Järkevä ihminen tajuaa, että avioliitto on pelkkä vitsi nykyään.
Noin 50% avioliitoista päättyy avioeroon, eli myös joku teistä, suuri osa. Avioliitto on yksi maailman turhimmista asioista. Kohta pääsette jo parkumaan avioeropalstalle.
Noin 50% avioliitoista päättyy avioeroon, eli myös joku teistä, suuri osa. Avioliitto on yksi maailman turhimmista asioista. Kohta pääsette jo parkumaan avioeropalstalle.
Vastaukset 15
Vanhimmat
50% ei ole suurin osa!
Ja se toinen puolihan onnistuu, joten onhan sekin jotain?
Tunteet ne jyllää, jos ajattele kaikkea järjellä, et todellakaan tee mitään mitä muistella vanhana. Mitä siitä jos avioliitto kariutuu ?
Olet aika nössö jos pelkäät sitä jo ennakkoon.
Ihmissuhteet on kimurantteja, ja pelkurit jää nurkkaan nurisemaan niinkuin sinäkin.
että se on jonkun mielestä mukavaa, vaan siksi että se takaa turvallisimmat puitteet ja lainsuojan naiselle ja lapsille. Eihän kukaan mies oikeasti halua naimisiin kun pillua saa muutenkin.
Eli, logiikka on siis yksinkertaistettuna: Jos jokin saattaa mennä paskaksi, on parempi paskoa se jo etukäteen, niin ei ole mitään, mikä menisi paskaksi?
Hehee.. tää on asiaa: http://nomarriage.com/
Pääargumentti lienee se että nainen yleensä turvahtaa muodottomaksi ja muuttuu nalkuttavaksi pikkusieluksi papin aamenen jälkeen. Eikä opi uusia temppuja sängyssäkään.
Avioliitto on nykyään vain normaalia isompi este lähteä toisen ihmisen tyköä jos suhde ei toimi......miettikääpä sitä.
Avioliitto on ennen kaikkea järkiratkaisu nykyisin. Yhdessä voi elää ja harrastaa seksiä aivan vapaasti ilman avioliittoakin, mutta sitten jos toisella sattuu jotain on avioliitosta suuri hyöty. Antaa turvaa yhteiselle kodille ja lapsille perintöasioiden, leskeneläkkeiden yms. kautta.
Avoero pitkän suhteen jälkeen on ihan yhtä rankka kin avioerokin emotionaalisesti. Avioero vaatii vain pari paperin lähettämistä ja puolen vuoden malttamisen. Lapsista ja omaisuuden jaosta on joka tapauksessa sovittava.
Avioliitto on siis ennen kaikkea järkevä ratkaisu. Laillinen sitoutuminen yhteisen perheen turvaamiseen.
ihannetilanteessa, mutta muistan myös ne puolisot, joille avioliitto on antanut kaikkea muuta kuin turvaa.
On mietittävä kenen kanssa juridisesti sitoutuu avioliiton kaltaiseen sopimukseen, se ei ole pelkkä paperi!
Pahimmillaan myllynkivi kaulassa, jonka kanssa hukkuu loputtomaan suohon!
Perinnönjaossa/ kuolemantapauksen sattuessa lapset on turvattu lainsäädännöllisesti. Tässä kylmässä maailmassa on turha ajatella ketään puolisoa. Sinun nimimerkkisikin oli "eroava nainen". Teidän eroavien naisten "oikeuksien" turvaamisesta avioliitossa on kysymys eikä mistään muusta.
Miksi teille pitäisi jättää yhtään mitään?
Erotilanteessa 99,9 %:sti viette sosiaalitoimen avustuksella lapset. Vielä pitäisi saada puolison rahat ja omaisuus? Voi veljet.
Teidän ahneudella, omaannapaan tuijottamisella ja röyhkeydellä ei ole mitään rajaa.
Tarkoitin kuolemantapauksessa puolison toimeentulon turvaamista, jotta hän voi huolehtia lapsista ja säilyttää yhteisen kodin.
Minusta tämä maailma on sen verran kylmä, että on enemmän kuin tarpeen ajatella puolisoaan ja hänen mahdollisuuksiaan selvitä jos itselle sattuu jotain.
Itse todellakin olen eroamassa. Puolison kanssa meillä oli omat rahat koko liittomme ajan, ja ne myös pidimme erossa. Lapsiakaan ei ollut, joten siitäkään ei tarvitse riidellä. Omaisuuden jaoimme yhteisymmärryksessä ja neuvotellen.
Minä erosin, koska koin, että suhteeseen sitoutuminen ei enää ollut itselleni hyväksi. Edelleen välitän kovasti entisestä miehestäni, mutta olen tyytyväinen ratkaisuuni. Olen myös tyytyväinen siihen, että menin naimisiin aikanaan. Jos näiden yhteisten vuosien aikana olisi toiselle meistä sattunut jotain, olisin tahtonut edunsaajan ehdottomasti olevan mies, jonka kanssa elin ja johon olin sitoutunut.
Vaikka liitto päättyi eroon, oli avioliitto järkevä ratkaisu. Uskon sen olevan sitä jatkossakin, vaikka toki toivon, että seuraava suhteeni olisi loppuelämän kestävä.
Elikkä oman navan turvaamista. Niinkuin totesin.
eivät he olisi saanut turvaa avoliitostakaan, jotka eivät sitä saaneet avioliitossa.
"On mietittävä kenen kanssa juridisesti sitoutuu avioliiton kaltaiseen sopimukseen, se ei ole pelkkä paperi!"
Tämä pitää paikkansa, enkä usko, että monikaan menee naimisiin miettimättä ihan oikeasti asiaa. Eihän se ole sen kärsineen puolison vika, ettei menneet 7 vuotta näyttäneet hänelle puolisonsa pohjimmaista totuutta.
Kyllä mä ainakin ajattelen puolisoanikin (ja olen nainen). Haluan jättää hänelle omaisuuteni, jos kuolen. Emme ole naimisissa ja olen tehnyt testamentin. (mies ei ole ainakaan vielä tehnyt ja hän saa itse päättää mitä tekee). Avopuoliso vain maksaa isomman veron perinnöstä...
Omaisuutta meillä on tällä hetkellä yhtä paljon. Lapsia ei ole.
Onko taas joku katkera kirjoittaja... jolle on käynyt kehnosti? Ja avioehdot on keksitty! Voihan sitä jättää perintöä, mutta avioeron sattuessa ei anna mitään.
Ja onhan vielä avioliitossa etuna leskeneläke.
Niin maailma ja ihmiset on todellakin kylmiä. Minut perisi vanhempani, jos olisivat vielä elossa. Äitini ei antaisi pennin hyrrää avomiehelleni ja mies joutuisi muuttamaan yhteisestä kodistamme, jos ei pysty maksamaan äidilleni ja isälleni heidän osuuttaan.
Miksi en ajattelisi miestäni jota rakastan?
että järkevä ihminen ei ole ikuinen pessimisti, vaan haluaa uskoa ja ajatella asioista ne positiiviset puolet, vaikka tilastollisesti todellisuus on näkösällä.
Eihän se koskaan tarkoita sitä, että jos naapuri eroaa, että meille käy samoin. Ero tulee melko varmasti, jos lähtöasetelma on jo sellainen, että todennäköisesti eroamme.
Järkevä saa olla, mutta ei pidä olla liian "järkevä". Tosiet haluaa mennä naimisiin, toiset ei, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Eihän naimisiin mennäkään siksi, että saa joskus erota oikein oikeasti.