Mies vai nainen ?

...ei se helppoa ole...

petyin ja pahasti, mies ei satsannut kaukosuhteeseen vaikka kertoi ihastuneensa ja haluavansa minut. No, ei varmaankaa tarpeeksi voimakkaita tunteita. Sääli vaan että minä ehdin jo rakastua ja nyt on todella vaikea unohtaa...

Taralee kirjoitti:

petyin ja pahasti, mies ei satsannut kaukosuhteeseen vaikka kertoi ihastuneensa ja haluavansa minut. No, ei varmaankaa tarpeeksi voimakkaita tunteita. Sääli vaan että minä ehdin jo rakastua ja nyt on todella vaikea unohtaa...

Välimatkaa n. 300 km. Tutustuminen, muutama tapaaminen 2-3 vkon välein aina kun oli tilaisuus, puheluita , txtareita, visioita tulevaisuudesta. Minä rakastuin, rakastin ja rakastan, mutta...
En tänä päivänä tiedä, mikä meni vikaan. Viikon loma yhdessä oli mulle kärsimystä: ole rakkaasi kanssa yhdessä, mutta et saa hellyyttä,seksiä, et mitään! Yli viikko loman jälkeen sain puhelimitse kuulla, että meidän suhde ei toimi.
En voi pakottaa ketään olemaan kanssani, mutta sen tiedän, että toista samanlaista ei ole eikä tule!
Jäihän siitä ajasta kauniit muistot ja särkynyt sydän. Nyt vain yritän koota sirpaleita ja jaksaa eteenpäin.
Välimatka ei ollut se, mikä aiheutti tämän, koska olin valmis muuttamaan hänen lähettyvilleen.En yhteen hänen kanssaan, vaan niin, että tapaamiset olisivat olleet helpompia. Mahtoikohan "peräkammarin pojalle" tulla sitoutumiskammo?

Murtunut ja maassa kirjoitti:

Välimatkaa n. 300 km. Tutustuminen, muutama tapaaminen 2-3 vkon välein aina kun oli tilaisuus, puheluita , txtareita, visioita tulevaisuudesta. Minä rakastuin, rakastin ja rakastan, mutta...
En tänä päivänä tiedä, mikä meni vikaan. Viikon loma yhdessä oli mulle kärsimystä: ole rakkaasi kanssa yhdessä, mutta et saa hellyyttä,seksiä, et mitään! Yli viikko loman jälkeen sain puhelimitse kuulla, että meidän suhde ei toimi.
En voi pakottaa ketään olemaan kanssani, mutta sen tiedän, että toista samanlaista ei ole eikä tule!
Jäihän siitä ajasta kauniit muistot ja särkynyt sydän. Nyt vain yritän koota sirpaleita ja jaksaa eteenpäin.
Välimatka ei ollut se, mikä aiheutti tämän, koska olin valmis muuttamaan hänen lähettyvilleen.En yhteen hänen kanssaan, vaan niin, että tapaamiset olisivat olleet helpompia. Mahtoikohan "peräkammarin pojalle" tulla sitoutumiskammo?

Hei!
Kuten Sinulla,itsellänikin "kaukosuhde"...OLI! Sinkku,lapseton,"esteetikko",omien sanojensa mukaan,kotonaan värit täsmäsivät jne.Miten sen yhdistät 3 tenavan,yksinhuoltajaisän kanssa,kokki koulutukseltani...mulla pitää olla siistiä ja puhdasta,kotona,seksi toimi....mutta onko lapsettomalla joku jumalainen oikeus tulla määräilemään kotiini,jonka pidän OIKEASTI kuosissa?En ole mikään sixpack-adonis,mut kotini on silti koti lapsille...ja kai minullakin on sentään joku oikeus EDES yrittää joskus saavuttaa pala onnea....vai pitääkö MUN vain olla yksin kunnes nuorimmaiseni ilmoittaa finninaaman vieneen hänet lopullisesti...ja sitten VASTA ryhtyä haaveilemaan romantiikasta...tunneihmisenä pistän ennemmin itseni ja metsästyskoirani parilla ISOLLA LAAKILLA autuaamille meysästysmaille...kuin odotan onneani tekemättä mitään....PIETARIx

Kommentoikaaa!Tv:edellisen viestin lähettäjä

Kuulostat jollain tapaa katkeralta aiempien kokemuksiesi johdosta. Joku on ilmeisesti komennellut ja määräillyt kodissasi...? SInulla on lupa haaveilla ja toivoa iloa, romantiikka yms niin paljon elämään kuin itse haluat, ja mihin myös itse pystyt itse vastaamaan/antamaan. Yksin kun mikään ei oikein toimi, ei ainakaan kunnolla.
Enkä näe että sinun vaatimuksesi kovia olisivat - kylmään, märkään jne vaelluksella vaadittaviin juttuihin sekä arjenkin väsyttäviin hetkiin löytyy varmasti sellaisia naisia, jotka ne kestävät. Ja haluavat kestää.

Ainakin omassa ystäväpiirissä on heitä monia. Ymmärrys siitä, että elämä on pääosin arkea ja siitä ilon löytäminen, pienistäkin asioista on helminauhan punomista. Kaukosuhteissa nämä arjen hetket vain pakkaavat vain jäämään vähiin. Ja vähäisiin yhteisiin hetkiin ja lomiin pakkautuu liikaa odotuksia, toiveita ja latausta, eivätkä nämä mene aina yksiin. Niistäkin olisi hyvä oppia puhumaan keskenään; mitä sinä toivot ja odotat - mitä minä toivon ja odotan...

Rohkaisen sua kuitenkin olemaan optimisti ja suhtaumaan elämään niin että se suo iloisia asioita kohdallesi, jos itse avoimesti otat niitä vastaan.