin perustavaa laatua olevia virheitä.
1. Ihmiselimistö ei vapauta ja kuluta kaloreita samalla tavalla kuin kalorimetri tai hehkulamppu. Me emme hehku pimeässä. Meidän ruoansulatuksemme ja aineenvaihduntamme toimivat toisin. Elimistö hajottaa verensokeria (glykolyysissä pääasiassa lihaksissa) ja tuottaa energiaa ja hiilidioksidia, josta puolet poistuu uloshengitysilmassa ja toinen puoli hiessä, virtsassa ja ulosteessa. Niissä on myös energiaa sisältäviä molekyylejä, ja tämä energiamäärä on laskelmissa vähennettävä suusta sisään menneistä kaloreita. Jätteiden sisältä ja sen energiamäärä vaihtelee sen mukaan, mitä syömme. Runsas rasvan syönti tuottaa ketoneja, jotka erittyvät virtsaan. Yksi gramma rasvasta muodostunutta ketonia vastaa noin 4 kcal:a. Niinpä lähes puolet rasvan kaloreista (9 kcal/g) häviää.
2. Toinen ja ehkä vielä tärkeämpi virhe vallitsevassa teoriassa on, ettei se ota huomioon sitä tosiasiaa ettei keho tuota kaikesta ruoasta energiaa. Ravinnon proteiinien primaari tehtävä ei ole energian tuotto, vaan pääasiassa solujen – ihon, verisolujen, hiusten, kynsien ym. –korjaus- ja rakennusaineiden valmistus. Aivot valmistavat aminohapoista aivojen välittäjäaineita. Kaikkiin näihin tarpeisiin arvioidaan tarvittavan valkuaista yksi gramma kehon rasvatonta painokiloa kohti. Kun 100 grammaa lihaa sisältää noin 23 g proteiinia, tarvitsee 70 kg painava ihminen päivittäisiin perustarpeisiinsa noin 300 g lihaa tai muuta valkuaisen lähdettä. Esimerkiksi 300 g rasvatonta kananlihaa sisältää noin 465 kcal, mutta niitä ei suinkaan käytetä juuri lainkaan energian tuottoon, joten ne olisi vähennettävä syödyistä kaloreista.
Osa syömästämme rasvasta käytetään niinikään elimistön muihin tarpeisiin kuin energian tuottoon: aivojen ja ääreishermoston tarvitsemien välttämättömien rasvahappojen, sappihappojen ja hormonien tuotantoon. Kaikki tämäkin olisi laskelmissa vähennettävä syödyistä kaloreista. Jos siis yrittäisimme laskea syömämme ruoan ja kuluttamiemme kaloreiden yhtälöä ja päätellä siitä laihtumista tai lihomista, päätyisimme aivan virheellisiin lukemiin. Tästä syystä kalorien laskeminen on ajanhukkaa.
Sanoivatpa ”asiantuntijat” mitä tahansa, ortoglykeeminen ruokavalio laihduttaa tehokkaammin ja on terveellisempi kuin vähärasvaiset ja vähäkaloriset vaihtoehdot. Se tasapainottaa parhaiten ruokahaluun ja nälän sekä kylläisyyden tunteeseen vaikuttavia hormoneja.
Paras tapa laihtua ja hallita painoa pysyvästi
Vähäkaloriset dieetit aiheuttavat elimistön biokemiassa ei-toivottuja muutoksia, koska silloin elimistö luulee nälänhädän koittaneen. Elimistö alkaa polttaa energiaa säästöliekillä. Ihmisen on mahdotonta jatkaa pysyvästi tällaista ruokavaliota, sillä hänen on jatkuvasti nälkä ja hän on hermostunut ja kiukkuinen. Hän lopettaa ohjelman noudattamisen, palaa takaisin entiseen, ja lihoo uudelleen. Huono omatunto ajaa monet hellimään itseään makeilla korkean glykemiakuorman ruokalajeilla ja välipaloilla. Sitä vastoin ortoglykeemisen ruokavalion noudattaminen vastaa esi-isiemme ruokailutapoja, joihin geenimme on ohjelmoitu. Sitä noudattamalla saamme syödä itsemme kylläisiksi eikä meidän tarvitse olla koko aikaa huolissamme kaloreista. Useimmat ihmiset lihovat siksi, että heitä neuvotaan syömään ruokia, jotka lihottavat eniten. Glykeeminen kontrolli vähentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, syöpiin, dementiaan ja moniin muihin kroonisiin sairauksiin. Luonnossa on monia hyviä insuliiniherkisteitä, joita voi käyttää apuna painonhallinnassa sekä diebeteksen ehkäisyssä ja hoidossa
Yhdysvaltalainen sydänlääkäri Roberk Atkins esitti ensimmäisenä, vuonna 1972, ajatuksen ettei kalori aina ole kalori. Hänen mukaansa lihosen syynä ovat liiat hiilihydratit, eivät niinkään rasvat. Hän kehitti kuulun Atkinsin dieetin, jossa ei ollut aluksi hiilihydraatteja juri lainkaan. Nyttemmin Atkinsin instituutti on muokannut dieetti niin, että se muistuttaa suosittelemaani ortoglykeemistä ruokavaliota.
Atkins sai tukea vuonna 2004 Filadelfian Temple-yliopison tutkimuksesta, jota johti Gunether Boden. Siinä tarkkailtiin kaksi viikkoa kymmentä ylipainoista diabeetikkoa, jotka pantiin vähähiilihydraattiselle dieetille. Koehenkilöt vähensivät syömistään keskimäärin 1 000 kilokalorin verran päivässä, noin 2 100 kilokaloriin, vaikkei heitä mitenkään kehotettu rajoittamaan syömistään. Samalla verensokeri ja insuliiniherkkyys paranivat huomattavasti, vaikka koehenkilöt söivät mielin määrin pekonia, munia, makkaroita ja muita ravitsemusterapeuttien kauhuruokia. Jos he olisivat jatkaneet tätä dieettiä, he olisivat ajan oloon päässeet ihannepainoonsa. Tutkimusta selosti tiedelehti New Scientist.
Onko ihminen tynnyri?
Lihavuustutkijoiden valtaenemmistö uskoo silti yhä vankasti että kalori on kalori tulipa se mistä ruokajalista tahansa. Heidän ajatusmallisssaan ihmisen elimistöä verraaan tankkiin tai tynnyriin, jonne ladataan ruoan muodossa energiaa. Ihmisen uskotaan joko kuluttavan sen tai – jos kulutus on saantia vähäisempää – varastoivan sitä rasvaksi. "Jos kulutat enemmän energiaa kuin saat sitä, laihdut. Jos kulutat vähemmän, lihot." Teoria oli järkeenkäypä, ja se noudatti fysiikan lakeja. Ravitsemusasiantuntijat saattoivat siis vedota tieteeseen ja sanoa lihaville ihmisille: "Laihduttaminen on helppoa: Syö vähemmän ja kuluta enemmän (kaloreita)."
Mielestäni ravitsemus- ja lääketieteissä ei ole riittävästi otettu huomioon glukoosin siirtäjien (GLUT) eikä kromin vaikutusta niiden toimintaan ja sitä kautta insuliiniherkkyyteen ja painonhallintaan. Kromilla saatta olla aivan erityistä merkitystä meille suomalaisille, koska meidän kromin saantimme ravinnosta on vähäisintä koko maailmassa ja tyypin 2 diabetes vastaavasti yleisintä. Myös lihavuudessa olemme kärkisijoilla Euroopassa.
Jo ensimmäisen maailmansodan aikoihin (1914-18) teoriaa alettiin epäillä. Tuolloin diabeetikkoja neuvottiin VÄLTTÄMÄÄN hiilihydraatteja – koska diabeteksen uskottiin johtuvan liiasta sokerin syömisestä – ja havaittiin, etteivät kalorilaskelmat pitäneetkään paikkaansa. 1950-luvulla kehitettiin isotooppitekniikka, jolla voitiin mitata tarkasti elimistön rasvan aineenvaihduntaa. Kävi ilmi, että eri ruokalajit vaikuttivat eri tavoin elimistön rasvan määrään ja että tietyt hormonit – lisämunuaisen kortisoni ja kortisoli sekä kilpirauhasen ja aivolisäkkeen hormonit säätelevät rasvakudoksen määrää vaikka kalorien saanti ravinnossa olisi vakio. Viimeisten 10 vuoden aikana on rasvakudoksesta löydetty useita ruokahaluun, lihomiseen ja terveyteen vaikuttavaa hormonia: adiponektiini, greliini, leptiini, obestatiini ja oreksiinit. Omega-6/omega-3-rasvahappojen epätasapaino ruokavaliossamme heikentää insuliiniherkkyyttä, mikä altistaa insuliiniresistenssille, metaboliselle oireyhtymälle, tyypin 2 diabetekselle ja sen lisätaudeille sekä lihomiselle. Perinteinen kalorien laskentaan perustuva laihdutusohjelma ei ota huomioon näitä seikkoja. Runsas hiilidydraattien jatkuva syöminen – jota meille virallisesti neuvotaan ja jota seuraa rasvojen välttämisestä – pitää yllä glykolyysiä, jonka sivutuotteina syntyy soluille myrkyllisiä ja ihmistä vanhentavia yhdisteitä, glyoksaalia ja metyyliglyoksisaalia.
Lääkäreiden ja ravitsemuksen asiantuntijoiden on ollut vaikea hyväksyä sitä tosiasiaa, että ihminen voi laihtua syömällä jopa enemmän kaloreita, koska väite näyttää sotivan termodynamiikan 1. pääsääntöä vastaan. Mutta termodynamiikan 1. pääsääntö ei sovellu ihmiseen, ja siksi virallisen laihdutusopin teoria on virheellinen. Asian ymmärtäminen vaatii perehtymistä peruskäsitteisiin.
Ravinnon kaloreista
Kalori on lämmön perusyksikkö. Ravinnosta vapautuva energiamäärä määritetään kalorimetrillä. Yksi gramma hiilihydraattia vapauttaa 4,2 kilokaloria. Gramma proteiinia vapauttaa 5,25 kcal, mutta koska proteiinin hapettumiseen uraksi ja muiksi tuotteiksi kuluu yksi kilokalori, se vähennetään, ja tulokseksi saadaan 4,25 kcal. Gramma rasvaa vapauttaa 9,2 kcal. Luvut pyöristetään ravintotaulukoissa tavallisesti lukemiksi 4, 4 ja 9 kcal.
Näiden lukujen sovelluksessa laihdutusohjelmiin on kuitenkin perustavaa laatua olevia virheitä.
1. Ihmiselimistö ei vapauta ja kuluta kaloreita samalla tavalla kuin kalorimetri tai hehkulamppu. Me emme hehku pimeässä. Meidän ruoansulatuksemme ja aineenvaihduntamme toimivat toisin. Elimistö hajottaa verensokeria (glykolyysissä pääasiassa lihaksissa) ja tuottaa energiaa ja hiilidioksidia, josta puolet poistuu uloshengitysilmassa ja toinen puoli hiessä, virtsassa ja ulosteessa. Niissä on myös energiaa sisältäviä molekyylejä, ja tämä energiamäärä on laskelmissa vähennettävä suusta sisään menneistä kaloreita. Jätteiden sisältä ja sen energiamäärä vaihtelee sen mukaan, mitä syömme. Runsas rasvan syönti tuottaa ketoneja, jotka erittyvät virtsaan. Yksi gramma rasvasta muodostunutta ketonia vastaa noin 4 kcal:a. Niinpä lähes puolet rasvan kaloreista (9 kcal/g) häviää.
2. Toinen ja ehkä vielä tärkeämpi virhe vallitsevassa teoriassa on, ettei se ota huomioon sitä tosiasiaa ettei keho tuota kaikesta ruoasta energiaa. Ravinnon proteiinien primaari tehtävä ei ole energian tuotto, vaan pääasiassa solujen – ihon, verisolujen, hiusten, kynsien ym. –korjaus- ja rakennusaineiden valmistus. Aivot valmistavat aminohapoista aivojen välittäjäaineita. Kaikkiin näihin tarpeisiin arvioidaan tarvittavan valkuaista yksi gramma kehon rasvatonta painokiloa kohti. Kun 100 grammaa lihaa sisältää noin 23 g proteiinia, tarvitsee 70 kg painava ihminen päivittäisiin perustarpeisiinsa noin 300 g lihaa tai muuta valkuaisen lähdettä. Esimerkiksi 300 g rasvatonta kananlihaa sisältää noin 465 kcal, mutta niitä ei suinkaan käytetä juuri lainkaan energian tuottoon, joten ne olisi vähennettävä syödyistä kaloreista.
Osa syömästämme rasvasta käytetään niinikään elimistön muihin tarpeisiin kuin energian tuottoon: aivojen ja ääreishermoston tarvitsemien välttämättömien rasvahappojen, sappihappojen ja hormonien tuotantoon. Kaikki tämäkin olisi laskelmissa vähennettävä syödyistä kaloreista. Jos siis yrittäisimme laskea syömämme ruoan ja kuluttamiemme kaloreiden yhtälöä ja päätellä siitä laihtumista tai lihomista, päätyisimme aivan virheellisiin lukemiin. Tästä syystä kalorien laskeminen on ajanhukkaa.
Sanoivatpa ”asiantuntijat” mitä tahansa, ortoglykeeminen ruokavalio laihduttaa tehokkaammin ja on terveellisempi kuin vähärasvaiset ja vähäkaloriset vaihtoehdot. Se tasapainottaa parhaiten ruokahaluun ja nälän sekä kylläisyyden tunteeseen vaikuttavia hormoneja.
Paras tapa laihtua ja hallita painoa pysyvästi
Vähäkaloriset dieetit aiheuttavat elimistön biokemiassa ei-toivottuja muutoksia, koska silloin elimistö luulee nälänhädän koittaneen. Elimistö alkaa polttaa energiaa säästöliekillä. Ihmisen on mahdotonta jatkaa pysyvästi tällaista ruokavaliota, sillä hänen on jatkuvasti nälkä ja hän on hermostunut ja kiukkuinen. Hän lopettaa ohjelman noudattamisen, palaa takaisin entiseen, ja lihoo uudelleen. Huono omatunto ajaa monet hellimään itseään makeilla korkean glykemiakuorman ruokalajeilla ja välipaloilla. Sitä vastoin ortoglykeemisen ruokavalion noudattaminen vastaa esi-isiemme ruokailutapoja, joihin geenimme on ohjelmoitu. Sitä noudattamalla saamme syödä itsemme kylläisiksi eikä meidän tarvitse olla koko aikaa huolissamme kaloreista. Useimmat ihmiset lihovat siksi, että heitä neuvotaan syömään ruokia, jotka lihottavat eniten. Glykeeminen kontrolli vähentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, syöpiin, dementiaan ja moniin muihin kroonisiin sairauksiin. Luonnossa on monia hyviä insuliiniherkisteitä, joita voi käyttää apuna painonhallinnassa sekä diebeteksen ehkäisyssä ja hoidossa
Vastaukset 35
Vanhimmat
ja kuka sen on kirjoittanut?
http://www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/kalori_kalori.html eli Toloselta kirjoittaja oli sen varastanut (jos Tolonen ei itse ole sitä tänne laittanut)
on mainos. Pitäisi varmaan poistattaa?
oli sen verran paljon kirjoitus virheitä.
viestien poistaminen täältä. Eli tänne voi kirjoittaa ihan mitä vaan, liittyi se alueen aiheeseen tai ei.
niin kaikki vhh:n vastaiset linkit poistatetaan myös asiattomina mainoksina, jotka eivät kuulu tälle vhh palstalle. Kyllä tuo poistatus osataan täälläkin.
Niin tekee Kirilkin noilla muilla palstoilla: lainaa teksteja lehdestä ja lisää loppuun omia tulkintojaan mainitsemaata sitä, että lehden artikkeissa ei moisia juttuja edes mainittu!
http://www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/kalori_kalori.html
Tolonen tosin puhuu samalla sivulla muustakin kuin Atkinsistä. Puhuu myös NOPEIDEN hiilarien vähentämisen puolesta, joten on taas osattu vääristellä Tolosenkin sanomaa. Tosin Tolonenkin on sivulleen ängennyt liikaa asioita, joten helppohan siitä on ottaa pitkiäkin pätkiä pois asiayhteydestä.
Keskusteluissa ei saa:
...
Käyttää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia. Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Toisin sanoen rikot tekijänoikeuslakia, jos kopioit artikkelin lehden verkkosivulta ja kopioit sen Suomi24:n keskustelupalstalle. Viestit, joihin on kopioitu artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.
...
Markkinoida tai mainostaa tuotetta tai palvelua
Massapostittaa puheenvuoroja tai lausuntoja. Toisin sanoen saman sisältöisen viestin lähettäminen usealle eri palstalle on kielletty.
Jos huomaat näitä sääntöjä rikottavan, voit ilmoittaa siitä kyseisen viestin kohdalta.
mainostetaan? Ktl ei ole kaupallinen yritys. Oletko ihan pihalla?
noita sääntöjä tänne.
Lukuisia poistopyyntöjä tehneenä, tiedän kumminkin että hyvin nihkeästi poistavat täältä viestejä.
Ja kuten huomaat, tämäkään ketju ei ole täältä poistunut.
Atkins oli sydäntautien erikoislääkäri ja vähähiilihydraattisen ruokavalion pioneereja. Hän ymmärsi jo 70-luvulla millainen ruokavalio on tehokas ja tuo enemmän terveysvaikutteita kuin perinteinen vähäkalorinen dieetti.
Valitettavasti Atkins näillä huomioillaan astui sokeriteollisuuden varpaille ja siitä alkoi vaino, joka on jatkunut näihin päiviin saakka. Häntä on yritetty mustamaalata monin eri tavoin, mutta vaikka arvioidaan Atkinsin dieettiä kokeilleiden määräksi noin 40 miljoonaa ihmistä, niin siitä huolimatta yhtään Atkins oikeudenkäyntiä ei ole ollut vireillä, mikä toisaalta on ihme, sillä yhdysvalloissa joutuu oikeuteen pienimmästäkin töppäyksestä ja miljoonakorvaukset ovat silloin uhkana.
ole mätkäisty niin iso sokerivero, jotta ihmiset käyttävät halvempaa ja erittäin epäterveellistä maissisiirappia? Ojasta allikkoon.
40 milj Jenkkiä on toki voinut kokeilla runsasrasvaista dieettiä, mutta moniko lie sitä loppuikänsä noudattanut?
Miljoonakampanjoilla peloteltiin ihmisiä luopumaan Atkinsin tyyppisistä dieeteistä. Sama pelottelu jatkuu Suomessakin. Kampanjan vetäjän roolin jenkkien elintarvike- ja lääketeollisuuden sijaan on ottanut Kansanterveyslaitos ja Pekka Puska ja rasvahysteriaa on lietsottu jo kymmeniä vuosia.
Tälläkin palstalla majailee näitä hysteerikkoja ja juoksupoikia, jotka vastustavat terveellisiä rasvoja henkeen ja vereen sekä puolustavat sokeria ja hiilihydraatteja terveellisinä elintarvikkeina.
Ai että ihan miljoonakampanjoilla Suomessakin ihmisiä pelotellaan? Olisko salaliitto asialla? Rasvahysteria on mennyttä aikaa, ihmisillä on tarpeeksi faktatietoa asioista. Eri asia sitten, noudatetaanko järkeviä elintapoja.
Kuka täällä on valkoista, puhdistettua ja raffinoitua sokeria puolustanut? Ei kukaan. Hiilihydraattien epäterveellisyyttä ei ole pystytty osoittamaan. Eläinrasvojen sen sijaan on.
Mutta koska sinulta puuttuu täydellinen lähdekritiikki, ja olet mainosmiesten vietävissä, kenties leivissäkin, mitäpä näitä sinulle tuhannetta kertaa väittämään. Omaa hölmöyttäsi vaan täällä esittelet, muttet ymmärrä sitäkään.
Potaska on kaliumkarbonaatti, tarkemmin määriteltynä hiilihapon kaliumsuola K2CO3. Potaskaa käytettiin saippuan ja lasin valmistuksessa raaka-aineena. Ennen potaskaa saatiin yksinomaan kaliumsuoloja sisältävien kasvien, varsinkin puitten tuhkasta. Tuhka liuotettiin vedessä ja liuos haihdutettiin kuiviin, jolloin orgaaniset aineet paloivat. Raaka potaska sisälsi vielä epäorgaanisia suoloja, jotka poistettiin kiteyttämällä.
"Eri asia on sitten, noudatetaanko järkeviä elintapoja"
Ei kai niitä noudateta jos Ktl suosittaa lisää hiilihydraatteja ja monipuolisesti perunaa ja Diabetesliittokin suosittaa kotisivuillaan valkoista kuorittua viljaa, koska se sisältää enemmän kuituja kuin kasvikset.
että paskaa, mutta kaunistelin. Paska on sitä ruskeaa orgaanista jäteainetta, jota tulee peräpäästä, ja jota ei liiemmin kaupunkiolosuhteissa jatkohyödynnetä.
Onnistuit väistämään kysymykset. Onko sinulla mahdollisesti joku päähänpinttymä? Ja kertoisitko nyt tässä, mistä tietosi/luulosi hiilihydraattien hengenvaarallisuudesta ovat peräisin?
http://www.ruukkigroup.fi/historia/1600.html
Varastit taas, lähdettä mainitsematta.
mitä ajattelet, älä kaunistele. Tuo paskan määrittely onkin riittävän tasokas aihe sinulle josta selviät kunnialla. Mitä taas tulee hiilihydraattien vaikutuksesta terveyteen niin se on liian vaikea aihe, kun et osaa lukea annettuja tietolähteitä.
Tuokin alkaa muistuttaa päähänpinttymää kun toistaa jatkuvasti samaa asiaa kysymysten väistelystä ja tietolähteiden puutteesta. Mikään ei ole helpompaa kuin kirjoittaa tänne, että todista ja anna linkki ja kun sen antaa niin linkki todetaan ilman perusteluja huuhaaksi tai hömpäksi vaikka kyseessä on tutkittua tietoa. Ei siis kannata tuhlata ruutia harakoille.
rajoittuvat netistä kopiointiin (tekijänoikeuslain rikkomus) ja aivopesulla aikaansaatuun mantraan: peruna aiheuttaa syöpää.
Hiilihydraattien vaikutuksesta terveyteen on useita, erinomaisia tutkimuksia, joita toki olen lukenut. Hiilihydraattien vaikutuksesta sairastumiseen on vain sinun tunkkaiset mielipiteesi. Mitään muuta linkkiä et ole tarjonnut kuin kopion hra Atkinsin dieettiään myyvän kirjan sivulta (sekin low carp -sivuilta suoraan kopioituna). Siellä hän mainitsee teorioidensa tueksi 1930-luvun nobelistin ja venäläisen lääkärin, jota Google ei tunnista lainkaan. Jos uskot näihin, olet totaalisti ajastasi jäljessä.
Siirryhän taas mainostamaan huuhaata jollekin toiselle sivulle, kun näytti tulevan kuuma peruna tästäkin aiheesta. Naistentaudeissa eivät varmaan ole kuulleet kookosöljyn ihmeistä.
Tälläkin palstalla majailee tämä hysteerikko ja Antti Heikkilän juoksupoika, joka vastustaa terveellisiä kasvirasvoja henkeen ja vereen sekä puolustaa kovia rasvoja ja lihaa terveellisinä elintarvikkeina.
Kun annetaan Kirilille linkki: Se todetaan ilman perusteluja huuhaaksi tai hömpäksi vaikka kyseessä on tutkittua tietoa. Ei siis kannata tuhlata ruutia harakoille.
nimettömiä kirjoittajia kukaan voi ottaa vakavasti. Nimettömiä, kynnettömiä ja vielä munattomiakin. Helppo se on puskista huudella ja vaihtaa nimimerkkiä ja yrittää vain aiheuttaa sekaannusta.
Kaikissa eläinrasvoissa on dioksiinia: lihassa, kalassa ja maitorasvoissa. Turvallinen päiväannos dioksiinia ja muita ympäristömyrkkyjä varmistetaan syömällä eläinrasvoja kohtuullisesti ja suositusten mukaisesti.
Kaikki edellä mainitut tuotteet ovat turvallisia suositusten mukaisina määrinä nautittuna. Ei liene kuitenkaan perusteita riskeerata syömällä niitä kohtuuttomia määriä. Ymmärtääkseni sallitulle päivittäiselle dioksiinimäärälle on olemassa raja-arvot.
Kun ruokaa valmistettaessa on käytetty tyydyttämätöntä öljyä ( teollista kasvisöljyä ). tämä härskiintyy muutamassa tunnissa, myös jääkaapissa. Tästä johtuu ruoantähteiden vanhentunut maku. Tuoreena nautittuna tyydyttämätön öljy on kuitenkin vielä vahingollisempaa, koska se oksidoituu (hapettuu, härskiintyy) elimistössä hyvin nopeasti joutuessaa tekemisiin lämmön ja hapen kanssa.
Monityydyttämättömässä öljyssä on useampi kuin yksi kaksoissidos. Mitä useampia kaksoissidoksia on, sitä epävakaampaa ja herkemmin oksidoituvaa rasvahappo on.
Tyydytetty rasva on kemiallisesti vakaata eikä sisällä paljon kaksoissidoksia. Terveellisiä rasvoja ovat voi, oliiviöljy ja kookosöljy.
kynnet on. Munia ei kylläkään.
En ole vaihtanut nimimerkkiä kun minulla ei sellaista olekaan.
Pohdittiin tässä joku päivä, että onko ihminen alunperin ollut pulla-sokeri-hiiri. Joku muukin oli pohdiskellut asiaa:
http://www.hypnopaleolaihdutus.com/kivikt2.html
kun aiot olla kokonaan ilman eläinrasvoja.
Ei käy kateeksi.
mutta nykyisin ihmisestä on tullut pulla-sokeri-hiiri. Ja siihen vielä kannustetaankin oikein viralliselta taholta. Koskahan tämä järjettömyys loppuu ja ihmiset huomaavat mihin tämä mössöjen syöminen johtaa. Jotkut toisinajattelijat sen jo ovat tajunneet ja selviävät, mutta sääliksi käy niitä jotka Jeesusta (KTL) seuraavat.
jo kyllästyvän jatkuvasti samaa toistamaan.
Kerro ne raja-arvot ja esimerkit siitä, kuinka paljon pitää syödä joitakin ruoka-aineita päivässä jotta arvot ylitetään.
että kaikki VHHlla olijat vastustavat kasvirasvoja henkeen ja vereen. Aina vain selvemmäksi käy, miksi täällä kirjoitetaan päättömiä ja paikkansa pitämättömia juttuja.
Kirilkään kyllästy.
mihin itsekkin syyllistyy.
Tulihan tänne elämää! Sai ääliöt taas kinata keskenään, kun on tietämättömiä asioista!
Ihan turhaa inutte lainaamisesta tai muusta, kun ite ette tiedä koko vhhsta mitään ja täällä jauhatte paskaa. Häiriköitte toisten keskusteluja. Teidät tässä pitäis poistaa pelipaikalta!