Miten ihmeessä voi lakata rakastamasta toista ihmistä? Kun se olisi ajankohtaista jo ihan oman hyvinvoinninkin kannalta...
Leikkiä ollaan/ei olla on leikitty jo pitkään. Nyt viimeinen ei ollaan alkoi siitä, kun mies mursi nenäni. Ikinä aiemmin ei kuvioissa ole ollut väkivaltaa!
On yhteinen lapsi ja oli yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat, mutta ei. Hänen tekonsa oli sitä luokkaa etten teko kovin helposti voi antaa anteeksi!
Miksi ei voi alkoholisti hakea apua ongelmaansa?
Hemmetti, että ottaa aivoon! Yhdellä iskulla saa tuhottua toisen kokoelämän; menneisyyden, haavet tulevasta jne.!!!!
Miten kuoletan tunteeni, minulle niin rakasta ihmistä kohtaan? Auttakaa!!
Leikkiä ollaan/ei olla on leikitty jo pitkään. Nyt viimeinen ei ollaan alkoi siitä, kun mies mursi nenäni. Ikinä aiemmin ei kuvioissa ole ollut väkivaltaa!
On yhteinen lapsi ja oli yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat, mutta ei. Hänen tekonsa oli sitä luokkaa etten teko kovin helposti voi antaa anteeksi!
Miksi ei voi alkoholisti hakea apua ongelmaansa?
Hemmetti, että ottaa aivoon! Yhdellä iskulla saa tuhottua toisen kokoelämän; menneisyyden, haavet tulevasta jne.!!!!
Miten kuoletan tunteeni, minulle niin rakasta ihmistä kohtaan? Auttakaa!!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Lakkaat rakastamasta lapsesi vuoksi ensin, myöhemmin myös itsesi takia. Tunteet kuolevat aikanaan, kun pääsee selvemmille vesille väkivaltaisesta suhteesta, joka on kuin labyrintti, taidonnäyte, mutta niin sokkeloinen ettei sieltä löydä ulos. Väkivalta on valtaa, ei rakkautta. Miten voi toimia suhde usko, toivo ja väkivalta? Usko häviää ensin, sitten toivo, lopuksi rakkaus. Rakkaus usein vasta vuosien päästä erosta. Mutta rakkaus jos se on yksipuolista, ei ole syy jäädä. Mies käyttää valtaa ja sinä rakastat. Haluatko sellaisen elämän? Et. Eikä lapsesi. Anna sinulle ja lapsellesi parempi elämä ja laita miehesi vastuuseen omastaan.
Olet saanut turpaasi ja muutenkin mies on ollut kusipää. Suosittelen että irrottaudut siitä tyypistä, vaikka te naiset rakastattekin renttuja.
Ei sinun tarvitse lakata rakastamasta. Alat vaan käyttää järkeäsi ja elät niinkuin järki sanoo. Rakkaus ei häviä, vaikka tekisit mitä. Älä siis yritä väkisin häivyttää sitä. Eron tuska on valtava, mutta ero on välttämätön, jos mies ei suostu hakemaan apua.
Jos ihmiset käyttäisivät järkeään eikä niitä sydämiään, niin maailma olisi paljon parempi paikka.
Kun tapaat ihastuttavan/kiltin/rauhallisen/kohteliaan/uskollisen/rehellisen miehen iske kiinni äläkkä nyrpistele nenääsi ja hauku miestä maanrakoon.
Itse olet valintasi tehnyt älä ruikuta, kun tulee turpaan ja paskat ovat housussa.
minulle niin rakasta ihmistä kohtaan?"
siis mies hakkas sun nenän säpäleeks ja vieläkin rakastat sitä ja sulla on niin vaikeaa unohtaa mies joka hakkas sun nenän säpäleeks?
minulle niin rakasta ihmistä"
Minä tapasin n. kolme vuotta sitten tuollaisen miehen, mukava, superrehellinen, 100% uskollinen, kaikkien kanssa toimeen tuleva jne...
Vaan vuoden seurustelun jälkeen selvisi että sinne kultaisen ulkokuoren alle oli piilotettu rankasta lapsuudestaan yhä kärsivä, katkera, kostonhimoinen, vihaa täynnä oleva ihminen, josta minulla, eikä varmaan kellään muullakaan(paitsi ehkä exillä) ollut ollut mitään tietoa. Itse asiassa harvapa sitä tietää vieläkään sillä kukaan ei minua kuitenkaan usko, niin kaunis on tämä kakku päältä...
Sen kyllä huomasin että kehenkään eikä mihinkään(esimerkiksi onneen tai omaan arvostelukykyyn) voi ikinä 100% luottaa.
Olemme ollut liki 10 vuotta yhdessä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän minua kohteli väkivaltaisesti! En vaan kerta kaikiaan voi hyväksyä sellaista! Joten mies lähti pois.
Takaisin voin edes harkita ottavani intensiivisen terapian jälkeen! Hänen tavoilleen löytyy niin selkeä pohja lapsuuden kodista, jossa perjantai iltaisin vedettiin perseet olalle ja hakattiin äiti.
Neuvola "tätimme" yritti selittää kuvion toistumista omassa vanhempi suhteessa jo raskaus aikanani, mutta ei vaan torvi ole tajunnut hakea apua itselleen. Minä en siihen painosta, koska tiedän että ei siitä ole hyötyä ennen kuin henkilö itse kokee tarvitsevansa apua.
kenties hän joskus ymmärtää sitä tarvitsevansa
"Vaan vuoden seurustelun jälkeen selvisi että sinne kultaisen ulkokuoren alle oli piilotettu rankasta lapsuudestaan yhä kärsivä, katkera, kostonhimoinen, vihaa täynnä oleva ihminen"
Tästä johtuu tämänkin miehen ongelmat. Isä joi käytännössä aina. Äiti joi, jotta jaksaisi kuunnella isän vittuilua :( Ja humala päissään kun äiti uskalsi sanoa vastaan, sitten tulikin turpaan. Kyllä kai siinä laspen käsitys elämän oikeasta laidasta vääristyy.
Aiheesta on käyty monia keskusteluja ja tottakai hän TIETÄÄ ettei niin pidä toimia, mutta alitajunta vaikuttaa ihmiseen niin paljon...
No toivon vaan että hän tajuaa joskus ihan oman hyvinvointinsa takia tajuaa hakea apua!
henkilön lapsuuden pilannut. Hänellä toinen vanhemmista on alkoholisti ja toinen muuten vain piittaamaton, ja koko suhteemme ajan perheen asiat tuottivat hänelle suurta kärsimystä. Yritin kyllä ymmärtää ja auttaa, mutta kun saa vain paskat silmille niin ei loputtomiin jaksa antaa anteeksi. On olemassa vertaistukiryhmiä ihmisille jotka ovat tällaisessa perheessä kasvaneet, mutta jos toinen ei suostu edes myöntämään ongelmiaan, niin turha on varmaan sellaisesta haaveilla.
Minä päätin nyt sitten ottaa ja lähteä ajoissa. Tai no ajoissa ja ajoissa, paljon sain kyllä kärsiä, mutta en nyt sentään onneksi ihan turpaan saanut. Toivon kyllä että exäni vielä joskus ymmärtää, että on olemassa ihmisiä jotka ymmärtävät ja osaavat auttaa, ja ehkä niin vielä tapahtuukin, sillä hän on vasta vähän päälle parikymppinen ja elämä vasta edessä.
...ensinnäki... alkoholistit eivät myönnä ongelmaansa edes itselleen ja vielä vähemmän muille. alkoholistit on itsekkäitä (minä, minä, minä ja viina). tunteitas et voi kuollettaa mut parempi on päästää irti epätoivosesta suhteesta ku elää siin paskuudes... eron jälkee tuntuu pahalta mut hyvin pian ihmettelet et miks et eronnu aiemmin... ilman loppua ei voi olla uutta alkua. jaksamista sinulle! kaikkiasiat tuppaa aina järjestyy!