onko raiskaus kova kokemus naisille?

Just niin..

Älä kysele tyhmiä, hanki kokemus, niin tiedät.

Etsi pojista kiinnostunutta seuraa, anna ymmärtää, mutta älä ymmärrä antaa.

Kerro sitten meille, tuntuuko missään.

Varmasti olisit ottanut mieluummin veitseniskun. Tarkoitin "tavallista" raiskausta, yksittäistä tapausta. Vakava yksityisyyden loukkaus on sekin, jos sinut yritetään tappaa veitsellä. Miksi minun elämäni ei ole mennyt alkuunkaan pilalle? Enkä pelkää miehiä, tai esim. eräretkillä miehiä joilla on puukko vyöllä?

Mielestäni raiskauksista aiheutuvia henkisiä kärsimyksiä liioitellaan.

???????? kirjoitti:

Varmasti olisit ottanut mieluummin veitseniskun. Tarkoitin "tavallista" raiskausta, yksittäistä tapausta. Vakava yksityisyyden loukkaus on sekin, jos sinut yritetään tappaa veitsellä. Miksi minun elämäni ei ole mennyt alkuunkaan pilalle? Enkä pelkää miehiä, tai esim. eräretkillä miehiä joilla on puukko vyöllä?

Mielestäni raiskauksista aiheutuvia henkisiä kärsimyksiä liioitellaan.

Lue lisää

Raiskaus ja seksuaalirikokset ovat jotain niin nöyryyttävää ja häpeällistä, että niistä ei kehdata edes puhua. Se vaan kalvaa. En tiedä miksi niin on, vaikka itse onkin syytön. Usein uhrit turhaan syyttävät itseään jostain asiaan liittyvistä seikoista ja sehän on yleinen asennekin. Milloin sanotaan, että nainen tai tyttö oli liian humalassa, flirttaili tai jopa että sitä se varmaan halusikin tai vähintääkin uhri oli pukeutunut väärin tai on muutoin vaan kevytkenkäinen ja jollain tapaa ansainnut kohtelun. Jos joutuu normaalin väkivaltarikoksen (joihin myös raiskaus kuuluu), ei uhria syyllistetä yleensä samoin. Poikkeuksia suhtautumistavoissa löytyy, mutta näin yleisesti. Onhan silloin paljon vaikeampaa toipua jostain mikä on häpeällistä, vaiettua, noloa ja kieroonkatsottua.

???????? kirjoitti:

Varmasti olisit ottanut mieluummin veitseniskun. Tarkoitin "tavallista" raiskausta, yksittäistä tapausta. Vakava yksityisyyden loukkaus on sekin, jos sinut yritetään tappaa veitsellä. Miksi minun elämäni ei ole mennyt alkuunkaan pilalle? Enkä pelkää miehiä, tai esim. eräretkillä miehiä joilla on puukko vyöllä?

Mielestäni raiskauksista aiheutuvia henkisiä kärsimyksiä liioitellaan.

Lue lisää

Raiskaus on HIEMAN eri asia.

ei voi verrata kirjoitti:

Raiskaus on HIEMAN eri asia.

Oletko ???????? jotenkin jälkeenjäänyt kun et kykene käsittämään tällaista asiaa? Veitseniskua ja raiskausta ei todellakaan voi verrata, vaikka veitsenisku on myös loukkaava asia. Olet kylmä ja tunteeton ihminen kun vähättelet raiskattujen henkisiä oireita.

tunteet omaava kirjoitti:

Oletko ???????? jotenkin jälkeenjäänyt kun et kykene käsittämään tällaista asiaa? Veitseniskua ja raiskausta ei todellakaan voi verrata, vaikka veitsenisku on myös loukkaava asia. Olet kylmä ja tunteeton ihminen kun vähättelet raiskattujen henkisiä oireita.

Lue lisää

Realisti

.......... kirjoitti:

Realisti

Ei ihme, että Suomessa rangaistukset raiskauksesta ovat noin olemattomat. Minut on kerran raiskattu, ja se teko tulee seuraamaan minua elämäni loppuun. En tiedä onko elämäni nyt romahtanut sellaiseksi, etten pysty kokemaan tai tuntemaan mitään tai jotain muuta vastaavaa, mutta niin kauhea tapahtuma oli etten sitä voi kuvailla. Jenkeissä raiskauksista saa kovemman rangaistuksen, kuin täällä saa murhasta, ja kyllä kuolemanrangaistus olisi vähintä mitä minä minut raiskanneelle henkilölle toivoisin.

???????? kirjoitti:

Varmasti olisit ottanut mieluummin veitseniskun. Tarkoitin "tavallista" raiskausta, yksittäistä tapausta. Vakava yksityisyyden loukkaus on sekin, jos sinut yritetään tappaa veitsellä. Miksi minun elämäni ei ole mennyt alkuunkaan pilalle? Enkä pelkää miehiä, tai esim. eräretkillä miehiä joilla on puukko vyöllä?

Mielestäni raiskauksista aiheutuvia henkisiä kärsimyksiä liioitellaan.

Lue lisää

Ero johtuu siitä, että seksuaalisuus on ihmiselle psyykkisesti niin herkkä alue, että sille alueelle osuneet iskut OIKEASTI TEKEVÄT PAHEMPAA TUHOA kuin vaikka turpaansaaminen nakkikioskilla tai se, että joku tulee ja puukolla massuun tuikkaa. Siinä on kyse perusteellisesta nöyryyttämisestä ja henkisestä pahasta, jota ei voi silmin havaita, kuten ruumiillista vammaa.

Mutta myös esiintyy liioittelua. En kannata sitä, että raiskaajat tulisi tappaa tai että raiskauksen rangaistukseksi tulisi säätää kuolemanrangaistus. Sen sijaan toivon, että esim. pedofiilien saamat rangaistukset olisivat reippaasti kovemmat ja että he eivät voisi kärsiä tuomioitaan eristyksissä. Nythän on otettu hyvä askel eteenpäin tässä asiassa, kun on määrätty, että seksuaalirikoksen vanhenemisaika alkaa vasta siitä, kun uhri on täyttänyt 18 vuotta.

Jos kysyt raiskatuilta, kelpaisiko heille mieluummin tämä sinun veitseniskusi jos raiskauksen voisi pyyhkiä pois, en luule, että kukaan heistä epäröisi.

Koetappa kuvitella, että veitsi olisi massusi sijasta työnnetty intiimialueellesi ja että tapahtuma olisi kestänyt pitkään ja suoritettu hyvin nöyryyttävällä tavalla ja että tekijä olisi ollut sinulle hyvin rakas, sellainen, johon luotit ja että tapahtumasta jäisi arpi tai toimintahäiriö, jonka paranemiseen menisi monta vuotta. Kuvittele vielä, että olisit tapahtumassa ollut täysin avuton ja että tekijä olisi ollut sinua ainakin 30 cm pidempi ja ratkaisevasti vahvempi, eikä apua olisi ollut saatavilla. Kuvittele vielä, että jos olisit vastustellut, sinut olisi tapettu siihen paikkaan.

Ja sitten kun haet oikeutta ja puolustajaa, ei nosteta edes syytettä ja ympäristössä kokemaasi ivataan ja vähätellään. Sinua sanotaan poispilatuksi, huoraksi ja vihjaillaan, että tapahtuma oli sinun syytäsi ja että itse sitä kerjäsit.

kissa kirjoitti:

Ero johtuu siitä, että seksuaalisuus on ihmiselle psyykkisesti niin herkkä alue, että sille alueelle osuneet iskut OIKEASTI TEKEVÄT PAHEMPAA TUHOA kuin vaikka turpaansaaminen nakkikioskilla tai se, että joku tulee ja puukolla massuun tuikkaa. Siinä on kyse perusteellisesta nöyryyttämisestä ja henkisestä pahasta, jota ei voi silmin havaita, kuten ruumiillista vammaa.

Mutta myös esiintyy liioittelua. En kannata sitä, että raiskaajat tulisi tappaa tai että raiskauksen rangaistukseksi tulisi säätää kuolemanrangaistus. Sen sijaan toivon, että esim. pedofiilien saamat rangaistukset olisivat reippaasti kovemmat ja että he eivät voisi kärsiä tuomioitaan eristyksissä. Nythän on otettu hyvä askel eteenpäin tässä asiassa, kun on määrätty, että seksuaalirikoksen vanhenemisaika alkaa vasta siitä, kun uhri on täyttänyt 18 vuotta.

Jos kysyt raiskatuilta, kelpaisiko heille mieluummin tämä sinun veitseniskusi jos raiskauksen voisi pyyhkiä pois, en luule, että kukaan heistä epäröisi.

Koetappa kuvitella, että veitsi olisi massusi sijasta työnnetty intiimialueellesi ja että tapahtuma olisi kestänyt pitkään ja suoritettu hyvin nöyryyttävällä tavalla ja että tekijä olisi ollut sinulle hyvin rakas, sellainen, johon luotit ja että tapahtumasta jäisi arpi tai toimintahäiriö, jonka paranemiseen menisi monta vuotta. Kuvittele vielä, että olisit tapahtumassa ollut täysin avuton ja että tekijä olisi ollut sinua ainakin 30 cm pidempi ja ratkaisevasti vahvempi, eikä apua olisi ollut saatavilla. Kuvittele vielä, että jos olisit vastustellut, sinut olisi tapettu siihen paikkaan.

Ja sitten kun haet oikeutta ja puolustajaa, ei nosteta edes syytettä ja ympäristössä kokemaasi ivataan ja vähätellään. Sinua sanotaan poispilatuksi, huoraksi ja vihjaillaan, että tapahtuma oli sinun syytäsi ja että itse sitä kerjäsit.

Lue lisää

Nämä oksettavat sikamiehet (nainen ei raiskausta vähättelisi koskaan) täällä pitäisi lukita johonkin. On se kumma kun miehet eivät kykene ymmärtämään mitään tällaisia asioita. Miehen on helppo puhua koska lähes koskaan mies ei joudu toisen miehen raiskaamaksi. Suurin osa miehistä on sikoja eikä sitä voi kieltää. Suurin osa pedofiileistä, murhaajista ja kiduttajista on yllätys yllätys - miehiä. Ällöttävät porsaat.

kissa kirjoitti:

Ero johtuu siitä, että seksuaalisuus on ihmiselle psyykkisesti niin herkkä alue, että sille alueelle osuneet iskut OIKEASTI TEKEVÄT PAHEMPAA TUHOA kuin vaikka turpaansaaminen nakkikioskilla tai se, että joku tulee ja puukolla massuun tuikkaa. Siinä on kyse perusteellisesta nöyryyttämisestä ja henkisestä pahasta, jota ei voi silmin havaita, kuten ruumiillista vammaa.

Mutta myös esiintyy liioittelua. En kannata sitä, että raiskaajat tulisi tappaa tai että raiskauksen rangaistukseksi tulisi säätää kuolemanrangaistus. Sen sijaan toivon, että esim. pedofiilien saamat rangaistukset olisivat reippaasti kovemmat ja että he eivät voisi kärsiä tuomioitaan eristyksissä. Nythän on otettu hyvä askel eteenpäin tässä asiassa, kun on määrätty, että seksuaalirikoksen vanhenemisaika alkaa vasta siitä, kun uhri on täyttänyt 18 vuotta.

Jos kysyt raiskatuilta, kelpaisiko heille mieluummin tämä sinun veitseniskusi jos raiskauksen voisi pyyhkiä pois, en luule, että kukaan heistä epäröisi.

Koetappa kuvitella, että veitsi olisi massusi sijasta työnnetty intiimialueellesi ja että tapahtuma olisi kestänyt pitkään ja suoritettu hyvin nöyryyttävällä tavalla ja että tekijä olisi ollut sinulle hyvin rakas, sellainen, johon luotit ja että tapahtumasta jäisi arpi tai toimintahäiriö, jonka paranemiseen menisi monta vuotta. Kuvittele vielä, että olisit tapahtumassa ollut täysin avuton ja että tekijä olisi ollut sinua ainakin 30 cm pidempi ja ratkaisevasti vahvempi, eikä apua olisi ollut saatavilla. Kuvittele vielä, että jos olisit vastustellut, sinut olisi tapettu siihen paikkaan.

Ja sitten kun haet oikeutta ja puolustajaa, ei nosteta edes syytettä ja ympäristössä kokemaasi ivataan ja vähätellään. Sinua sanotaan poispilatuksi, huoraksi ja vihjaillaan, että tapahtuma oli sinun syytäsi ja että itse sitä kerjäsit.

Lue lisää

Pominta viestistäsi:"joku tulee ja puukolla massuun tuikkaa." Selkeää vähättelyä, massuun ja tuikkaa. Hieman taustaa: Olin tehohoidossa toista viikkoa, kiireellinen leikkaus pelasti henkeni. Puukko upposi syvälle vatsaani, läviestäen vatsakalvon ja vahingoittaen sisäelimiä. Puukottaja huusi tappavansa minut. Onnistuin lyömään häntä voimakkaasti hänen puukottaessa minua, joten puukonisku jäi ainoaksi.

Kehoitan jokaista raiskattua, jos te kaikki todella ennemmin ottaisitte puukon syvälle vatsakudoksiinne, harkitsemaan tarkkaan. Jos joku nai teitä väkisin, säilytte te hengissä. Mutta te, jotka nyt valitsisitte puukon, miettikää tarkkaan: saattaisitte ihan oikeasti kuolla. Siinä ei terapiat enää autaisi.

Raiskaus ei ole tapon yritys.

??????????? kirjoitti:

Pominta viestistäsi:"joku tulee ja puukolla massuun tuikkaa." Selkeää vähättelyä, massuun ja tuikkaa. Hieman taustaa: Olin tehohoidossa toista viikkoa, kiireellinen leikkaus pelasti henkeni. Puukko upposi syvälle vatsaani, läviestäen vatsakalvon ja vahingoittaen sisäelimiä. Puukottaja huusi tappavansa minut. Onnistuin lyömään häntä voimakkaasti hänen puukottaessa minua, joten puukonisku jäi ainoaksi.

Kehoitan jokaista raiskattua, jos te kaikki todella ennemmin ottaisitte puukon syvälle vatsakudoksiinne, harkitsemaan tarkkaan. Jos joku nai teitä väkisin, säilytte te hengissä. Mutta te, jotka nyt valitsisitte puukon, miettikää tarkkaan: saattaisitte ihan oikeasti kuolla. Siinä ei terapiat enää autaisi.

Raiskaus ei ole tapon yritys.

Lue lisää

Ei raiskaukseen kuole, se on totta. Ei se ole tapon yritys, sekin on totta. Mutta miksi vitussa silti vähättelet sen aiheuttamia henkisiä ongelmia? Luulet, tyhmä kun olet, että vain koska ei ollut lähtö lähellä niin silloinhan se ei myöskään tuota mitään traumaa? Idiootti.

mitä väliä? kirjoitti:

Ei raiskaukseen kuole, se on totta. Ei se ole tapon yritys, sekin on totta. Mutta miksi vitussa silti vähättelet sen aiheuttamia henkisiä ongelmia? Luulet, tyhmä kun olet, että vain koska ei ollut lähtö lähellä niin silloinhan se ei myöskään tuota mitään traumaa? Idiootti.

Lue lisää

Halusin herättää keskustelua. Usein raiskatut itkevät, kuinka koko loppuelämä on pilalla ja raiskaaja pitäisi teloittaa. Raiskaus on mysö vakava rikos, mutta mielestäni suoranaisesti henkeen kohdistuvat rikokset ovat vakavampia. Sitä mieltä on rikoslakikin.

Miksi te raiskatut tunnutte liioittelevan? Että elämänne on piloilla jne. Miksi ette pääse ihan oikeasti yli tapahtuneesta, ettekö edes halua?


Ihmisissä on toki eroja, mutta en minä ole kantanut kaunaa ihmistä kohtaan, joka yritti minut tappaa. Saati että haluaisin hänen kuolevan.

Ei raiskata saa.Kuten ei varastaakkaan. Mutta ei raiskattujen kannata pilata elämäänsä fobioimalla että jokainen mies on potentiaalinen raiskaaja. Eiköhän todennäköisyys joutua kahdesti raiskatuksi eri ihmisten taholta elämänsä aikana ole kohtalaisen pieni.

??????????? kirjoitti:

Halusin herättää keskustelua. Usein raiskatut itkevät, kuinka koko loppuelämä on pilalla ja raiskaaja pitäisi teloittaa. Raiskaus on mysö vakava rikos, mutta mielestäni suoranaisesti henkeen kohdistuvat rikokset ovat vakavampia. Sitä mieltä on rikoslakikin.

Miksi te raiskatut tunnutte liioittelevan? Että elämänne on piloilla jne. Miksi ette pääse ihan oikeasti yli tapahtuneesta, ettekö edes halua?


Ihmisissä on toki eroja, mutta en minä ole kantanut kaunaa ihmistä kohtaan, joka yritti minut tappaa. Saati että haluaisin hänen kuolevan.

Ei raiskata saa.Kuten ei varastaakkaan. Mutta ei raiskattujen kannata pilata elämäänsä fobioimalla että jokainen mies on potentiaalinen raiskaaja. Eiköhän todennäköisyys joutua kahdesti raiskatuksi eri ihmisten taholta elämänsä aikana ole kohtalaisen pieni.

Lue lisää

Ja vielä odotat että naisten tulisi antaa anteeksi, armahtaa raiskaajansa? Sairasta.

??????????? kirjoitti:

Halusin herättää keskustelua. Usein raiskatut itkevät, kuinka koko loppuelämä on pilalla ja raiskaaja pitäisi teloittaa. Raiskaus on mysö vakava rikos, mutta mielestäni suoranaisesti henkeen kohdistuvat rikokset ovat vakavampia. Sitä mieltä on rikoslakikin.

Miksi te raiskatut tunnutte liioittelevan? Että elämänne on piloilla jne. Miksi ette pääse ihan oikeasti yli tapahtuneesta, ettekö edes halua?


Ihmisissä on toki eroja, mutta en minä ole kantanut kaunaa ihmistä kohtaan, joka yritti minut tappaa. Saati että haluaisin hänen kuolevan.

Ei raiskata saa.Kuten ei varastaakkaan. Mutta ei raiskattujen kannata pilata elämäänsä fobioimalla että jokainen mies on potentiaalinen raiskaaja. Eiköhän todennäköisyys joutua kahdesti raiskatuksi eri ihmisten taholta elämänsä aikana ole kohtalaisen pieni.

Lue lisää

Minut raiskattiin 13 vuotiaana. Raiskaaja vei myös neitsyyteni. Siitä on 30 vuotta. En kertonut kenellekkään. Jouduin tämän jälkeen nuorena 5 kertaa raiskaus yrityksen kohteeksi. Onnistuin pakenemaan näistä tilanteista. Ei sentään puukolla uhattu, mutta olin kokenut raiskauksen ja vastaan olisin pannut vaikka henki olisi lähtenyt. Elämäni ei ole pilalla ja seksistä nautin ja haluan vähintään kerran päivässä. Toki on jotain seksiin liittyvää josta en pidä. Luulisin et olis jääny täältä. Miehiäkään en pelkää. Jouduin 5 v. sitten raiskausyrityksen kohteeksi jälleen. Hotellissa samassa hississä ollut mies (saman seminaarin osallistuja, juleltu oltiin baarissa) tunki väkisin huoneeseeni. Tilanteen vakavuuden tajuttuani leikin halukasta ja houkuttelin miehen ensin tupakille.. juosten kämppään ja ovi lukkoon.

mitä väliä? kirjoitti:

Ja vielä odotat että naisten tulisi antaa anteeksi, armahtaa raiskaajansa? Sairasta.

Anteeksianto vapauttaa. Elämä kaunan ja katkeruuden vallassa on turhaa ja arvotonta. Raiskatun kannattaa itsensä vuoksi antaa anteeksi. Sairasta on pilata oma elämänsä kaunaisuudella ja vihalla.

??????????? kirjoitti:

Pominta viestistäsi:"joku tulee ja puukolla massuun tuikkaa." Selkeää vähättelyä, massuun ja tuikkaa. Hieman taustaa: Olin tehohoidossa toista viikkoa, kiireellinen leikkaus pelasti henkeni. Puukko upposi syvälle vatsaani, läviestäen vatsakalvon ja vahingoittaen sisäelimiä. Puukottaja huusi tappavansa minut. Onnistuin lyömään häntä voimakkaasti hänen puukottaessa minua, joten puukonisku jäi ainoaksi.

Kehoitan jokaista raiskattua, jos te kaikki todella ennemmin ottaisitte puukon syvälle vatsakudoksiinne, harkitsemaan tarkkaan. Jos joku nai teitä väkisin, säilytte te hengissä. Mutta te, jotka nyt valitsisitte puukon, miettikää tarkkaan: saattaisitte ihan oikeasti kuolla. Siinä ei terapiat enää autaisi.

Raiskaus ei ole tapon yritys.

Lue lisää

Niin, hetipä sinä kilahdat, kun joku vähättelevään sävyyn kirjoittaa kokemuksestasi. Ihan teholla oltiin, niin. Meinasi henki lähteä!

No, ei lähtenyt!

Ei minullakaan lähtenyt, vaikka sairaalassakin käytiin anoreksian kanssa. Eikä minulle siitä sairaalasta mitään traumoja jäänyt.

-----------

Piditkö liian avoinaista paitaa, kun tuli kaverille houkutus? Ihanko tahallasi pistit sellaisen paidan päälle?

Ja kävelit väärään aikaan väärässä paikassa - joko myönnät, että oikeasti HALUSIT tulla puukotetuksi - niinhän ne kaikki miehet haluavat, olen kuullut juttua.

Kyllä se vaan on niin, että KAIKKIA miehiä tulisi ehdottomasti puukottaa mahaan! Siitäpähän oppisivat, mokomat, olemaan kunnon miehiä. Onhan niillä se maha, pitävät sitä kaiken kansan nähtävillä, oikein leveilevät sen mahan kanssa, että tulee toisille houkutus iskeä!

Eikö se ole väkivaltaa, että sillätapaa houkutellaan?

Häirintää?

Tänäänkin näin bussipysäkillä yhden miehen, jolla oli TAKKI AUKI ja takin alla mahan peittona irlantilaisvillapaita!

Siis irlantilaisvillapaita! Voitteko uskoa - koko mahan päällä luonnonvalkoista villapaitaa! Siis - ihan KOKO mahan päällä!

Siellä se notkui, oikein levitteli sitä paitaansa js mahaansa, ei sitä ole vanhemmat hyvin kasvattaneet. Kyllä sitä sietäisikin joku puukolla iskeä, kun sillattis itseensä oikeen tarjoaa.

Enkä usko, että sille mitään vammoja siitä jäisi. Tuskin sitä edes harmittaisi. Varmaan kotona salaa iltaisin katselee mustavalkoelokuvia härmän häjyistä ja kikseissään tökkii itseään juuresveitsellä. Niin ne kaikki miehet. Salaa se oikeasti toivoo, että tulisi kunnolla puukosta.

Ja sekin nilkki siellä pysäkillä, jos sitä nyt joku iskisi puukolla mahaan, niin varmasti se alkaisi kitisemään, että se tahtoo teholle, teholle heti, piipaa-autolla, vaikka itse oli sitä puukkoa kerjännyt sen paitansa kanssa!

Ja saattaapa vielä pyytää korvauksia kivusta ja särystä.

------

Tämäkin oli selkeää vähättelyä, hyvän maun rajan tuolta puolen. Selkeämpään en taida kyetä.

Kerrohan, miltä tuntui?

Harmittiko?

Jos harmitti, niin et taida sinäkään ihan sinut olla tapahtuneet kanssa :D

Ja laskepa, kuinka moni raiskattu täällä on oikeasti itkenyt, että koko loppuelämä on pilalla?

Ja niin - minä tiedän raiskattuja miehiäkin, hyväksikäytettyjä poikia. Yhtä lailla heillä on ollut vaikeaa tapahtuneen kanssa, kuin meillä naisilla.

Oikeastaan, heillä on vielä vaikeampaa, sillä yhteiskunta ei vielä osaa reagoida pienten poikien hyväksikäyttöön yhtä ripeästi kuin tyttöjen ja siksi poikien on vaikeampaa saada tukea. Esim. naisten suorittama pedofiilinen hyväksikäyttö on vielä aivan tabu, mikä on todellinen epäkohta. Oikeita lukujakin voidaan vain arvailla.

En ole niitä, joiden mielestä miehet ovat syypäitä kaikkeen pahaan. Pahaan ovat syypäitä pahaa tekevät, eikä pahaa tekeviä ole kaikki ne, joilla on pippeli.

On vahvempia, on heikompia ihmisiä.

Kiitä luojaasi, jos sinä olet niitä vahvempia, eikä saamasi puukonisku ole sinua tuota enempää horjuttanut. Mutta muista myös, että on myös heikompia, kuin sinä - ei kaikki ole valettu samasta muotista.

Muista myös, että eri ihmiset saattavat reagoida aivan eri tavalla samoihin traumatisoiviin tilanteisiin. Se riippuu siitä, missä on ihmisellä sisikunnassa herkät ja heikot kohdat - riippuu tukijoukoista, riippuu iästä, riippuu elinvaiheesta, riippuu teosta, ympäristöstä, luonteesta, henk.koht historiasta. Joku toinen olisi saattanut mennä psykoosiin tuosta puukoniskusta - joku toinen selvitä raiskauksesta aivan ilman apua.

Omasta itsestä on huono mennä yleistämään.

Et sinä voi tietää, kumpi on rankempaa: saada puukosta vai joutua raiskatuksi, jollet ole kokenut molempia. Ja vaikka olisit kokenut molemmat, olisit saanut selville vain, kumpi oli SINULLE rankempaa - et sitä, kumpi olisi ollut naapurin Maija Meikeläiselle.

??????????? kirjoitti:

Pominta viestistäsi:"joku tulee ja puukolla massuun tuikkaa." Selkeää vähättelyä, massuun ja tuikkaa. Hieman taustaa: Olin tehohoidossa toista viikkoa, kiireellinen leikkaus pelasti henkeni. Puukko upposi syvälle vatsaani, läviestäen vatsakalvon ja vahingoittaen sisäelimiä. Puukottaja huusi tappavansa minut. Onnistuin lyömään häntä voimakkaasti hänen puukottaessa minua, joten puukonisku jäi ainoaksi.

Kehoitan jokaista raiskattua, jos te kaikki todella ennemmin ottaisitte puukon syvälle vatsakudoksiinne, harkitsemaan tarkkaan. Jos joku nai teitä väkisin, säilytte te hengissä. Mutta te, jotka nyt valitsisitte puukon, miettikää tarkkaan: saattaisitte ihan oikeasti kuolla. Siinä ei terapiat enää autaisi.

Raiskaus ei ole tapon yritys.

Lue lisää

Minut on kerran yritetty tappaa. Sain useamman iskun puukosta. Minut on myös parisuhteessa pakotettu uhkailemalla seksiin. Pahoinpitelystä selviäminen oli helpompaa. Haavat eivät olleet kovin vakavia. Kuukauden kuluttua kävelin jo normaalisti. Muutaman kuukauden pelkäsin tekijää, mutta sitten asia vähitellen unohtui. Tuo seksiin pakottaminen sen sijaan kummitteli mielessä vuosia ja minun oli vaikeaa vapautua parisuhteessa. Neljä vuotta tosin meni tuon alistavan suhteen jälkeen, että uskalsin yleensäkään olla miehen kanssa parisuhteessa ja sängyssä. Ihmiset ovat yksilöitä ja reagoivat asioihin eri tavoin. Mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos joku "iso karvainen homo" pakottaisi sinut ottamaan suihin monta kertaa ja raiskaisi peräsuolesi kipeäksi. Luulen, että se olisi henkisesti pahempi paikka kuin pahoinpitely.

eräs nainen kirjoitti:

Minut on kerran yritetty tappaa. Sain useamman iskun puukosta. Minut on myös parisuhteessa pakotettu uhkailemalla seksiin. Pahoinpitelystä selviäminen oli helpompaa. Haavat eivät olleet kovin vakavia. Kuukauden kuluttua kävelin jo normaalisti. Muutaman kuukauden pelkäsin tekijää, mutta sitten asia vähitellen unohtui. Tuo seksiin pakottaminen sen sijaan kummitteli mielessä vuosia ja minun oli vaikeaa vapautua parisuhteessa. Neljä vuotta tosin meni tuon alistavan suhteen jälkeen, että uskalsin yleensäkään olla miehen kanssa parisuhteessa ja sängyssä. Ihmiset ovat yksilöitä ja reagoivat asioihin eri tavoin. Mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos joku "iso karvainen homo" pakottaisi sinut ottamaan suihin monta kertaa ja raiskaisi peräsuolesi kipeäksi. Luulen, että se olisi henkisesti pahempi paikka kuin pahoinpitely.

Lue lisää

että minä en vihaa kumpaakaan ihmistä, en raiskaajaani sen paremmin puukottajaanikaan. Joskus ajattelen mielessä jotain ilkeää tapahtuvan kostoksi heille, mutta oikeasti en haluaisi kostaa. Kostaminen ei muuta mitään. Sairaita ovat ihmiset, jotka tekevät toisille pahaa, eikä väkivalta poistu sillä, että ollaan väkivaltaisia takaisin.

kissa kirjoitti:

Niin, hetipä sinä kilahdat, kun joku vähättelevään sävyyn kirjoittaa kokemuksestasi. Ihan teholla oltiin, niin. Meinasi henki lähteä!

No, ei lähtenyt!

Ei minullakaan lähtenyt, vaikka sairaalassakin käytiin anoreksian kanssa. Eikä minulle siitä sairaalasta mitään traumoja jäänyt.

-----------

Piditkö liian avoinaista paitaa, kun tuli kaverille houkutus? Ihanko tahallasi pistit sellaisen paidan päälle?

Ja kävelit väärään aikaan väärässä paikassa - joko myönnät, että oikeasti HALUSIT tulla puukotetuksi - niinhän ne kaikki miehet haluavat, olen kuullut juttua.

Kyllä se vaan on niin, että KAIKKIA miehiä tulisi ehdottomasti puukottaa mahaan! Siitäpähän oppisivat, mokomat, olemaan kunnon miehiä. Onhan niillä se maha, pitävät sitä kaiken kansan nähtävillä, oikein leveilevät sen mahan kanssa, että tulee toisille houkutus iskeä!

Eikö se ole väkivaltaa, että sillätapaa houkutellaan?

Häirintää?

Tänäänkin näin bussipysäkillä yhden miehen, jolla oli TAKKI AUKI ja takin alla mahan peittona irlantilaisvillapaita!

Siis irlantilaisvillapaita! Voitteko uskoa - koko mahan päällä luonnonvalkoista villapaitaa! Siis - ihan KOKO mahan päällä!

Siellä se notkui, oikein levitteli sitä paitaansa js mahaansa, ei sitä ole vanhemmat hyvin kasvattaneet. Kyllä sitä sietäisikin joku puukolla iskeä, kun sillattis itseensä oikeen tarjoaa.

Enkä usko, että sille mitään vammoja siitä jäisi. Tuskin sitä edes harmittaisi. Varmaan kotona salaa iltaisin katselee mustavalkoelokuvia härmän häjyistä ja kikseissään tökkii itseään juuresveitsellä. Niin ne kaikki miehet. Salaa se oikeasti toivoo, että tulisi kunnolla puukosta.

Ja sekin nilkki siellä pysäkillä, jos sitä nyt joku iskisi puukolla mahaan, niin varmasti se alkaisi kitisemään, että se tahtoo teholle, teholle heti, piipaa-autolla, vaikka itse oli sitä puukkoa kerjännyt sen paitansa kanssa!

Ja saattaapa vielä pyytää korvauksia kivusta ja särystä.

------

Tämäkin oli selkeää vähättelyä, hyvän maun rajan tuolta puolen. Selkeämpään en taida kyetä.

Kerrohan, miltä tuntui?

Harmittiko?

Jos harmitti, niin et taida sinäkään ihan sinut olla tapahtuneet kanssa :D

Ja laskepa, kuinka moni raiskattu täällä on oikeasti itkenyt, että koko loppuelämä on pilalla?

Ja niin - minä tiedän raiskattuja miehiäkin, hyväksikäytettyjä poikia. Yhtä lailla heillä on ollut vaikeaa tapahtuneen kanssa, kuin meillä naisilla.

Oikeastaan, heillä on vielä vaikeampaa, sillä yhteiskunta ei vielä osaa reagoida pienten poikien hyväksikäyttöön yhtä ripeästi kuin tyttöjen ja siksi poikien on vaikeampaa saada tukea. Esim. naisten suorittama pedofiilinen hyväksikäyttö on vielä aivan tabu, mikä on todellinen epäkohta. Oikeita lukujakin voidaan vain arvailla.

En ole niitä, joiden mielestä miehet ovat syypäitä kaikkeen pahaan. Pahaan ovat syypäitä pahaa tekevät, eikä pahaa tekeviä ole kaikki ne, joilla on pippeli.

On vahvempia, on heikompia ihmisiä.

Kiitä luojaasi, jos sinä olet niitä vahvempia, eikä saamasi puukonisku ole sinua tuota enempää horjuttanut. Mutta muista myös, että on myös heikompia, kuin sinä - ei kaikki ole valettu samasta muotista.

Muista myös, että eri ihmiset saattavat reagoida aivan eri tavalla samoihin traumatisoiviin tilanteisiin. Se riippuu siitä, missä on ihmisellä sisikunnassa herkät ja heikot kohdat - riippuu tukijoukoista, riippuu iästä, riippuu elinvaiheesta, riippuu teosta, ympäristöstä, luonteesta, henk.koht historiasta. Joku toinen olisi saattanut mennä psykoosiin tuosta puukoniskusta - joku toinen selvitä raiskauksesta aivan ilman apua.

Omasta itsestä on huono mennä yleistämään.

Et sinä voi tietää, kumpi on rankempaa: saada puukosta vai joutua raiskatuksi, jollet ole kokenut molempia. Ja vaikka olisit kokenut molemmat, olisit saanut selville vain, kumpi oli SINULLE rankempaa - et sitä, kumpi olisi ollut naapurin Maija Meikeläiselle.

Lue lisää

Mielestäni sinä kilahdit jo ihan alussa. =) Sekä myös aloitit vähättelyn, ja koet sitä tarpeelliseksi jatkaa.

Ilmeisesti sinua on käyetty säännöllisestyi hyväksi, kun sairastuit anoreksiaan? Yksittäistä väkivallantekoa voi verrata vain yksittäiseen raiskaukseen, eli siinä mielessä tämä keskustelu on ajatunut väärille urille.

En tiedä toivovatko miehet että heitä puukotettaan, ehkä toiset toivovat. Arvet lisäävät katu-uskottavuutta. =)

Tuohon tapaukseen sen enempiä puuttumatta, en itse päättänyt teholle siirrosta, vaan sitä päättivät lääkärit.


Aika monet raiskatut tuntuvat kertovan, että raiskaus pilaa heidän koko loppuelämänsä. Eikö tuo ole nyt hieman liioittelua?
Selviäisivätköhän raiskatut helpommin jos paapomisen sijasta heille todettaisiin: ryhdistäydy, ole "mies"! =)

Eikö ole aika hyödytöntä haaskata elämäänsä raiskauksen vatvomiseen? Maailmassa tapahtuu paljon ikäviä asioita, ja osa niistä osuu omalle kohdlle. Ei siinä kiukuttelut tai syyllistämiset auta. Raiskaajia halveksitaan kaikkialla, ja kuulemma ei heillä helppoa ole linnassakaan. Joutuvat istumaan eristyksissä. Eli, eikö uhrien kannalta olisi parasta, jos heille opetettaisiin anteeksiantoa? Varsinkin jos tekijä on saatu tuomituksi ja on rangaistuksensa kärsinyt.

???????? kirjoitti:

Mielestäni sinä kilahdit jo ihan alussa. =) Sekä myös aloitit vähättelyn, ja koet sitä tarpeelliseksi jatkaa.

Ilmeisesti sinua on käyetty säännöllisestyi hyväksi, kun sairastuit anoreksiaan? Yksittäistä väkivallantekoa voi verrata vain yksittäiseen raiskaukseen, eli siinä mielessä tämä keskustelu on ajatunut väärille urille.

En tiedä toivovatko miehet että heitä puukotettaan, ehkä toiset toivovat. Arvet lisäävät katu-uskottavuutta. =)

Tuohon tapaukseen sen enempiä puuttumatta, en itse päättänyt teholle siirrosta, vaan sitä päättivät lääkärit.


Aika monet raiskatut tuntuvat kertovan, että raiskaus pilaa heidän koko loppuelämänsä. Eikö tuo ole nyt hieman liioittelua?
Selviäisivätköhän raiskatut helpommin jos paapomisen sijasta heille todettaisiin: ryhdistäydy, ole "mies"! =)

Eikö ole aika hyödytöntä haaskata elämäänsä raiskauksen vatvomiseen? Maailmassa tapahtuu paljon ikäviä asioita, ja osa niistä osuu omalle kohdlle. Ei siinä kiukuttelut tai syyllistämiset auta. Raiskaajia halveksitaan kaikkialla, ja kuulemma ei heillä helppoa ole linnassakaan. Joutuvat istumaan eristyksissä. Eli, eikö uhrien kannalta olisi parasta, jos heille opetettaisiin anteeksiantoa? Varsinkin jos tekijä on saatu tuomituksi ja on rangaistuksensa kärsinyt.

Lue lisää

Aika monet raiskatut tuntuvat kertovan, että raiskaus pilaa heidän koko loppuelämänsä ...

... osoitappa yksi tältä palstalta.

Jonka koko loppuelämä on pilalla. Yksikin.

On se hassua, että ainoastaan RAISKAUS ja on sellainen rikos, johon uhrille tarjotaan lääkkeeksi anteeksiantoa.

Miltäs nämä lauseet kuulostaisivat:

"Sinulta ryöstettiin koko omaisuutesi. Anna anteeksi ryöstäjälle, kyllä se siitä."

"Sinua puukotettiin mahaan. Kyllä sinun nyt pitää ymmärtää ja antaa anteeksi. Älä ole vihainen. Ei tuo satu."

"Sinua on kiusattu koulussa ja potkittu päähän koko ala-asteen ajan. Tuskin se sinua enää surettaa, kunhan annat vaan anteeksi."

???

Jotenkin ovat outoja nuo lauseet ...

Mutta miten ei ole lainkaan outoa, jos sanotaan:

"Sinut raiskattiin. Anna anteeksi tekijälle."

Mikä raiskauksessa on rikoksena niin ihmeellistä, että uhrin vihaa ja tuskaa on vaikea kestää? Uskon, että se käy niin läheltä jokaisen ihmisen tunnemaailmaa, että tuntuu jokaisesta paremmalta, mitä vähemmän asiasta puhutaan ja mitä vähemmän se ketään häiritsee. Kunhan uhri antaa anteeksi - sitten on kaikki hyvin, mitään ei ole tapahtunut.

Etenkin lapsena hyväksikäytetyille tarjotaan tuota anteeksiantoa kuin ihmelääkettä.

Minä olen sitä mieltä, että anteeksianto on tultava luonnostaan ja pakottamatta. Jos sitä joutuu väkisin vääntämään, ei se ole anteeksiantoa lainkaan, vaan omien tunteiden tukahduttamista ja niiden edestä pakenemista. Mikäli anteeksianto on mahdollista, se on mahdollista ajan kanssa, sitten kun uhri on siihen kypsä. Voi olla, ettei uhri ole siihen kypsä koskaan - minä en tiedä.

Minä en ole antanut anteeksi isälleni. Eikä se minun elämääni myrkytä, enkä istu kaikkia päiviä itkemässä, että elämäni on pilalla. Minulla on hyvä elämä.

Luepa tuolta alhaalta erään uhrin kirjoitus, hän on kokenut SEKÄ puukotuksen, ETTÄ raiskauksen.

sen verran kirjoitti:

että minä en vihaa kumpaakaan ihmistä, en raiskaajaani sen paremmin puukottajaanikaan. Joskus ajattelen mielessä jotain ilkeää tapahtuvan kostoksi heille, mutta oikeasti en haluaisi kostaa. Kostaminen ei muuta mitään. Sairaita ovat ihmiset, jotka tekevät toisille pahaa, eikä väkivalta poistu sillä, että ollaan väkivaltaisia takaisin.

Lue lisää

Minut on raiskattu törkeästi 15-vuotiaana. On siitä ongelmia henkiselle terveydelle aiheutunut, mutta ei koko elämäni silti ole piloilla, vaikka silloin se siltä tuntuikin. Nyt minulla on hyvä elämä, mutta anteeksi en anna. Miksi antaisin anteeksi ihmiselle joka ei sitä ansaitse?

Ja tosiaan osoita yksikin teksti jossa raiskattu kertoisi koko elämän olevan piloilla. Niin ei sanota missään, miksi siis jankutat? Haluatko tahallasi ärsyttää?

raiskattu kirjoitti:

Minut on raiskattu törkeästi 15-vuotiaana. On siitä ongelmia henkiselle terveydelle aiheutunut, mutta ei koko elämäni silti ole piloilla, vaikka silloin se siltä tuntuikin. Nyt minulla on hyvä elämä, mutta anteeksi en anna. Miksi antaisin anteeksi ihmiselle joka ei sitä ansaitse?

Ja tosiaan osoita yksikin teksti jossa raiskattu kertoisi koko elämän olevan piloilla. Niin ei sanota missään, miksi siis jankutat? Haluatko tahallasi ärsyttää?

Lue lisää

Eikö ole hyödytöntä kantaa kaunaa? Saiko ko. henkilö tuomion teostaan?

kissa kirjoitti:

Aika monet raiskatut tuntuvat kertovan, että raiskaus pilaa heidän koko loppuelämänsä ...

... osoitappa yksi tältä palstalta.

Jonka koko loppuelämä on pilalla. Yksikin.

On se hassua, että ainoastaan RAISKAUS ja on sellainen rikos, johon uhrille tarjotaan lääkkeeksi anteeksiantoa.

Miltäs nämä lauseet kuulostaisivat:

"Sinulta ryöstettiin koko omaisuutesi. Anna anteeksi ryöstäjälle, kyllä se siitä."

"Sinua puukotettiin mahaan. Kyllä sinun nyt pitää ymmärtää ja antaa anteeksi. Älä ole vihainen. Ei tuo satu."

"Sinua on kiusattu koulussa ja potkittu päähän koko ala-asteen ajan. Tuskin se sinua enää surettaa, kunhan annat vaan anteeksi."

???

Jotenkin ovat outoja nuo lauseet ...

Mutta miten ei ole lainkaan outoa, jos sanotaan:

"Sinut raiskattiin. Anna anteeksi tekijälle."

Mikä raiskauksessa on rikoksena niin ihmeellistä, että uhrin vihaa ja tuskaa on vaikea kestää? Uskon, että se käy niin läheltä jokaisen ihmisen tunnemaailmaa, että tuntuu jokaisesta paremmalta, mitä vähemmän asiasta puhutaan ja mitä vähemmän se ketään häiritsee. Kunhan uhri antaa anteeksi - sitten on kaikki hyvin, mitään ei ole tapahtunut.

Etenkin lapsena hyväksikäytetyille tarjotaan tuota anteeksiantoa kuin ihmelääkettä.

Minä olen sitä mieltä, että anteeksianto on tultava luonnostaan ja pakottamatta. Jos sitä joutuu väkisin vääntämään, ei se ole anteeksiantoa lainkaan, vaan omien tunteiden tukahduttamista ja niiden edestä pakenemista. Mikäli anteeksianto on mahdollista, se on mahdollista ajan kanssa, sitten kun uhri on siihen kypsä. Voi olla, ettei uhri ole siihen kypsä koskaan - minä en tiedä.

Minä en ole antanut anteeksi isälleni. Eikä se minun elämääni myrkytä, enkä istu kaikkia päiviä itkemässä, että elämäni on pilalla. Minulla on hyvä elämä.

Luepa tuolta alhaalta erään uhrin kirjoitus, hän on kokenut SEKÄ puukotuksen, ETTÄ raiskauksen.

Lue lisää

"Aika monet raiskatut tuntuvat kertovan, että raiskaus pilaa heidän koko loppuelämänsä ...

... osoitappa yksi tältä palstalta." Muotoilin lauseen väärin. Anteeksi. Raiskatut eivät tunnu päsevän asian yli.


"On se hassua, että ainoastaan RAISKAUS ja on sellainen rikos, johon uhrille tarjotaan lääkkeeksi anteeksiantoa." Osoita sinä nyt väiteeksi todeksi. KUKA on sanonut että ainoastaan raiskaukseen tarjotaan anteeksiantoa?

"Sinua puukotettiin mahaan. Kyllä sinun nyt pitää ymmärtää ja antaa anteeksi. Älä ole vihainen. Ei tuo satu."

Minä annoin puukottajalleni anteeksi jo sairaalassa. Kipeämpi oli haava jonka lääkärit tekivät leikatessani vatsana auki ja korjaillessani sisuskaluja.


"Sinua on kiusattu koulussa ja potkittu päähän koko ala-asteen ajan. Tuskin se sinua enää surettaa, kunhan annat vaan anteeksi." Kyllä minuakin kiusattiin koulussa. Ja syyllystyin siihen itsekkkin. Aikuisena olen sen tajunnut, kiusaajilla on itsellä hirveän paha olo, ja purkavat sitä johonkin.


"Minä olen sitä mieltä, että anteeksianto on tultava luonnostaan ja pakottamatta." tuossa olet aivan oikeassa. Mutta terapeuttien olisi syytä kehoittaa uhreja pohtimaan myös sitä vaihtoehtoa. Viha ja kauna kuluttaa.

"Luepa tuolta alhaalta erään uhrin kirjoitus, hän on kokenut SEKÄ puukotuksen, ETTÄ raiskauksen." Luin sen. Kuten itse totesit, tuo on vain yhden ihmisen mielipide omasta kokemuksestaan.

?????????????? kirjoitti:

Eikö ole hyödytöntä kantaa kaunaa? Saiko ko. henkilö tuomion teostaan?

MIKSI haluat että me raiskatut anteeksiannamme ihmisille jotka ovat meitä vakavasti loukanneet ja satuttaneet? MIKSI antaisin anteeksi sellaiselle sialle? Ei tämä viha elämääni pilaa, en minä päivittäin ajattele 24h vuorokaudessa sitä miten en anna anteeksi. On minulla muutakin ajateltavaa. Mutta anteeksi en voi sellaiselle ihmiselle antaa joka kykenee toista niin loukkaamaan ja häpäisemään. Hän sai rangaistuksensa, mutta ei ansaitse anteeksiantoa, ei sellainen ihminen. Minusta olisi naurettavaa antaa anteeksi sellaiselle ihmiselle.

Mutta ethän sinä sitä ymmärrä. Mikä sinua oikein vaivaa?

raiskattu kirjoitti:

MIKSI haluat että me raiskatut anteeksiannamme ihmisille jotka ovat meitä vakavasti loukanneet ja satuttaneet? MIKSI antaisin anteeksi sellaiselle sialle? Ei tämä viha elämääni pilaa, en minä päivittäin ajattele 24h vuorokaudessa sitä miten en anna anteeksi. On minulla muutakin ajateltavaa. Mutta anteeksi en voi sellaiselle ihmiselle antaa joka kykenee toista niin loukkaamaan ja häpäisemään. Hän sai rangaistuksensa, mutta ei ansaitse anteeksiantoa, ei sellainen ihminen. Minusta olisi naurettavaa antaa anteeksi sellaiselle ihmiselle.

Mutta ethän sinä sitä ymmärrä. Mikä sinua oikein vaivaa?

Lue lisää

Outoa ettet anna anteeksi,vaikka mies on jo rangaistuksensa kärsinyt.


"Hän sai rangaistuksensa, mutta ei ansaitse anteeksiantoa, ei sellainen ihminen." Eikö jokaisella ihmisellä ole ihmisarvo, jopa raiskaajillakin?

Koetko itsesi jotenki paremmaksi ihmiseksi, kun et kykene antamaan anteeksi. Kokeilisit edes.

Tosin, tavallaan ymmärrän sinua.Nykymaailmassa anteeksianto ei ole muodikasta.

?????????? kirjoitti:

Outoa ettet anna anteeksi,vaikka mies on jo rangaistuksensa kärsinyt.


"Hän sai rangaistuksensa, mutta ei ansaitse anteeksiantoa, ei sellainen ihminen." Eikö jokaisella ihmisellä ole ihmisarvo, jopa raiskaajillakin?

Koetko itsesi jotenki paremmaksi ihmiseksi, kun et kykene antamaan anteeksi. Kokeilisit edes.

Tosin, tavallaan ymmärrän sinua.Nykymaailmassa anteeksianto ei ole muodikasta.

Lue lisää

Jos sinut raiskattaisiin et pitäisi lainkaan outona anteeksiantamattomuutta.

Kumpa minullakin olisi ollut silloin jotain ihmisarvoa kun minut raiskattiin, vaan eipä näköjään ollut. Siis en suo sitä hänellekään.

Olet henkisesti sairas. Oletko kenties itse raiskaaja kun noin mangut anteeksiannosta? Ja minua ei kiinnosta paskan vertaa onko anteeksianto "muodikasta" vai ei. Miksi kirjoittelet tänne tällaisia juttuja?

raiskattu kirjoitti:

Jos sinut raiskattaisiin et pitäisi lainkaan outona anteeksiantamattomuutta.

Kumpa minullakin olisi ollut silloin jotain ihmisarvoa kun minut raiskattiin, vaan eipä näköjään ollut. Siis en suo sitä hänellekään.

Olet henkisesti sairas. Oletko kenties itse raiskaaja kun noin mangut anteeksiannosta? Ja minua ei kiinnosta paskan vertaa onko anteeksianto "muodikasta" vai ei. Miksi kirjoittelet tänne tällaisia juttuja?

Lue lisää

Minun pitäsi siis mennä hoitoon? Siksi kun kehoitan raiskattuja antamaan anteeksi raiskaajilleen, jotta näiden oma elämä helpottuisi?

Mieti nyt ihan ajan kanssa, ja rauhallisesti.

En ole koskaan itse raiskannut. Ja raiskauksesta pitää saada tuomio.

?????????? kirjoitti:

Outoa ettet anna anteeksi,vaikka mies on jo rangaistuksensa kärsinyt.


"Hän sai rangaistuksensa, mutta ei ansaitse anteeksiantoa, ei sellainen ihminen." Eikö jokaisella ihmisellä ole ihmisarvo, jopa raiskaajillakin?

Koetko itsesi jotenki paremmaksi ihmiseksi, kun et kykene antamaan anteeksi. Kokeilisit edes.

Tosin, tavallaan ymmärrän sinua.Nykymaailmassa anteeksianto ei ole muodikasta.

Lue lisää

Vaikka raiskaaja olisi teosta tuomittu ja rangaistuksen "kärsinyt", ei se koskaan poista tehtyä tekoa. Raiskattu henkilö ei ole pyytänyt tulla raiskatuksi ja on syytön tapahtumaan. Luuletko muka todella että raiskauksen uhri pitää rangaistuksella tekoa sovitettuna?

Pyytääkö raiskaaja uhriltaan vilpittömästi anteeksi? Ei. Raiskaaja on nauttinut aiheuttamastaan tuskasta ja nöyryytyksestä. Miksi ihmisen, joka on tahtomattaan joutunut sen kohteeksi, pitäisi antaa anteeksi tarkoituksellista satuttamista? Varsinkin kun raiskaaja ei ole pahoillaan itse teosta, vaan siitä että tuli tuomituksi.

Kuvitellaan, että joku repisi sinulta vaikka silmät päästä saaden sinun tuskastasi suurta nautintoa/vahingoniloa ja hänet myöhemmin siitä tuomittaisiin ehdolliseen vankeuteen hetkeksi aikaa. Katumusta tekijä ei sinua kohtaan tuntisi.

Itse joutuisit käymään läpi lukuisat leikkaukset, oikeudenkäynnit jne... muiden ihmisten arvostelun "uhriksi joutumisesi syistä" jne...sekä opetella elämään uuden rajoittavan vamman kanssa.

Olisiko teko mielestäsi hyvitetty ja antaisitko anteeksi? Ansaitsisiko tekijä sinun anteeksiantamuksesi?

???????? kirjoitti:

Mielestäni sinä kilahdit jo ihan alussa. =) Sekä myös aloitit vähättelyn, ja koet sitä tarpeelliseksi jatkaa.

Ilmeisesti sinua on käyetty säännöllisestyi hyväksi, kun sairastuit anoreksiaan? Yksittäistä väkivallantekoa voi verrata vain yksittäiseen raiskaukseen, eli siinä mielessä tämä keskustelu on ajatunut väärille urille.

En tiedä toivovatko miehet että heitä puukotettaan, ehkä toiset toivovat. Arvet lisäävät katu-uskottavuutta. =)

Tuohon tapaukseen sen enempiä puuttumatta, en itse päättänyt teholle siirrosta, vaan sitä päättivät lääkärit.


Aika monet raiskatut tuntuvat kertovan, että raiskaus pilaa heidän koko loppuelämänsä. Eikö tuo ole nyt hieman liioittelua?
Selviäisivätköhän raiskatut helpommin jos paapomisen sijasta heille todettaisiin: ryhdistäydy, ole "mies"! =)

Eikö ole aika hyödytöntä haaskata elämäänsä raiskauksen vatvomiseen? Maailmassa tapahtuu paljon ikäviä asioita, ja osa niistä osuu omalle kohdlle. Ei siinä kiukuttelut tai syyllistämiset auta. Raiskaajia halveksitaan kaikkialla, ja kuulemma ei heillä helppoa ole linnassakaan. Joutuvat istumaan eristyksissä. Eli, eikö uhrien kannalta olisi parasta, jos heille opetettaisiin anteeksiantoa? Varsinkin jos tekijä on saatu tuomituksi ja on rangaistuksensa kärsinyt.

Lue lisää

tuntevana olentona...

Miksei ihmiset, joiden oma lapsi tapetaan, ajattele vain että "elämässä nyt tulee kohdalle ikäviä asioita"... Otan ne vastaan kuin "mies"!! Mitäs tässä turhaan kiukuttelemaan, elämä jatkuu...eikös juu... Olihan se kovin ikävää että naapurin lapsi kuristi meidän Ollin, mutta kyllähän se nyt joutui hoitolaitokseen, että eiköhän tämä ole sillä kuitattu. Ei muistella pahalla...

Ihmisiä sattuu ihan oikeasti noi kohdalle osuvat "ikävät asiat". Miksi sinulle on niin vaikea ymmärtää sitä, että vaikeiden asioiden uhriksi joutuneilta ei ehkä edes halua riitä antaa oman elämänsä vakavaa vaikeuttamista anteeksi siihen syyllistyneelle?

Ja kuka oikeasti ajattelee niin, että toisia ihmisiä satuttavia rikoksia saa tehdä, jos niistä vain sitten "kärsii" rangaistuksen? että sittenhän se on fair play?

Käypäs tekemässä kadulla pieni gallup aiheesta: "Antaisitko jonkun ihmisen raiskata itsesi, jos hän sen jälkeen joutuisi teosta vankilaan eli saisi siitä rangaistuksen?"

tai

"Antaisitko jonkun ihmisen tappaa lapsesi, jos hän sen jälkeen joutuisi kymmeniksi vuosiksi vankilaan eli sovittaisi näin tekonsa?"

"Se naisia siinä eniten harmittaa, kun he menettävät itsemääräämisoikeutensa, hetkeksi."

Tottakai. Lisäksi siinä tunkeudutaan seksuaaliselle alueelle eli seksuaalista itsemäärämisoikeutta loukataan. Eikö naisia saisi "harmittaa" se, että itsemäärämisoikeus omaan ruumiiseensa menetetään?

Tavallaan senkin voi menettää vain kerran, kun siihen on kerran kajottu. "Hetkeksi" on vähättelyä. Luuletko, että nainen raiskauksen jälkeen nousee maasta tms. ja harmittelee sitä, ettei voinut hetkeen määrätä itsestään?. Raiskaus on eri luokan itsemääräämisloukkaus kuin esim. kiinni piteleminen. Siinäkin ihmiseltä viedään itsemääräämisoikeus.

Miksi muuten tapon yrityksen kohteeksi joutuminen olisi pahempi kokemus, kuin raiskaus? Jos kehotat naisia ajattelemaan, että "olisihan tässä voinut pahemminkin käydä, olisin voinut vaikka kuolla..."

niin sama pätee tapon yritykseenkin. Miksei ihminen voi vain iloisesti ajatella että "olisihan tässä voinut pahemminkin käydä, olisin voinut vaikka kuolla...". Koska jos tappo kerran jää yritykseksi, niin eihän siinä silloin kuollut...

ihmisen, joka joutuu rattijuopon yliajamaksi ja halvaantuu, tulisi ajatella, että "täähän oli itseasiassa hyvä juttu, olisihan sitä voinut vaikka tulla täysin kasvikseksi"

Kyllä se niin on, että sinullekin tulisi ensimmäisenä tunteena suunnaton viha,suru,pelko, epäoikeudenmukaisuus ja tekijää ajatellen KOSTO. Jos joskus edes haluaisit yrittää antaa anteeksi, se tapahtuisi pitkän ajan kuluttua.

Anteeksi antamiseen vaikuttaa voimakkaasti myöskin se, että onko esim. kolarin aiheuttaja tehnyt sen tahallaan vai sairauskohtauksen tms. takia. Vahingoista aiheutuneet vammat on helpompi antaa anteeksi. Mutta kun kukaan ei raiskaa ketään vahingossa. Se on ollut tarkoitus ja päämäärä.
Miten se muka perustellaan, että raiskatun oman elämän kannalta on parempi että hän opettelee antamaan teon anteeksi ihmiselle, joka on se tehdessään nauttinut aiheuttamastaan tuskasta ja häpäisemisestä? Miten se auttaa uhria että antaa anteeksi ihmiselle joka ei sitä ansaitse?

Parhaiten raiskattujen selviytymistä auttaisi se, että vihdoinkin päästäisin uhrin arvostelemisesta tyyliin "No sanoitko sille varmasti EI? Huusitko apua? Taistelitko vastaan? Olitko humalassa? Flirttailitko?" Jos uhreille tehtäisiin oikeasti helpoksi rikoksen uhriksi joutumisen kertominen ilman sosiaalista ja julkista häpeää, selviytyminen olisi paljon helpompaa.

????????? kirjoitti:

Minun pitäsi siis mennä hoitoon? Siksi kun kehoitan raiskattuja antamaan anteeksi raiskaajilleen, jotta näiden oma elämä helpottuisi?

Mieti nyt ihan ajan kanssa, ja rauhallisesti.

En ole koskaan itse raiskannut. Ja raiskauksesta pitää saada tuomio.

Lue lisää

Etkö kykene tajuamaan, että kukaan ei voi väkisin antaa anteeksi. En minä voi väkisin antaa sellaiselle kiduttajahirviölle anteeksi. Luuletko sen onnistuvan sanomalla itselleen: "Nyt annan anteeksi." Ja hums vaan, ei tunnu enää missään se kokemus, olenhan antanut anteeksi. Sinä et näemmä kykene nyt tajuamaan näitä asioita koska sinua ei koskaan ole raiskattu ja olet mies.

Kuten mainitsin, elämäni on ihan hyvää vaikken annakaan sitä tekoa ikinä anteeksi.

hyi helvetti kirjoitti:

Nämä oksettavat sikamiehet (nainen ei raiskausta vähättelisi koskaan) täällä pitäisi lukita johonkin. On se kumma kun miehet eivät kykene ymmärtämään mitään tällaisia asioita. Miehen on helppo puhua koska lähes koskaan mies ei joudu toisen miehen raiskaamaksi. Suurin osa miehistä on sikoja eikä sitä voi kieltää. Suurin osa pedofiileistä, murhaajista ja kiduttajista on yllätys yllätys - miehiä. Ällöttävät porsaat.

Lue lisää

Jos kaikki miehet on sikoja,onko kaikki naiset huoria..

??????????? kirjoitti:

Halusin herättää keskustelua. Usein raiskatut itkevät, kuinka koko loppuelämä on pilalla ja raiskaaja pitäisi teloittaa. Raiskaus on mysö vakava rikos, mutta mielestäni suoranaisesti henkeen kohdistuvat rikokset ovat vakavampia. Sitä mieltä on rikoslakikin.

Miksi te raiskatut tunnutte liioittelevan? Että elämänne on piloilla jne. Miksi ette pääse ihan oikeasti yli tapahtuneesta, ettekö edes halua?


Ihmisissä on toki eroja, mutta en minä ole kantanut kaunaa ihmistä kohtaan, joka yritti minut tappaa. Saati että haluaisin hänen kuolevan.

Ei raiskata saa.Kuten ei varastaakkaan. Mutta ei raiskattujen kannata pilata elämäänsä fobioimalla että jokainen mies on potentiaalinen raiskaaja. Eiköhän todennäköisyys joutua kahdesti raiskatuksi eri ihmisten taholta elämänsä aikana ole kohtalaisen pieni.

Lue lisää

on yksilöllinen. Luulisi sinulta heruvan kärsiville raiskauksen uhreille helpommin myötätuntoa, koska tiedät, mitä kipu on? Jouduitko uhrina myös nöyrtymään? Raiskatut joutuvat, seksuaalirikokset ovat todella nöyryyttäviä.Ajatteleppa että joukko miehiä raiskaisi perseesi ja paskoisit loppuelämäsi avanteen kautta? Eikö se vaikuttaisi loppuelämääsi? Raiskauksella naiselta voidaan riistää kyky saada lapsia tai kokea nautintoa...tai sitten ei. Jotkut voivat olla toisia vahvempia ja selviytyä nopeammin, mutta toiset voivat pelätä kontaktia miehiin loppuelämänsä eikä mielestäni pelko uudelleen raiskatuksi tulemisesta ole mitenkään perusteeton. Minä pelkään hämähäkkejä vaikka ne eivät ole koskaan tehneet minulle mitään, mutta silti se pelko on todellinen minulle. Jos ihminen on raiskattu, se on hänelle todellisuutta ja siitä syntyvät pelot ja kärsimykset myös. Mikä sinä olet arvostelemaan ihmisten sisäistä maailmaa? Minua ei ole raiskattu, mutta jos joskus niin kävisi, kutsuttakoon sitä sitten sinun tyyliisi itsekkyydeksi, mutta jos minulla olisi mahdollisuus tappaa raiskaajani, minä tekisin sen.Niin tekisivät myös mieheni, sukulaiseni ja ystäväni.Miksi kutsuisit heidän kostonhaluaan? Se ei kai voi olla itsekkyyttä? Jos minun lapseni raiskattaisiin, vähintä, mitä voisin unelmissani nähdä hänen raiskaajalleen tapahtuvan, olisi se, että hänen vehkeensä pantaisiin pölkylle ja leikattaisiin irti. Se ei kuitenkaan poistaisi hänen sairaita ajatuksiaan, sillä raiskaajan yläpää se sairas on, joten hänhän voisi keksiä muita keinoja satuttaa ja häpäistä toisia. Joten mikä muu kuin kaulan katkaisu poistaisi hänen sairaat ajatuksensa? Ajattelepa asiaa siltä kantilta, että oma lapsesi raiskattaisiin ja seuraisit sivusta hänen kärsimyksiään vuodesta toiseen. Sinulla voisi sen jälkeen olla asiasta eri näkemys, ellet todella sitten ole kylmä ihminen. Voisitko rehellisesti sanoa meille kaikille, että uskoisit lapsesi liioittelevan kärsimyksiään?

Raiskattu kirjoitti:

Minut raiskattiin 13 vuotiaana. Raiskaaja vei myös neitsyyteni. Siitä on 30 vuotta. En kertonut kenellekkään. Jouduin tämän jälkeen nuorena 5 kertaa raiskaus yrityksen kohteeksi. Onnistuin pakenemaan näistä tilanteista. Ei sentään puukolla uhattu, mutta olin kokenut raiskauksen ja vastaan olisin pannut vaikka henki olisi lähtenyt. Elämäni ei ole pilalla ja seksistä nautin ja haluan vähintään kerran päivässä. Toki on jotain seksiin liittyvää josta en pidä. Luulisin et olis jääny täältä. Miehiäkään en pelkää. Jouduin 5 v. sitten raiskausyrityksen kohteeksi jälleen. Hotellissa samassa hississä ollut mies (saman seminaarin osallistuja, juleltu oltiin baarissa) tunki väkisin huoneeseeni. Tilanteen vakavuuden tajuttuani leikin halukasta ja houkuttelin miehen ensin tupakille.. juosten kämppään ja ovi lukkoon.

Lue lisää

Tuossa alkaa olla jo omaa vikaa jos 5 kertaa joutuu raiskausyrityksen kohteeksi. Kyllä sitä muutaman kerran jälkeen pitäisi jo oppia välttelemään vaaratilanteita.

Eri asia tietysti on jos tykkää leikkiä vaarallisia leikkejä. Kuten itse tekstissäsi kerroit: "leikin halukasta". Juuri tuollaisilla leikeillä ja "antaen ymmärtää" baarissa -tyylillä joutuu raiskatuksi.

Tällaiset käyttäytymismallit ovat hyvin tavallisia kerran raiskatuille naisille. Nuorena raiskatuksi joutuneet alkavat hyvin usein viettämään "kevytkenkäistä" elämää ja jatkossa hyppäävät helposti sänkyyn lähes miehen kuin miehen kanssa. Psykologien mukaan tässä on kyse sekä hyväksynnän hakemisesta vastakkaiselta sukupuolelta, että itselleen todistelusta että on päässyt raiskauksesta yli ja pystyy nauttimaan seksistä normaalisti. Tämä johtaa usein jopa yliaktiiviseen seksielämään. Todellisuudessa nainen on vain sulkenut trauman syvälle sisälleen.

Naisellinen kirjoitti:

Tuossa alkaa olla jo omaa vikaa jos 5 kertaa joutuu raiskausyrityksen kohteeksi. Kyllä sitä muutaman kerran jälkeen pitäisi jo oppia välttelemään vaaratilanteita.

Eri asia tietysti on jos tykkää leikkiä vaarallisia leikkejä. Kuten itse tekstissäsi kerroit: "leikin halukasta". Juuri tuollaisilla leikeillä ja "antaen ymmärtää" baarissa -tyylillä joutuu raiskatuksi.

Tällaiset käyttäytymismallit ovat hyvin tavallisia kerran raiskatuille naisille. Nuorena raiskatuksi joutuneet alkavat hyvin usein viettämään "kevytkenkäistä" elämää ja jatkossa hyppäävät helposti sänkyyn lähes miehen kuin miehen kanssa. Psykologien mukaan tässä on kyse sekä hyväksynnän hakemisesta vastakkaiselta sukupuolelta, että itselleen todistelusta että on päässyt raiskauksesta yli ja pystyy nauttimaan seksistä normaalisti. Tämä johtaa usein jopa yliaktiiviseen seksielämään. Todellisuudessa nainen on vain sulkenut trauman syvälle sisälleen.

Lue lisää

Lue tarkemmin. Olimme samassa seminaarissa ja juttelimme ihan työasioita baarissa. Hotellihuoneeseen mies tunki ennenkuin ehdin oven vetää kiinni. Sen opin etten oveani avaa jos joku mies tuttu tai tuntematon on lähellä. Tapahtuneet nuorena ovat ehkä sinisilmäisyyden syytä.

???????? kirjoitti:

Varmasti olisit ottanut mieluummin veitseniskun. Tarkoitin "tavallista" raiskausta, yksittäistä tapausta. Vakava yksityisyyden loukkaus on sekin, jos sinut yritetään tappaa veitsellä. Miksi minun elämäni ei ole mennyt alkuunkaan pilalle? Enkä pelkää miehiä, tai esim. eräretkillä miehiä joilla on puukko vyöllä?

Mielestäni raiskauksista aiheutuvia henkisiä kärsimyksiä liioitellaan.

Lue lisää

Jos sinua on isketty puukolla se on varmasti säikyttänyt, vihastuttanu jne. Sinua ei ole kuitenkaan nöyryytetty ja alistettu.näin ollen henkiset vammat eivät ole samaa tasoa kuin raiskauksen uhrilla. en vähättele vaan tajuan että puukonisku olisi voinut johtaa kuolemaan mutta usein, ei aina, raiskattukin kuolee jollain tavalla. Henkisesti. Ja häpeä on valtava vaikka syy ei ole itsessä.

Mie en ikinä anna anteeksi raiskaajille, pedareille oikeesti Miten tuollainen ajatus voi edes mahtua jonkun päähän, et anna anteeks!!!! Ja pyh. Sellaiset ihmiset jotka on pedareita, pitäis kadottaa koko maailmasta! Ne ei oo ihmisiiii ettäs tiedätte

Raiskattu kirjoitti:

Minut raiskattiin 13 vuotiaana. Raiskaaja vei myös neitsyyteni. Siitä on 30 vuotta. En kertonut kenellekkään. Jouduin tämän jälkeen nuorena 5 kertaa raiskaus yrityksen kohteeksi. Onnistuin pakenemaan näistä tilanteista. Ei sentään puukolla uhattu, mutta olin kokenut raiskauksen ja vastaan olisin pannut vaikka henki olisi lähtenyt. Elämäni ei ole pilalla ja seksistä nautin ja haluan vähintään kerran päivässä. Toki on jotain seksiin liittyvää josta en pidä. Luulisin et olis jääny täältä. Miehiäkään en pelkää. Jouduin 5 v. sitten raiskausyrityksen kohteeksi jälleen. Hotellissa samassa hississä ollut mies (saman seminaarin osallistuja, juleltu oltiin baarissa) tunki väkisin huoneeseeni. Tilanteen vakavuuden tajuttuani leikin halukasta ja houkuttelin miehen ensin tupakille.. juosten kämppään ja ovi lukkoon.

Lue lisää

Nimimerkille Raiskattu, joka toteaa joutuneensa useaan kertaan yrityksen kohteeksi - vaikka ei koe, että raiskauksesta olisi jäänyt esim. pelkoa ... Hyvin usein trauman yhteydessä käy niin, ettei uhri ole yhteydessä enää tunteisiinsa. Siksi kokee, ettei jäänyt seurauksia... Vaikka samalla kuvaa itse seurauksia... Tyypillinen oire on se, että joutuu uudestaan ja uudestaan samankaltaiseen tilanteeseen ikään kuin "vahingossa, sattumalta"...

Pelko on tunne, jota usein ei kykene tunnistamaan, jos se on esimerkiksi niin sanotusti lohkottu tai työnnetty muistista pois. Itsekin olen jossain vaiheessa kokenut, että rankoista kokemuksista huolimatta minulla ei ole oireita. Terapian kuluessa olen tajunnut, että olen täynnä oireilua.. Minäkin vain jouduin uudestaan ja uudestaan ikäviin, jopa kammottaviin tilanteisiin... Niinpä.

kissa kirjoitti:

Ero johtuu siitä, että seksuaalisuus on ihmiselle psyykkisesti niin herkkä alue, että sille alueelle osuneet iskut OIKEASTI TEKEVÄT PAHEMPAA TUHOA kuin vaikka turpaansaaminen nakkikioskilla tai se, että joku tulee ja puukolla massuun tuikkaa. Siinä on kyse perusteellisesta nöyryyttämisestä ja henkisestä pahasta, jota ei voi silmin havaita, kuten ruumiillista vammaa.

Mutta myös esiintyy liioittelua. En kannata sitä, että raiskaajat tulisi tappaa tai että raiskauksen rangaistukseksi tulisi säätää kuolemanrangaistus. Sen sijaan toivon, että esim. pedofiilien saamat rangaistukset olisivat reippaasti kovemmat ja että he eivät voisi kärsiä tuomioitaan eristyksissä. Nythän on otettu hyvä askel eteenpäin tässä asiassa, kun on määrätty, että seksuaalirikoksen vanhenemisaika alkaa vasta siitä, kun uhri on täyttänyt 18 vuotta.

Jos kysyt raiskatuilta, kelpaisiko heille mieluummin tämä sinun veitseniskusi jos raiskauksen voisi pyyhkiä pois, en luule, että kukaan heistä epäröisi.

Koetappa kuvitella, että veitsi olisi massusi sijasta työnnetty intiimialueellesi ja että tapahtuma olisi kestänyt pitkään ja suoritettu hyvin nöyryyttävällä tavalla ja että tekijä olisi ollut sinulle hyvin rakas, sellainen, johon luotit ja että tapahtumasta jäisi arpi tai toimintahäiriö, jonka paranemiseen menisi monta vuotta. Kuvittele vielä, että olisit tapahtumassa ollut täysin avuton ja että tekijä olisi ollut sinua ainakin 30 cm pidempi ja ratkaisevasti vahvempi, eikä apua olisi ollut saatavilla. Kuvittele vielä, että jos olisit vastustellut, sinut olisi tapettu siihen paikkaan.

Ja sitten kun haet oikeutta ja puolustajaa, ei nosteta edes syytettä ja ympäristössä kokemaasi ivataan ja vähätellään. Sinua sanotaan poispilatuksi, huoraksi ja vihjaillaan, että tapahtuma oli sinun syytäsi ja että itse sitä kerjäsit.

Lue lisää

Raiskattu menee tuhansille siepaleille, eikä niitä sirpaleita korjata tosta noinvain. Eihän rikottua pulloa saa enään ehjäksi...

Jos sinua ei ole raiskattu ja yritetty tappaa, olet ehkä vähän jäävi sanomaan, kumpi tuntuu pahemmalta.
Siihen, että ihminen vihaa jotakuta eikä voi antaa koskaan anteeksi, ei tarvita edes raiskausta vaan paljon vähempikin riittää.

Kiitos kaikille keskustelusta ja woimia <3

harafsat kirjoitti:

Jos kaikki miehet on sikoja,onko kaikki naiset huoria..

Kyllä ovat

Mut on raiskattu 13vuotiaana. Mua kuvotti Ku aattelin sitä tyyppiä, mut oon väkisin yrittänyt unohtaa sen ja en tunne enää mitää tunteita jos nään sitä tyyppiä kaupungissa. Koska en haluu muistaa sitä... rankempi oli oikeuden käynti ja kaikki muu paska Ku se tapahtuma. Jos mulle kävis viel jotai tollasta nii en ehkä kertois kellekään, koska Mä vaa vihaan huomiota ja sääliä.. se on nii vitun kuvottavaa

?????????????? kirjoitti:

Eikö ole hyödytöntä kantaa kaunaa? Saiko ko. henkilö tuomion teostaan?

Anteeksi antamattomuus ei ole kaunan kantamista, vaan päätös.Minä en anna anteeksi, ja anteeksi ei voi antaa, jos sitä ei pyydetä.Mutta en antaisi vaikka pyytäisi.Silti ihminen voi toipua asiasta vuosien myötä, terapialla, kuka mitenkin, vaikkei anteeksi tekijälle annakkaan.Jokainen ihminen tekee niin kuin itselle parhaaksi tuntee ja kokee.Kotipsygologit älkööt vaivautuko.Varsinkaan, jos ei itse ole edes kokenut rikosta.

kissa kirjoitti:

Niin, hetipä sinä kilahdat, kun joku vähättelevään sävyyn kirjoittaa kokemuksestasi. Ihan teholla oltiin, niin. Meinasi henki lähteä!

No, ei lähtenyt!

Ei minullakaan lähtenyt, vaikka sairaalassakin käytiin anoreksian kanssa. Eikä minulle siitä sairaalasta mitään traumoja jäänyt.

-----------

Piditkö liian avoinaista paitaa, kun tuli kaverille houkutus? Ihanko tahallasi pistit sellaisen paidan päälle?

Ja kävelit väärään aikaan väärässä paikassa - joko myönnät, että oikeasti HALUSIT tulla puukotetuksi - niinhän ne kaikki miehet haluavat, olen kuullut juttua.

Kyllä se vaan on niin, että KAIKKIA miehiä tulisi ehdottomasti puukottaa mahaan! Siitäpähän oppisivat, mokomat, olemaan kunnon miehiä. Onhan niillä se maha, pitävät sitä kaiken kansan nähtävillä, oikein leveilevät sen mahan kanssa, että tulee toisille houkutus iskeä!

Eikö se ole väkivaltaa, että sillätapaa houkutellaan?

Häirintää?

Tänäänkin näin bussipysäkillä yhden miehen, jolla oli TAKKI AUKI ja takin alla mahan peittona irlantilaisvillapaita!

Siis irlantilaisvillapaita! Voitteko uskoa - koko mahan päällä luonnonvalkoista villapaitaa! Siis - ihan KOKO mahan päällä!

Siellä se notkui, oikein levitteli sitä paitaansa js mahaansa, ei sitä ole vanhemmat hyvin kasvattaneet. Kyllä sitä sietäisikin joku puukolla iskeä, kun sillattis itseensä oikeen tarjoaa.

Enkä usko, että sille mitään vammoja siitä jäisi. Tuskin sitä edes harmittaisi. Varmaan kotona salaa iltaisin katselee mustavalkoelokuvia härmän häjyistä ja kikseissään tökkii itseään juuresveitsellä. Niin ne kaikki miehet. Salaa se oikeasti toivoo, että tulisi kunnolla puukosta.

Ja sekin nilkki siellä pysäkillä, jos sitä nyt joku iskisi puukolla mahaan, niin varmasti se alkaisi kitisemään, että se tahtoo teholle, teholle heti, piipaa-autolla, vaikka itse oli sitä puukkoa kerjännyt sen paitansa kanssa!

Ja saattaapa vielä pyytää korvauksia kivusta ja särystä.

------

Tämäkin oli selkeää vähättelyä, hyvän maun rajan tuolta puolen. Selkeämpään en taida kyetä.

Kerrohan, miltä tuntui?

Harmittiko?

Jos harmitti, niin et taida sinäkään ihan sinut olla tapahtuneet kanssa :D

Ja laskepa, kuinka moni raiskattu täällä on oikeasti itkenyt, että koko loppuelämä on pilalla?

Ja niin - minä tiedän raiskattuja miehiäkin, hyväksikäytettyjä poikia. Yhtä lailla heillä on ollut vaikeaa tapahtuneen kanssa, kuin meillä naisilla.

Oikeastaan, heillä on vielä vaikeampaa, sillä yhteiskunta ei vielä osaa reagoida pienten poikien hyväksikäyttöön yhtä ripeästi kuin tyttöjen ja siksi poikien on vaikeampaa saada tukea. Esim. naisten suorittama pedofiilinen hyväksikäyttö on vielä aivan tabu, mikä on todellinen epäkohta. Oikeita lukujakin voidaan vain arvailla.

En ole niitä, joiden mielestä miehet ovat syypäitä kaikkeen pahaan. Pahaan ovat syypäitä pahaa tekevät, eikä pahaa tekeviä ole kaikki ne, joilla on pippeli.

On vahvempia, on heikompia ihmisiä.

Kiitä luojaasi, jos sinä olet niitä vahvempia, eikä saamasi puukonisku ole sinua tuota enempää horjuttanut. Mutta muista myös, että on myös heikompia, kuin sinä - ei kaikki ole valettu samasta muotista.

Muista myös, että eri ihmiset saattavat reagoida aivan eri tavalla samoihin traumatisoiviin tilanteisiin. Se riippuu siitä, missä on ihmisellä sisikunnassa herkät ja heikot kohdat - riippuu tukijoukoista, riippuu iästä, riippuu elinvaiheesta, riippuu teosta, ympäristöstä, luonteesta, henk.koht historiasta. Joku toinen olisi saattanut mennä psykoosiin tuosta puukoniskusta - joku toinen selvitä raiskauksesta aivan ilman apua.

Omasta itsestä on huono mennä yleistämään.

Et sinä voi tietää, kumpi on rankempaa: saada puukosta vai joutua raiskatuksi, jollet ole kokenut molempia. Ja vaikka olisit kokenut molemmat, olisit saanut selville vain, kumpi oli SINULLE rankempaa - et sitä, kumpi olisi ollut naapurin Maija Meikeläiselle.

Lue lisää

Täyttä paskaa!

hyi helvetti kirjoitti:

Nämä oksettavat sikamiehet (nainen ei raiskausta vähättelisi koskaan) täällä pitäisi lukita johonkin. On se kumma kun miehet eivät kykene ymmärtämään mitään tällaisia asioita. Miehen on helppo puhua koska lähes koskaan mies ei joudu toisen miehen raiskaamaksi. Suurin osa miehistä on sikoja eikä sitä voi kieltää. Suurin osa pedofiileistä, murhaajista ja kiduttajista on yllätys yllätys - miehiä. Ällöttävät porsaat.

Lue lisää

Vankilassa miehet raiskaa miehiä hih hih hih

??????????? kirjoitti:

Pominta viestistäsi:"joku tulee ja puukolla massuun tuikkaa." Selkeää vähättelyä, massuun ja tuikkaa. Hieman taustaa: Olin tehohoidossa toista viikkoa, kiireellinen leikkaus pelasti henkeni. Puukko upposi syvälle vatsaani, läviestäen vatsakalvon ja vahingoittaen sisäelimiä. Puukottaja huusi tappavansa minut. Onnistuin lyömään häntä voimakkaasti hänen puukottaessa minua, joten puukonisku jäi ainoaksi.

Kehoitan jokaista raiskattua, jos te kaikki todella ennemmin ottaisitte puukon syvälle vatsakudoksiinne, harkitsemaan tarkkaan. Jos joku nai teitä väkisin, säilytte te hengissä. Mutta te, jotka nyt valitsisitte puukon, miettikää tarkkaan: saattaisitte ihan oikeasti kuolla. Siinä ei terapiat enää autaisi.

Raiskaus ei ole tapon yritys.

Lue lisää

No minut on väkisinmaattu kaksi kertaa.
Ensimmäinen kerta oli eka kerta eli olin neitsyt, se lisäsi tapahtuman kurjuutta.
Toinen kerta oli kun olin sammuneena baarista pokaamani miehen vieressä,heräsin kun mies pyyhki spermaa takamukseltani.
Koska kumpikaan tapaus ei sisältänyt väkivaltaa, olin tavallaan "valinnut" jo ne miehet ja päästänyt heidät lähelleni samaan sänkyyn joten he eivät olleet mielestäni kuvottavia, en tuntenut kipua kuin ensimmäisellä kerralla koska olin silloin neitsyt,
Näistä syistä johtuen koen että noista ei jäänyt kovia traumoja.
Mielummin nuo kuin veitsenisku mahaan, kyllä todella.
Mutta ihan hirveästi vaikuttaa se mikä on naisen suhde seksiin raiskauksen ajankohtana.
Jos on neitsyt joka säästää itseään avioon raiskaus on paljon paljon raaempi kokemus kuin irtoseksiä harrastavalla sinkkutytöllä.
Jos on suhteessa ja joku ulkopuolinen raiskaa tuntuisi se myös pahemmalta, kokisi että on liattu ja pelkäisi että oma rakas kokisi likaisena vaikkei raiskatuksi tuleminen olekaan naisen syy, koskaan!
Alaikäisenä raiskatuksi tuleminen on pahin, silloin voi koko seksuaalisuus alkaa ällöttää, olisi suuri järkytys tulla pakolla käytetyksi silloin kun koko seksuaalisuus on vielä heräämättä.
Raiskaus ei ole seksiä vaan väkivaltaa, väkivallatonkin raiskaus on esineellistävää, toisen kehon luvatonta käyttöä masturmaatioon.
Voin ymmärtää että insesti, lapsena koettu seksuaalinen väkivalta ja väkivaltainen "puskaraiskaus" tai joukkoraiskaus voi hyvin pilata elämän. Viimeksimainitussa on raaka pahoinpitely mukana, voi tulla pahoja fyysisiäkin vammoja ja pelko hengenlähdöstä ovat hyvin traumauttavia jo itsellään.
Puskaraiskauksissa myös se alistaminen ja miehen oksettavuus lisää kamaluutta.
Omasta eka raiskauskerrasta teki pahan se että en ollut ajatellut "antaa" tälle jätkälle, olin naivi ja tietämätön omasta haluttavuudestani.
Olin ajatellut korkeintaan pussailua ja pientä hyväilyä, oli järkytys menettää neitsyys sille ketkulle.
Olen tullut sen verran kyyniseksi että ajattelen että jos aikuinen nainen päästää flirtti tilanne miehen asuntoonsa yöksi on silloin tehnyt jo päätöksen seksistä, silloin on vähän omaa tyhmyyttä jos tulee väkisinmaatuksi.
Tietenkään mies ei IKINÄ saisi siinäkään tilanteessa tehdä mitään mitä nainen ei tahdo, ja vain luuseripaska tekeekään, ei oikea mies.
Vaikka koen päässeeni näistä yli, on minun silti vaikea uskoa miehen haluavan minusta muutakin kuin ruumistani,tai ihan oikeasti muistakaan naisista.
Balsamia haavoihin väkisin käytetylle naiselle on hellä ja herkkä, rauhallinen, tosissaan romanttisesti rakastava vilpitön mies joka haluaa naisen rakkaakseen, ei vain tarpeiden täyttäjäksi.

Miksi kukaan ylipäätään raiskaa? Miksi? Miksi pitää raiskata? Miksi sellaiseen sortuneen sitten pitäisi vielä anteeksianto saada?

emilia__ kirjoitti:

Miksi kukaan ylipäätään raiskaa? Miksi? Miksi pitää raiskata? Miksi sellaiseen sortuneen sitten pitäisi vielä anteeksianto saada?

Miksi joku sairastuu skitsofreniaan? Miksi joku ei nauti seksistä? Miksi jonkun on vaikeaa olla tekemisissä ihmisten kanssa? Miksi joku pelkää pimeää? Miksi joku sairastuu alkoholismiin? Ihminen on aika monimutkainen koneisto. Monta pientä bittiä voi mennä päässä vinoon.

Kysytäänkö ihmiseltä hänen syntyessään, haluaako hän olla mieluummin tasapainoinen ja hyvä ihminen vai kieroutunut ja ongelmainen? Raiskaajalla on tunne-elämässään jokin häiriö, joka saa hänet käyttäytymään väärin toista ihmistä kohtaan. Siis tulkittuna nyt (länsimaisen) kulttuurillisen kehyksen kautta. Evoluution kannalta raiskaaminen saattaa olla jopa edullinen tapa levittää perimäänsä, ja joissain kulttuureissa se on moraalisesti hyväksyttyä. Meidän yhteiskunnassamme se on kuitenkin väärin, ja kultturieläimenä ihmisen tulisi kyetä käyttäytymään siten, että hän kykenisi sosiaaliseen elämään, mikä edellyttää kykyä ottaa toisen tunteet huomioon.

Tottakai jokaisella ihmisellä on jonkinlainen vastuu teoistaan. Emme voi kuitenkaan arvioida toisen ihmisen tekoja ja vastuunkantamista ainoastaan omista lähtökohdistamme. Ajatusleikkinä seuraava. Henkilö A:n mieli on hyvin pahasti häiriintynyt, ja hänen tekee päivittäin mieli tappaa ja paloitella ventovieraita ihmisiä. Hän onnistuu kuitenkin jatkuvasti hillitsemään halunsa tappamiseen, mutta menettää kerran kontrollinsa niin, että raiskaa. Voimmeko yksinkertaisesti todeta hänet huonommaksi ihmiseksi kuin jonkun meistä, jotka emme ole koskaan tehneet kenellekään pahaa, koska emme ole tunteneet sellaista tarvetta, kun hän on kuitenkin päivittäin joutunut ponnistelemaan ankarasti tarvettaan vastaan kyetäkseen edes sille tasolle, missä on? Kumpikaan ei ole saanut valita sitä, syntyykö ja kasvaako kieroon. Toinen on saanut terveen pään, toinen ei.

Eri asia olisi, jos olisimme kaikki samasta muotista tehtyjä ja samalla viivalla kehittämässä itseämme ihmisinä. Näin ei kuitenkaan ole. Emme voi päästä kenenkään toisen pään sisään arvioimaan, miksi hän toimii niin kuin toimii. On selvää, että raiskaaminen on väärin, ja ihmiset, jotka eivät kykene kunnioittamaan toisen koskemattomuutta on tarvittaessa eristettävä muista. Meissä ihmisissä on kuitenkin monenlaista tallaajaa. Mikä kukaan meistä on antamaan anteeksi tai olemaan antamatta? Pitääkö meidän antaa anteeksi ihmiselle, joka syntyy fyysisesti epämuodostuneena? Miksi sitten psyykkinen poikkeavuus olisi eri asia? Ainoa, mitä voimme tehdä, on pyrkiä ymmärtämään ja keskittyä itse kasvamaan ihmisenä niiden resurssien puitteissa, joita meille on annettu. Mielestäni tällaisia asioita olisi hyvä tarkastella useammin henkilökohtaisen tason yläpuolelta. Mutta ehkäpä tämä on turhan stoalaisfilosofista tälle palstalle...

Ja minä olen siis se, joka mainitsin tuolla aikaisemmin joutuneeni nuoruudessani sekä raiskauksen että pahoinpitelyn kohteeksi, eri kerroilla. En henkilökohtaisesti hyväksy väkivaltaa, mutta en myöskään pidä itseäni minään jumalana, jolla olisi riittävä viisaus antaa tai olla antamatta ihmisten tekoja anteeksi. Henkilökohtaista elämää helpottaa se, kun tietää, ettei tehtyjä saa kuitenkaan tekemättömiksi.

paljon kokenut nainen kirjoitti:

Miksi joku sairastuu skitsofreniaan? Miksi joku ei nauti seksistä? Miksi jonkun on vaikeaa olla tekemisissä ihmisten kanssa? Miksi joku pelkää pimeää? Miksi joku sairastuu alkoholismiin? Ihminen on aika monimutkainen koneisto. Monta pientä bittiä voi mennä päässä vinoon.

Kysytäänkö ihmiseltä hänen syntyessään, haluaako hän olla mieluummin tasapainoinen ja hyvä ihminen vai kieroutunut ja ongelmainen? Raiskaajalla on tunne-elämässään jokin häiriö, joka saa hänet käyttäytymään väärin toista ihmistä kohtaan. Siis tulkittuna nyt (länsimaisen) kulttuurillisen kehyksen kautta. Evoluution kannalta raiskaaminen saattaa olla jopa edullinen tapa levittää perimäänsä, ja joissain kulttuureissa se on moraalisesti hyväksyttyä. Meidän yhteiskunnassamme se on kuitenkin väärin, ja kultturieläimenä ihmisen tulisi kyetä käyttäytymään siten, että hän kykenisi sosiaaliseen elämään, mikä edellyttää kykyä ottaa toisen tunteet huomioon.

Tottakai jokaisella ihmisellä on jonkinlainen vastuu teoistaan. Emme voi kuitenkaan arvioida toisen ihmisen tekoja ja vastuunkantamista ainoastaan omista lähtökohdistamme. Ajatusleikkinä seuraava. Henkilö A:n mieli on hyvin pahasti häiriintynyt, ja hänen tekee päivittäin mieli tappaa ja paloitella ventovieraita ihmisiä. Hän onnistuu kuitenkin jatkuvasti hillitsemään halunsa tappamiseen, mutta menettää kerran kontrollinsa niin, että raiskaa. Voimmeko yksinkertaisesti todeta hänet huonommaksi ihmiseksi kuin jonkun meistä, jotka emme ole koskaan tehneet kenellekään pahaa, koska emme ole tunteneet sellaista tarvetta, kun hän on kuitenkin päivittäin joutunut ponnistelemaan ankarasti tarvettaan vastaan kyetäkseen edes sille tasolle, missä on? Kumpikaan ei ole saanut valita sitä, syntyykö ja kasvaako kieroon. Toinen on saanut terveen pään, toinen ei.

Eri asia olisi, jos olisimme kaikki samasta muotista tehtyjä ja samalla viivalla kehittämässä itseämme ihmisinä. Näin ei kuitenkaan ole. Emme voi päästä kenenkään toisen pään sisään arvioimaan, miksi hän toimii niin kuin toimii. On selvää, että raiskaaminen on väärin, ja ihmiset, jotka eivät kykene kunnioittamaan toisen koskemattomuutta on tarvittaessa eristettävä muista. Meissä ihmisissä on kuitenkin monenlaista tallaajaa. Mikä kukaan meistä on antamaan anteeksi tai olemaan antamatta? Pitääkö meidän antaa anteeksi ihmiselle, joka syntyy fyysisesti epämuodostuneena? Miksi sitten psyykkinen poikkeavuus olisi eri asia? Ainoa, mitä voimme tehdä, on pyrkiä ymmärtämään ja keskittyä itse kasvamaan ihmisenä niiden resurssien puitteissa, joita meille on annettu. Mielestäni tällaisia asioita olisi hyvä tarkastella useammin henkilökohtaisen tason yläpuolelta. Mutta ehkäpä tämä on turhan stoalaisfilosofista tälle palstalle...

Ja minä olen siis se, joka mainitsin tuolla aikaisemmin joutuneeni nuoruudessani sekä raiskauksen että pahoinpitelyn kohteeksi, eri kerroilla. En henkilökohtaisesti hyväksy väkivaltaa, mutta en myöskään pidä itseäni minään jumalana, jolla olisi riittävä viisaus antaa tai olla antamatta ihmisten tekoja anteeksi. Henkilökohtaista elämää helpottaa se, kun tietää, ettei tehtyjä saa kuitenkaan tekemättömiksi.

Lue lisää

niin tuomio luetaan heti ja itsepuolustuslajitaustani ansiosta putoo isokin kaveri. Mutta jos näin käy niin se kaveri ei raiskaa enää ketään eikä vie minua käräjille.

paljon kokenut nainen kirjoitti:

Miksi joku sairastuu skitsofreniaan? Miksi joku ei nauti seksistä? Miksi jonkun on vaikeaa olla tekemisissä ihmisten kanssa? Miksi joku pelkää pimeää? Miksi joku sairastuu alkoholismiin? Ihminen on aika monimutkainen koneisto. Monta pientä bittiä voi mennä päässä vinoon.

Kysytäänkö ihmiseltä hänen syntyessään, haluaako hän olla mieluummin tasapainoinen ja hyvä ihminen vai kieroutunut ja ongelmainen? Raiskaajalla on tunne-elämässään jokin häiriö, joka saa hänet käyttäytymään väärin toista ihmistä kohtaan. Siis tulkittuna nyt (länsimaisen) kulttuurillisen kehyksen kautta. Evoluution kannalta raiskaaminen saattaa olla jopa edullinen tapa levittää perimäänsä, ja joissain kulttuureissa se on moraalisesti hyväksyttyä. Meidän yhteiskunnassamme se on kuitenkin väärin, ja kultturieläimenä ihmisen tulisi kyetä käyttäytymään siten, että hän kykenisi sosiaaliseen elämään, mikä edellyttää kykyä ottaa toisen tunteet huomioon.

Tottakai jokaisella ihmisellä on jonkinlainen vastuu teoistaan. Emme voi kuitenkaan arvioida toisen ihmisen tekoja ja vastuunkantamista ainoastaan omista lähtökohdistamme. Ajatusleikkinä seuraava. Henkilö A:n mieli on hyvin pahasti häiriintynyt, ja hänen tekee päivittäin mieli tappaa ja paloitella ventovieraita ihmisiä. Hän onnistuu kuitenkin jatkuvasti hillitsemään halunsa tappamiseen, mutta menettää kerran kontrollinsa niin, että raiskaa. Voimmeko yksinkertaisesti todeta hänet huonommaksi ihmiseksi kuin jonkun meistä, jotka emme ole koskaan tehneet kenellekään pahaa, koska emme ole tunteneet sellaista tarvetta, kun hän on kuitenkin päivittäin joutunut ponnistelemaan ankarasti tarvettaan vastaan kyetäkseen edes sille tasolle, missä on? Kumpikaan ei ole saanut valita sitä, syntyykö ja kasvaako kieroon. Toinen on saanut terveen pään, toinen ei.

Eri asia olisi, jos olisimme kaikki samasta muotista tehtyjä ja samalla viivalla kehittämässä itseämme ihmisinä. Näin ei kuitenkaan ole. Emme voi päästä kenenkään toisen pään sisään arvioimaan, miksi hän toimii niin kuin toimii. On selvää, että raiskaaminen on väärin, ja ihmiset, jotka eivät kykene kunnioittamaan toisen koskemattomuutta on tarvittaessa eristettävä muista. Meissä ihmisissä on kuitenkin monenlaista tallaajaa. Mikä kukaan meistä on antamaan anteeksi tai olemaan antamatta? Pitääkö meidän antaa anteeksi ihmiselle, joka syntyy fyysisesti epämuodostuneena? Miksi sitten psyykkinen poikkeavuus olisi eri asia? Ainoa, mitä voimme tehdä, on pyrkiä ymmärtämään ja keskittyä itse kasvamaan ihmisenä niiden resurssien puitteissa, joita meille on annettu. Mielestäni tällaisia asioita olisi hyvä tarkastella useammin henkilökohtaisen tason yläpuolelta. Mutta ehkäpä tämä on turhan stoalaisfilosofista tälle palstalle...

Ja minä olen siis se, joka mainitsin tuolla aikaisemmin joutuneeni nuoruudessani sekä raiskauksen että pahoinpitelyn kohteeksi, eri kerroilla. En henkilökohtaisesti hyväksy väkivaltaa, mutta en myöskään pidä itseäni minään jumalana, jolla olisi riittävä viisaus antaa tai olla antamatta ihmisten tekoja anteeksi. Henkilökohtaista elämää helpottaa se, kun tietää, ettei tehtyjä saa kuitenkaan tekemättömiksi.

Lue lisää

"Ainoa, mitä voimme tehdä, on pyrkiä ymmärtämään ja keskittyä itse kasvamaan ihmisenä niiden resurssien puitteissa, joita meille on annettu. Mielestäni tällaisia asioita olisi hyvä tarkastella useammin henkilökohtaisen tason yläpuolelta."

Kunn teko kohdistuu henkilöön tapahtuu/tuntuu/vaikuttaa se juuri siellä henkillökohtaisella tasolla.

Saa aina kylmiä väreitä kohdatessa vääryyden yliymmärtämistä. Se on mielestäni suurempi rikos kuin yhden ihmisen tekemä yksittäinen, sillä se mahdollistaa niin monia muita.

Ehkä tuo on sinun selviytymistapasi.Tai ehkä oikeasti olet niin ymmärtävä.Silloin se tulisi koskea kaikkia elämäsi osaalueita; kotia, omaisuutta,perhettä,ystäviä,uskontoa,ajatuksia...

Se ei uhrin tuskaa vähennä ymmärtää että juuri tälle tekijälle näinkin pitkään odottaminen oli itseasiassa hyvä suoritus.

Itsellä ainakin elämänkokemus on vain lisännyt vääryyden vastusmista riippumatta sen syistä. Kaikille asioille löytyy aina vielä jokin syy/tekijä maailman alkuun asti. Se mitä lopulta kuitenkin vain merkitsee ihmiselle yksilönä, on se mitä viivan alle jää; tapahtuu jotain pahaa vai ei.

emilia__ kirjoitti:

Miksi kukaan ylipäätään raiskaa? Miksi? Miksi pitää raiskata? Miksi sellaiseen sortuneen sitten pitäisi vielä anteeksianto saada?

Ei anteeksianto ole raiskaajaa varten, anteeksianto vapauttaa raiskatun itsensä.
Anteeksianto on tahdon asia, ei tunteen.
Voit päättää antaa anteeksi, tunteet seuraavat kun olet valmis siihen ja pääset irti vihasta ja katkeruudesta.
Itseäni auttoi kun annoin anteeksi ihmiselle joka tuhosi itsetuntoni lapsena, pääsin irti asiasta eikä tällä ihmisellä enää ole otetta minuun.
Annoin anteeksi koska itse olen saanut omat syntini anteeksi Jeesukselta, jokainen ihminen on syntinen ja meitä kehotetaaan antamaan anteeksi, koska itse saamme anteeksi Jumalalta.
Ei anteeksiannosta ole pakko kertoa sen kohteelle, varsinkaan heti,ehkei koskaan.
Voi antaa anteeksi vaikkei toinen sitä pyydäkään, anteeksianto voi myös viedä aikaa, asia ja tunteet täytyy ensin käsitellä.

Aika uskomaton onni oli matkassa...

Täytyy sanoa että aika helvetin erikoinen (ja täysin väärä!!!) toiminta poikaystävälläsi...Tuollaista ehkä voisi odottaa joissain tietyissä kulttuureissa, mutta länsimaisen empatian, oikeuden, moraalin ja inhimillisyyden mukaan ei voi ymmärtää/hyväksyä.

Ja aviovaimonkin raiskaus on rikos, josta saa lain mukaan rangaistuksen. Raiskaus-mikäli epäselvää-on seksuaaliseen kanssakäymiseen pakottaminen toisen(uhrin)vastusteluista huolimatta, ja se ei muutu miksikään oli tekijän ja uhrin suhde mikä hyvänsä. Jokaisen 2000-luvulla länsimaissa asuvan pitäisi tuo tietää.

Ei, poikaystävällä ei ole mitään oikeutta tyttöystäväänsä, hänellä ei ole oikeutta pakottaa seksiin jos toinen sitä ei halua.

Aina tästä aiheesta ihmisten kommentteja, ajatuksia ja kokemuksia lukiessa ihmettelee väkisinkin erästä asiaa, sitä mistä juuri seksuaalisen väkivallan uhrit löytävät yhdenlaisia miehiä(?).....Enkä tarkoita tekijöitä itsessään, vaan kaikkia muita uhrien mieskokemuksia alkaen poikaystävistä etc.

Ei prkl tulisi mieleenkään pakottaa/vaatia tai mitään muutakaan naiseltani tilanteessa jossa tämä olisi tullut kaapatuksi yms. Ei helevetti...........Enkä lähipiiristä usko löytyvän yhtään sellaista ihmistä, vaikka Miehiä mielestäni yleisesti mitattuna lähimmät ystäväni ovat, tosin eivät tunnevammaisia mutta muuten lähes kaikilla mittareilla ns keskivertomiestä maskuliinisempia.

rölli kirjoitti:

Aika uskomaton onni oli matkassa...

Täytyy sanoa että aika helvetin erikoinen (ja täysin väärä!!!) toiminta poikaystävälläsi...Tuollaista ehkä voisi odottaa joissain tietyissä kulttuureissa, mutta länsimaisen empatian, oikeuden, moraalin ja inhimillisyyden mukaan ei voi ymmärtää/hyväksyä.

Ja aviovaimonkin raiskaus on rikos, josta saa lain mukaan rangaistuksen. Raiskaus-mikäli epäselvää-on seksuaaliseen kanssakäymiseen pakottaminen toisen(uhrin)vastusteluista huolimatta, ja se ei muutu miksikään oli tekijän ja uhrin suhde mikä hyvänsä. Jokaisen 2000-luvulla länsimaissa asuvan pitäisi tuo tietää.

Lue lisää

Ei täällä kannata ottaa kaikkea niin tosissaan. =) Nimimerkin "believe me, i know. cause i..." juttu oli ihan puhdasta fantasiaa. Sieppaus kellariin, hitto että naurattaa. =D Nää oli näitä naisten raiskausfantasioita.

Rukoilen joka kerta raiskauksesta luettuani, että John Kramer sieppaa tuollaiset kyrvät ja pistää kärsimään luonnottomat tuskat.

Eli ...vai niin... on siis itsekin yrittänyt jonkun ottaa väkisin ja kieroutuneena nyt syyttää naisia, hyi sinua.

dddd kirjoitti:

Eli ...vai niin... on siis itsekin yrittänyt jonkun ottaa väkisin ja kieroutuneena nyt syyttää naisia, hyi sinua.

johan minä sanoin, ettei tästä pysty rakentavasti keskustelemaan, kun stereotypiat jyllää ja niiden taakse piiloudutaan heti leimaamaan vain miehiä..... niin, kun omistaa elämän, ei ensimmäisenä juokse vieraan pillun perässä.... niin se vain on... sääli, ettei sekään rauhoita rahan ja vallan perässä juoksevia kieroutuneita narttusia...

Heh... Jos raiskauksesta tuomittaisiin uhri eikä tekijä, niin kyllä raiskausten määrä lisääntyisi. Lähes kaikki joutuisivat jatkuvasti raiskatuiksi, niin naiset kuin miehetkin. Olisiko sitten enää ketään vapaalla jalalla, kun kaikki istuisivat linnatuomiota omasta raiskauksestaan.

Parahin bmad-29, on erittäin selvää että äitisi on käyttänyt sinua hyväksesi ollessasi lapsi. On ymmärrettävää, että sellaisista kokemuksista ihmisen mieli ei selviä kolhuitta. Mutta voisitko ehkä hakea apua sen sijaan, että kirjoitat sairaita kirjoituksiasi tänne? Sairas.

"kun käy ihmissuhteen alkuvaiheessa ilmi, että minut on raiskattu, mies häviää, koska olen piloilla"

Höpö höpö. Vois tietysti olla, että olit liian vaativa tapaus psyykkisine ongelminesi ja vaateinesi, mutta tuo ei taatusti ollut syy. Varmemmin kuitenkin sinua itseäsi ei ole raiskattu, vaan kuvittelet sukupuolielämää ajassa ennen antibiootteja. Silloin esim. kuppa oli hengenvaarallinen ja parantumaton tauti.

Tuokaan vertaus ei riitä, sillä se(persereikä)mihin väkivallan teot kohdistuivat, ei heteromiehellä ole sama paikka mihin rakkauden/seksin/parisuhteiden läheisyyden ja nautinnon on tarkoitus kohdistua kokoloppuelämän.

Ts. sitä samaa on ihmisellä tarkoitus/oikeus/ilo käyttää hyviin tuntemuksiin ja tunteisiin, ja siihen on liitetty pahaa ja satuttavaa.

Heteromiehen raiskaus on naisen raiskaamista huomattavasti lähemmpänä kuin "normaali"väkivallanteko, muttei lähelläkään sitä johtuen em. asiasta. Se ei kohdistu siihen ensisijaiseen elimeen ja toimintaan mitä hän tekee tulevaisuudessa naisen kanssa.

Näin ajattelee yksinkertainen mies, joka ei onneksi ole kuitenkaan hlökohtaisella tasolla joutunut asiankanssa tekemisiin, vaikkakin muuten maailmanvarjoja pitkin on välillä kulkenut.

anaa itsellesi anteeksi.Niin syyllisyys helpottaisi? ja pääsisit asiasta yli.

Miten olen kokenut tuttavapiirissä, kun joltakulta tytöltä odotetaan paljon, hänen on vaikea päästä yli raiskauksesta, koska aina muistutetaan pettymyksestä.
En ole kokenut varsinaista raiskausta mutta suhteeseen pakottamisen, vaikka sanoin ihan selvästi tälle henkilölle etten halua olla hänen kanssaan. En saanut mistään apua, kaikki olivat sitä mieltä, että koska elämä on jo pilalla ei kannata puolustaa.
Jälkeenpäin he tahtoivat hyvitellä, vastasin näin etten tahdo noin raakojen ihmisten ystävyyttä.
Muutamat tuntemani miehet pitivät seksisuhdetta ennen avioliittoa sietämättömänä ja ylipääsemättömänä asiana ja kuinka kivaa onkaan tuhota jonkun tyttöparan elämä.
Vanhempana opin ymmärtämään että sehän on aivan päinvastoin, mies ei pääse ikinä yli väkivallan teostaan ja syyllisyydestään.
Käsitykset yleensä seksin inhottavuudesta ovat istutettu jo lapsena.
Terveesti ajatteleva ihminen ei pidä seksuaalisuutta edes hallitsevana, se on vain yksi osa-alue, joten ikävästä kokemuksesta voi päästä yli.
Jos saa itse päättää, eikä se muille kuulu, ei vanhemmillekaan.

Toivon, että kusipääraiskaaja jää auton alle ja kituu monta päivää helvetillisissä kivuissa.

Minulla siis on naispuolinen tuttu Amerikoissa,joka kokee ,että kun hänet on raiskattu niin paras puolustus on,että hän ei kerro ikinä miehelleen.Hänen mies on minun facebook tuttu,mutta minä naisena koen niin suurta tuskaa ja velvollisuutta olla keromatta,koska minä lupasin olla kertomatta.Tämän amerikkalaisen naisen mies on niin kiltti ja haluaa hyvää,mutta ei saa kertoa ikinä,ei ikinä...ja kyseessä on vanha juttu,mutta häpeä vaan on niin iso..

Nimenomaan se syyllisyys, mikä raiskatulle sälytetään, se lamaannuttaa ja aiheuttaa pitkäaikaisia henkisiä ongelmia, vaikka itse fyysisestä väkivallanteosta pääsisi yli ja toipuisi jotenkin. Minut raiskasi viitisen vuotta sitten maahanmuuttaja mies, jonka asuntoon menin työni takia. Hän löi päätäni seinään ja pöytään ja menetin hampaita yms olo oli tapahtuneen jälkeen kuin auton alle jääneellä. Sain myös mieheltä klamydian, joka onneksi todettiin heti ja sain hoidon siihen. Mies sai yllättävän kovan tuomion Suomenkin mittapuulla, mutta mikään ei ole enää entisellään omalla kohdallani.

Jouduin lopettamaan työni, sillä en pysty enää menemään ihmisten koteihin paniikkikohtausten ja pelon takia. Toimin siis asentavana atk tukena, jonka puolesta jouduin tekemään kotikäyntejä useinkin. Nyt harkitsen muuttavani kokonaan toiselle paikkakunnallekin, sillä ihmiset vitsailevat kustannuksellani julmasti ja syyttävät minua tapahtumasta. Minun kuullen on muun muassa sanottu, että olen "niitten neekereitten kaveri" ja "Ei tolle ämmälle kelpaa kuin musta mela" .

Ihmisten julmuudella ei ole mitään rajaa! En onneksi muista itse aktista paljonkaan ja seksuaalisuuteni ei ole kärsinyt näiden tapahtumien takia niin paljon kuin varmasti joillan ymmärrettävästi kärsii. Parisuhde on ollut koetuksella ja mieheni saa kyllä osansa pilkasta ja syyttelystä. Miehelleni on sanottu, että minä olen niin tyhmä, että ansaitsin tapahtuneen, koska menin sen "mutiaisen" asuntoon yms. Kaikki oli siis oma vikani ja siitäs sain! Ja aikaisempiin teksteihin viitaten, en todellakaan voi antaa anteeksi tekijälle, mutta en myöskään voi antaa anteeksi niille ihmisille, ketkä pakottavat minut edelleen elämään tuon tapahtuman varjossa vähättelemällä ja syyllistämällä!

Rukoilen kaikkea hyvää puolestasi. Noille ivaajille.... no, jotain vähemmän riemukasta.

syyllisyyden vanki kirjoitti:

Nimenomaan se syyllisyys, mikä raiskatulle sälytetään, se lamaannuttaa ja aiheuttaa pitkäaikaisia henkisiä ongelmia, vaikka itse fyysisestä väkivallanteosta pääsisi yli ja toipuisi jotenkin. Minut raiskasi viitisen vuotta sitten maahanmuuttaja mies, jonka asuntoon menin työni takia. Hän löi päätäni seinään ja pöytään ja menetin hampaita yms olo oli tapahtuneen jälkeen kuin auton alle jääneellä. Sain myös mieheltä klamydian, joka onneksi todettiin heti ja sain hoidon siihen. Mies sai yllättävän kovan tuomion Suomenkin mittapuulla, mutta mikään ei ole enää entisellään omalla kohdallani.

Jouduin lopettamaan työni, sillä en pysty enää menemään ihmisten koteihin paniikkikohtausten ja pelon takia. Toimin siis asentavana atk tukena, jonka puolesta jouduin tekemään kotikäyntejä useinkin. Nyt harkitsen muuttavani kokonaan toiselle paikkakunnallekin, sillä ihmiset vitsailevat kustannuksellani julmasti ja syyttävät minua tapahtumasta. Minun kuullen on muun muassa sanottu, että olen "niitten neekereitten kaveri" ja "Ei tolle ämmälle kelpaa kuin musta mela" .

Ihmisten julmuudella ei ole mitään rajaa! En onneksi muista itse aktista paljonkaan ja seksuaalisuuteni ei ole kärsinyt näiden tapahtumien takia niin paljon kuin varmasti joillan ymmärrettävästi kärsii. Parisuhde on ollut koetuksella ja mieheni saa kyllä osansa pilkasta ja syyttelystä. Miehelleni on sanottu, että minä olen niin tyhmä, että ansaitsin tapahtuneen, koska menin sen "mutiaisen" asuntoon yms. Kaikki oli siis oma vikani ja siitäs sain! Ja aikaisempiin teksteihin viitaten, en todellakaan voi antaa anteeksi tekijälle, mutta en myöskään voi antaa anteeksi niille ihmisille, ketkä pakottavat minut edelleen elämään tuon tapahtuman varjossa vähättelemällä ja syyllistämällä!

Lue lisää

Kauhea tapaus taas kertoo, että matut ei kuulu tänne! Tommonen pitäis karkottaa heti! Vankila ei paranna sitä, koska ei tajua ettei väkivaltaa saa tehdä!

No tuo oli kyllä niin rajua tekstiä että en tiedä mitä kirjoittaisin. Rape is murder.

Tiedätkömiltätuntuu -nimimerkin kirjoitus on provo, tiedoksi pelkääville.

Kaverisi voisi pistää sanan kiertämään asuinalueellasi, että kaikki (kaikenikäiset, -näköiset ja -hajuiset) naiset saavat tehdä sinulle mitä "luonto" vaatii, kouria ja nipistellä osoittaen "normaalia" sukupuolten välistä kiinnostusta. Housutkin voi vetää kinttuihin silloin kun mieli tekee ja katsella paikkoja mielihyvikseen. Tästä voisi aloittaa tämän rajojen tutkiskelun. Koe omat tunteesi täysimääräisesti. Parin viikon päästä voi jo hymy hieman hyytyvä.

Ymmärtämisen tueksi kirjoitti:

Kaverisi voisi pistää sanan kiertämään asuinalueellasi, että kaikki (kaikenikäiset, -näköiset ja -hajuiset) naiset saavat tehdä sinulle mitä "luonto" vaatii, kouria ja nipistellä osoittaen "normaalia" sukupuolten välistä kiinnostusta. Housutkin voi vetää kinttuihin silloin kun mieli tekee ja katsella paikkoja mielihyvikseen. Tästä voisi aloittaa tämän rajojen tutkiskelun. Koe omat tunteesi täysimääräisesti. Parin viikon päästä voi jo hymy hieman hyytyvä.

Lue lisää

siis itse olen oikesti noin 95% homo, eli naiset ei sytytä juuri koskaan

Mutta vaikka nainen tekisi minulle seksuaalista väkivaltaa, ei siitä jäisi VAUROITA minuun, koska sehän on normaalia ja luonnollista pelehtiä vastakkaisen sukupuolen kanssa, oli siihen sitten pakotettu tai vapaahetoinen

Mutta jos taas joku mies sitoisi mut sänkyynsä ja väksin survaisisi sisään ja raiskaisi, niin taatusti sattuisi aivan helvetisti, ja varmana jäisi jälkiäkin minuun

Eli molemmat tapaukset on laittomia ja väärin, mutta vain toisesta tulee vauroita, ymmärrätkö eron=

Nolo Sika kirjoitti:

siis itse olen oikesti noin 95% homo, eli naiset ei sytytä juuri koskaan

Mutta vaikka nainen tekisi minulle seksuaalista väkivaltaa, ei siitä jäisi VAUROITA minuun, koska sehän on normaalia ja luonnollista pelehtiä vastakkaisen sukupuolen kanssa, oli siihen sitten pakotettu tai vapaahetoinen

Mutta jos taas joku mies sitoisi mut sänkyynsä ja väksin survaisisi sisään ja raiskaisi, niin taatusti sattuisi aivan helvetisti, ja varmana jäisi jälkiäkin minuun

Eli molemmat tapaukset on laittomia ja väärin, mutta vain toisesta tulee vauroita, ymmärrätkö eron=

Lue lisää

Hmm, olet 95% mutta sua ei koskaan survaistu sisään? mitäs sinä sitten poikien kanssa oikein teet

Nyt et ole kyllä lukenut tutkimuksia ollenkaan!

Totuus on, että suurin osa raiskauksista ei tule ollenkaan ilmi. Esimerkiksi itse tiedän yksityishenkilönä sekä aiemmin työni puolesta lukemattomia raa'asti raiskattuja - mutta jotka eivät ole tehneet rikosilmoitusta. Syynä on ollut mm. liian huono kunto, alaikäisyys, häpeä, jne.

Hyvä pohtia: Miksi juuri raiskaus herättää näin vahvaa väittelyä "onko sitä tapahtunut", "onko se niin iso juttu"?

Voisiko ongelma olla siinä, että jotkut mieltävät raiskauksen "seksiksi", mutta muuta väkivaltaa ei mielletä "hellyydeksi"?

Eihän virkavirheet, talousrikokset tai muunlainen väkivaltakaan ole samanlaista loogista ajattelutapaa käyttäen sen selvempi asia!

Toivottavasti raiskaajasi kohtaa kivuliaan loppuelämän.

Henkisesti kastroidut miehet, Huh huh, kun tulee vanhaksi alkaa ajatella, onko ihan kohtuullista että jostain ikävästä asiasta kärsii lopun ikää.
Kenellekään ei tietenkään voi heittää tylysti kuin märkää rättiä kasvoille, että anna anteeksi.
Eikö ajatteleva ihminen kuitenkin voi päästä yli?
Puhuttaisiin totta, eikä piilouduttaisi naamion taakse, monille ei seksi oikeasti merkitse paljonkaan, vain takerrutaan tähän, haluan normaalin elämän ettei kukaan näkisi jotain on vialla.
Elämässä on muutakin?

Raiskaukseen on myös kuollut ihmisiä...

Aatteleppatätä kirjoitti:

Raiskaukseen on myös kuollut ihmisiä...

Eli tapettu itsensä.

Ei sen sijaan, on mutkin raiskattu kaksi kertaa (jos käytän samaa asteikkoa kuin naiset) kerran tekijä mies, kerran nainen. Koskakohan se ahdistus tulee?

Tässä himppa kuunneltavaa sinne Kiven sisään:

Ja nyt kaikki uhrit, nenäliinat esiin! "Vangin toive":
https://www.youtube.com/watch?v=SpLb_5sxLm4

Uhrin toive: "Kai kiven sisään ainiaaksi jäät!"
https://www.youtube.com/watch?v=6ndAD0oV7Tc

Se tuttu lääkäri ei tainnut olla neurologi. Näköhavainto kulkee aina aivojen kautta, muuten ihminen ei näkisi mitään eikä osaisi tulkita näkemäänsä hyvännäköiseksi naiseksi.

OLETKO SEONNUT?

huhhuhmitäkirjoitat kirjoitti:

OLETKO SEONNUT?

Sillä on huono omatunto ja se yrittää selittää asiaa, syyllistäen uhrinsa.

Jos raiskarille itselleen tulisikin jälkikatumus ja huono olo jo tehdystä rikoksesta, voimme me kaikki uhrit lohduttaa raiskaria sillä, että hänen huono olonsa ei oo mittää, verrattuna uhrinsa pahoinvointiin. Se uhri vasta kärsiikin!

Joten, aurinko nousee ja voit vetää verhot sivuun. Mene pesemään kasvosi, harjaa hampaasi ja suksi taas baanalle, onnellisena bailailemaan.

Itse olin noin 27 vuotias kun tuhannen kännissä nussin 59v naista laivalla, siis hän raiskasi minut käyttäen humalatilaani hyväksi koska en kyennyt tekemään omia päätöksiä

Noh kuulun siis 90% ryhmään jossa tekohetkellä olin mukana mutta myöhemmin kaduttaa

Kuulun myös 99,9% ryhmään joka ei saanut fyysisiä vammoja, vaikka juttu vähän "kuvottaakin" välillä...

Ja ei, en tehnyt rikosilmoitusta asiasta

huhhuhmitäkirjoitat kirjoitti:

OLETKO SEONNUT?

Ei liene seonnut sentään, mutta ilman fyysisiä vammoja ei selviä ihan 99,9 %, sillä moni loukkaa itsensä kännissä kaatuillessaan.

Ainoastaan 0,1% saa fyysisiä vahinkoja siitä yhdynnästä.

Itse kuulun siihen 99,9% joka ei saanut

Miksi ihmeessä annoit kaverin selvitä seurauksitta? Onko hän niin pelottava henkilö, ettei hänen tekemisiinsä uskalla kukaan puuttua?

Jos kaverisi olisi raiskaamisen sijaan ampunut sitä nukkuvaa naista päähän surmaten hänet heti, niin eihän nainen silloinkaan olisi saanut koskaan tietää, että rikos on edes tapahtunut. Ei olisi kärsinyt asiasta millään lailla. Mutta silti se olisi ollut rikos...

Kyllä nykyäänkin voi saada raiskauksesta esim. HI-viruksen tai tulla raskaaksi. Lisäksi naisella on sitä suurempi riski sairastua kohdunkaulan syöpään, mitä enemmän seksikumppaneita on ollut, eikä se katso sitä onko seksi ollut joka kerta vapaaehtoista. Samaten jos pakottaa jonkun ottamaan suihin, se lisää kurkkusyövän riskiä. Vastaavia riskejä liittyy ihan normaaliin seksiin, mutta on siinä eroa ottaako joku riskin omasta halustaan vai asetetaanko hänet vaaraan vastoin tahtoaan.

Ei tarvitse ihmetellä että joku on kokenut pakottavaa tarvetta upottaa teräaseen aloittajan vatsaan kun se pää on tuollaista syöpää täynnä.

Ja koska tämäkin ketju näyttää olevan täynnä "raiskauksen uhreja" jotka ilmoittavat ettei tuollaiset teot ole aiheuttaneet mitään traumoja täytyy toivoa että raiskaajat löytävät tiensä juuri näiden nimenomaisten henkillöiden luokse tekemään tekosensa jatkossakin. Raiskaushan on näiden henkilöiden kohdalla silloin uhriton rikos. Se on aina parempi että seksuaalirikolliset käyttävät näitä tällaisia tyyppejä perversioihinsa eikä niitä normaaleita jotka tuollaisista teoista traumatisoituvat pysyvästi loppuelämäkseen.

En tahtonut eilen lakata olemasta olisin taht kirjottaa mutta saldo oli loppunut. Näin äsken näkyä että jotmiesparkas uhattu en tahdo ketään vahingoitettavan. Kun elää selibaatissa selviää .

Luuletko dorka että naiset uskaltavat myöntää heihin kohdistuneen seksuaalisen väkivallan jotenkin helpommin kuin miehet? Seksuaalinen väkivalta on aivan yhtä nöyryyttävä kokemus naisille kuin miehillekin. Siksi siitä on vaikea puhua.

Käsitys että naisen olisi helppo tunnustaa tulleensa esim. raiskatuksi koska on nainen, normalisoi naisiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa. Tuohon käsitykseen sisältyy ajatus että naiseen kohdistuva seksuaalinen väkivalta olisi jotenkin normaalimpaa - eli vähemmän vakavaa - kuin mieheen kohdistuva.

Ehkä se onkin? Ainakin sinun maailmassasi.

Anonyymi kirjoitti:

Luuletko dorka että naiset uskaltavat myöntää heihin kohdistuneen seksuaalisen väkivallan jotenkin helpommin kuin miehet? Seksuaalinen väkivalta on aivan yhtä nöyryyttävä kokemus naisille kuin miehillekin. Siksi siitä on vaikea puhua.

Käsitys että naisen olisi helppo tunnustaa tulleensa esim. raiskatuksi koska on nainen, normalisoi naisiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa. Tuohon käsitykseen sisältyy ajatus että naiseen kohdistuva seksuaalinen väkivalta olisi jotenkin normaalimpaa - eli vähemmän vakavaa - kuin mieheen kohdistuva.

Ehkä se onkin? Ainakin sinun maailmassasi.

Lue lisää

näin---meinasin sanoa tohon jotain mutta muistin sitten, miten tää maailma toimii nykyään. Jos kadulla esim. nainen tönii, kynsii ja vaikkapa nälvii miestä, joka yrittää vaan päästä tilanteesta pois, ei kukaan satavarmana mene siihen väliin. Korkeintaan katsoo miestä huvittuneena. Asiasta tulee heti me too-uutinen jos mies vähän suivaantuukin asiasta ja vaikkapa tönäisee naisen vähän kovempaa kauemmas, vaikkapa miehen naamaan kynsillä kiinni. Tällöin tullaan taas siihen ettei mies osaa sitä ja tätä ja kuinka...

Toi on julkisilla paikoilla tasan sama juttu. Naisella on joku ihmeellinen oikeus, esim. baarissa kopeloida vaikka porukalla jotain "mystistä urosta" ja koko kanaparvi voi laittaa asian humalan piikkiin. Jos mies tokaisee että voitteko kalppia helvettiin, on mies silloin sovinisti ja tätä miestä katsotaan kummaksuen.
Saman tapainen tilanne toisin päin, olisi uutisissa samantien: Miesporukalle syytteet naisen ahdistelusta. Tai jos yksittäinen mies flirttailee tai "vahingossa" hipaisee( joka siis on naiselle sallittua) naista, on naisella täysi oikeus potkia ensin munille ja sitten läimiä vaikka naama turvoksiin.

Se väkivallan tunnustaminen ei lähtökohtaisesti ole kummallekaan yhtään sen enempää. On kuitenkin aika iso juttu, miten eri tavalla asiaan suhtaudutaan riippuen siitä, onko tekijä/uhri nainen vai mies. Nytkin kun täällä asiasta mainitsi niin heti roihahti rovio tulille.

Olen pahoillani edes sanoesssni näin, mutta sitä saa mitä tilaa. Arvosta, älä vähättele toisten kokemuksia

Anonyymi kirjoitti:

Olen pahoillani edes sanoesssni näin, mutta sitä saa mitä tilaa. Arvosta, älä vähättele toisten kokemuksia

Eikö se ollutkaan niin että naisen raiskaaminen on normaalia koska biologia ja avara luonto?Vain miehen ja pojan raiskaaminen on väärin ja sekin vain silloin kun tekijänä on mies, koska se on luonnotonta?

Vain poikiin ja miehiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on vakavaa koska naisiin ja tyttöihin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on luonnollista. Siitä pitää olla suorastaan imarreltu.

Niin. Suomessa ei sitäkään tapahdu. Jari Sillanpään hovidiilerikään ei mitään sellaista tehnyt. Sekin oli ihan vain viatonta suomalaista läpändeeriä.

Erityisesti ne kaikki muut sitäkin harrastaa. Mutta eivät erityisesti ainakaan suomalaiset.

Kaikki paha tapahtuu toisaalla, toisten toimesta.

Suomi on lintukoto.

🦕❤️🏃🏃🪂🧕🥒🥖❤️🦕

Jatkuu:

Uhrina olemista raiskauksessa on vaikea koskaan hyväksyä ja vaikea koskaan päästä asiasta eroon, jos miettii olleensa raiskauksen uhri. Alistumisella ja säälistä annetusta seksistä pääsee raiskauksen ajattelemisesta eroon helpommin jossakin vaiheessa tai raiskauksen uhriksi joutuminen on jotenkin helpommin hyväksyttävissä, kun muokkaa ajatusta asiasta omassa päässä siten, että annoin miehelle seksiä säälistä tai alistumalla. Ajatuksen muuttaminen ei poista tosiasioita siitä, etteikö sinä naisena olisi ollut raiskauksen uhri, mutta itsesi kannalta katsottuna on parempi ajatella tapahtunutta raiskausta alistumisena seksin annolle miehelle tai sääliseksin antamisena miehelle.
Olisiko tässä ideaa ajatella toisella tavalla raiskausta ennen siihen joutumista tai raiskauksen aikana tai raiskauksen jälkeen tai muuttaa ajatusta raiskauksesta jälkikäteen ja naisten mielipidettä lähinnä olisi kiva kuulla.
Naisen oman jaksamisen ja raiskaus tapahtuman ylipääsemiseksi tätä ajattelin ehdottaa. Jos sinun henkeä on uhattu jollakin tai väkivaltaa käytetty raiskauksen yhteydessä, niin se pitäisi käsitellä erillisenä asiana, mutta itse väkisin tunkeutuminen sinun sisälle, niin voisiko sitä ajatella alistumalla seksin antamisella miehelle tai sääliseksin antamisena miehelle? Jos ei mitään väkivaltaa tai uhkaamista ole tapahtunut, niin voisiko sitä koko raiskausta ajatella sääliseksin antamisena miehelle tai alistumisena seksin antamisella miehelle? Voisiko hakea jotakin ulos pääsyä sille, että raiskaukseen joutuminen tai siitä selviäminen olisi jotenkin helpompaa ja nopeampaa?
Mikä on naisena oma ehdotuksesi selvitä raiskauksesta, olisiko se jokin ajatuksen muuttaminen tapahtuneesta tai toisen puolen seksi halun ymmärtäminen auttaisi pääsemään jatkamaan elää muistelematta päivittäin raiskausta. Kuinka usein raiskaus muistuu mieleesi vielä sen jälkeen kuukauden tai vuoden päästäkin tai vuosien päästäkin? Raiskaaja ajatellessa jälkeen päin tuntuu kuvottavalta tai pahalta varmastikin, mutta hänen raiskaus tekonsa, ei enää kävisi mielessä samalla tavalla, jos tekoa voi ajatella säälliseksinä tai alistumisena miehen himoille. Väkivalta tai uhkaaminen mikä olisi liittynyt raiskaukseen olisi sitten asia erikseen, mitä en yritä tässä muuttaa muuksi millään tavalla, kun sitä ei muuksi voi muuttaa.

🦕🏃🏃🪂🧕🥒🥖❤️🙋🤷

En ole raiskauksen uhri itse, enkä ole ketään raiskannut.

Anonyymi kirjoitti:

🦕❤️🏃🏃🪂🧕🥒🥖❤️🦕

Jatkuu:

Uhrina olemista raiskauksessa on vaikea koskaan hyväksyä ja vaikea koskaan päästä asiasta eroon, jos miettii olleensa raiskauksen uhri. Alistumisella ja säälistä annetusta seksistä pääsee raiskauksen ajattelemisesta eroon helpommin jossakin vaiheessa tai raiskauksen uhriksi joutuminen on jotenkin helpommin hyväksyttävissä, kun muokkaa ajatusta asiasta omassa päässä siten, että annoin miehelle seksiä säälistä tai alistumalla. Ajatuksen muuttaminen ei poista tosiasioita siitä, etteikö sinä naisena olisi ollut raiskauksen uhri, mutta itsesi kannalta katsottuna on parempi ajatella tapahtunutta raiskausta alistumisena seksin annolle miehelle tai sääliseksin antamisena miehelle.
Olisiko tässä ideaa ajatella toisella tavalla raiskausta ennen siihen joutumista tai raiskauksen aikana tai raiskauksen jälkeen tai muuttaa ajatusta raiskauksesta jälkikäteen ja naisten mielipidettä lähinnä olisi kiva kuulla.
Naisen oman jaksamisen ja raiskaus tapahtuman ylipääsemiseksi tätä ajattelin ehdottaa. Jos sinun henkeä on uhattu jollakin tai väkivaltaa käytetty raiskauksen yhteydessä, niin se pitäisi käsitellä erillisenä asiana, mutta itse väkisin tunkeutuminen sinun sisälle, niin voisiko sitä ajatella alistumalla seksin antamisella miehelle tai sääliseksin antamisena miehelle? Jos ei mitään väkivaltaa tai uhkaamista ole tapahtunut, niin voisiko sitä koko raiskausta ajatella sääliseksin antamisena miehelle tai alistumisena seksin antamisella miehelle? Voisiko hakea jotakin ulos pääsyä sille, että raiskaukseen joutuminen tai siitä selviäminen olisi jotenkin helpompaa ja nopeampaa?
Mikä on naisena oma ehdotuksesi selvitä raiskauksesta, olisiko se jokin ajatuksen muuttaminen tapahtuneesta tai toisen puolen seksi halun ymmärtäminen auttaisi pääsemään jatkamaan elää muistelematta päivittäin raiskausta. Kuinka usein raiskaus muistuu mieleesi vielä sen jälkeen kuukauden tai vuoden päästäkin tai vuosien päästäkin? Raiskaaja ajatellessa jälkeen päin tuntuu kuvottavalta tai pahalta varmastikin, mutta hänen raiskaus tekonsa, ei enää kävisi mielessä samalla tavalla, jos tekoa voi ajatella säälliseksinä tai alistumisena miehen himoille. Väkivalta tai uhkaaminen mikä olisi liittynyt raiskaukseen olisi sitten asia erikseen, mitä en yritä tässä muuttaa muuksi millään tavalla, kun sitä ei muuksi voi muuttaa.

🦕🏃🏃🪂🧕🥒🥖❤️🙋🤷

En ole raiskauksen uhri itse, enkä ole ketään raiskannut.

Lue lisää

Ei, mutta siitä fantasioit ja normalisoit näillä tietämättömillä teksteilläsi seksuaalista väkivaltaa. Ilmoitan viestisi poistettavaksi. Ne ovat loukkaavia ja hyvästä mausta kaukana.

Omaa kokemusta kun asiasta on, en voi sanoa muuta kuin 🖕🖕🖕 ja pidä fantasiasi omassa mielessäsi.
Ja hommaa hei apua ajatuksiisi.