Onko tämä ongelma vai ei?
Minua häiritsee välillä mieheni ylenpalttinen telkkarin katsominen. Itse kotona ollessani luen kirjoja, lehtiä, teen kotitöitä ja katson myös joskus telkkaria, mutta vain sellaisia ohjelmia, joita todella haluan nähdä. Mieheni saattaa töistä tullessaan avata toosan ja katsoa sitä koko illan, vaikka mitään erityistä ei tulisi, onpahan vain ajanvietettä. Keskusteluyhteyttä ei tällöin juurikaan ole. Mieheni puolustautuu sillä, että eihän yhteyttä ole silloinkaan, jos minä vaikka luen kirjaa. Kaksiossa ongelma on vähän helpottanut, kun pääsee toiseen huoneeseen melua pakoon. Nyt taas kuppi meni nurin pienessä mökissä, olisi todella kiva tehdä siellä jotain muuta kuin katsoa erinäisiä elokuvia ja formuloita. Mitä yhdessä olo sellainen on? Totta on, että en voi olettaa hänen käyttäytyvän juurí niinkuin minä haluan, eikä ole minun oikeuteni määrätä, mitä hän, aikuinen ihminen, saisi katsoa ja mitä ei. Tunnen kuitenkin näivettyväni, jos "yhdessä olomme" kotona on enimmäkseen sitä, että toinen katsoo telkkaa, toinen tekee jotain muuta, eikä keskusteluyhteyttä ole. Se ei vastaa käsitystäni tyydyttävästä yhdessäolosta.
Olisi kiva kuulla, onko muilla samankaltaisia ongelmia, ja miten olette ratkaisseet tilanteen.
Minua häiritsee välillä mieheni ylenpalttinen telkkarin katsominen. Itse kotona ollessani luen kirjoja, lehtiä, teen kotitöitä ja katson myös joskus telkkaria, mutta vain sellaisia ohjelmia, joita todella haluan nähdä. Mieheni saattaa töistä tullessaan avata toosan ja katsoa sitä koko illan, vaikka mitään erityistä ei tulisi, onpahan vain ajanvietettä. Keskusteluyhteyttä ei tällöin juurikaan ole. Mieheni puolustautuu sillä, että eihän yhteyttä ole silloinkaan, jos minä vaikka luen kirjaa. Kaksiossa ongelma on vähän helpottanut, kun pääsee toiseen huoneeseen melua pakoon. Nyt taas kuppi meni nurin pienessä mökissä, olisi todella kiva tehdä siellä jotain muuta kuin katsoa erinäisiä elokuvia ja formuloita. Mitä yhdessä olo sellainen on? Totta on, että en voi olettaa hänen käyttäytyvän juurí niinkuin minä haluan, eikä ole minun oikeuteni määrätä, mitä hän, aikuinen ihminen, saisi katsoa ja mitä ei. Tunnen kuitenkin näivettyväni, jos "yhdessä olomme" kotona on enimmäkseen sitä, että toinen katsoo telkkaa, toinen tekee jotain muuta, eikä keskusteluyhteyttä ole. Se ei vastaa käsitystäni tyydyttävästä yhdessäolosta.
Olisi kiva kuulla, onko muilla samankaltaisia ongelmia, ja miten olette ratkaisseet tilanteen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
On tietysti tylsää, jos toinen ei puhua pukahda tv:tä katsellessaan. Emme me kotona telkkaria mykkinä katsele; jostain ohjelmasta voi herätä pitkäkin keskustelu.
Mutta - eihän teillä ole keskusteluyhteyttä silloinkaan, jos sinä luet kirjaa? Miksi hän ei saisi tuijottaa telkkaria silloin kun sinä luet? Miehesi on siinä oikeassa.
Jos et saa yhteistä kanavaa muuten auki, ehdota joskus jotain tekemistä. Lähtekää vaikka kävelylle.
mies ei ole kiinnostunut itsensä kehittämisestä. Mies on tyypillinen "leipää ja sirkushuveja" -tapaus - lue: tölkki ölppiä ja formuloita. Se ankea tosiasia on vain nieltävä, jos haluaa elää parisuhteessa ja etsittävä älyllistä elämää erilaisista naisten kerhoista.
Teoriassa miehesi on oikeassa siinä, että yhtä lailla olet "poissa" lukiessasi kirjaa. Kirjan lukemiselle löytyy kyllä painava puolustus - möly ei terrorisoi ympäristöä :)
...mäkin jotenkin koen lukemisen aktiivisempana ja kehittävämpänä tapana viettää vapaa-aikaa. Telkun tuijottaminen on aika passiivista ja halvaannuttavaa. Siinä sen viehätys joskus piileekin, jos on liian uupunut tehdäkseen mitään muuta, on vallan ihanaa vaipua transsiin ruudun eteen. Mutta enimmäkseen elämässä pitäisi musta olla enemmän sisältöä ja tavoitetta. Ettei tartte vanhana muistella mennyttä elämää että 'katoinpa tosi paljon telkkua, mutta eipä juuri muuta sitten'. Ongelma on sekin, että kun olen ehkä sitten luonteeltani vähän aktiivisempi ja tykkään käydä kahvilla kavereiden kanssa ja liikuntaharrastuksissa, niin niistäkin kuulee sitten kuittia; miksen ole ikinä kotona? Ai mitä tekemässä, katsomassa vai sitä kun toinen katsoo telkkaa?! Sitä paitsi olen kyllä oikeasti aika paljon kotonakin. Kyllä hänkin harrastaa, mutta menee aikaisemmin töihin aamulla ja on harrastuksista huolimatta yleensä ekana kotona.
Oletko sinä joutunut nielemään tämän tosiasian?
oli (mieheksi) hämmästyttävän valistunut. Hän harrasti monipuolisesti kaikkea. Vaikka urheili itse ja seurasikin jonkinverran urheilua, mutta hän myös luki, kävi teatterissa ja oopperassa mielellään. Lisäksi asuimme suuressa talossa, jossa kellarissa oli paneloitu musiikki- ja tv-huone :)
Nyt elän yksin, seurustelen, mutta elämme itsenäisesti. Hänellä on tapana pitää tv:tä auki jatkuvasti, vaikkei seuraisi itse ohjelmaa. Joskus menee hermot, mutta on hän onneksi sopeutunut siihen, ettei minun kämpilläni toosaa huudateta suotta. Lisäksi hän seuraa todella omituisia ohjelmia, akateemisen koulutuksen saanut mies ja katsoo Bumbtsibumia, voitko ymmärtää?? Kai sekin on jotain nollausta...
Nykyinen miesytäväsi on pikkuaivoinen juntti. TV:n katseluottumukset ja mieliohjelmat ovat yksi oiva keino selvittää mikä tyyppi todellisuudessa on. Ja sinun miesystäväsi on typerys.
Akateemisuus ei tarkoita sitä, että ihminen olisi jotenkin älykkäämpi tai valistuneempi kuin ei-akateeminen. Se tarkoittaa vain sitä, että kyseisellä henkilöllä on ollut mahdollisuus ja mielenkiinto ja sisu ja päämäärä ym. sellaista opiskella akateeminen loppututkinto.
Jos hänen miesystävänsä katselee bumtsibumia, ei se vielä tee hänestä dorkaa. Minä itse inhoan mm. tuota kyseistä ohjelmaa, sitten sitä, missä politiikkoja esittävät nuket, sekä ällösin myös speden pelejä. Uskoakseni niitä katselee tästä huolimatta moni älykäskin ihminen. Minua niiden inhoaminen ei puolestaan tee huippuälykkääksi.
Itse olen aikuinen, ja katselen mm. Roswelliä ja Klaania. Huui? Olenko taantunut teiniksi? Sinun logiikallasi olen.
Ah jaa, unohdin kertoa, että minäkin olen akateeminen.
.. tulihan se sieltä lopulta!!
.. juttu. Kerropa, miksi niin monet akateemiset pitävät duunarieta eli vähemmän kouluttautuneita lähes imbesilleinä ja idiootteina, tyhminä ainakin tai yksinkertaisina?
En tarkoita duunareilla (vain) raskasta fyysista työtä vaan kaikkea huonohkosti palkattua työtä. Esim. siivous, rakennustyömaa-työ, terveyskeskusavustaja jne, hommat, joihin ei paljoa koulutusta tarvita, mutta tarvitaan kuitenkin? Miksi akateemiset ajattelevat ja kohtelevat kuin em. ammattiryhmän edustaja olisi typerys?
Esimerkkinä tapaus: Yliopisto-opsikelija oli töissä paikassa, jossa oli paljon mm. työpsykologiaa tms. lukeneita, ja kertoi kesätyökokemuksestaan hämmästyttäen kuulijakuntaansa. Hän oli ollut rakennustyömaalla ("ajatella! varmaan mielenkiintoista!") ja kertoi ajatelleensa aina, että rakanneuksilla olevat miehet ovat sellaisia jotka eivät turhia juttele, lähinnä urahrtelevat kaksitavuisia lausahduksia (vrt. luolamies?). Hän yllättyi positiivisesti, kun miehet olivatkin paitsi hyvin verbaalisia, myös yhteiskunnallisesti hyvin valistuneita ja kaikin puolin aikaansa seuraavia (täysijärkisiä ihmisiä?).
Minä olin järkyttynyt tämän nuoren jatko-opiskelijan ennakkoaenteista.
Kerro siis, mistä nämä johtuvat - suhtauminen ja ennakkoasenteet????? Kuin kuitenkin akateeminen sitten asettuu tv:n äärelle tuijottamaan täysin tyhjäpäistä ohjelmaa säännönmukaisesti joka kerta???!!!
Siis sinähän se tässä ennakkoluuloinen olet! Heitin sen akateemisuuskommentin kirjoitukseni loppuun vitsinä, koska te keskustelitte akateemisestä miehestä, joka katselee roskaohjelmia.
Sinä olet se, jonka mielestä tv-ohjelman valitseminen kertoo ihmisestä kovinkin syvällisiä asioita.
Olet selvästi katkera jostain, vaan en tiedä mistä. En ole koskaan mitätöinyt duunareita. Olen itse lähtöisin perheestä, jossa isä korjasi autoja, äiti ja toinen sisko työskentelivät tehtaassa ja toinen sisko ajoi kuorma-autoa. Joten älä yleistä.
Kiitos kiitos, onpa hienoa että tiedät mitä olen. Minäkin sitten tiedän mikä olet: varsin herkkähipiäinen, tiukkapipoinen, huonolla itsetunnolla varustettu henkilö, joka koko omanarvontunto on kiinni akateemisuudesta, joka on pyhää, sitä ei saa kritisoida eikä arvostella.
Kuulostiko älyttömältä? Hermostu vain, ole hyvä. Yhtä älyttömltä kuulosti sinun väittämäsi että olen ennakkoluuloinen tai kakera.
Esitin kysymyksen yleisellä tasolla. En sinulle henk.koht. tai sinun taustoistasi. Haluaisin edelleen tietää, miksi niin monet akateemiset pitävät ns. duunareita = vähänlaisesti kouluttautuneita mutta hyvin ammattitaitoisia ihmisiä lähestulkoot imbesilleinä? En saanut sinulta vastausta.
En muuten ole kertonut, olenko itse akateeminen vai kouluttamaton vai mikä olen... *wrn* eikä se tähän kuulu ollenkaan.
Ja totta on, että tv-ohjelmien katseleminen kertoo ihmisestä jotakin ja aika paljonkin - onko se sitten miten syvällistä tietoa... hmm, voi ollakin. Tämä keskusteltu ainakin kertoo, että hyvin monet akateemiset ovat melkoisen herkkänahkaisia eikä heitä saa arvostella mistään, heitä tulee kunnioittaa ja katsoa yläspäin. Katkeraako? vai itseironaa? - saan varmaan sinulta taas analyysin tästäkin...
Sinä kysyit sitä asiaa minulta. Enkä osaa sanoa vastausta, koska minä itse en tunne ylemmyyttä duunareita kohtaan, kuten esität meidän tuntevan.
Hei, olen kärsinyt ihan samanlaista jo liki 20 vuotta...tiedän tosi hyvin, miltä sinusta tuntuu. Vaikka meilläkin on asiasta puhuttu, ei se ole mitenkään vaikuttanut tilanteeseen. Onko mies tosiaan niin putkiaivo, ettei voi tajuta, kuinka pahalta naisesta tuntuu, jos hän yksin raataa esim.perheen kotityöt. Helppoko siinä TV:n äärellä on mykkänä istua.
Otan osaa...toivon, että saat miehesi ymmärtämään tilanteen ja muuttamaan tapansa. t: Lilli
Kyllä voi.
Liikaa on silloin, kun toinen kokee, että tv hallitsee elämää ja parisuhdetta, että sitä on pakko katsoa ja kuunnella vaikkei itse haluaisi.
Edellinen miesystävä tuijotti telkkaria aamusta iltaan vaikkei sieltä mitään kummosta tullutkaan. Urheiluohjelmat ja formulat tottakai ja aina. Minusta se oli jo tv-terroria.
Tv-ohjelmat valittiin aina hänen makunsa mukaan. Ja se oli pakkosyöttöä, sillä huoneisto oli sellainen ettei sitä päässyt pakoon muuta kuin menemällä makuuhuoneeseen sängyn laidalle tyhjän panttina istumaan.
Aamulla lehden luvusta mitään ei tullut, sillä tv:n aamuohjelmat piti mölytä.
Ruoka-ajaksi hän sentään suostui sen laatikon sulkemaan, mutta kahviaikaan ja iltapala-aikaan istuttiin keittiössä ja katsottiin olohuoneen telkkaria - olivat samaa tilaa.
Vitutti. Jos siitä sanoi, sai aikaan riidan. Hänen mielihalunsa ja toiveensa piti kaikkien ymmärtää, minun ei, minun toiveella hetken hiljaisuudesta ei ollut väliä.???!!
Nykyinen miesystäväni ei perusta telkkarista. On niin ihastuttavaa, kun tv:stä katsotaan sitä mikä kiinnostaa jompaa kumpaa ja muun ajan laatikko on kiinni. Luemme lehtiä, juttelemme, vietämme aikaa muuten. Emmekä edes jää paitsi mistään mitä maailmalla tapahtuu.
Samanlaista meillä. Usein luen lehteä povosoivasti lattialla selkä TV päin.
Itse kun en tuntia kauemmin sitä jaksaa katsoa. Kai se on myös asia jota on ihan lapsuudesta opittu. Meillä kun katsottin vain tietyt ohjelmat. Toisilla taas katsotaan TELEVISIOTA riippmatta siitä mitä ohjelmaa sieltä tulee. Ymmärrän kyllä jos on ollut niin raskas työpäivä että kerta kaikkeaan ei jaksa muuta tehdä.